Onpa ollut henkisesti yhtä pyörremyrskyä nämä viimeiset neljä päivää. Viikonloppuna kisattiin TOKO SM:t Tampereella. Tarkoitus oli kisata siellä sekä Zapin kanssa joukkueessa että Fidzin kanssa yksilöissä. Zapin kanssa olin treenannut enempi viime viikkoina kuin Fidzin, koska se sitä ikänsä ja tasonsa takia tarvitsee. Meidän treenit oli mennyt vaihtelevasti aikalailla riippuen siitä olinko ehtinyt purkaa koiraa tarpeeksi ennen treenejä. Silloin kun se on purettu sopivasti niin on rento ja keskittyneempi, kun taas siinä sähikäistilassa keskittyy vaan siihen meneekö joku jossain kovempaa kuin se saa mennä ja kaikki tehdään liian täysiä. Alokasluokassa kun ei hirveästi ole noita juoksuliikkeitä ole niin ei oikein toimi. Mutta kaiken kaikkiaan Zap alkoi tuntumaan tosi kivalta ja olin kovin odottanut että pääsen sen kanssa isoihin kisoihin, mutta toisin sitten kävi. Torstai iltana, eli päivä ennen SM:iä kun tulin kotiin tuli ovella vastaan kolmijalkainen koira. Kyllä tuli epäuskoinen olo ja tippa linssiin. Tuntui niin epäreilulta. Zap oli ollut puoli vuotta täysin oireeton ja saanut mennä ja treenata täysiä. Mitään normaalista poikkeavaa ei ollut tapahtunut (toki sen meno on aina päätöntä eli aina vähän tapahtuu). Mutta kohtalo oli meitä vastaan ja en uskaltanut sitä kehään viedä koska mikä olisi kamalampaa kuin kisata kipeällä koiralla tietoisesti. Suretti niin kovin mutta nyt olen siirtänyt ajatukset jo tulevaan. Se on nuori koira ja sen elämä on edessä. Tärkeintä vaan kun saataisiin se nyt taas kuntoon. On ollut kolme päivää totaali levossa. Tänään käytiin eka 30 min hihnalenkki, eikä ontunut mutta torstaina mennään joka tapauksessa eläinlääkäriin katsomaan mikä on tilanne. Pitäkää peukkuja.
Mieli oli aika maassa, mutta jotenkin sain lopulta kaivettua hyvän fiiliksen Fidzin kanssa lauantain kehiin. Kyllä taas elämä opetti että oikeasti parastahan on kun on se terve koira jonka kanssa voi kisata ja jakaa ne onnistumiset (ja epäonnistumiset) ja niin me tehtiin viime viikonloppuna. Lauantai oli meidän päivä. Ekassa kehässä ruutu ja luoksetulo: Ruudussa loikkasi melkein takareinasta yli mutta pysyi sisällä (ja kun finaalissa meni yli niin tarkoittaako että meidän ikuinen etureunalla pysähtyminen on historiaa? Voisiko tähän olla jopa tyytyväinen?). Ruudusta 9,5. Luoksetulon stoppi ei ollut niin hyvä, mutta muuten ok ja tykkäsin kun hypähti lopussa sivulle eikä nihkeillyt, siitä 9. Seuraavassa kehässä ohjattu oli Fidziksi tosi kiva kokonaisuus siitä 9,5. Kaukoissa vähän nihkeili mutta niistäkin 9. Kolmas kehä oli meidän floppi. Ensin Fidzi meni ja varasti tunnareille ja nosti kapulan ihan "rai rai" asenteella ja tuli takaisinkin ihan takki auki. Mun kiltti koira? Tästä armollisesti 5 kun paikkasin Fidzin virhettä huutamalla käskytyksen yhtä aikaa liikkurin kanssa kun näin koiran hännänpään :) Z:ssa vanha virhe palasi. Seisoi istumisen ja onhan se siinä aina ja edelleen matala, mutta ehkä me otetaan Z.ta seuraavan kauden tavoitteeksi kun ruutu on korjattu? (menee nähtävästi aina vuosi yhden ison ongelman korjaamiseen). Siitä 6. Seuraamisesta sai 9, ei tuntunut niin hyvältä mutta ihan ok. Metallissa kopautti taas estettä takaisin tullessa, mutta olin itse tyhmä kun kysyttiin onko korkeus ok niin en pyytänyt laskemaan, vaikka tiedän että Fidzillä on nykyään kolautuksen vaara suurempi (pitää varmaan hypyttää sitä nyt oikeasti enempi koska yritin ottaa opiksi virheestäni ja finaalissa pyysin matalampaa estettä mutta en saanut vaan kaikkien piti mennä samalla 50 cm korkeudella). Metallista 8. Paikallaolot tehtiin vikassa kehässä ja niistä molemmista 10. Enpä olisi uskonut mutta tällä tuloksella (272,5 pistettä) oltiin sijalla 16 ja pääsimme finaaliin. Oli kertakaikkisen hyvän mielen päivä ja olin tosi tyytyväinen Fidzin asenteeseen vaikka oli vähän takki auki :) Lauantain ekat kehät (puhelimesta loppui tila kesken niin jäi loput kuvaamatta).
