Pojat:
TK Raw (poika 1.), Raw 12 vko, Raw 10 vko
TK Rinssi (poika 4.)
TK Roisi (poika 3.)
TK Ronski (poika 2.)
1 vko elämää takana
Pennut ovat jo saavuttaneet hurjan 12 viikon iän. Niin nopeasti se aika menee. Usemmasta kaverista olen onnekseni saanut kuulla jo kuulumisia ja osaa nähnyt jopa useamman kerran. Kaikilla pennuilla menee hienosti. Energiaa ja elämää niissä kuuleman mukaan on:) Rusina jäi kasvamaan kasvattajan luokse mummon suuriin saappaisiin. Ruska ja Rinsessa jäivät Vihtiin koti/harrastuskoiriksi. Myös Raw jäi kasvamaan muutaman sadan metrin päähän Marikalle ja seuraa isoveljensä jalanjälkiä ainakin tokossa ja agilityssä. Rinssi muutti muutamia kymmeniä kilometrejä kauemmaksi ja agilitykoiran ura on silläkin suunnittella. Roisi ja Ronski puolestaan pääsivät työkoiriksi. Ronskin tulevaisuuden tehtävänä on autella sadan lampaan lauman kanssa, ja Roisin tehtävänä suorittaa virkakoiran tehtävää tullin huumekoirana.
Tässä muutama lausahdus ärräpäistä niiden uusilta omistajilta. Kertonee aika paljon näistä pennuista :)
"Poikkeuksellisen rohkea"
"Onko näihin asennettu tokokoirageeni? "
"Todella fiksun oloinen pentu"
"Ihana tyttö ja hurmannut koko meidän porukan" "Miten noin pienessä koirassa voi olla niin paljon energiaa?"
"Ei tollaisia pentuja olekaan?"
Väreiksi kaikille pennuille on rekkariin merkitty mustavalkoinen, mutta saa nähdä mitä niistä todellisuudessa tulee. Ainakin muutamalla näyttäisi pentukarvasta punkevan isän sinisyys läpi?
Kuulun niihin ihmisiin joilla on diagnoosi aina valmiina ennen kuin lääkäriin menoa, oli sitten kyse koirista, lapsesta tai itsestäni. Lääkärien unelma siis aivan varmasti:)
Tällä kertaa olin tehnyt diagnoosin Fidzille. Olen jo jonkun aikaa tarkkaillut Fidzin juomisen määrä. Ja koko ajan vahvistui tunne, että juo liikaa. Tuntui että kävi litkimässä vettä aina vähän väliä. Sitten kun yhdistin tähän "oireeseen" sen, että on hieronnoissa aristanut lantion seutua niin TsaDaa oli diagnoosi valmis! Olin aivan varma, että nyt Fidzillä oli märkäkohtu, ja että se joudutaan aivan varmasti leikkaamaan jne. Sisäinen pessimisti nosti taas päätään. Varasin tietenkin siltä seisomalta ja niiden ajatusten pohjalta ajan eläinlääkäriin vielä samalle päivälle.
Lääkäriin tullessa meidät vastaanottanut hoitaja sanoi Fidzin nähdessään "voi, sinä olet vielä aika pentu!". No onhan se Fidzi tuollainen ikuinen pentu, jonka elämä on täynnä positiivisia asioita oltiin missä tahansa (ja on se tietty aika pienen näköinen kun karvat on melkein kokonaan lähteneet) :)
Tutkimukset aloitettiin ultralla, jossa heti oma diagnoosini todettiin vääräksi. Ei märkäkohtua, eikä mitään muutakaan epäilyttävää elimissä. Seuraavaksi otettiin veri- ja virtsanäytteet. Virtsanäytteestä katsottiin heti sokerit. Ei ollut sokeria eikä siis sokeritautia, mutta virtsan tiheys oli matala (siis laimeaa koska juo niin paljon). Loput tulokset valmistuivat vasta myöhemmin, joten me sitten lähdettiin kotiin odottamaan virtsaviljelyn ja verinäytteen tuloksia.
Parin päivän päästä saatiin loput tutkimustulokset. Verinäytteessä kaikki niin kuin kuuluukin, onneksi. Virtsanäytteestä oli kuitenkin saatu viljelyssä bakteereja kasvamaan, joten diagnoosina virtsatientulehdus. Fidzi joutui näin ollen elämänsä ensimmäiselle antibioottikuurille. Toivotaan että saadaan nyt kuurin avulla kuntoon. Kisasuunnitelmat tietenkin siirtyvät, mutta pääasia että koira tulee kuntoon.
Treenit kuitenkin jatkuvat. Agilityssä otettiin tällä viikolla ekaa kertaa melkeinpä puoleen vuoteen maxihyppyjä, ja ei paha ollenkaan. Marika oli suunnitellut suhteellisen haastavan treenin ja ihme kyllä ei Fidzin kanssa meneminen tuntunut sen haastavammalta kuin Nizankaan kanssa. Pikku hiljaa kohti kisakuntoa...
Paljon on mahtunut yhteen viikkoon. Maanantaina oltiin Nizan kanssa treenaamassa Sonja Paavolan opissa Tsaun hallilla. Tehtiin mukavaa hypärirataa, teemana rytmitys. Olisi pitänyt olla videokamera mukana, kun oli kuulema sen verran huima ero omassa liikkumisessa treenin alussa ja lopussa. Tosi kivat treenit. Niza oli hieno, ja itsekkin osasin lopussa jo vähän liikkua.
Tiistaina oli omat agilitytreenit hallilla. Tehtiin viime viikkoisesta Elinan radasta pätkää, mutta ei ihan onnistuttu kopioimaan rataa oikein, koska samat ohjaukset ei enää toiminut. Fidzi teki lisäksi muutaman kerran kepit, jotka toiseen suuntaan tosi helpolla lopetti toka vikassa välissä, pöh. En tiedä hämäsikö sitä vähän keppien vinous vai miksi toisti tota virhettä niin helposti vaan toiseen suuntaa. Ratatreeni mentiin vielä minihypyillä, mutta yhdellä hypyllä tehtiin käännös/jarrutreeniä maksikorkeudella. Hyppäsi ja kokosi itsensä hyvin. Niza teki vähän kevyemmän treenin, ja meni kivasti. Tiistaina meitä tuli hallille moikkaamaan myös Fidzin tyttö Ruska. Olipas tosi kiva nähdä sitäkin. Vähän aluksi jännitti halli ja kaikki metelöivät koirat, mutta nopeasti rohkaistu. Siitä taitaa kuoriutua aika täpäkkä tyttö, ihana :)
Keskiviikkona treenattiin tokoa Marikan kanssa. Fidzille tehtiin tosi vaikeeta kuuntelutreeniä ts. sen piti toimia vastoin sitä mitä olisi ollut itse tekemässä (luovuttamista). Tätä on treenattava paljon lisää, oli vaikeeta. Torstaina Ella ja Fidzi pääsivät hierottavaksi kotona kun Minna tuli käymään. Ella nautti. Se oli suhteellisen hyvässä kunnossa. Pari pikkuista jumia. Fidzillä edelleen lantio vähän jäykkänä. Ollaan nyt yritetty käydä juoksulenkeillä enemmän. Fidzi pitäisi saada ravaamaan, jotta käyttäisi selkäänsä enemmän. Niza ravaa niin helposti pitkällä askeleella mutta tuo bc yrittää tosi herkästi nostaa laukan. Onneksi sille meni aika helposti perille mitä "ravaa" tarkoittaa :)
Perjantaina tokoiltiin hallilla. Fidzin teemana oli häiriöt. Tehtiin kaukoja, tunnaria, seuraamista ja paikallaoloja häirittynä. Aika hienosti se nämä kestää. Marika sanoikin että pienempi häiriö on sille varmaan pahempi kun iso. Isoissa häiriössä skarppaa niin hyvin :) Ruska ja Raw oli myös hallilla. Ne on niin reippaita molemmat!
Alkuviikosta Niza ja Fidzi kävivät Rannikon Timolla hierottavana. Niza ei ehkä ole ihan helpoimmasta päästä saada rentoutumaan, mutta jostain syystä luottaa Timoon niin paljon että hieronta onnistuu vieraassakin ympäristössä. Niza ei saanut ihan yhtä puhtaita papereita kuin viimeksi Timon hoidon jälkeen. Vähän sillä oli nyt lantiossa kireyttä, mutta ei kuitenkaan onneksi mitään suurta. Hyvässä kunnossa, mutta kuulema aika "sporttinen", eli vähän voisi lisätä ruokaa.
Fidzikin jaksoi ihmeen hyvin olla käsittelyssä (sitä kun ei nyt niin hirveesti ole tarvinnut hieroa). Sekin kuulema oli siihen nähden hyvässä lihaskunnossa, että oli juuri saanut kokoisekseen ison pentueen. Selässä sillä on lihaksisto vielä vähän köyhää ja lantiossa kireyttä. Onneksi ei mitään vinoutta yms. mitä vähän pelkäsin että voisi synnytyksen jäljiltä olla. Saatiin ohjeeksi ravilenkkejä hihnassa. Pari viikkoa vielä kohotellaan kuntoa nyt näin. Sitten vasta edes ajatellaan agilityssä nostaa rimoja tai treenata keppejä. Parempi varoa kuin katua.
Syystä että Fidzi ei nyt ihan normaalitreeniin ole päässyt, pääsi Niza perjantaina Turkuun Elinan treeneihin (KIITOS Marikalle joka toimi Nizan "taksikuskina"). Yllätykseksi saimme vieläkin kontaktitreeniä kotiläksyksi. Kumma kun tää homma ei meillä (tai mulla) mene jakeluun. Ei mitään ihan kamalaa, mutta vapautuskäskyä pitää vahvistaa. Lähtee vielä helposti liikkeen mukaan :( Lisäksi läksyksi tuli rohkeampaa liikkumista! Ihan kuin olisin kuullut tuon saman aika monta kertaa aikaisemminkin. Miten se liikkuminen ilman varmistelua voikin olla niin vaikeeta? Voisinko joskus oppia luottamaan tuohon koiraan ja antaa mennä vaan? Mä vissiin vaan tarviin jonkun huutamaan "mene, mene", niin kaikki sujuu paremmin :)
Lauantai aamuna pääsi Fidzikin treenaamaan kunnolla kun Christa tuli meitä pitkästä aikaa kouluttamaan. Mä vaan tykkään ihan tosi paljon noista koulutuksista!! Niistä saa oppia, motivaatiota, ideoita, ajatuksia ja rohkaisua! Me tehtiin Fidzin kanssa tällä kertaa seuraamista, jättäviä (zeta), metallia ja kaukot.
SeuraamisessaFidzi on välillä tuntunut epävakaalta, eli halusin että katsotaan miten pitää paikkansa. Syy tähän omaan tunteeseen selvisi nopeasti. Fidzi pitää paikkansa todella hyvin, sillä on hieno ilme, mutta sen pää elää helposti lähdöissä. Tätä sitten korjataan ihan vaan lähtötreeninä namin kanssa pienenä kuurina. Lisäksi tehdään seuraamisessa koiralle vaikeita tempon muutoksia, jolloin joutuu vielä enemmän tekemään töitä kropallaan (tällöin pääkin parempi). Christa meinasi että seuraaminen näyttää oikein hyvältä ja tämäkin on tätä kuuluisaa "pilkun viilausta", mutta sitähän se toko on :) Jättävissäkatsottiin eniten istumista mikä on ehdottomasti meille se vaikein asia ("jäkittää" helposti). Kaukoissa pitäisi lisätä häiriötä (tekniikka kunnossa!). Koiran täytyy pystyä keskittymään suorittamaan vahdot teknisesti oikein, vaikka jotain odottamatonta tapahtuisikin.Metallissapitää rakentaa liikettä vähän eri tavoin. Ei saa olla sivulle tullessa niin suuri odotus palkkaan että alkaa kolisuttaa kapulaan. Ei siis suuria asioita, mutta sitäkin tärkeämpiä. Vitsit että tuli taas niin suuri into lähteä treenaamaan. On se oikeasti aika ihana omistaa koira, joka vilpittömästi koko sydämestään yrittää tehdä aina parhaansa. Ihana koira ja loistava kouluttaja!
Hyrrr!! Pakkasta riittää, ja se kieltämättä haittaa harmittavan paljon treenejä. Tuntuu että ei olla tänä vuonna päästy ollenkaan kunnolla treenaamisen vauhtiin, blääh. Jotain on tietty tehty, mutta ei siinä määrin kuin pitäisi tai paremminkin haluaisi. Ehkäpä se tästä muuttuu kaikkien tulevien koulutusten ja leudompien ilmojen myötä.
Tänään kuitenkin työstin omaa päätäni Vappu Alatalon luonnolla "Henkinen valmentautuminen koiraurheilussa". On se oikeesti ihmeellistä kuinka suuri voima ajatuksilla ja mielentilalla on kaikkeen. Itse olen enemmän toiminnan kuin pohdinnan ihminen, mutta huomaan että olisi paljon työstettävää tällä "ajattelun" saralla. Yksi tärkeä asia mitä pitäisi työstää on miettiä mikä se meidän oikea tavoite on, ja mennä sitä kohti askel askeleelta. Toisin sanoen minun tulisi jättää kilpailuvietille vähemmän tilaa, ja ottaa kaikki kisat ja kokeet "vain" treeninä. Kisoihin pitäisi osata suhtautua vain yhtenä monista koulutustapahtumista matkalla sinne oikeaan päämäärään. Ei siis ole mitään järkeä hyväksyä missään kisoissa typerän kilpailuvietin takia mitään mikä ei oikeasti ole sitä mitä koiraltaan haluaa. Tämä taas on niin helppo sanoa, mutta sen toteuttaminen on toinen asia. Tähän kuitenkin nyt edes yritän tähdätä.
Loppuun pitää tuttuun tapaan kirjoittaa Fidzin ja Spiikun pennuista taas muutama sana. Kaikista maailmalla olevista on oikeasti kuulunut pelkkää hyvää. Ihanaa on myös se, että kaikki saavat toimia tulevaisuudessa joko työkoirina (yksi paimenena ja toinen huumekoirana) tai sitten harrastuskoirina. Ja koska omista koirista ei ole mitään näytettävää, niin ihaillaan taas Rawin menoa videoiden muodossa.
On se vaan aivan ihanaa seurata tätä pentujen kasvua. Ja pakko myöntää, että kyllä ne omat ajatukset aina jossain määrin pyörii tulevaisuudessa, ja siiinä omassa seuraavassa pennussa, mahdollisesti Fidzin jälkeläisessä. Uroksiakin olen jo miettinyt vaikka sen aika ei todellakaan ole tässä seuraavina vuosina. Ainakin on sitten loppuun asti harkittu jos näin joskus tapahtuu. Loppuun pari arkistokuvaa äiti-koirasta:
Fidzi noin samassa iässä mitä pennut nyt
Fidzi 6kk ekaa kertaa paimentamassa
(P.S Siellä olisi vielä tyttö vailla omaa harrastavaa ja rakastavaa kotia!)