sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Kevät

Kevät oli, tuli ja meni. Yritän koostaa siitä suurimmat yhteen tekstiin (helppoa!). 

Zap kilpaili ekan karsintakiertueensa tokossa. Ensimmäinen koe, eli Kuopio, oli ihan ehdottomasti noista kokeista paras. Siellä pakka pysyi vielä aika kivasti kasassa. Ainut harmillinen epäonnistuminen tuli kiertonoudon nostossa, jonka takia törmäsi seinään ja ajautui hypyn ohi.  Muissa kokeissa mielentila ei sitten pysynyt kassassa, eli Zap oli ihan liian kiihkeänä. Se selvästi nosti liikkurista kierroksia jne. Salo oli ihan ehdottomasti meille vaikein, koska halliin ei päässyt kuin muutama liike ennen omaa suoritusta, mikä ei todellakaan riittänyt meille ajaksi laskemaan kierroksia. Tämä kiertue toi siis vaan paljon kokemusta ja näkemystä lisää siihen mihin treeneissä pitää panostaa, ja sitä on nyt sitten tehty.

Valmennusrenkaan leiri oli toukokuussa ja siellä edistyminen mielentilan kanssa oli jo nähtävissä (vaikka treenit oli vaikeita). Onhan siinä vielä iso työ, mutta ihan mahtava oli huomata itsekkin, että ehkä se treeni kuitenkin on vienyt eteenpäin, eli oikealla tiellä ollaan.   

Tokossa olen siis jättänyt tekniikkatreenin todella minimaaliseksi (oikeastaan kokonaan pois), ja kaikki treeni on tehty ja suunniteltu mielentila edellä. Pieniä ja ehkä vähän isompiakin klikkejä on saatu auki, ja nyt tuntuu että ollaan päästy yksi ISO askel eteenpäin tässä asiassa (ja saatu "lupa" jopa jo tehdä myös tekniikkaa!). Pari viikkoa sitten käytiin kyläkokeessa, ja onnistuttiin saamaan aika ehjä kokonaisuus (video), eli saatiin se 1-tulos, jonka ansiosta meillä on mahdollisuus osallistua ensimmäisiin sm:iin, niin siistiä!!

En voi itsekkään kuin ihmetellä tuon koiran sisäistä motivaatiota tekemiseen(juoksemiseen). Sitä ei ole viime syksystä lähtien palkattu oikeastaan mistää juoksemisesta tai vauhdista. Esimerkiksi merkkiä ei ole palkattu vauhdista oikeasti varmaan pariin vuoteen. Merkillä olemisesta on toki palkattu, mutta juoksemisestä ei. En usko että moni koira juoksisi samalla draivilla uudestaan ja uudestaan ilman että siitä saa palkkaa. Tämä piirre on yhtä aikaa tuon koiran haaste ja hienous!

Zap on jatkanut myös agilityä. Siitä on tullut meille ihan terapialaji. En tiedä mitä tapahtui ja milloin, mutta nykyään Zap on useimmiten ollut todella kiva (vain harvoin sillä lähtee enää homma lapasesta). Ollaan aloitettu jopa myös kisaaminen agilityssä, ja tätänykyä Zap on 2-luokkalainen. Ehti se saada ensimmäisistä 2lk kisoistaan yhden sertin, jonka jälkeen jäätiin kisatauolle. Tavoitteena on nyt opettaa Zapille juoksuA, sillä nimittäin oli niin tylsä tekniikka liuttaa itsensä alas A.ta, että kannusanturat oli kovilla. Nyt on tekemiseen muutenkin tullut sen verran järkeä, että uskallan vaihtaa A:n juoksuksi. Uusi asia on itselle opettaa juoksari eli katsotaan miten onnistun.

Kesän projektina on siis mm. opettaa juoksari ja hioa tokoa(mielentilaa ja tekniikkaa) kohti sm-kehiä!