Jos lauantaina oltiin hetki pilven reunalla, niin sunnuntaina tiputtiin takaisin syvään monttuun. Ekassa kehässä ensin seuruu. Juoksun täyskäännös oli huono, mutta en oikein muista mitä muuta siinä tapahtui, tuntui ihan ok:lta. Siitä 7,75. Luoksetulossa itse mokasin. Sanoin liikkurille että molemmat käskyt käsimerkkejä. Siis oikeasti? Vasta kun jätin koiran aloin miettimään mitä oikein olin sanonut ja korjasin että eikun suulliset käskyt. Voi elämä! En tiedä miten tuomarit tähän suhtautui :) Luoksetulossa taas pysähtyminen huonompi. Selkeästi ei nyt nurtsistopit ole kunnossa. Tästä 7. Sitten tunnari. Nyt malttoi odottaa lupaa mutta meni aika takki auki ja ensin kapuloista ohi mutta palasi nopeasti takasin ja teki minusta ihan kivasti. Siitä 8,25. Ekan kehän vikana liikkeenä ruutu, ja niin kuin kirjoitin niin meni takareunasta yli ja kun veti vielä ruutunauhan rullalle niin voitte arvata että oli haastavaa nähdä onko koira ruudussa vai ei. Odotin hetken jos Fidzi olisi itse tarjonnut uutta paikkaa mutta ei niin käskytin uudestaan ja sain korjattua. Ruudusta 6. Toinen kehä oli meidän osalta ihan floppi. Z:ssa autoin nyt istumisen, eli kaikki asennot ok mutta onhan se matala kyttäri (7,5). Ohjatussa en tiedä mitä mietti. Jäikö liikkuriin ajatukset vai mitä mutta ei ollut suorittamassa merkkiä vaan juoksi eteenpäin. Sain kuitenkin stopattua merkin säteen sisään jolloin jäi leikkiinkutsu asentoon, oikeasti. Siinäpä oli tuomareille miettimistä miten tulkita asento :) Siitä kun yritin lähettää vasemmalle kapulalle jota ei näkynyt niin meni keskelle eli piti taas pysäyttää ja korjauksella sain haetettua oikean. Olipa liike. Ohjatusta 5,25. Siitä kaukot ihan ok mutta nihkeili (8,75). Metallissa kopautti kun en saanut matalampaa estettä. Kysyin voisiko estettä laskea niin tuomari vastasi että kaikki yli 50 cm koirat menee tämän. Yritin sanoa että Fidzi ei ole yli 50 cm mutta tuomari sanoi että tämä korkeus pidetään. No pitäisihän koiran pystyä se hyppäämään mutta kolautti taas (7). Oli kerrassaan paska fiilis tuon toisen kehän jälkeen. Loppuun paikallaolot ja ei kai niissä normaalia kummempaa; istumisesta kuitenkin vaan 8,5 ja makuusta 9. Tuloksenä säälittävät 237,75 pistettä. Ei uskoisi mutta on se silti Suomen 18 tottelevaisin koira. Sunnuntaina ei loppunut akku, eli kaikki on (valitettavasti) taltioituna täällä.
Tämä laji pitää kyllä ihmisen nöyränä. Samaan viikonloppuun mahtuu paljon ihan mahtavia onnistumisen tunteita mutta myös niitä karmivia epäonnistumisia. Tuhannesti onnea kuitenkin menestyneille ja vuodesta toiseen pärjänneille koirakoille. Ootte hienoja!
