Leireilyä

Viikko sitten oltiin kolmen bc:n voimin T-leirillä Hartolassa. Oli ihana kun sain ottaa Ruskan agilityyn mukaan kun Zapin treenit tässä kohtaa toipumisprosessia on aika minimaalisia. Zap kuitenkin osallistui Christan ja Oilin koulutukseen tekemään tunnari(maltti)treeniä ja lisäksi tehtiin Timon opastuksella jälkikeppien ilmaisutreeniä. Christan koulutuksessa Zap oli ihan ihmeen pätevä tunnarissa. Se selvisi tosi hienosti haasteista (tehtiin siis ilman juoksemista). Ainoastaan kapuloiden heittäminen oli sille liian vaikeeta. Olin tosi tyytyväinen että pystyi työskentelemään noin hienosti vaikka sillä virtaa riittäisi tällä hetkellä pienen kylän valaisemiseen. Oilin treenissä ei sitten enää ollutkaan niin hyvä kun oli jo niin siistiä että ei oikein pysynyt maltti matkassa kun piilotettiin omaa. Hienoa oli kuitenkin kuulla ja huomata että tietää tosi hyvin mistä on liikkeessä kysymys, mutta malttia pitää vaan treenata haasteilla. Tätä onkin nyt hyvä tehdä paljon, koska kun pääsee juoksemaan kapuloille niin ehkä selviää siitä kun on paljon haastettu ilman vauhtia. Jälkikeppien nostot Zap tajusi heti ja oli jälleen tosi pätevä. Voi kun se nyt parantuisi hyvin ja päästäisi taas loppu syksystä enempi tekemään!

Ruskan kanssa treenattiin leirillä jarruja ja jestas se oli taas vaikeeta! EI auta kun vaatia noita jarrutuksia tosi säännöllisesti kun muuten alkaa posaltamaan kaikesta läpi. Harmi vaan että Ruskan takatassut aukesi eikä päästy vikalle treenikerralle, mutta äitipä pääsi parin vuoden tauon jälkeen aksaamaan. Fidzi oli tosi otettu ja näytti nauttivan. Onneksi Ruskan tassut ei mennyt pahasti kun huomattiin ajoissa ja parani nopsaa niin päästiin lauantaina pitkästä aikaan kisaamaan. Oli kyllä ihana kun kaikki kolme rataa meni tosi hienosti. Ekalla radalla tuli harmittavasti putken suun pakkovalssista ohi ts. mun ohjaus oli varmaan myöhässä tai tein sen liian lähellä putkea. Kahdella seuraavalla radalla otti kepeiltä virheet. Ensin lähti tokavikavälistä perään ja siitä hylly kun en korjannut ja vikalla radalla sitten väärin sisään. Noita lukuunottamatta radat tuntui tosi hyviltä eli aika hyvällä mallilla ollaan ja pienestä se on enää kiinni.

Fidzin treeneissä pääpaino on ollut uusissa liikkeissä ja se on ollut aika hyvä. Merkitön merkki on hyvällä mallilla mutta pitää lisätä häiriöitä. Kiertoliikkessä on vielä tekemistä, mutta alkaa sekin hahmottua. Paikallaololiike onnistuu, mutta tahmaa vielä herkästi maihin menossa vaikka meneekin, Ehkä me saadaan piirinmestiksiin paketti johonkin malliin. Tulevana perjantaina päästään taas Christan oppiin, mutta taidankin ottaa Zapin tilalle Fidzin kun sen asenne tunnareilla on mennyt aika itsevarmaksi ja siitä johtuen mokailee tosi herkästi. 

Synttäreitä ja sairastupaa

Ellasta tulee aika vähän kirjoitettua, mutta tänään se täyttää 11 vuotta ja on päivän sankari. Ikävä sanoa että vanhuus ei kuitenkaan tule yksin. Pienempiä (tai miten sen nyt tulkitsee) vaivoja on jo alkanut olemaan, joista se hiiva on aina se suurin vitsaus. Viime viikolla käytiin lomareissun yhteydessä Aapon serkun eläinlääkäriasemalla (on se ihana paikka mutta harmi vaan että sijaitsee Seinäjoella). Ellan koko suu putsattiin ja lisäksi sai uuden tyylisen hiivalääkityksen koko kroppaan sekä tietty niihin korviin sekä antibioottilääkityksen.  Lisäksi en ole vama alkaako höppänöitymään? Pari viikkoa sitten aamulenkin ja ruoan jälkeen köpötteli rauhassa Luukaksen huoneeseen haistelemaan ja kävi samalla matolla pissalla? Eilen olin jo laittanut sille ruoan maahan ja muille annostelin kippoihin niin Ella istui vieressä ja odotti ruokaa (ei siis huomannut että sen kippo oli jo täytettynä sen edessä maassa). Lenkeillähän se ei kauheasti ole koskaan tykännyt käydä kun vaan metsässä ja vanhemmiten vielä vähemmän. Syömisestä ja nukkumisesta auringossa se selvästi nauttii. Mummon ehdoilla aika pitkälti jo mennään. Eletään siis päivä kerrallaan niin kauan kun mieli ja kroppa on virkeä!

Muutenkin meidän harrastukset on aika pitkälti ollut tauolla. Fidzi on pikkasen saanut miettiä uusia tokoliikkeitä. Ruska hieman aksata (aksaamaan olisi kyllä jo palo mutta pitäisi saada treeniseuraa kun yksin ei jaksa niitä esteitä kannella jos rataa mielisi tehdä...toki tekniikkaakin olisi tarpeen harjoitella. Varsinkin sitä käteen tulemista).

Syy varmaan tähän suurempaan taukoiluun on Zapin sairasloma ja mun suuri suru siitä. On nyt kesäkuun alusta ollut taas saikulla. Se leikattiin heti tokon sm:ien jälkeen (mihin ei voinut ontumisen takia osallistua) reilu 3,5 viikkoa sitten olan OCD:n takia. Kirjoittelen tästä sitten oman kertomuksen. Poika voi varsin energisesti kuten sen tuntevat voi arvata. On reppana joutunut olemaan leikkauksen jälkeen kotona rajatussa matotetussa tilassa tai häkissä (kun ei olla kotona) ja ulkona on tehty vaan pieniä hihnalenkkejä (tosin pikkuhiljaa niiden kestoa ollaan saatu kasvatettua). Sen aktivointi on koostunut kokonaan vaan jalan jumppauksista, mutta kohta siis jo kuukausi takana leikkauksesta eli ehkä pahin vaihe alkaa olla takana! Toivotaan että toipuminen jatkuu yhtä hyvin eikä takapakkia tule vastaan.

Tunteiden aaltoilua

Onpa ollut henkisesti yhtä pyörremyrskyä nämä viimeiset neljä päivää. Viikonloppuna kisattiin TOKO SM:t Tampereella. Tarkoitus oli kisata siellä sekä Zapin kanssa joukkueessa että Fidzin kanssa yksilöissä. Zapin kanssa olin treenannut enempi viime viikkoina kuin Fidzin, koska se sitä ikänsä ja tasonsa takia tarvitsee. Meidän treenit oli mennyt vaihtelevasti aikalailla riippuen siitä olinko ehtinyt purkaa koiraa tarpeeksi ennen treenejä. Silloin kun se on purettu sopivasti niin on rento ja keskittyneempi, kun taas siinä sähikäistilassa keskittyy vaan siihen meneekö joku jossain kovempaa kuin se saa mennä ja kaikki tehdään liian täysiä. Alokasluokassa kun ei hirveästi ole noita juoksuliikkeitä ole niin ei oikein toimi. Mutta kaiken kaikkiaan Zap alkoi tuntumaan tosi kivalta ja olin kovin odottanut että pääsen sen kanssa isoihin kisoihin, mutta toisin sitten kävi. Torstai iltana, eli päivä ennen SM:iä kun tulin kotiin tuli ovella vastaan kolmijalkainen koira. Kyllä tuli epäuskoinen olo ja tippa linssiin. Tuntui niin epäreilulta. Zap oli ollut puoli vuotta täysin oireeton ja saanut mennä ja treenata täysiä. Mitään normaalista poikkeavaa ei ollut tapahtunut (toki sen meno on aina päätöntä eli aina vähän tapahtuu). Mutta kohtalo oli meitä vastaan ja en uskaltanut sitä kehään viedä koska mikä olisi kamalampaa kuin kisata kipeällä koiralla tietoisesti. Suretti niin kovin mutta nyt olen siirtänyt ajatukset jo tulevaan. Se on nuori koira ja sen elämä on edessä. Tärkeintä vaan kun saataisiin se nyt taas kuntoon. On ollut kolme päivää totaali levossa. Tänään käytiin eka 30 min hihnalenkki, eikä ontunut mutta torstaina mennään joka tapauksessa eläinlääkäriin katsomaan mikä on tilanne. Pitäkää peukkuja.

