Lohjalla liitelemässä

Eilen oli pitkääkin pidempi kisapäivä Lohjalla. Startit oli maxi-medi-mini järjestyksessä, joten kisäpäivä alkoi klo 11 aamusta ja loppui klo 18 jälkeen illasta. Aikamoista odottelua kyläkisoihin, ja vaikka agility on kivaa arvostaisin jos jäisi päivässä aikaa muuhunkin kuin kisoissa oloon. Mutta täysin vapaaehtoistahan se on, eli itsehän sitä päättää päivänsä pituudesta.

Tuomarina ekalla radalla oli Savikon Seppo. Rata oli tosi mukava. Fidzi tuntui tosi kivalta. Harmi vaan kun rytmitin puomin niin huonosti että jouduin saattamaan ihan loppuun. Sitten myöhästyin vekistä ja sain koiran väärään päähän putkea. Niza oli ekalle radalle lähtiessä yhtä virittyneessä tilassa kun jousi alas painettuna. Varasti lähdön! Puomi oli hieno! Keinulta sai vitosen, vaikka ei se nyt niin pahalta videolta näyttänyt? A:lta karkasi ja suoritti pituuden ja okserin väärin päin. Aika vallotonta, mutta ihanaa että sillä on toi asenne agilityyn noussut ihan uusiin sfääreihin. Tykkään!

© Ville Kivirasi

Loppu päivän radat tuomaroi Anne Savioja. Toisella radalla (hypärillä) kummallekkin nolla. Fidzille ei ihanteellinen rataprofiili, mutta meni ihan ok. Parasta on että on alkanut reagoida mun jarrutuksiin. Meinasi jopa ottaa kiellon. Loppusuoralla en uskaltanut vedättää kun rengas oli tokavikana esteenä. En halunnut että tekee virhettä. Eikä tehnyt. Nizan hypäri puolestaan oli aika mahtava. Olin päättänyt että jos varastaa lähdön, ei lähdetä radalla. Ei varastanut. Hienolla nollalla maaliin.

Viimeisellä radalla alkoi olla aika väsynyt olo, mutta ei luonne antanut kotiinkaan lähteä. Fidzi teki tosi kivasti. Itse mokasin yhden hypyn ohjauksen ja sain Fidzin tulemaan hypyn edestakaisin. Niza puolestaan TAAS varasti lähdön (ja minä jatkoin rataa, hyi hyi hyi mua). Väsymys näkyi omassa ohjauksessa ja en pysynyt suunnitelmissa, mutta nollalla kuitenkin maaliin. Pitkä mutta kaikenkaikkiaan onnistunut kisapäivä. Radat.
 

Se osaa kääntyä? © Ville Kivirasi

Viikolla on tehty agilityn lisäksi myös tokoa. Fidzin kanssa on jatkettu haastavia ruututreenejä ja onnistumisprosentti on kasvanut kovin. Ohjatun kaaret on toinen vaikea asia, jos kapulat on nurmella niin että eivät kunolla näy, mutta apujen kanssa onnistumisia. Sain myös testata Ruskan kanssa tokoa, ja olipa se hauska. Miten ihanaa olisi taas opettaa pennulle asioita ihan alusta. Olisi taas monta asiaa jotka tekisin eritavalla kuin mitä olen Fidzin tai Nizan kanssa tehnyt. Elämä opettaa...