Eilen loppui Hiiden Haukkujen kilpatokokurssi, jossa olin toisena kouluttajana. Viikonloppukin meni Kuusankoskella labbisten tokoleirillä kouluttamassa. On siis tullut ajateltua tokoa tässä jonkun verran. Kouluttaminen on kyllä tosi antoisaa. Siinä usein joutuu miettimään asioita mitä ei oman koiran kanssa ole joutunut miettimään. Toisinaan tietty koirakot painii myös niiden samojen ja tuttujen haasteiden kanssa. Palkitsevaa kuitenkin on kun/jos löytää erilaisille koirakoille apua heidän treeneihin, mutta ehkä parasta on jos saa innostumisen lajiin syttymään tai tarttumaan. Innostus ja motivaatio tehdä töitä vie kuitenkin jo tosi pitkälle. Onhan se aika rankkaa kun tulee 12 ihan uutta koirakkoa viikonlopun aikana, ja aika lyhyessä ajassa pitää yrittää löytää se heille sopiva tapa työstää asioita. Laura oli myös järjestänyt sellaisen kivan paineen kun leirin toisena kouluttajana oli Elina Niemi, jolla kuitenkin on kaksi kertaa pidempi historia lajin parissa ja vaikka miten pitkä lista meriittejä. Kiva ja opettavainen viikonloppu kuitenkin takana. Saatiin nauttia aivan ihanista ruoista, saunasta ja ulkoporeista. Fidzi oli leirillä mukana ja sai pienesti tehdä treeniäkin vieraalla kentällä. Se on kyllä niin helppo koira ottaa mukaan minne vaan. Nyt sillä oli seurana Lauran Netta labbispentu. Hyvin matkustivat keskenään takakontissa ja Fidzistä taisi tulla Netan idoli. Kelit ei oikein suosinut leiriä, mutta sunnuntaina ei enää satanut yhtään niin paljon kuin lauantaina.
Siitä että on ollut kolme ihan erityylistä koiraa on varmasti ollut enempi hyötyä kuin olisin osannut ajatellakaan. Ella on opettanut ennenkaikkea kärsivällisyyttä. Jos nyt saisin beaglen pennun en tosin olisi varma olisiko mulla enää kärsivällisyyttä kouluttaa sitä tollaiselle tasolle. Nyt kun olen nähnyt että on se ruoho vihreämpää aidan toisella puolen ts. kyllä ne rodut joilla on luonnostaa sitä miellyttämisenhalua on niin paljon helpompia kouluttaa. Niza puolestaan on opettanut ehkä eniten ohjaajan ja koiran suhteen merkityksestä ja ennenkaikkea luottamuksen rakentamisesta. Sehän tuli puolivuotiaana mulle, ja oli silloin sitä mieltä että maailma on hyvin paha paikka. Fidzi kanssa nämä asiat oli "valmiina" ja sen kanssa on saanut keskittyä eri tapoihin viedä koiraa eteenpäin ja eri tapoihin opettaa asioita.
Ollaan me vähän ehditty treenamaankin. Auto kun päätti kaivata huoltoa niin olen saanut pitää pari etäpäivää. Näin meillä on ollut aikaa tehdä iltapäivätreeni. Ollan tehty jopa kaksi kertaa tällä viikolla neljän liikkeen kisanomainentreeni (ja korjaukset). Maanantaina oli z:ta, luoksetulo (suora), ruutu ja kaukot ja keskiviikkona oli seuraaminen, tunnari, luoksetulo (stopit) ja ruutu. Z:ssa seuraaminen edelleen matalaa mutta ei kai siitä pisteitä lähde niin ei niin paha kun asentovaihdot teki hyvin. Toki yritän nostaa sitä seuraamista palkkaamalla, eli ei se tohon saa jäädä. Ruudussa ei mennyt ekalla maahan, mutta luulen että se oli lätkän "syy" kun tarjosi kosketusta. Muuten teki hyvin. Keskiviikkona kaikki meni aika nappiin, eikä tehty korjaussarjaa. Merkkiä tosin otin erikseen, koska saisi olla nopeampi. Kisatreenin lisäksi on hinkattu ohjattua (suuntia, merkkiä ja palautuksia). Se on vaan niin rasittava liike. Jos ja kun se saataisiin kuntoon niin pakka olisi aika kivasti kasassa.
