Kohti Tamperetta

Tänään tuli tieto siitä, että Fidzi on läpäissyt karsinnan ja pääsee näin ollen osallistumaan tokon sm:iin. Saan siis kisata Tampereella kahden koiran kanssa. Ihanan jännää taas kerran! Mahtava kun on saanut kisata Fidzin kanssa sm:ssä joka vuosi kun sillä on ollut EVL oikeus! Viime vuoden kisat meni jotenkin oman suorituksen osalta kehnommalla fiiliksellä (1-tuloksesta huolimatta), joten nyt toivotaan sitä samaa fiilistä mitä oli Pieksämäellä ja Kuopiossa. Se on se meidän tavoite!

Zap puolestaan sai paikan uudenmaan koirien tokorinkiin. Tosi mukava juttu (vaikka se näyttö ei ihan parasta ollutkaan). Vappuna Zap tapasi sisarruksiaan kun tokoiltiin Lahdessa tähän tapaan.. Zapin kanssa mietittiin mm. sosiaalista palkkaa ja seuruuta tai sitä miten saisin siitä tasaisen. Näytönkin palaute oli hyvin tilannetta kuvaava: "Hyvä kontakti, paikka ok, liian tiivis, nojaa, vino." Jep, en saa nyt yhtään sallia tuota painamista. Temmon nopeuttamisella mm. haetaan nyt ainakin hieman enempi tasapainoisempaa lopputulosta. Mutta on ne kaikki sisarrukset vaan niin samanoloisia TurBo pentuja.

Iti, Karma, Zap, Siri, Zip ja Trix (Super ei päässyt mukaan)

Heidin kävi eilen taas kouluttamassa HiHassa, ja se treeni taisi tulla nyt juuri oikeaan aikaan. Mun ajatukset aukesi siitä että autan tuota koiraa vieläkin ihan liikaa mm. lätkän ja lelujen kanssa (tämä on peräisin siitä että Zap ääntelee todella herkästi jos ei tiedä mitä tehdä ja siksi olen tehnyt treenit sille niin helpoksi että se tietää mitä tehdä ja näin ollen meillä ei ole ääniongelmaa). No nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen että se ei oikeasti ajattele itse mitään...juoksee vaan ja sitten huutaa jos ei tule palkkaa. Ei kiva. Meni jälki-istuntotreeniksi että saatiin poika ajattelemaan, mutta vaikeuttamalla treeniä poika hiljeni ja otti pienet aivonsa käyttöön. Eli vain se että Heidi heitteli leluja merkin eteen sai aikaan sen että Zap mietti enempi merkkiä ja sitä oikeata paikkaa, HILJAA! Lisäksi sitä meidän yhteisen kuplan rakentamista jatkettiin. Tähän  Zap lopulta illan pimetessä vastasi sillä ilmeellä kun olen toivonut (sulki oikeasti Heidin kokonaan pois). Teki sen eka "käy siihen" treeninä, mutta sen treenin jälkeen sulki sivullakin häiriöt pois. Loisto koira ja nyt vaan pitää uskaltaa alkaa haastaa enempi tuota poikaa. Sitä pitää vieläkin niin pentuna, mutta onhan se jo vuotias :) Olen varmasti tehnyt sille ihan liian helppoa treeniä, varsinkin kun tuota alokasta on nyt aika paljon tehty. Osu ja uppos eilinen oppi.

Tänään Zap, Ruska ja Fidzi pääsivät Marin käsittelyyn. Olin äärimmäisen ylpeä siitä miten rauhassa Zap antoi itsensä hoitaa. Lisäksi se oli vielä aika hyvässä kunnossa mikä oli ihan loistavaa (koska sen meno on niin päätöntä että pelkäsin sen olevan ihan lukossa). Fidzi avattiin vaan nopeasti ja sillä on oma pidempi aika parin viikon päästä. Ruska pitää hoitaa myös uudestaan muutaman viikon päästä kun oli sen verran lukossa niskasta lähtöisin.

Viime viikolla uskaltauduin ensimmäisiin agilitytreeneihin pitkästä aikaan eli siitä sekin taas lähtee...toivottavasti. Vielä Ruska sai juosta enempi kuin ohjaaja, mutta ei se pahalta tuntunut vaikka juoksukuntoa saa taas varmasti vähän hakea.

Näytönpaikka

Zapilla (tai ainakin minulla) on ollut aika jännä viikko, kun sunnuntaina oltiin ekoissa tokokisoissa ulkokentällä ja perjantaina oltiin Uudenmaan nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa. Näyttö pidettiin Jessican mattopohjaisessa hallissa. Zap siis "kisasi" alle viikon sisällä kahdessa hyvin erilaisessa ympäristössä. Näytön arvosteli Jessica ja Carina.

Näyttö oli meille tilanteena huomattavasti hankalampi kun ulkokentän kisa, sillä ennen paikkamakuuta emme päässet halliin ja Zap on niin pinkeenä kun tietää pääsevänsä hommin. Sille olisi tärkeä saada olla koepaikalla (parasta jos kehän pääse kulkemaan ympäri) jonkun aikaan ennen suoritusta. Kehään kuitenkin mentiin nyt suoriltaan, ja se ei ainakaan helpottanut tilannetta että Zap pääsi kehään ihanan siskolikan perässä. Oli niin intopiukeena, että ei huomioinut Carinaa ollenkaan joka teki kehätarkastuksen. Oli vaan niin kiire siskon perään. Paikkamakuussa jouduin antamaan kaksoiskäskyn maahan, kun Zap juuri katseli ihan muualle. Makuukin oli levoton... Haisteli, katseli siskolikkaa ja pisti lopulta pään maahan. Pysyi sentään paikoillaan, mutta jestas olisi tehnyt mieli sanoa että nyt kunnolla. Tämä oli kuitenkin tuolle vilkkaalle pojalle tosi haastava tilanne. Tultiin suoraan vieraaseen halliin paikallaoloon. Mattopohjallakaan ei olla nyt viime aikoina juurikaan paikallamakuuta treenattu, että annettakoon anteeksi ja harjoitellaan lisää.

Yksilöliikkeet sitten. Seuruu tuntui vaikeammalta kuin kokeessa mikä varmaan ainakin osittain johtui siitä että ei samalla tavalla voitu kiertää kehää ympäri ennen suoritusta ja toi vilkkaus saa vaan aikaan sitä pään pyörimistä herkästi. Yksi täyskäännös hajosi kokonaan kun piti katsoa ovelle :) Aika kivasti se kuitenkin pysyi paketissa vaikka toki ei nyt niin siisti vielä ole kun voisi olla. Luoksetulossa jäi kivasti istumaan ja tuli kivasti mutta heitti lopussa tassun mun jalan päälle :) Sitten näki kun liikkuri otti kapulan. Pidon sijaan olisi vissiin toivonut että se kapula olisi heitetty, Keräsi kuitenkin kielen takaisin suuhun otti kapulan ja piti nätisti sivulla. Pylly pysyi maassa myös luovutuksessa. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt Zapin noutokapulatarpeita vaan jäi tosi kiinni liikkuriin joka otti kapula. Siitä kun sitten piti samalta paikalta lähteä tekemään liikkeestä seisomista niin ei ihan ollut pikku pojan ajatukset kasassa. Lähti kuitenkin mukaan (huonosti) ja teki liikkeen mutta ajatukset oli täysin noutokapulassa. Olen tiedostanut tämän kapulahulluuden ja ollaan treenattu niin että kapuloita on kentällä, mutta se että saa pitää hetken ja sitten pitää luopua...siinä on vielä hommaa mutta otetaan työn alle :) Toinen asia mitä pitää vielä testata on liikkeiden välit. Nyt joudun vielä tosi rauhallisesti silittämään ja käskemään käy-käskyllä maihin kun pojalta lähtee mopo aika herkästi kehuista lapasesta mutta tämäkin olisi varmaan harjoiteltavissa. Video. Ja ehkä kun pääsee tekemään enempi juoksuliikkeitä on kehässä olo helpompaa kun ei tarvitse koko ajan olla niin hillittyä (hallittua).

Sanotaanko että virheittä ei selvitty, mutta olen siitä huolimatta tyytyväinen että tuolla vilkkaudella pieni kokematon poika pystyi noinkin hyviin, rentoihin ja iloisiin suorituksiin kahdesti viikon sisällä. Mahtava jätkä! Näytössä oli kymmenisen koiraa ja kaikille paikkoja ei tietenkään riitä, mutta parin viikon sisällä selviää kuinka meidän käy. Sen mitä näin niin siellä oli tosi kova taso ja osa koirista oli varmasti jo paremmin "paketissa".

Eka kisa

Käytiin eilen Inkoossa korkkaamassa Zapin tokokisaura. Tuomarina Ralf Björklund. Oli hauska sattuma että aikoinaan aloitin Fidzin kanssa tokossa kisaamisen samaisen kerhon kokeessa samalla kentällä. Kisa oli hiekalla ja puitteet muuten tosi kivat, mutta tuuli oli tosi kova mikä sai tietty aikaan lepattavia kehänauhoja ja jätesäkkiroskiksia ja näitä ei olla ehditty harjoittelemaan mutta ei onneksi kovemmin poikaa haitannut. Kisa alkoi vasta iltapäivästä. En silti saanut päivän aikana kyllä tehtyä mitään kun vaan jännitin kisaa, oikeesti. En edes muista milloin olen viimeksi kisannut tavallisissa kyläkisoissa. Fidzin kanssa se olisi voinut olla rento kokemus, mutta eka kisa tuon ferrarin kanssa pisti jännittämään, Varmaan se kun ei ole vielä tapaa toimia ennen kisaa ts. ei tiedä mitä pitäisi tehdä jotta saataisiin paketti pysymään kasassa.

Aamu aloitettiin pidemmällä lenkillä jossa Zap pääsi kunnolla juoksemaan vapaana. Kisapaikalle mentiin tosi hyvissä ajoin, noin 1,5h ennen kisan arvioitua alkua. Tein Zapin kanssa oikeastaan kaikki alokasliikkeet läpi ja seuruuta enemmänkin ja sitten leikittiin, vaan oltiin ja käytiin pikkasen kävelemässä. Ennen kehää Zap vaikutti tosi mukavan rennolta mutta kehään se veti kamalalla innolla. Tuomari taisi kommentoida että "innokas pikku poika" :) Luoksepäästävyyden teki tosi hienosti ja ihan ansaittu 10! Zap ei kuitenkaan ole luonteeltaan kaikista avoimimpia vieraita kohtaan ja miehiä on kuitenkin paljon vähempi "treenattu" joten oli hirmu tyytyväinen kuinka rennosti ja luottavaisesti istui sivulla. Paikkamakuussa se oli parin belggarin ja dopermannin kanssa. Sen tapa makaa on aika pystyssä mikä on tietty ihan kiva mutta voisi olla ehkä vähän rennommin. Makuu meni onneksi hyvin kaikilta ja tästäkin ansaittu 10. Oli voittaja olo jo ekan kehän jälkeen.

Yksilöliikkeet sitten. Hihnassa seuraaminen 8,5. Täytyy myöntää että en ole tarpeeksi harjoitellut hihnan kanssa ja en vaan osaa pitää sitä. Käsi halvaantuu jne...no Zapkin saattoi olla vähän tiivis :) Ilman hihnaa jo paremmin 9,5. Liikkeestä maahan tapahtui kisan suurin moka. En tiedä ottiko häiriön kauemmaksi jääneen liikkurin käskystä vai tuulen heittämän jätesäkin äänestä, mutta juuri kun olin antamassa "maa"-käskyä niin vilkaisi taakse. Meni kuitenkin yhdellä käskyllä maahan mutta ei yhtään siten miten normaalisti tekee. Tästä 9. Luoksetulo oli hieno! Osasi tulla niin nätisti sivullekkin. Tästä 10. Liikkeestä seis ja hyppykin 10 niin kuin kokonaisvaikutuskin. Tuomarin kommentti oli "että eipä tässä voi muuta sanoa kun että loistava pari" mikä tietty tuntui aika kivalta. Tuloksena 193 pistettä, luokkavoitto ja kunniapalkinto. Parasta oli että Zap kesti palkkaamattomuuden hienosti ja oli täysin minun kanssa kehässä. Voisin ehkä pakahtua ylpeydestä! Oon kyllä niin tosi tyytyväinen tuohon pikkupoikaan, vaikka eihän se virheetön suoritus ollut. Ehkä ensi kerralla osaan itse vähän luottaa koiraankin! Oon jotenkin tosi kriittinen julkaisemaan näitä tokovideoita kun näen niissä aina miljoonia virheitä mutta olkoon: Zapin eka kisa (henkisen kasvun paikka).

Tämän tuloksen myötä myös Zap sai kisaoikeuden sm:iin! Ihanaa! Alku vuodesta tuntui aika epätodelliselta että ehtisin saada kummallekkaan koiralle tuloksia kasaan. Enhän edes tiennyt olisiko Zap treeni- kisakunnossa. Koepaikkoja ei meinannut saada. Itsellä oli synnytys eikä voinut tietää miten ja milloin olisin kisakunnossa, mutta niin me vaan kuntouduttiin kaikesta, saatiin koepaikat ja niistä heti onnistumiset. Kiitos meidän rakkaille treenikamuille avusta ja uskon luomisesta!

Elastiselta on tullut Zapin elämänvaiheisiin aina sopivia sanotuksia...

"Olin hyvä jo yksin mut vielä parempi sun kaa. Upee tiimi, vastasit unelmiini. Eikä enää riitä kuin superlatiivit. Just sitä mitä vuosii olin ettinyt. Tästedes sä oot mun prioriteetti nyt. Mun kanssa murheet ja ongelmat saat feidaa. Perusasiat kunnossa mut aletaan upgreidaa. En harrasta tavallista. Kaikki on vaan parasta ja kallista. Se ei tarkoita arvoo rahallista. Koska harvoin mä palvon mitään maallista mut sulla jalat on maassa, mun pää pilvissä. Oon lähes sanaton taas kun nään silmissäs. Katseen saman joka tän jutun tiivistää."

Zap ja tokon huumaa

Zappisen kanssa on nyt tokoiltu aika tiiviisti ja se on vaan niin siistiä. Alokasluokkaa on tehty palkatta (paitsi sitä hyppyä pitäisi mennä ottamaan kentälle). Olen yrittänyt opetella miten toimin sen kanssa kehässä ja toistaiseksi näyttää olevan paras kun kehun rauhallisesti ja laitan koiran "käy-käskyllä" maihin, jos on odottelua. Näyttää että kiihtyy loppua kohti ja varsinkin kun alokasluokan liikkeissä ei saa niin paljon juosta (mitä toinen tahtoisi). Sille varmasti käy palkaksi ylemmissä luokissa juoksuliikkeet :) Lisäksi ohjelmassa on ollut mm. merkin opetus (ja luopumiset eri asioissa). Opetan merkin suoraan niin että on liikkuri ja ohjatun kapulat mukana, koska tuo koira on niin hulluna kapuloihin että ehkä pääsen näin hieman helpommalla tässä taistelussa sitten joskus.

Hauska kyllä huomata kuinka Zappisen myötä oma motivaatio treenata tokoa on taas noussut ihan uudelle levelille. Varmasti siksi kun pääsee alusta taas rakentamaan kaikkea eri tavalla ja uusilla tavoitteilla. Toko (tai oikeastaan kaikki tekeminen) on sen kanssa vaan niin hienoa, sillä sen asenne on vaan niin ihana. Tekee kaiken niin intensiivisesti että pakostahan siinä tulee täysin hurmioitunut olo. Toki se on vielä kamalan kesken ja häiriöherkkä ja kaikkea muuta, mutta tietyt palaset mitkä osaa antavat vaan uskoa että siitä voi vielä joku päivä tulla tosi makea (jos en onnistu sitä sössimään). Sekin on uskomatonta kuinka nopeasti vastaa treeniin kun vaan osaan kertoa mitä haluan. Seuraaminen on sen kanssa ollut haastavaa saada tasaiseksi, mutta eilen otin lenkille musiikin soimaan korviin ja tehtiin seuruta ja vitsi että tuli jotenkin tosi hieno tunne. Kävely tuntui helpolta. Tunsin koiran mutta se ei painanut eikä edistänyt. Kyllä se vielä joku päivä saadaan kuntoon. Koko ajan on kuitenkin parantunut. Zapin kanssa muutenkin tekeminen ja varsinkin seuruu näyttää tasoittuvan mitä enempi sitä tekee. Aloitukset on niitä hankalimpia.

Viime torstaina käytiin Espoossa uimassa Zapin ja Fidzin kanssa. En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt koiria uimalassa, mutta päätettiin testata. Nizaa ei voinut ottaa mukaan kynnen takia ja Ella nyt ei arvosta uimista vaan "halvaantuu" vedessä. Alku hämmennyksen jälkeen en meinannut saada Zappista enää altaasta pois. Ui "rantaan" ja hyppäsi uudestaan takaisin. Oli niin hurmioitunut ja onnellisen näköinen kun koira voi olla. Hyvin muisti mistä on kyse vaikka ei kesän jälkeen ole uinut ja silloinkin ehti kunnolla uida vaan muutaman kerran. Voi olla että pitää käydä uudestaakin.

Fidzikin on treenannut. Sen ohjelmassa on pääpaino ollut peruuttamisessa, seuraamisessa (jättävissä) ja sivuilletulojen asenteessa. Lisäksi on tehty kierron jälkeen asentotreeniä. Nämä tekee aika kivasti! Vaikein on saada se kiertämään se oikea kohde :)

Elämänmuutos

Vauva-arki on vihdoin alkanut. Kaikki koirat ottivat tulokkaan vastaan omalla tavallaan. Niza on taas onnesta soikeena ja ihan super huolestunut ilme naamallaan jos vauva itkee. Jännä miten se niin rakastaa noita pieniä. Fidzi ja Ella kävivät nuuskuttamassa uuden tulokkaan, mutta eivät sen kummemmin ole kiinnostuneita koko asiasta. Zap taas, no sillehän tuollainen tuhiseva ja joskus myös huutava paketti on vallan uutta. Se oli aluksi selvästi "mustasukkainen" jos koirasta voi niin sanoa. Yritti punkea väkisin väliin kun vauvaa hoidettiin. Nopeasti kuitenkin hyväksyi oman roolinsa ja on myös ollut tosi kivasti vauvan kanssa.

Huomiosta kilpailua...

Koirilla on sattuneesta syystä ollut hieman vähemmän tekemistä viime viikolla, mutta nyt alkaa olo jo olemaan parempi ja on päästy tekemään kunnon kävelylenkkejä. Fidzi on saanut nyt tarkoituksella taukoilla mutta Zap on päässyt treenaamaan. Se on tehnyt metsässä esineitä ja tarkkuusruutua ja sitten tietty tokoa. Käytiin mm. sunnuntaina Heidin opissa HiHan kentällä. Pieni poika oli kehittänyt uuden jutun luoksetuloon. Aikaisemmin nimittäin juoksi ohi, mutta nyt myös törmäili ihan pokkana. Se taitaa tykätä olla vähän fyysinen :) Saatiin tähän kuitenkin Heidiltä toimivalta tuntuva apu (luopuminen), ja ainakin näytti että otti aivot mukaan hommaan tuolla tavalla. Sitten tehtiin seuruuta koska siinäkin tykkää olla "vähän" fyysinen (painaa helposti ja edistää). Tehtiinkin niin että luotiin painetta sivulla pysymiseen kun Heidi piti hihnan päätä ja yritti vetää Zappista pois sivulta perusasennossa ja seurussa. Vitsi en olisi ukonut miten hyvin pikku poika osasi laittaa vastaa (vaikka toki yritti että voisi seurata Heidiä kun se niin kovasti hänet sinne haluaa). Oli kyllä hyvä treeni! Paikallaolokin meni kivasti ryhmässä uusien koirien kanssa. Hyvä niin koska saatiin meidän eka koepaikkakin (jännää!). Muuten olen aika luottavaisin mielin, mutta seuruu ei missään nimessä ole siinä kunnossa kun sen joku päivä toivon olevan :)

Ajatella että pentumaisuudestaan huolimatta Zap täytti viikonloppuna vuoden! Järjettömän nopeasti on aika taas mennyt. Vuosi sitten oli kovin jännää aikaa odotella tietoa saisinko koiran siitä yhdistelmästä mistä haluan ja onneksi sain. Olen kyllä vieläkin niin onnellinen että sain tuon tulisieluisen pojan. On todellakin tuonut vauhtia ja vaarallisia tilantaita...juuri sitä mitä toivoin.

Niza reppana on ollut saikulla kun onnistui jossain telomaan varpaan kyntensä. Kynsi piti poistaa kokonaan ja tietty tosi kipeä. Nyt voi jo paremmin ja varaa jo jalalle niin on päässyt kävelylenkeille mukaan.

Luottopakki

Koska yllättäen suunnitelmat ei taaskaan mennyt ihan niin kuin ajateltiin, niin elämme edelleen odottavia aikoja. Suunnitelmien muutoksien johdosta päätin viime viikolla kysellä Fidzille koepaikkaa tokon viimeisestä karsintakisasta Lempäälästä. Koepaikkoja on niin vaikea saada ja sitten on toinen asia kun en tiedä miten olen itse kohta kisakunnossa, ja se sm:ien ilmottautuminen umpeutuu jo pian. Meillä kuitenkin kävi tuuri kun moni ilmeisesti peruutti koepaikkoja ja päästiin lauantaina kisaamaan. Uskalsin vielä kisata, kun ihanat kotijoukot lähtivät varmuudeksi päiväreissulle mukaan.

Ei ollut paras valmistautuminen tähän kisaan, mutta Fidzi on jo sellainen luottokoira että uskalsin sen kanssa lähteä vähän huonommallakin valmistautumisella. Tuomareina oli Riitta Räsänen ja Ralf Björklund. Ekassa Riitan kehässä tehtiin tunnari, z:ta, ohjattu ja kaukot. Siitä siirryttiin suoraan toiseen kehään, jossa tehtiin luoksetulo, seuruu, ruutu ja metalli. Loppuun oli Riitan kehässä paikkamakuu josta siirryttiin taas suoraan Ralfin kehään istumaan.

Tunnari 9,5: "hyvä lähtö. tarkasti oman, hieman ujo pa." Meni kivasti ja tulikin ok, mutta viime kokeeseen verrattuna oli taas sivulletulot huonompia kaikissa noudoissa ts. sivulletulon asennetreeniä pitää taas tehdä paljon, koska niihin saatiin jos sitä asennetta mutta nyt oli taas varovaisempi.

Z:ta 8,5: " alussa seur. painaa, istu ok, seiso ok, hyvä suora alas, lopussa hyvä seuruu". Asennoista vaikea sanoa, mutta seuruu ei tuntunut yhtään hyvältä.

Ohjattu 7,5: "Kuunteli merkille, ylimääräinen käsky -2 ja hieman vino pa". Lähti hyvin kaartaen oikealla, mutta koukkasi sitten keskikapulalle...eli jouduin korjaamaan ja sivulletulo sama kun tunnarissa ja lisäksi vino.

Kauko 9: "hyvä suora alas, vajaa seiso, selkeä s-i". Oli taas selkeästi nahkeampi kuin viime kisassa mutta ihan ok.

Luoksetulo 9: "seiso vähän vino". Itse tykkäsin ja tuli sivullekin parhaiten.

Seuraaminen 8,5: "aavistuksen vino ja ajoittain liian lähellä ohjaajaa". En tykännyt mutta ISON mahan takia tämä on nyt Fidzille ollut tosi vaikeeta joten annetaan anteeksi.

Ruutu 8,5: "saisi mennä nopeammin merkille ja reagoi luin? käskyyn". En saanut kunnolla viritettyä seuruun jälkeen ja näytti että oli vähän yllättynyt merkki käskystä, mutta jo toinen kisa jossa meni ruudussa taakse, joten pitää olla tyytyväinen.

Metalli 9: "loppu pa" Meni kivasti ja nosti nopeasti. Tulikin kivasti mutta se ihan loppu pa oli sama kuin muissakin noudoissa.

Molemmat paikallaolot tehtiin 10 arvoisesti joten yhteensä kertyi 285 pistettä ja 10.sija. Luottopakki ei pettänyt taaskaan, vaikka ei varmasti ole ihan helppoa koiralle kisata tokoa viimeisillään olevan ohjaajan kanssa! Nyt kuitenkin siis saatiin tulokset kasaan eli voidaan laittaa ilmottautuminen sm:iin, huh ja ihanaa.

Tarkoitus olisi nyt keskittyä Zappiin ja yrittää saada sille koepaikka huhtikuulle. Olisi kiva saada molemmat sm:iin. Lisäksi huhtikussa olisi mahdollisesti se nuorten koirien rinkiin haku. Zappisen meno on vielä "aika" hektistä kun intoa ja menohalua on PALJON, mutta on sitä saatu jo pikkasen pakettiin. Tykkään kyllä kovasti sen tavasta työskennellä; on ryhdikäs ja nopea <3 Toisaalta on hyvin kiihkeä ja hektinen mikä tuo aina omat haasteensa :)

Pienesti treeneistä

Viimeiset suuret vaakanumerot on nyt otettu (ihan kamalan kiva jos ei tarvitsisi enää noin isoja lukuja katsella)! Tokoa on minun suuresta koosta huolimatta jaksettu tehdä. Tiistain maneesitreenit oli taas vaan niin mahtavat molempien koirien kanssa. Fidzi teki kisamaisemman setin; ensin ohjattu, kaukot ja zeta ja sitten tunnari, luoksetulo ja ruutu. Voi että oli pieni bc iloinen ja se näkyi tekemisessä. Oli tosi kivaa tekemistä koko setti. Pieniä kauneusvirheitä toki, mutta ei mitään suurempaa korjattavaa joten korjauksia ei edes otettu vaan lopetettiin siihen että Fidzi tunsi olevansa taas ehkä paras ikinä.

Zap:kin pääsi tiistaina tekemään vähän enempi vauhtiliikkeitä kun maneesissa pohja on niin pehmeä ja pitävä. Tehtiin eka ruutua ensin pari kertaa lätkän kanssa, kerran ilman ja loppuun vielä lätkän kanssa vahvistus ja olipa se hieno. Olisi pitänyt ottaa videolla kun kuulema näyttää siltä että käskyn saatua lähtee niin että pomppaa ylös ja sutii ilmassa kun on niin kova kiire :) Kapulan kanssa otettiin palautuksia niin että appari pisti kapulan suuhun ja sai juosta pidemmän matkan sivulle asti ja tämäkin olisi tietty pitänyt saada videolle kun oli niin hieno! Tuli (jälleen) tosi kovaa, mutta osasi tulla siististi sivulle. Hieno poika! Loppun katsottiin jättäviä ja niiden loppuja eli sivulle palaamisia.

Zapin kanssa on nyt parissa treenissä otettu mukaan vähän palkatomuutta ja liikkuri. Toistaiseksi on ketjutettu vaan luoksetulo ja kapulan pito. Aika kivasti on tehnyt, mutta on se vaan niin kierroksilla kun tulee kentälle ekaa kertaa että ei se ihan helppoa ole. En oikein vielä tiedä miten saan seuraamisen tuohon pakettiin mukaan, Pitää varmaan ensi kerralla tehdä jonkun asteinen treeni alle (jossa saa juosta) ja sitten yrittää ketjuttaa joku seuraamisosio tuohon mukaan. Zap on tässä kyllä niin erilainen kuin Fidzi, jonka voi ottaa oikeastaan suoraan autosta kisaan. Zapin kanssa varmaan saan tehdä ensin kunnon lenkin ja koko evl:n läpi niin sitten pysyy kisasuorituksen käsissä :) Ei se kuitenkaan vissiin ihan kamalalta näytä, kun treenikaverit sunnuntaina sanoivat että hyvin voidaan laittaa hakemus nuorten koirien rinkiin (tai sitten olivat vain kannustavia).

Maneesitreeniä....

Näiden treenien jälkeen kolahti hyvin teksti minkä luin "Elä hetkessä, nauti joka hetkestä, tee asioita suurella sydämellä, ole kiitollinen joka hetkestä, ole kiitollinen omasta ja koiran terveydestä joka hetki. Ja kun vihdoin ymmärrät nämä, unohdat suorittamisen ja alat saada suurinta iloa ja intohimoa, minkä harrastuksesi voi sinulle antaa." Ja tuommoiset treenit on vaan se miksi tämä harrastus on vaan niin ihana. Huonompikin päivä ei voi muuta kun muuttua paremmaksi.

Lauantaina pitää varmaan "kiduttaa" itseään ja mennä katsomaan agilitykisoja, kun Ruska pääsee Saijan kanssa radalle. Kiva nähdä onko osannut kouluttaa koiralle sen verran jotain että toimii toistenkin kädessä. Samalla sitä aksakentän laidallaoloa voisi treenata tuon tulisielun kanssa, joka nostaa siitä aikamoiset kierrokset...