Vuosi 2014 on ollut monella tapaa unohtumaton. Niin paljon asioita on tapahtunut vuoteen mistä saan olla todella kiitollinen, niin koirien kanssa kuin muussakin siviilielämässä (töissä ja perheessä).
Koirien suhteen vuosi 2014 pähkinänkuoressa:
- Ella sai 10 vuotta mittariin ja on voinut pääosin hyvin. Hiiva on sen kirouksena edelleen ja hyvin pitkä sekä märkä syksy ei todellakaan asiaa ole edesauttanut. Se siis on täytti aika hyvin omat tavoitteensa vuoden 2014 pysyen muuten kunnosa.
- Niza on koko vuoden ollut elämänsä kunnossa. Se sai aksata kevään ja kesän vielä ihan ryhmäpaikalla. Oli ihana saada vielä kisata sen kanssa molemmissa agilityn arvokisoissa. Syksyllä ainoista kisoista missä on nyt juossut nappasi nollavoiton ja toisen A-sertin. Nyt joulukuussa sai ensimmäisen ab-kuurin virtsatulehduksen takia, mutta muuten on voinut erinomaisesti. Sen tavoitteet oli kisata vielä vuonna 2014 agin arvokisoissa ja sekin siis täyttyi.
- Fidzi sitten. Se on koko elämänsä joka ikinen vuosi ylittänyt kaikki sille asetetut tavoitteet tai suuremmatkin haaveet, ja niin se teki vuonna 2014:kin. Aikamoinen koira! Vuonna 2014 osallistuttiin ensimmäisen kerran tokon maajoukkuekarsintoihin ja niin pienen pieni bc vaan raivasi itsensä tokon maajoukkueen varakoiraksi. Oli upea kokemus saada kisata MM-kisoissa! Fidzi steriloitin keväällä. Leikkaus meni hyvin, mutta sen elämää on nyt enempi ja vähempi vaivannut runsas juominen jonka syy ei vieläkään ole selvinnyt...kaikki syksyn kisat mukaan lukien pm-kisat jäivät tämän takia väliin. Nyt ehkä vähän ahdistaa saadaanko tulokset ensi kesän sm:iin kasaan (mahdutaanko kokeisiin) mutta toivon niin.
- Ruskan kanssa aksaaminen on ollut antoisaa ja se on paljon siinä kehittynyt (ja saanut paljn kehuja). Kakkosissa se vielä kisaa, mutta toisaalta starttien määrä on ollut aika vähäinen eikä sen tekninen osaaminen olisi joku aika sitten vielä riittänyt 3lk.
- Lisäksi loppu keväästä alku kesästä meidän laumaan saapui hyvin toivottu kaveri alias "Zap". Olin onnekas kuin sain koiran toivomastani nartusta. Halusin vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja niitä kyllä tuon kaverin kanssa saan. Zap on ihan mahtava pakkaus vaikkakaan ei varmasti se helpoin. Olen nauttinut tosi paljon sen kanssa treenaamisesta. Kotonakin se osaa olla jo niin mallikkaasti, mutta paljon sillä on elämässä vielä opeteltavaa. Viikko ennen vuoden vaihtumista sen elämää on kuitenkin varjostanut ontuminen josta myöhemmin lisää...
Tällä hetkellä tuntuukin että ainoa toive (tai tavoite) ensi vuodelle olisi että kaikki saataisiin terveiksi! Keväällä kun vapautuu enempi aikaa treenata koirien kanssa niin olisihan se ihanaa että olisivat kaikki kunnossa, ja jos onni suo niin:
- Ella saa jatkaa samoin kuin viime vuonna. Toivotaan että hiiva hieman hellittäisi eikä tekisi sen elämästä liian kurjaa.
- Nizan kanssa pidetään kuntoa yllä ja toivon että ulkokaudella voisin vielä pienemmissä kisoissa sen kanssa muutaman kerran juosta vaikka tänä vuonna tulee jo 10 vuotta mittariin.
- Fidzin kanssa toiveena olisi saada osallistua molempiin tokon arvokisoihin. Ulkomaan kisamatkakin olisi ehkä realistinen.
- Ruskan kanssa olisi varmaan aika saada pakka kasaan ja nousta kolmosiin :)
- Lisäksi toivon koko sydämestä että Zap:kin pääsee treenaamaan kunnolla. Tokoa ja jälkeä tehdään jos/kun pystytään. Kisatavoitteet riippuvat täysin kuntoutuksesta, ja jotta mieli ei mene liian matalaksi en sellaisia edes tee. Agilityä katsotaan sitten myöhemmin, josko sitäkin olisi meidän vielä joku päivä mahdollista tehdä.
Rakas tulisielu |