Talven riemua!

Aika hiljakseen on vuosi alkanut. Fidzin juoksu on loppunut, eli sekin pääsee taas aloittamaan tämän vuoden kisa- treenikautta. Niza on toipunut täysin valeraskaudestaan, ja on oma ihana itsensä. Ella reppana joutuu vielä muutaman kuukauden lenkkeilemään hihnassa, mutta muuten sekin voi hyvin.

Huomenna kaikki koirat joutuvat (vai pääsevät?) hoitoon sillä tämä perhe suuntaan koirattomalle lomalle auringon alle. Isot kiitokset jo näin etukäteen kaikille koiranhoitajille. Fidzi pääsee kasvattajalle, sillä on siellä paljon leikkikavereita. Ella menee Marikalle, jossa sillä on kavereina Rico ja Brenda. Niza taas seikkaileen Aapon porukoilla ja siskolla. Tuttua koiraseuraa siis silläkin kummassakin paikassa. Varmaan kaikki koirat pärjäävät paremmin ilman meitä kuin me (tai minä) ilman niitä. Ikävä tulee varmasti!

Loppuun vähän talven riemua kuvasarjana (Ella esiintyy vähempi, kun ei saa vielä juosta vapaana).

Niza

Hei, me lennetään!

Nizan harhautus

Kaverusten hellähetki

BC:n hyökkäys

Harmaantunut Ellukka

Twistausta vasemmalle

BC:n hyökkäys vol. 2

Tiukka vasen

Et saa kiinni!

Söpöstelyä vielä loppuun

Terveysasioita

Kysymys kuuluu montako koiraa pitää olla jotta suurella todennäköisyydellä olisi ainakin yksi jonka kanssa kisata? Kolme? Ei riitä :P. Tällä hetkellä Ella on sairaslomalla(/eläkkeellä?), Fidzi aloitti juoksun ja Niza on doupingsääntöjen mukaan kisakiellossa muutaman viikon. Ikävästi kaikki samaan aikaan, mutta ei voi minkään.

Nizalla oli tosiaan viime vuoden aikana kahdesti ihmeellistä "kipuilua", joka meni aina levolla ja lääkityksellä ohi. Mutta koska kipuilut uusivat, niin halusin käyttää Nizan varmuuden vuoksi luustokuvissa. Koko koira kuvattiin kaulasta häntään. Lonkat yms. jotka oli jo aikaisemminkin kuvattu ja terveiksi todettu katsottiin uudestaa. Kuvista oikein yrittämällä yritettiin löytää jotain vikaa, mutta ei. Terve se on (IHANAA!!)!

Puhuttiin lääkärin kanssa sitten siitä mikä saattaisi tuon kipuilun aiheuttaa? Tietty lihasjutut on aina mahdollisia, mutta sitten tuli ilmi että kipuilu saattaisi liittyä jollain tapaa juoksuun tai valeraskauteen. Nizan kipuilut on kyllä juuri ajoittunut näihin aikoihin (keväällä ja nyt syksyllä). Ell. sanoi että jos ei meinata jalostukseen käyttää (vaikka Niza oli ell. mielestä pitkästä aikaa hyvä vesikoira rakenteeltaan ja päältään mitä on tavannut--> pientä hehkutusta) niin kohtu vaan pois. Tämä on kyllä ollut itselläkin mielessä jo pitkään juuri noiden niin ärsyttävien valeraskauksien takia.

Fidzin suunnitellut koulutukset jäävät nyt juoksun takia väliin. Itse menen sitten vaan kuunteluoppilaaksi, harmi. Onhan tuota juoksua tosin jo odoteltu. Nyt väli näyttäisi olevan n.10kk. Pitkä tauko tulee nyt ainakin agilitystä kun ensin tulee juoksutauko ja sitten perään vielä parin viikon "lomatauko". Ehkä se tekee meille ihan hyvää? Yritetään nyt sitten tokoilla omatoimisesti. Hakumetsäänkin "eksyttiin" tänään =)

© Suvi Kuivanen

Vuoden 2011 aloitus

Vuosi on vaihtunut uuteen. Me otimme vuoden 2011 vastaan aika rauhaksiltaan kotosalla. Päivällä käytiin hyvissä ajoin pitkällä hankilenkillä Lilun ja koirien kanssa. Illalla pistäydyttiin vielä lenkin sijaan hallissa tokoilemassa. Hyvin vältyttiin ulkoilemisilta paukkujen aikaan. Ei voi olla kuin todella onnellinen siitä kuinka hienosti kaikki kolme koiraa noihin pamauksiin suhtautuvat. Ella ja Niza nukkui puolen yön aikaan niin sikeasti että eivät havahtuneet koko paukutteluun. Fidzi oli valppaampi ja kuunteli, mutta makoili kuitenkin ihan rauhassa sohvalla. Hyvä näin.

Uusi vuosi aloitettiin heti kisailun merkeissä. Olin ilmoittanut Fidzin kahdelle 2lk agilityradalle. Kisat oli jälleen Hyvinkään lämpimässä hallissa. Radat tuomaroi Anne Huittinen. Sain pitkästä aikaa huokuteltua Aapon mukaan, eli lähdettiin matkaan ihan koko perheen voimin. 

Rata tuntui tutustuessa vähän kinkkiselta tai muutamaa kohtaa mietin pitkään: a) miten otan keinulta kepeille ja b) miten saan sen hypyltä 11 hypylle 12. A) kohdan ratkaisin niin että luotin koiraan. Katsoin että keinulta sen pitäisi nähdä hyvin kepit. Juoksin siis 4-hypyn oikealla puolella ja käskytin suoraan keinulta että kepit, kepit...ja sinne meni ilman mitään ongelmia, jei! B) kohdassa otin renkaan jälkeen aika tiukasti haltuun ja sitten ennakoivalla valssilla. Hyvin kääntyi ja kuunteli. Pituuskaan ei mennyt hirmuisen pitkäksi ennakoivalla valssilla.

Omasta mielestä ihan kohtalaisen sujuvaa rataa. Pari kohtaa olisi voinut mennä paremmin, mutta niin kai aina? Kontaktit tehtiin hienoina, varmoina ja kunnollisina pysähdyksinä (mikä on ihme kun ei niitä hirmuisesti olla päästy treenaamaan). Tuloksena 0-voitto, serti ja siirto 3-luokkaan.

Loppuun vielä pitää sanoa suuren suuret kiitokset ihanille treeni- ja kisakavereille sekä kaikille meitä opettaneille! Ilman teitä vuosi 2010 ei olisi ollut sitä mitä se nyt oli, KIITOS. Toivottavasti tämäkin vuosi olisi yhtä antoisa (kaikkine ylä- ja alamäkineen) ja opettavainen. Näiden kuulumisten myötä toivotan kaikille oikein ihanaa vuotta 2011!

Uusi 3-luokkalainen