Mieli oli aika maassa, mutta jotenkin sain lopulta kaivettua hyvän fiiliksen Fidzin kanssa lauantain kehiin. Kyllä taas elämä opetti että oikeasti parastahan on kun on se terve koira jonka kanssa voi kisata ja jakaa ne onnistumiset (ja epäonnistumiset) ja niin me tehtiin viime viikonloppuna. Lauantai oli meidän päivä. Ekassa kehässä ruutu ja luoksetulo: Ruudussa loikkasi melkein takareinasta yli mutta pysyi sisällä (ja kun finaalissa meni yli niin tarkoittaako että meidän ikuinen etureunalla pysähtyminen on historiaa? Voisiko tähän olla jopa tyytyväinen?). Ruudusta 9,5. Luoksetulon stoppi ei ollut niin hyvä, mutta muuten ok ja tykkäsin kun hypähti lopussa sivulle eikä nihkeillyt, siitä 9. Seuraavassa kehässä ohjattu oli Fidziksi tosi kiva kokonaisuus siitä 9,5. Kaukoissa vähän nihkeili mutta niistäkin 9. Kolmas kehä oli meidän floppi. Ensin Fidzi meni ja varasti tunnareille ja nosti kapulan ihan "rai rai" asenteella ja tuli takaisinkin ihan takki auki. Mun kiltti koira? Tästä armollisesti 5 kun paikkasin Fidzin virhettä huutamalla käskytyksen yhtä aikaa liikkurin kanssa kun näin koiran hännänpään :) Z:ssa vanha virhe palasi. Seisoi istumisen ja onhan se siinä aina ja edelleen matala, mutta ehkä me otetaan Z.ta seuraavan kauden tavoitteeksi kun ruutu on korjattu? (menee nähtävästi aina vuosi yhden ison ongelman korjaamiseen). Siitä 6. Seuraamisesta sai 9, ei tuntunut niin hyvältä mutta ihan ok. Metallissa kopautti taas estettä takaisin tullessa, mutta olin itse tyhmä kun kysyttiin onko korkeus ok niin en pyytänyt laskemaan, vaikka tiedän että Fidzillä on nykyään kolautuksen vaara suurempi (pitää varmaan hypyttää sitä nyt oikeasti enempi koska yritin ottaa opiksi virheestäni ja finaalissa pyysin matalampaa estettä mutta en saanut vaan kaikkien piti mennä samalla 50 cm korkeudella). Metallista 8. Paikallaolot tehtiin vikassa kehässä ja niistä molemmista 10. Enpä olisi uskonut mutta tällä tuloksella (272,5 pistettä) oltiin sijalla 16 ja pääsimme finaaliin. Oli kertakaikkisen hyvän mielen päivä ja olin tosi tyytyväinen Fidzin asenteeseen vaikka oli vähän takki auki :) Lauantain ekat kehät (puhelimesta loppui tila kesken niin jäi loput kuvaamatta).
 |
| Finalistin on helppo hymyillä |
Jos lauantaina oltiin hetki pilven reunalla, niin sunnuntaina tiputtiin takaisin syvään monttuun. Ekassa kehässä ensin seuruu. Juoksun täyskäännös oli huono, mutta en oikein muista mitä muuta siinä tapahtui, tuntui ihan ok:lta. Siitä 7,75. Luoksetulossa itse mokasin. Sanoin liikkurille että molemmat käskyt käsimerkkejä. Siis oikeasti? Vasta kun jätin koiran aloin miettimään mitä oikein olin sanonut ja korjasin että eikun suulliset käskyt. Voi elämä! En tiedä miten tuomarit tähän suhtautui :) Luoksetulossa taas pysähtyminen huonompi. Selkeästi ei nyt nurtsistopit ole kunnossa. Tästä 7. Sitten tunnari. Nyt malttoi odottaa lupaa mutta meni aika takki auki ja ensin kapuloista ohi mutta palasi nopeasti takasin ja teki minusta ihan kivasti. Siitä 8,25. Ekan kehän vikana liikkeenä ruutu, ja niin kuin kirjoitin niin meni takareunasta yli ja kun veti vielä ruutunauhan rullalle niin voitte arvata että oli haastavaa nähdä onko koira ruudussa vai ei. Odotin hetken jos Fidzi olisi itse tarjonnut uutta paikkaa mutta ei niin käskytin uudestaan ja sain korjattua. Ruudusta 6. Toinen kehä oli meidän osalta ihan floppi. Z:ssa autoin nyt istumisen, eli kaikki asennot ok mutta onhan se matala kyttäri (7,5). Ohjatussa en tiedä mitä mietti. Jäikö liikkuriin ajatukset vai mitä mutta ei ollut suorittamassa merkkiä vaan juoksi eteenpäin. Sain kuitenkin stopattua merkin säteen sisään jolloin jäi leikkiinkutsu asentoon, oikeasti. Siinäpä oli tuomareille miettimistä miten tulkita asento :) Siitä kun yritin lähettää vasemmalle kapulalle jota ei näkynyt niin meni keskelle eli piti taas pysäyttää ja korjauksella sain haetettua oikean. Olipa liike. Ohjatusta 5,25. Siitä kaukot ihan ok mutta nihkeili (8,75). Metallissa kopautti kun en saanut matalampaa estettä. Kysyin voisiko estettä laskea niin tuomari vastasi että kaikki yli 50 cm koirat menee tämän. Yritin sanoa että Fidzi ei ole yli 50 cm mutta tuomari sanoi että tämä korkeus pidetään. No pitäisihän koiran pystyä se hyppäämään mutta kolautti taas (7). Oli kerrassaan paska fiilis tuon toisen kehän jälkeen. Loppuun paikallaolot ja ei kai niissä normaalia kummempaa; istumisesta kuitenkin vaan 8,5 ja makuusta 9. Tuloksenä säälittävät 237,75 pistettä. Ei uskoisi mutta on se silti Suomen 18 tottelevaisin koira. Sunnuntaina ei loppunut akku, eli kaikki on (valitettavasti) taltioituna täällä.
Tämä laji pitää kyllä ihmisen nöyränä. Samaan viikonloppuun mahtuu paljon ihan mahtavia onnistumisen tunteita mutta myös niitä karmivia epäonnistumisia. Tuhannesti onnea kuitenkin menestyneille ja vuodesta toiseen pärjänneille koirakoille. Ootte hienoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti