maanantai 26. toukokuuta 2014

Eka viikko takana

Mari kävi viikko sitten hoitamassa Fidzin ja Ruskan, mutta myös Zap katsottiin heti läpi. Kellään ei mitään suurempaa, mutta kaikilla hieman jotain, myös Zapilla, mutta toisaalta voiko muuta olettaa kun pentuaikana toi meneminen on aika holtitonta...

Fidzi on viimein palannut sairaslomalta takaisin tokon pariin. Ollaan yritetty aloittaa aika kevyesti, ja liikkeet pilkottu niin että ei tule vielä kauheasti vauhdissa stoppeja ja palkkaus pääosassa tehty vielä namilla. Pallon on saanut vasta lopussa, ja leikki on pidetty repimisenä heittojen sijaan. Pääosin on tuntunut ihan hyvältä ne pienet pätkät mitä on tehty. Viikonloppuna jos saataisiin tehtyä enemmän kokonaisuuksia niin näkisi paremmin missä mennään. Haava on (ainakin ulkoisesti) parantunut niin hyvin että sunnuntaina uskalsin päästää sen jo uimaankin Marikan poikien kanssa. Toivotaan että ei tule takapakkia toipumiseen!

Zap on nyt asunut meillä reilun viikon. Se on kyllä tosi kivasti jo päässyt laumaan mukaan. Niza ja Fidzi molemmat hakee sitä jo leikkiin. Kotona saavat hampaistella, mutta ulkona en uskalla antaa juosta kun koko ero on niin suuri. Zap on nyt virallisesti myös tietokannassa, eli sieltä näkyy mitä se on sukuaan.

Koiran nimen keksiminen ei aina ole niin helppoa. Zap nimen syntymiseen vaikutti kolme asiaa; 1) emä Zip, 2) tarkoittaa "move suddenly and rapidly ja 3) halusin maantieteellisen teeman jatkuvan ja kaikkihan toki tietävät, että Turkissa on kaupunki nimeltä Zap.

Zapin kanssa ensimmäisen viikon teemana oli ainakin yksi uusi paikka ja tai tilanne joka päivä ja se onnistuttiin tekemään hyvin. Zap oli mm. toimistossa, tokokisoissa, agilitytreeneissä (hallissa ja kentällä), kevätjuhlissa, kaupan pihassa, jätskikiskalla, linja-autoasemalla, metsässä, järven rannalla (tai järvessä) ainakin kolmessa eri paikaissa kylässä, muutamassa hississä, ja hyvin se on mukana kulkenut. Jotkut tilanteet on selvästi jännittänyt enempi mm. hissi ekaa kertaa, mutta nopeasti se tulee sinuiksi tilanteen kanssa. Sunnuntaina se pääsi näkemään siskonsakin ja sai vihdoin kokoistaan painiseuraa:




Zapin treeninä on ollut ihan perusjuttuja; luokse- ja sivulletuloa, namilla imutusseuraamista, istu, maahan ja seiso vaihtoja (namia seuraten ja oikeastaan ilman käskyjä). Paljon on leikitty, koska lelun palautus ei ole tällä hetkellä vahvuutena. Lätkää olen myös sisään ajanut ja sen osti melkein heti. Eilen otettiin pihalla pensaan kiertämistä ja se varsinkin oli pojasta hauskaa. Erilaisia vatileikkejäkin on tehty ja hieman two-on two-off asentotreeniä terassilla. Sekin vaan on niin ahne, että kun makupalan kanssa tekee niin tuntuu että ei edes ymmärrä tekemisiään kun seuraa vaan namia ihan tohkeissaan. On tää pennun kanssakin touhuaminen ihanaa. Yksinolotkin on mennyt päivisin tosi hyvin. Ei edes ole tehtyt tarpeitaan oikeastaan ollenkaan sisään. Voitteko kuvitella. Kiitos kuuluu tästä myös ihanalle naapurille joka päivittäin käy antamassa päiväruoan ja päästämässä ulos takapihalle.

Niza pääsee tänään kisailemaan kun treenien sijaan meillä on oman seuran kisat. Mukavaa. Voisko toivoa että tekee hyvät kontaktit nyt kun ollaan omalla treenikentällä...

Helteet tuli ja niiden myötä jotenkin korostui Ellan ikä. Ei se olisi jaksanut lenkkeillä oikeastaan ollenkaan, mutta mentiin sitten aamu- tai iltapäivästä metsään niin mummokin hieman jaksoi jalkojaan nostella. Terassilla se kyllä viihtyy oikein mielellään :)

lauantai 17. toukokuuta 2014

WhatZap?

Nizan kanssa oltiin pari viikkoa sitten kisaamassa. Sepä kulki tosi kivasti, mutta myös kontaktien läpi. Ekalla radalla tuli rima alas, niin pysäytin puomille kun tuli läpi. Toisella radalla tuli keinun ylösmenolta virhe, mutta muuten rata oli tosi hyvä! Ihana oli vesiäisen kanssa kisata. Tarkoitus vielä muutama kisa ehtiä ennen sm:iä, mutta kivasti se kulkee. Noi kontaktit on vaan hiukan ongelma tai haaste....

Fidzin leikkauksesta on nyt reilu kaksi viikkoa. Aluksi oli selvästi kipeä. Tämä ilmeni oikeastaan niin että liikkui ainoastaan nopeasti paikasta toiseen. Nyt leikkaushaava näyttää parantuneen jo kivasti, ja on päässyt yksin vapaana juoksemaan pariin kertaan. Treeni-into olisi kova, mutta huomenna Mari tulee sen vielä katsomaan niin jos sitten ensi viikolla aloitettaisiin kevyesti. Pitää aika tarkasti miettiä mitä sitä tekee, koska seuruuta en uskalla alkuun ottaa, sillä ihan varmaan ääntelisi suuren innon vuoksi. Juoksuliikkeitä taas pitää myös tehdä aika varovakseen aluksi, mutta eiköhän treenien pariin jo jotenkin päästä.

Ruskan kanssa on treenattu ja on mennyt Niinun treeneissä tosi kivasti. Onnistutaan jo paikoissa joissa en olisi uskonut. Se siis alkaa jo osaamaan asioita. Kotiläksyksi on tullut lätkän häivytys kontakteilta. Tulee lätkälle kovaa, mutta ilman sitä hiippailee...

No mitäs muuta? No mun haave tavallaan toteutui :) Alunperin haaveena oli astuttaa Fidzi ja pitää siitä itse pentu, mutta se ei onnistunut. Olin kuitenkin hyvin onnekas kuin sain samoista linjoista uuden koiran. Meille muutti perjantaina Zipun ja Dion pentu nykyään kutsumanimeltään "Zap" (virallisesti Tending Brand). Halusin koiran jonka vanhemmilla olisi mm. näyttöä tokosta koska siinä lajissa kuitenkin koiralta vaaditaan sellaisia ominaisuuksia mitä on vaikea tietää olevan olemassa jos koira ei ole tokossa kisannut, ja Zipuhan on Oilin kanssa kyllä yksi näyttävimmistä pareista mitä tiedän. Tietenkin oli paljon niitä muita asioita mitä vanhemmilta toivoin ja tässä yhdistelmässä ne tuntuivat täyttyvän kivasti.

Zap
Parin päivän perusteella voisi sanoa että on tuossa pojassa ihanasti iloa, onnellisuutta (häntä heiluttaa koiraa), mutta myös luonnetta. Se tosissaan kertoo jos ei ole tyytyväinen kohtaloonsa. "Treenit" on tietenkin heti aloitettu. Ollaan käyty jo monessa eri paikassa ja tavattu erilaisia ihmisiä ja nähty monen näköisä koiria. Ollaan käyty toimistossa, kaupan pihalla, kisa/treenikentällä, ja kylässä.  Hyvin reipas on pentu ollut, ottaen huomioon miten sen elämä mullistui totaalisesti parissa päivässä. Treenilistalla on myös leikkiminen erilaisilla materiaaeilla, luoksetulot ja namin perässä kulkeminen. Olemme myös harjoitelleet "häkitystä/rauhoittumista", ja tämä on vaikeeta! Kyllä kertoo ja kovaa ja kauan että ei ole tyytyväinen kohtaloonsa. Yöt on mennyt tosi hyvin. Autossa menee jo paremmin (ei huuda koko matkaa). Fidzi toimi tässä hyvänä opettajana.

Ipo oli se meidän laji?

Muut koirat on aika hyvin ottanut uuden tulokkaan vastaan. Ella on ehkä vähiten sanonut mitään. Niza pörrrää vielä jatkuvasti, mikä ei siltä ole ihan järkevää kun pentu ei tunnu välittävät sen mörräämisestä enää mitää. Fidzi on sen kanssa aika kivasti. Sanoo kun yrittää hyppiä päälle tai tissille, eli ehkä tästä vielä lauma kasvaa. Onpa tässä taas pikkuinen projekti edessä, mutta innolla sen kanssa alan alusta asioita opettamaan. Josko sitä nyt osaisi opettaa edes suurimman osan asioista kerralla niin kuin pitää...aika näyttää.