sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Synttäreitä ja sairastupaa

Ellasta tulee aika vähän kirjoitettua, mutta tänään se täyttää 11 vuotta ja on päivän sankari. Ikävä sanoa että vanhuus ei kuitenkaan tule yksin. Pienempiä (tai miten sen nyt tulkitsee) vaivoja on jo alkanut olemaan, joista se hiiva on aina se suurin vitsaus. Viime viikolla käytiin lomareissun yhteydessä Aapon serkun eläinlääkäriasemalla (on se ihana paikka mutta harmi vaan että sijaitsee Seinäjoella). Ellan koko suu putsattiin ja lisäksi sai uuden tyylisen hiivalääkityksen koko kroppaan sekä tietty niihin korviin sekä antibioottilääkityksen.  Lisäksi en ole vama alkaako höppänöitymään? Pari viikkoa sitten aamulenkin ja ruoan jälkeen köpötteli rauhassa Luukaksen huoneeseen haistelemaan ja kävi samalla matolla pissalla? Eilen olin jo laittanut sille ruoan maahan ja muille annostelin kippoihin niin Ella istui vieressä ja odotti ruokaa (ei siis huomannut että sen kippo oli jo täytettynä sen edessä maassa). Lenkeillähän se ei kauheasti ole koskaan tykännyt käydä kun vaan metsässä ja vanhemmiten vielä vähemmän. Syömisestä ja nukkumisesta auringossa se selvästi nauttii. Mummon ehdoilla aika pitkälti jo mennään. Eletään siis päivä kerrallaan niin kauan kun mieli ja kroppa on virkeä!


Muutenkin meidän harrastukset on aika pitkälti ollut tauolla. Fidzi on pikkasen saanut miettiä uusia tokoliikkeitä. Ruska hieman aksata (aksaamaan olisi kyllä jo palo mutta pitäisi saada treeniseuraa kun yksin ei jaksa niitä esteitä kannella jos rataa mielisi tehdä...toki tekniikkaakin olisi tarpeen harjoitella. Varsinkin sitä käteen tulemista).

Syy varmaan tähän suurempaan taukoiluun on Zapin sairasloma ja mun suuri suru siitä. On nyt kesäkuun alusta ollut taas saikulla. Se leikattiin heti tokon sm:ien jälkeen (mihin ei voinut ontumisen takia osallistua) reilu 3,5 viikkoa sitten olan OCD:n takia. Kirjoittelen tästä sitten oman kertomuksen. Poika voi varsin energisesti kuten sen tuntevat voi arvata. On reppana joutunut olemaan leikkauksen jälkeen kotona rajatussa matotetussa tilassa tai häkissä (kun ei olla kotona) ja ulkona on tehty vaan pieniä hihnalenkkejä (tosin pikkuhiljaa niiden kestoa ollaan saatu kasvatettua). Sen aktivointi on koostunut kokonaan vaan jalan jumppauksista, mutta kohta siis jo kuukausi takana leikkauksesta eli ehkä pahin vaihe alkaa olla takana! Toivotaan että toipuminen jatkuu yhtä hyvin eikä takapakkia tule vastaan.