Zapin treenit tokon osalta ovat syksyn aikana kääntynyt aika totaallisen erilaisiksi. Syynä tähän on se, että sen mieli ei vaan pysynyt kokeenomaisessa suorituksessa kasassa. Käytiin viimeksi elokuussa (muistaakseni) kisaamassa, ja koe näytti hyvin merkkejä siitä mihin suuntaa ollaan menossa, jos ei tehdä jotain radikaalimpaa muutosta treeneissä. Zap oli todella hankala saada pysymään kasassa. Silloin ajattelin vielä, että pelkkä kokeenomaisten treenien lisääminen treenisuunnitelmaan auttaisi purkamaan kiehumista, mutta renkaanleirillä tuli viimeinen täyskäännös. Zap oli siellä(kin) aika kamala. En vaan saanut sitä hyvään mielentilaan. Se kiehui tosi kovasti. Tämä näkyi mm. siinä että puri kapuloita ja äänteli tosi herkästi.
Nyt on sitten riisuttu odotusarvoja kovasti, ja aika lailla kaikesta. Ensinnäkin otettiin lelut pois juoksuliikkeistä, koska Zap palkkaantuu juoksemisesta jo niin kovasti että jos saa vielä juoksemisen lisäksi lelun niin se on vaan sille ainakin tällä hetkellä liikaa. Lelut on nyt mukana treeneissä oikeastaa purkamiseen ja passiivisuuden palkkauksissa, ei muussa. Muuten palkkaan nameilla, jos niilläkään. Tosi paljon ollaan otettu nyt ihan vaan sosiaalisella palkalla asioita. On jännä huomata koirassaan eroja. Zap on ihan eri tavalla alkanut sosiaalisella palkalla heiluttamaan rennosti häntää mitä ei tehnyt samalla tavalla ennen. Ollaan myös opeteltu temppuja alusta loppuun ilman mitään muuta palkkaa kuin sosiaalinen palkka, ja kun tätä on nyt hetken aikaa tehnyt niin ihan ihmetyttää miten sitä niin kovasti ja helposti turvautuu AINA niihin nameihin ja leluihin. Se pallo oli jo melkein kasvanut käteen kiinni :) Tiedostan että lelujen kanssa olen myös auttanut (huijannut) itseäni ja saanut Zapin hiljaiseksi. Esimerkiksi ruudussa jos pidin pallon kädessä sain siihen vakautta ja HILJAISUUTTA, mutta niin...ei tämä sitten kanna siitä treenistä kokeeseen. Se on nyt todistettu.
Lelujen poisto treeneistä sai odotusarvojen nousun liikkeitä kohtaan nousemaan entistä suuremmaksi, ja nyt on aloitettu purkamaan myös niitä. Lisäksi kehäänmenot ja liikkeiden välit ovat kovasti työn alla. Olen tullut siihen johtopäätökseen että en saa Zappia niissä "kurilla" toimimaan joten nyt toivon että saan siihen upotettua meneillään olevan treenin että "tarjoaaa" itse hyvää mielentilaa ja yhteistä kuplaa. Ei ole helppo tie, mutta onneksi meillä on niin super taitavia ihmisiä ympärillä, joilta on saatu niin tärkeitä neuvoja (kiitos kaikille heille kovasti).
Mielentiloihin liittyvät asiat on vasta Zapin kanssa noussut niin eri tavalla esiin, joten ne on itselle aika uusia juttuja. Fidzi kun on aina hyvässä mielentilassa tai ainakin on todella helppo siihen saada.
Agilityssä Zapin treenit etenee, ja minäkin olen jo uskaltanut ottaa pari juoksuaskelta:) Katsotaan jos uskalletaan möllikisoihin marraskuussa.
Fidzille kuuluu hyvää. Sen silmät todettiin terveiksi ja lääkitys purettiin. Niin mahtavaa! Loppu vuodesta käydään uudestaan kontrollissa, mutta toivotaan että ei olisi muutoksia huonompaan. Karenssiajan umpeuduttua Fidz pääsi jo kisaamaan Ninan kanssa rallyä, ja aika hienosti parin treenin jälkeen luokkavoitto ja täydet 100 pistettä ALO:sta. Fidzi oli ilmeisesti nauttinut koko rahan edestä. Seuraavat kisatkin on jo merkattu kalenteriin. Ihana kun Fidzi sai itselleen taitavan ohjaajan. Nyt sitä tulee taas vähän paremmin tai ajatuksella temputettua, kun on todellinen tavoite opettaa sille asiat kuntoon.