Tiistaina käytiin myös aksaamassa. Otettiin vaan hyppysarjaa, kääntymisiä ja keppejä. Eilen oli myös Ruskan ekat omat agilitytreenit. Oli aika pätevä. Kivaa jos pääse syksyllä takaisin 1-luokan kisakentille.
Tänään me jännätään ja peukutetaan kun Raw ja Marika menee uudenmaan nuorten koirien tokon valmennusrenkaan pääsykokeisiin. On ne niin hyviä että kyllä ne siellä pärjää.
Siitä että on ollut kolme ihan erityylistä koiraa on varmasti ollut enempi hyötyä kuin olisin osannut ajatellakaan. Ella on opettanut ennenkaikkea kärsivällisyyttä. Jos nyt saisin beaglen pennun en tosin olisi varma olisiko mulla enää kärsivällisyyttä kouluttaa sitä tollaiselle tasolle. Nyt kun olen nähnyt että on se ruoho vihreämpää aidan toisella puolen ts. kyllä ne rodut joilla on luonnostaa sitä miellyttämisenhalua on niin paljon helpompia kouluttaa. Niza puolestaan on opettanut ehkä eniten ohjaajan ja koiran suhteen merkityksestä ja ennenkaikkea luottamuksen rakentamisesta. Sehän tuli puolivuotiaana mulle, ja oli silloin sitä mieltä että maailma on hyvin paha paikka. Fidzi kanssa nämä asiat oli "valmiina" ja sen kanssa on saanut keskittyä eri tapoihin viedä koiraa eteenpäin ja eri tapoihin opettaa asioita.
Ollaan me vähän ehditty treenamaankin. Auto kun päätti kaivata huoltoa niin olen saanut pitää pari etäpäivää. Näin meillä on ollut aikaa tehdä iltapäivätreeni. Ollan tehty jopa kaksi kertaa tällä viikolla neljän liikkeen kisanomainentreeni (ja korjaukset). Maanantaina oli z:ta, luoksetulo (suora), ruutu ja kaukot ja keskiviikkona oli seuraaminen, tunnari, luoksetulo (stopit) ja ruutu. Z:ssa seuraaminen edelleen matalaa mutta ei kai siitä pisteitä lähde niin ei niin paha kun asentovaihdot teki hyvin. Toki yritän nostaa sitä seuraamista palkkaamalla, eli ei se tohon saa jäädä. Ruudussa ei mennyt ekalla maahan, mutta luulen että se oli lätkän "syy" kun tarjosi kosketusta. Muuten teki hyvin. Keskiviikkona kaikki meni aika nappiin, eikä tehty korjaussarjaa. Merkkiä tosin otin erikseen, koska saisi olla nopeampi. Kisatreenin lisäksi on hinkattu ohjattua (suuntia, merkkiä ja palautuksia). Se on vaan niin rasittava liike. Jos ja kun se saataisiin kuntoon niin pakka olisi aika kivasti kasassa.
Tiistaina käytiin myös aksaamassa. Otettiin vaan hyppysarjaa, kääntymisiä ja keppejä. Eilen oli myös Ruskan ekat omat agilitytreenit. Oli aika pätevä. Kivaa jos pääse syksyllä takaisin 1-luokan kisakentille.
Tänään me jännätään ja peukutetaan kun Raw ja Marika menee uudenmaan nuorten koirien tokon valmennusrenkaan pääsykokeisiin. On ne niin hyviä että kyllä ne siellä pärjää.
 |
| Raw |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti