Tänään aamupäivästä mentiin Marikan kanssa kentälle tekemään "kotiläksyjä". Niza sai tehdä keppejä ja keinua hetsaten. Lisäksi vahvistettiin puomin itseänäistä suoraa alastuloa tekemällä lähetyksiä maassa olevalla puomin päätyosalla. Marika siis palkkasi päässä vinkuvalla pallolla (joka on Nizan mielestä ehkä ihanin lelu mitä on olemassa) tai namilla. Tarkoituksena saada vauhdikas ja itsenäinen (+ puomilla ja keinulla suora) suoritus. Tämä oli kerrassaan loistava treeni! Saatiin ihan mahtavia suorituksia. Ellakin pääsi siinä sivussa ottamaan vähän pujottelua.
Fidzi on nyt lähtenyt "synnytysosastolle". Se varmasti selviää siellä ilman meitä niin paljon paremmin kuin me täällä kotona ilman sitä. On se koira vaan täyttänyt niin ison palan mun sydämestä, että kauhea ikävä on jo nyt. Huomaan joka treenissä miettiväni mitä tässä tekisin Fidzin kanssa, mikä sille olisi helppoa ja mikä sen kanssa vaatisi luultavasti vahvistusta.
Loppuun pieni pätkä perjantailta joka otettiin ennen Sadulle lähtöä. Ei mahan koko paljon Fidzin tekemistä tunnu haittaavan. (Pahoittelut että tekstit vilahtaa vähän nopeasti ohi. Tämä tunnarin nostotreeni vaihtui kontaktitreeniin pienen luppakorvaisen häiriön takia, mutta odottamattomia häiriöitä on hyvä treenata.)
Nyt sitten odotetaan sitä että kauanko pitää odottaa kunnes pennut näkevät päivän valon. Varoitus! Seuraavat kuvat mitä tässä blogissa julkaistaan on luultasti jotain ällöttävän söpöä!