Mieli oli aika maassa, mutta jotenkin sain lopulta kaivettua hyvän fiiliksen Fidzin kanssa lauantain kehiin. Kyllä taas elämä opetti että oikeasti parastahan on kun on se terve koira jonka kanssa voi kisata ja jakaa ne onnistumiset (ja epäonnistumiset) ja niin me tehtiin viime viikonloppuna. Lauantai oli meidän päivä. Ekassa kehässä ruutu ja luoksetulo: Ruudussa loikkasi melkein takareinasta yli mutta pysyi sisällä (ja kun finaalissa meni yli niin tarkoittaako että meidän ikuinen etureunalla pysähtyminen on historiaa? Voisiko tähän olla jopa tyytyväinen?). Ruudusta 9,5. Luoksetulon stoppi ei ollut niin hyvä, mutta muuten ok ja tykkäsin kun hypähti lopussa sivulle eikä nihkeillyt, siitä 9. Seuraavassa kehässä ohjattu oli Fidziksi tosi kiva kokonaisuus siitä 9,5. Kaukoissa vähän nihkeili mutta niistäkin 9. Kolmas kehä oli meidän floppi. Ensin Fidzi meni ja varasti tunnareille ja nosti kapulan ihan "rai rai" asenteella ja tuli takaisinkin ihan takki auki. Mun kiltti koira? Tästä armollisesti 5 kun paikkasin Fidzin virhettä huutamalla käskytyksen yhtä aikaa liikkurin kanssa kun näin koiran hännänpään :) Z:ssa vanha virhe palasi. Seisoi istumisen ja onhan se siinä aina ja edelleen matala, mutta ehkä me otetaan Z.ta seuraavan kauden tavoitteeksi kun ruutu on korjattu? (menee nähtävästi aina vuosi yhden ison ongelman korjaamiseen). Siitä 6. Seuraamisesta sai 9, ei tuntunut niin hyvältä mutta ihan ok. Metallissa kopautti taas estettä takaisin tullessa, mutta olin itse tyhmä kun kysyttiin onko korkeus ok niin en pyytänyt laskemaan, vaikka tiedän että Fidzillä on nykyään kolautuksen vaara suurempi (pitää varmaan hypyttää sitä nyt oikeasti enempi koska yritin ottaa opiksi virheestäni ja finaalissa pyysin matalampaa estettä mutta en saanut vaan kaikkien piti mennä samalla 50 cm korkeudella). Metallista 8. Paikallaolot tehtiin vikassa kehässä ja niistä molemmista 10. Enpä olisi uskonut mutta tällä tuloksella (272,5 pistettä) oltiin sijalla 16 ja pääsimme finaaliin. Oli kertakaikkisen hyvän mielen päivä ja olin tosi tyytyväinen Fidzin asenteeseen vaikka oli vähän takki auki :) Lauantain ekat kehät (puhelimesta loppui tila kesken niin jäi loput kuvaamatta).

Finalistin on helppo hymyillä

Jos lauantaina oltiin hetki pilven reunalla, niin sunnuntaina tiputtiin takaisin syvään monttuun. Ekassa kehässä ensin seuruu. Juoksun täyskäännös oli huono, mutta en oikein muista mitä muuta siinä tapahtui, tuntui ihan ok:lta. Siitä 7,75. Luoksetulossa itse mokasin. Sanoin liikkurille että molemmat käskyt käsimerkkejä. Siis oikeasti? Vasta kun jätin koiran aloin miettimään mitä oikein olin sanonut ja korjasin että eikun suulliset käskyt. Voi elämä! En tiedä miten tuomarit tähän suhtautui :) Luoksetulossa taas pysähtyminen huonompi. Selkeästi ei nyt nurtsistopit ole kunnossa. Tästä 7. Sitten tunnari. Nyt malttoi odottaa lupaa mutta meni aika takki auki ja ensin kapuloista ohi mutta palasi nopeasti takasin ja teki minusta ihan kivasti. Siitä 8,25. Ekan kehän vikana liikkeenä ruutu, ja niin kuin kirjoitin niin meni takareunasta yli ja kun veti vielä ruutunauhan rullalle niin voitte arvata että oli haastavaa nähdä onko koira ruudussa vai ei. Odotin hetken jos Fidzi olisi itse tarjonnut uutta paikkaa mutta ei niin käskytin uudestaan ja sain korjattua. Ruudusta 6. Toinen kehä oli meidän osalta ihan floppi. Z:ssa autoin nyt istumisen, eli kaikki asennot ok mutta onhan se matala kyttäri (7,5). Ohjatussa en tiedä mitä mietti. Jäikö liikkuriin ajatukset vai mitä mutta ei ollut suorittamassa merkkiä vaan juoksi eteenpäin. Sain kuitenkin stopattua merkin säteen sisään jolloin jäi leikkiinkutsu asentoon, oikeasti. Siinäpä oli tuomareille miettimistä miten tulkita asento :) Siitä kun yritin lähettää vasemmalle kapulalle jota ei näkynyt niin meni keskelle eli piti taas pysäyttää ja korjauksella sain haetettua oikean. Olipa liike. Ohjatusta 5,25. Siitä kaukot ihan ok mutta nihkeili (8,75). Metallissa kopautti kun en saanut matalampaa estettä. Kysyin voisiko estettä laskea niin tuomari vastasi että kaikki yli 50 cm koirat menee tämän. Yritin sanoa että Fidzi ei ole yli 50 cm mutta tuomari sanoi että tämä korkeus pidetään. No pitäisihän koiran pystyä se hyppäämään mutta kolautti taas (7). Oli kerrassaan paska fiilis tuon toisen kehän jälkeen. Loppuun paikallaolot ja ei kai niissä normaalia kummempaa; istumisesta kuitenkin vaan 8,5 ja makuusta 9. Tuloksenä säälittävät 237,75 pistettä. Ei uskoisi mutta on se silti Suomen 18 tottelevaisin koira. Sunnuntaina ei loppunut akku, eli kaikki on (valitettavasti) taltioituna täällä.

Tämä laji pitää kyllä ihmisen nöyränä. Samaan viikonloppuun mahtuu paljon ihan mahtavia onnistumisen tunteita mutta myös niitä karmivia epäonnistumisia. Tuhannesti onnea kuitenkin menestyneille ja vuodesta toiseen pärjänneille koirakoille. Ootte hienoja!

Kohti Tamperetta

Tänään tuli tieto siitä, että Fidzi on läpäissyt karsinnan ja pääsee näin ollen osallistumaan tokon sm:iin. Saan siis kisata Tampereella kahden koiran kanssa. Ihanan jännää taas kerran! Mahtava kun on saanut kisata Fidzin kanssa sm:ssä joka vuosi kun sillä on ollut EVL oikeus! Viime vuoden kisat meni jotenkin oman suorituksen osalta kehnommalla fiiliksellä (1-tuloksesta huolimatta), joten nyt toivotaan sitä samaa fiilistä mitä oli Pieksämäellä ja Kuopiossa. Se on se meidän tavoite!

Zap puolestaan sai paikan uudenmaan koirien tokorinkiin. Tosi mukava juttu (vaikka se näyttö ei ihan parasta ollutkaan). Vappuna Zap tapasi sisarruksiaan kun tokoiltiin Lahdessa tähän tapaan.. Zapin kanssa mietittiin mm. sosiaalista palkkaa ja seuruuta tai sitä miten saisin siitä tasaisen. Näytönkin palaute oli hyvin tilannetta kuvaava: "Hyvä kontakti, paikka ok, liian tiivis, nojaa, vino." Jep, en saa nyt yhtään sallia tuota painamista. Temmon nopeuttamisella mm. haetaan nyt ainakin hieman enempi tasapainoisempaa lopputulosta. Mutta on ne kaikki sisarrukset vaan niin samanoloisia TurBo pentuja.

Iti, Karma, Zap, Siri, Zip ja Trix (Super ei päässyt mukaan)

Heidin kävi eilen taas kouluttamassa HiHassa, ja se treeni taisi tulla nyt juuri oikeaan aikaan. Mun ajatukset aukesi siitä että autan tuota koiraa vieläkin ihan liikaa mm. lätkän ja lelujen kanssa (tämä on peräisin siitä että Zap ääntelee todella herkästi jos ei tiedä mitä tehdä ja siksi olen tehnyt treenit sille niin helpoksi että se tietää mitä tehdä ja näin ollen meillä ei ole ääniongelmaa). No nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen että se ei oikeasti ajattele itse mitään...juoksee vaan ja sitten huutaa jos ei tule palkkaa. Ei kiva. Meni jälki-istuntotreeniksi että saatiin poika ajattelemaan, mutta vaikeuttamalla treeniä poika hiljeni ja otti pienet aivonsa käyttöön. Eli vain se että Heidi heitteli leluja merkin eteen sai aikaan sen että Zap mietti enempi merkkiä ja sitä oikeata paikkaa, HILJAA! Lisäksi sitä meidän yhteisen kuplan rakentamista jatkettiin. Tähän  Zap lopulta illan pimetessä vastasi sillä ilmeellä kun olen toivonut (sulki oikeasti Heidin kokonaan pois). Teki sen eka "käy siihen" treeninä, mutta sen treenin jälkeen sulki sivullakin häiriöt pois. Loisto koira ja nyt vaan pitää uskaltaa alkaa haastaa enempi tuota poikaa. Sitä pitää vieläkin niin pentuna, mutta onhan se jo vuotias :) Olen varmasti tehnyt sille ihan liian helppoa treeniä, varsinkin kun tuota alokasta on nyt aika paljon tehty. Osu ja uppos eilinen oppi.

Tänään Zap, Ruska ja Fidzi pääsivät Marin käsittelyyn. Olin äärimmäisen ylpeä siitä miten rauhassa Zap antoi itsensä hoitaa. Lisäksi se oli vielä aika hyvässä kunnossa mikä oli ihan loistavaa (koska sen meno on niin päätöntä että pelkäsin sen olevan ihan lukossa). Fidzi avattiin vaan nopeasti ja sillä on oma pidempi aika parin viikon päästä. Ruska pitää hoitaa myös uudestaan muutaman viikon päästä kun oli sen verran lukossa niskasta lähtöisin.

Viime viikolla uskaltauduin ensimmäisiin agilitytreeneihin pitkästä aikaan eli siitä sekin taas lähtee...toivottavasti. Vielä Ruska sai juosta enempi kuin ohjaaja, mutta ei se pahalta tuntunut vaikka juoksukuntoa saa taas varmasti vähän hakea.

Näytönpaikka

Zapilla (tai ainakin minulla) on ollut aika jännä viikko, kun sunnuntaina oltiin ekoissa tokokisoissa ulkokentällä ja perjantaina oltiin Uudenmaan nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa. Näyttö pidettiin Jessican mattopohjaisessa hallissa. Zap siis "kisasi" alle viikon sisällä kahdessa hyvin erilaisessa ympäristössä. Näytön arvosteli Jessica ja Carina.

Näyttö oli meille tilanteena huomattavasti hankalampi kun ulkokentän kisa, sillä ennen paikkamakuuta emme päässet halliin ja Zap on niin pinkeenä kun tietää pääsevänsä hommin. Sille olisi tärkeä saada olla koepaikalla (parasta jos kehän pääse kulkemaan ympäri) jonkun aikaan ennen suoritusta. Kehään kuitenkin mentiin nyt suoriltaan, ja se ei ainakaan helpottanut tilannetta että Zap pääsi kehään ihanan siskolikan perässä. Oli niin intopiukeena, että ei huomioinut Carinaa ollenkaan joka teki kehätarkastuksen. Oli vaan niin kiire siskon perään. Paikkamakuussa jouduin antamaan kaksoiskäskyn maahan, kun Zap juuri katseli ihan muualle. Makuukin oli levoton... Haisteli, katseli siskolikkaa ja pisti lopulta pään maahan. Pysyi sentään paikoillaan, mutta jestas olisi tehnyt mieli sanoa että nyt kunnolla. Tämä oli kuitenkin tuolle vilkkaalle pojalle tosi haastava tilanne. Tultiin suoraan vieraaseen halliin paikallaoloon. Mattopohjallakaan ei olla nyt viime aikoina juurikaan paikallamakuuta treenattu, että annettakoon anteeksi ja harjoitellaan lisää.

Yksilöliikkeet sitten. Seuruu tuntui vaikeammalta kuin kokeessa mikä varmaan ainakin osittain johtui siitä että ei samalla tavalla voitu kiertää kehää ympäri ennen suoritusta ja toi vilkkaus saa vaan aikaan sitä pään pyörimistä herkästi. Yksi täyskäännös hajosi kokonaan kun piti katsoa ovelle :) Aika kivasti se kuitenkin pysyi paketissa vaikka toki ei nyt niin siisti vielä ole kun voisi olla. Luoksetulossa jäi kivasti istumaan ja tuli kivasti mutta heitti lopussa tassun mun jalan päälle :) Sitten näki kun liikkuri otti kapulan. Pidon sijaan olisi vissiin toivonut että se kapula olisi heitetty, Keräsi kuitenkin kielen takaisin suuhun otti kapulan ja piti nätisti sivulla. Pylly pysyi maassa myös luovutuksessa. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt Zapin noutokapulatarpeita vaan jäi tosi kiinni liikkuriin joka otti kapula. Siitä kun sitten piti samalta paikalta lähteä tekemään liikkeestä seisomista niin ei ihan ollut pikku pojan ajatukset kasassa. Lähti kuitenkin mukaan (huonosti) ja teki liikkeen mutta ajatukset oli täysin noutokapulassa. Olen tiedostanut tämän kapulahulluuden ja ollaan treenattu niin että kapuloita on kentällä, mutta se että saa pitää hetken ja sitten pitää luopua...siinä on vielä hommaa mutta otetaan työn alle :) Toinen asia mitä pitää vielä testata on liikkeiden välit. Nyt joudun vielä tosi rauhallisesti silittämään ja käskemään käy-käskyllä maihin kun pojalta lähtee mopo aika herkästi kehuista lapasesta mutta tämäkin olisi varmaan harjoiteltavissa. Video. Ja ehkä kun pääsee tekemään enempi juoksuliikkeitä on kehässä olo helpompaa kun ei tarvitse koko ajan olla niin hillittyä (hallittua).

Sanotaanko että virheittä ei selvitty, mutta olen siitä huolimatta tyytyväinen että tuolla vilkkaudella pieni kokematon poika pystyi noinkin hyviin, rentoihin ja iloisiin suorituksiin kahdesti viikon sisällä. Mahtava jätkä! Näytössä oli kymmenisen koiraa ja kaikille paikkoja ei tietenkään riitä, mutta parin viikon sisällä selviää kuinka meidän käy. Sen mitä näin niin siellä oli tosi kova taso ja osa koirista oli varmasti jo paremmin "paketissa".

Eka kisa

Käytiin eilen Inkoossa korkkaamassa Zapin tokokisaura. Tuomarina Ralf Björklund. Oli hauska sattuma että aikoinaan aloitin Fidzin kanssa tokossa kisaamisen samaisen kerhon kokeessa samalla kentällä. Kisa oli hiekalla ja puitteet muuten tosi kivat, mutta tuuli oli tosi kova mikä sai tietty aikaan lepattavia kehänauhoja ja jätesäkkiroskiksia ja näitä ei olla ehditty harjoittelemaan mutta ei onneksi kovemmin poikaa haitannut. Kisa alkoi vasta iltapäivästä. En silti saanut päivän aikana kyllä tehtyä mitään kun vaan jännitin kisaa, oikeesti. En edes muista milloin olen viimeksi kisannut tavallisissa kyläkisoissa. Fidzin kanssa se olisi voinut olla rento kokemus, mutta eka kisa tuon ferrarin kanssa pisti jännittämään, Varmaan se kun ei ole vielä tapaa toimia ennen kisaa ts. ei tiedä mitä pitäisi tehdä jotta saataisiin paketti pysymään kasassa.

Aamu aloitettiin pidemmällä lenkillä jossa Zap pääsi kunnolla juoksemaan vapaana. Kisapaikalle mentiin tosi hyvissä ajoin, noin 1,5h ennen kisan arvioitua alkua. Tein Zapin kanssa oikeastaan kaikki alokasliikkeet läpi ja seuruuta enemmänkin ja sitten leikittiin, vaan oltiin ja käytiin pikkasen kävelemässä. Ennen kehää Zap vaikutti tosi mukavan rennolta mutta kehään se veti kamalalla innolla. Tuomari taisi kommentoida että "innokas pikku poika" :) Luoksepäästävyyden teki tosi hienosti ja ihan ansaittu 10! Zap ei kuitenkaan ole luonteeltaan kaikista avoimimpia vieraita kohtaan ja miehiä on kuitenkin paljon vähempi "treenattu" joten oli hirmu tyytyväinen kuinka rennosti ja luottavaisesti istui sivulla. Paikkamakuussa se oli parin belggarin ja dopermannin kanssa. Sen tapa makaa on aika pystyssä mikä on tietty ihan kiva mutta voisi olla ehkä vähän rennommin. Makuu meni onneksi hyvin kaikilta ja tästäkin ansaittu 10. Oli voittaja olo jo ekan kehän jälkeen.

Yksilöliikkeet sitten. Hihnassa seuraaminen 8,5. Täytyy myöntää että en ole tarpeeksi harjoitellut hihnan kanssa ja en vaan osaa pitää sitä. Käsi halvaantuu jne...no Zapkin saattoi olla vähän tiivis :) Ilman hihnaa jo paremmin 9,5. Liikkeestä maahan tapahtui kisan suurin moka. En tiedä ottiko häiriön kauemmaksi jääneen liikkurin käskystä vai tuulen heittämän jätesäkin äänestä, mutta juuri kun olin antamassa "maa"-käskyä niin vilkaisi taakse. Meni kuitenkin yhdellä käskyllä maahan mutta ei yhtään siten miten normaalisti tekee. Tästä 9. Luoksetulo oli hieno! Osasi tulla niin nätisti sivullekkin. Tästä 10. Liikkeestä seis ja hyppykin 10 niin kuin kokonaisvaikutuskin. Tuomarin kommentti oli "että eipä tässä voi muuta sanoa kun että loistava pari" mikä tietty tuntui aika kivalta. Tuloksena 193 pistettä, luokkavoitto ja kunniapalkinto. Parasta oli että Zap kesti palkkaamattomuuden hienosti ja oli täysin minun kanssa kehässä. Voisin ehkä pakahtua ylpeydestä! Oon kyllä niin tosi tyytyväinen tuohon pikkupoikaan, vaikka eihän se virheetön suoritus ollut. Ehkä ensi kerralla osaan itse vähän luottaa koiraankin! Oon jotenkin tosi kriittinen julkaisemaan näitä tokovideoita kun näen niissä aina miljoonia virheitä mutta olkoon: Zapin eka kisa (henkisen kasvun paikka).

Tämän tuloksen myötä myös Zap sai kisaoikeuden sm:iin! Ihanaa! Alku vuodesta tuntui aika epätodelliselta että ehtisin saada kummallekkaan koiralle tuloksia kasaan. Enhän edes tiennyt olisiko Zap treeni- kisakunnossa. Koepaikkoja ei meinannut saada. Itsellä oli synnytys eikä voinut tietää miten ja milloin olisin kisakunnossa, mutta niin me vaan kuntouduttiin kaikesta, saatiin koepaikat ja niistä heti onnistumiset. Kiitos meidän rakkaille treenikamuille avusta ja uskon luomisesta!

Elastiselta on tullut Zapin elämänvaiheisiin aina sopivia sanotuksia...

"Olin hyvä jo yksin mut vielä parempi sun kaa. Upee tiimi, vastasit unelmiini. Eikä enää riitä kuin superlatiivit. Just sitä mitä vuosii olin ettinyt. Tästedes sä oot mun prioriteetti nyt. Mun kanssa murheet ja ongelmat saat feidaa. Perusasiat kunnossa mut aletaan upgreidaa. En harrasta tavallista. Kaikki on vaan parasta ja kallista. Se ei tarkoita arvoo rahallista. Koska harvoin mä palvon mitään maallista mut sulla jalat on maassa, mun pää pilvissä. Oon lähes sanaton taas kun nään silmissäs. Katseen saman joka tän jutun tiivistää."

Zap ja tokon huumaa

Zappisen kanssa on nyt tokoiltu aika tiiviisti ja se on vaan niin siistiä. Alokasluokkaa on tehty palkatta (paitsi sitä hyppyä pitäisi mennä ottamaan kentälle). Olen yrittänyt opetella miten toimin sen kanssa kehässä ja toistaiseksi näyttää olevan paras kun kehun rauhallisesti ja laitan koiran "käy-käskyllä" maihin, jos on odottelua. Näyttää että kiihtyy loppua kohti ja varsinkin kun alokasluokan liikkeissä ei saa niin paljon juosta (mitä toinen tahtoisi). Sille varmasti käy palkaksi ylemmissä luokissa juoksuliikkeet :) Lisäksi ohjelmassa on ollut mm. merkin opetus (ja luopumiset eri asioissa). Opetan merkin suoraan niin että on liikkuri ja ohjatun kapulat mukana, koska tuo koira on niin hulluna kapuloihin että ehkä pääsen näin hieman helpommalla tässä taistelussa sitten joskus.

Hauska kyllä huomata kuinka Zappisen myötä oma motivaatio treenata tokoa on taas noussut ihan uudelle levelille. Varmasti siksi kun pääsee alusta taas rakentamaan kaikkea eri tavalla ja uusilla tavoitteilla. Toko (tai oikeastaan kaikki tekeminen) on sen kanssa vaan niin hienoa, sillä sen asenne on vaan niin ihana. Tekee kaiken niin intensiivisesti että pakostahan siinä tulee täysin hurmioitunut olo. Toki se on vielä kamalan kesken ja häiriöherkkä ja kaikkea muuta, mutta tietyt palaset mitkä osaa antavat vaan uskoa että siitä voi vielä joku päivä tulla tosi makea (jos en onnistu sitä sössimään). Sekin on uskomatonta kuinka nopeasti vastaa treeniin kun vaan osaan kertoa mitä haluan. Seuraaminen on sen kanssa ollut haastavaa saada tasaiseksi, mutta eilen otin lenkille musiikin soimaan korviin ja tehtiin seuruta ja vitsi että tuli jotenkin tosi hieno tunne. Kävely tuntui helpolta. Tunsin koiran mutta se ei painanut eikä edistänyt. Kyllä se vielä joku päivä saadaan kuntoon. Koko ajan on kuitenkin parantunut. Zapin kanssa muutenkin tekeminen ja varsinkin seuruu näyttää tasoittuvan mitä enempi sitä tekee. Aloitukset on niitä hankalimpia.

Viime torstaina käytiin Espoossa uimassa Zapin ja Fidzin kanssa. En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt koiria uimalassa, mutta päätettiin testata. Nizaa ei voinut ottaa mukaan kynnen takia ja Ella nyt ei arvosta uimista vaan "halvaantuu" vedessä. Alku hämmennyksen jälkeen en meinannut saada Zappista enää altaasta pois. Ui "rantaan" ja hyppäsi uudestaan takaisin. Oli niin hurmioitunut ja onnellisen näköinen kun koira voi olla. Hyvin muisti mistä on kyse vaikka ei kesän jälkeen ole uinut ja silloinkin ehti kunnolla uida vaan muutaman kerran. Voi olla että pitää käydä uudestaakin.

Fidzikin on treenannut. Sen ohjelmassa on pääpaino ollut peruuttamisessa, seuraamisessa (jättävissä) ja sivuilletulojen asenteessa. Lisäksi on tehty kierron jälkeen asentotreeniä. Nämä tekee aika kivasti! Vaikein on saada se kiertämään se oikea kohde :)