Ompas ollut viikko. Ei paljon enempää vastoinkäymisiä yhteen viikkon voi varmaan edes mahduttaa niin että pää pysyisi kasassa. Henkinen rasitus on kyllä niin paljon raskaampaa kuin fyysinen. Viikko on kuitenkin onneksi jäämässä taakse ja toivottavasti parempi sellainen edessä. Onneksi kurjaakin kurjempi viikko sai mukavamman päätöksen kun viikonloppu vietettiin Muohijärvellä agiliitämässä Mäkelän Markon opissa.
Treenasin molempina päivänä sekä Nizan että Fidzin. Lauantain treenissä Niza oli ihan ihmeellisessä koomassa. Ei meinannut kulkea ollenkaan. Vähän sitä saatiin ravistettua hereille, mutta oli ihan outo ja epävarmanoloinen. Lopulta kuitenkin ihan ok treeni, vaikkakin oudon vaisu oli. Mietin jälkikäteen että menikö mun tankkaus pieleen kun sille ekaa kertaa juotin etukäteen aamusta vähän enempi nestettä (maustettua), tai sitten se ei voi pitkän turkin kanssa juosta lämpimässä hallissa. Mene ja tiedä. Fidzin treeni lauantaina meni ihan ok, mutta Marko kommentoi että veti hypätessä taas takajalkoja alleen. Höh. Eihän se mikään elastinen hyppääjä ole koskaan ollut, mutta pitää se nyt fyssarille viedä tsekattavaksi.
Yöksi ajettiin jo tutuksiin tulleeseen ja hyväksi todettuun Koiviston Kestikievariin. Saatiin ihan oma huone, joten koirat sai lepäillä rauhassa kun me kaksijalkaiset syötiin ja saunottiin. Omatkin voimat kuitenkin loppui aika aikaisin, ja olipa ihanaa nukkua maalaistalon viileydessä. Koirat toimivat mukavasti pattereina, toinen vieressä ja toinen jaloissa.
Sunnuntain treenissä saikin juosta vähän enempi. Olipa kivaa! Niza taas koomaili alussa, mutta saatiin puhallettua vesikoirakin henkiin (Markon sanoin), ja loppujen lopuksi ihan hyvä treeni. Fidzin kanssa sunnuntain rata meni jopa nollana läpi ja aika hyvin olin tiedostanut rataantutustumisessa mitkä ohjaukset meille olisi parhaimpia. Kotiläksyiksi saatiin mm. vastakäännös joka oli yhteenkohtaan tosi vaikea molempien kanssa. Lisäksi kontaktit radalla. Ne on nyt ihan eri maailmasta kun niitä tehdään erikseen ja kun ne on radalla. Oli kyllä kerrassaan hyvät treenit ja en onnistunut Fidziäkään ihan kamalasti lennättelemään, kun sain siihenkin Markolta hyviä vinkkejä.
Pienoinen varjo laskeutui nyt viikonlopunkin ylle kun ensin lauantaina Niza ei kulkenut ollenkaan normaaliin tapaan ja Fidzikin veti hypyissä takajakojaan alle. Meinaa jo pienmmistäkin asioista maailma romahtaa kun on kuullut niin paljon ikäviä uutisia ja omat henkiset voimat käytetty tältä kuukaudelta loppuun. Ehkä tämä tästä taas valoistuu kun kevättä kohti mennään?
Ellan kuulumisia tulee vähemmän kirjoitettua. Sen raukan tassuja taas yritetään saada hiivan kourista (että se on rasittava vaiva). Jos jollakin on jotain hyviä ideoita niin sellaisia otetaan vastaan. Onneksi se muuten voi oikein hyvin. Loppuun pieni pätkä helmikuulta Ruskan viidensistä agiliitelyistä.Se on taitanut hurahtaa tohon lajiin?
Ensi viikonloppuna jatkuu leireily tokon parissa, kun edessä olisi Fidzin kanssa MM-tiimin leiri ja Huotarin Oilin koulutus. Kovasti sitä jo odotamme. Ehkä saamme taas jotain "ongelmia" ratkaistua :)
Treenasin molempina päivänä sekä Nizan että Fidzin. Lauantain treenissä Niza oli ihan ihmeellisessä koomassa. Ei meinannut kulkea ollenkaan. Vähän sitä saatiin ravistettua hereille, mutta oli ihan outo ja epävarmanoloinen. Lopulta kuitenkin ihan ok treeni, vaikkakin oudon vaisu oli. Mietin jälkikäteen että menikö mun tankkaus pieleen kun sille ekaa kertaa juotin etukäteen aamusta vähän enempi nestettä (maustettua), tai sitten se ei voi pitkän turkin kanssa juosta lämpimässä hallissa. Mene ja tiedä. Fidzin treeni lauantaina meni ihan ok, mutta Marko kommentoi että veti hypätessä taas takajalkoja alleen. Höh. Eihän se mikään elastinen hyppääjä ole koskaan ollut, mutta pitää se nyt fyssarille viedä tsekattavaksi.
Yöksi ajettiin jo tutuksiin tulleeseen ja hyväksi todettuun Koiviston Kestikievariin. Saatiin ihan oma huone, joten koirat sai lepäillä rauhassa kun me kaksijalkaiset syötiin ja saunottiin. Omatkin voimat kuitenkin loppui aika aikaisin, ja olipa ihanaa nukkua maalaistalon viileydessä. Koirat toimivat mukavasti pattereina, toinen vieressä ja toinen jaloissa.
Sunnuntain treenissä saikin juosta vähän enempi. Olipa kivaa! Niza taas koomaili alussa, mutta saatiin puhallettua vesikoirakin henkiin (Markon sanoin), ja loppujen lopuksi ihan hyvä treeni. Fidzin kanssa sunnuntain rata meni jopa nollana läpi ja aika hyvin olin tiedostanut rataantutustumisessa mitkä ohjaukset meille olisi parhaimpia. Kotiläksyiksi saatiin mm. vastakäännös joka oli yhteenkohtaan tosi vaikea molempien kanssa. Lisäksi kontaktit radalla. Ne on nyt ihan eri maailmasta kun niitä tehdään erikseen ja kun ne on radalla. Oli kyllä kerrassaan hyvät treenit ja en onnistunut Fidziäkään ihan kamalasti lennättelemään, kun sain siihenkin Markolta hyviä vinkkejä.
Pienoinen varjo laskeutui nyt viikonlopunkin ylle kun ensin lauantaina Niza ei kulkenut ollenkaan normaaliin tapaan ja Fidzikin veti hypyissä takajakojaan alle. Meinaa jo pienmmistäkin asioista maailma romahtaa kun on kuullut niin paljon ikäviä uutisia ja omat henkiset voimat käytetty tältä kuukaudelta loppuun. Ehkä tämä tästä taas valoistuu kun kevättä kohti mennään?
 |
| Hyvin tulee mummolle liikuntaa kun juoksee nuorempien kanssa :) |
Ensi viikonloppuna jatkuu leireily tokon parissa, kun edessä olisi Fidzin kanssa MM-tiimin leiri ja Huotarin Oilin koulutus. Kovasti sitä jo odotamme. Ehkä saamme taas jotain "ongelmia" ratkaistua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti