perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulunaikaa...

Joulukuu on jo hyvässä vauhdissa. Se on koirarintamalla mennyt aika tai hyvin rauhaksiltaan. Ruska alkoi joskus joulukuun alussa yskimään. Se sai täällä päin enempikin riehuneen kennelyskän. Zap sai paikata sitä agilitytreeneissä pari kertaa. Olipa kivaa tehdä sen kanssa vähän enempi. Odotan kyllä innolla kevättä, kun itse olen taas juoksukunnossa ja Zapilla ikää vuoden verran niin päästään kunnolla aloittaamaan agility. Se tuntuu tosi hauskalta, mutta katsotaan mikä rimat kaulassa menijä siitä kuoriutuu. Viikko Ruskan jälkeen alkoi sitten Zap yskimään. Onneksi oireet oli tosi lievät. Yski muutaman kerran päivässä muutaman päivän ajan. Suurempi rasitus on ollut pitää se tauolla kaikesta. Muutaman oireettoman päivän jälkeen otin sen jo mukaan pidemmille kävelyille, koska siinä oli sitä virtaa kun pienessä kylässä. Muut koirat onneksi taisivat välttää koko yskän, mutta ollaan tietysti oltu karenssissa koko lauma (ja ollaan vielä joulun yli), joten kaikki ovat saaneet lomailla. Ihan pienesti ollaan sisällä tehty jotain, mutta hyvin vähän. Onpa ollut aikaa vähän enempi jouluaskareille, ja ehkä se loma kaikesta on aina välillä paikallaan.

Nizan kanssa piti eilen lähteä päivystykseen hakemaan ab-kuuri. Oltiin metsälenkillä niin vesikoira vaan pyöri ja pissasi tai yritti pissata koko lenkin. Aika selvät pissatulehduksen oireet siis. Myös lääkärissä vahvistui että pissassa oli verta ja proteiinia. Toivotaan että saadaan näin oireet kuriin. Ei ole koskaan ennen tarvinnut vesiäiselle mitään kuureja tulehduksiin hakea. Alkaako sille tulla jo vanhuuden oireita? Täyttihän se tuossa joulukuun alussa jo 9-vuotta! Ei kyllä uskoisi. Tuntuu että mitä vanhemmaksi on tullut niin sitä malttamattomampi on ja vauhtia piisaa yhä.

Zap on enempi joutunut opettelemaan arkielämän sääntöjä. Lenkillä on ajettu sisään "lähellä" käsky, joka on myös tokoon hyvin tarpeellinen. Muutenkin se alkaa varmaan olla ylittänyt ns. pikkupentuvaiheen ja siltä voi pikkuhiljaa alkamaan vaatia asioita :)

Agilityn kunnon treenaaminen on nyt varmaan maaliskuuhun asti tauolla. Treenit jatkuu mutta tehdään enempi teknisempiä juttuja. Toivotaan että Ruska pääsee kuitenkin lainaohjaajan kanssa radoille ennen sitä. Nizakin haluisi viimeisen sertin, mutta se varsinkin tarvitsee juoksuvoimaa radalla niin turha minun on sitä viedä enenn kevättä, mutta jos joku on innokas niin siitä saa osaavan kisakoiran lainaaan :)

Fidzin ensi vuoden tavoitteet on hieman auki. Myös sen kunto on vielä hieman kysymysmerkki. Koko karsintakiertuetta ei ole mitään järkeä pistää tavoitteeksi. Toivotaan kuitenkin että päästäisiin Vantaalle mukaan, mutta katsotaan kuin meidän käy.Olipa Suomen tämän vuoden maajoukkue aika ylivoimaisen upea, kun nappasivat Ruotsista kaikki mahdolliset mitalit. Ihan tosi hienoa! Hyvä Suomi! Hirmuisesti onnea kaikille. On kyllä kiva kun tokon taso on omassa kotimaassa näin korkea.

Nyt kuitenkin toivotamme kaikille OIKEIN NAUTINNOLLISTA, RAUHALLISTA JA TOIVOTTAVASTI VALKOISTA JOULUN AIKAA!!






torstai 27. marraskuuta 2014

Niin pal kaikkea

Viime päivitys taisi jäädä siihen että oltiin Nizan kanssa menossa kisoihin. Ne kisat meni aika kivasti. Juostiin kaksi agilityrataa, joista ekalta radalta tuli yksi rima ja toiselta radalta voittonolla ja A-serti. Sadannenkerran voin todeta että ainakin kerran elämässä olen kokenut miltä agility tuntuu kun koira ymmärtää niin helposti kaiken ja radat kuin radat vaan sujuu niin helposti. Linkki voittonollarataan.


Zap se kasvaa koko ajan ja on päättänyt että häntä ei enää muista eristetä. Raapi kodinhoitohuoneen ovenpielet ja tuli metrin portin yli...Onneksi on kiltisti ollut kun on nyt saanut olla lopun lauman kanssa samassa tilassa...

Treenit sen kanssa on mennyt kivasti. Eka jälkikin on tehty löysällä liinalla!! Tokoa on enenpi tehty ja aksaa aika vähän, mutta kivasti se minusta molemmissa tekee. P- ja B pentupäivääkin ehdittiin viettää Lahdessa. On ne vaan hienoja koiranalkuja. Tokoa on nyt tehty enempi kun on ollut kuukausikortti Veikkolan halliin. Saatiin videollekin pari pätkää: Zappinen harjoittelee tokoa 1 ja 2.

Viime viikonloppuna käytiin HiHan järjestämällä Hilskan Kaisan hallintakurssilla ja oli kyllä ihan silmiäavaava uudenlainen koulutus. Paljon oli asiaa mitä sitä tekee aika huomaamatta, mutta tuli ihan uusiakin ajatuksia. Koulutus aloitettiin radalla missä piti kulkea koiran kanssa radasta läpi, jossa oli mm. liikkuvia leluja, täysiä ruokakuppeja, eri eläinten jalkoja tai siipiä  ja maasto nouseva musta kertakäyttösadetakki (mörkö). Yllättävän helposti selvittiin tästä radasta. Loppu päivä omalla vuorolla tehtiin mörkötreeniä ja muita erilaisia häiriöitä.

Fidzikin on tasaisesti tokonnut. Taas se vaan säikytti olemalla tosi vaisu viikko sitten, mutta toivottavasti oli vaan hetkellinen vatsanvääntö tms. koska nyt on ollut taas ok. Yritin sen kanssa päästä kisoihin ennen joulua, mutta en onnistunut saamaan paikkaa meille sopivana päivänä. Harmi. Ei auta kun jatkaa treenejä ja koittaa ensi vuonna uudestaan :)

perjantai 24. lokakuuta 2014

Kuuma, kuumempi, kuumin?

Menee kohta tää blogin päivitys aikaa hurjaksi:päivitys/vuodenaika. No ehkä me vielä syksyn puolella ollaan, joten toinen päivitys syksyyn. Turha siis edes yrittää kertoa "kaikkea" taaskaan :)

Fidzin kanssa haettiin syyskuussa mm-tiimin leiriltä tokon motivaatiota takaisin ja sitä Marin koulutuksessa ja hyvässä seurassa saatiinkin. Muutenkin Fidzin treenit on nyt pidetty pääasiassa helppoina. Olen hakenut tiettyjä asioita kuten asennetta lisää noutojen palautuksiin ja kaukoihin. Treeneissä on jo näkynyt mm. Fidzin elämän ihan paras ohjattunouto ikinä, mutta se kantaako kaikki vielä kisaan on mysteeri. Lisäksi on tehty hyppyjumppaa koska agilityn jäädessä pois kuvioista tuon koiran hyppääminen on huonontunut entisestään ja koulauttelee estettä huolimattomasti turhan usein. Ruudun paikka on varmaan meidän ikuisuus projekti, ja en oikein tiedä saanko sitä koskaan kunnolla auki. Ei se ainakaan helppoa ole. Suunnitelmissa olisikin ilmota se pian johonkin kisoihin ja katsastaa meidän "kisakunto".

Marsu menossa merkille

On sillä jalkojakin vähän :)

Mutta paljon iloista mieltä




Fidzi on aiheuttanut huoltakin yltiöpäisellä juomisellaan. Eläinlääkärissä testattiin virtsa ja veri mutta niistä ei löytynyt mitään selitystä juomiselle. Ei siis tulehduksia, sokeritautia tms. Vatsan alue myös ultrattiin eikä sieltäkään löytynyt mitään. Sai kokeiluun lääkityksen jonka piti vaikuttaa aivojen juomakeskuksen säätelyyn mutta en huomannut että tästä olisi ollut mitään hyötyä. Nyt testaan ruokinnan uusimista ja olen vain rajoittanut juomista. Ei se kipeältä vaikuta mutta kyllähän tämä huolestuttaa...



Zappilainen sitten on tehnyt vähän sitä sun tätä. Se on jäljestänyt enemmän kuin kukaan aikaisempi koirani (mikään sekään ei toki ole paljon mutta kuitenkin ollaan molemmat opittu paljon). Tokossa on otettu nyt työn alle ns. rauhallisuutta vaativat jutut kuten kaukoissa etujalkoihin kriteereitä alustan avulla (TOSI VAIKEETA), asennoissa stabiilisuutta ja kapulan pitoa. Agilityäkin se on päässyt muutaman treenin tekemään ja voisi varmaan sanoa että paloa siihen lajiin löytyy aika paljon. Heidin tekemä pipo oikeastaan kuvastaa tuota koiraa aika hyvin. Aivan ihanan kiihkeä kaveri se on töissä. Selkeästi kuumempi kuin kukaan tytöistä. Ruskakin vaikuttaa ihan rauhalliselta :)


.
Veli ja sen sisko

Ruskan kanssa ollaan koko ajan enempi samalla radalla, mutta vielä ei olla 2lk nollia onnistuttu kisakirjaan haalimaan, mutta pienestä (kuten vaikka lentukeinusta) se on välillä kiinni (eikä me nyt montaa kisaa olla kisattu). Agility tuon koiran kanssa on kyllä ihan tosi palkitsevaa viis siitä missä luokassa se kisaa. Nyt se on selvästi mennyt taas eteenpäin, ja on vähempi kiinni minun liikkeessä eli on alkanut itse lukemaan rataa. Se taas näkyy siinä että ei aina niin helpolla enää tulee kaikkiin ohjauksiin...

Niza on päässyt toimimaan terapiakoirana agilityssä mm. Tanjan ja Tiinan kanssa. Huomenna mennään sen kanssa kisoihinkin kun tuossa lähellä sellaiset sopivasti on. Ensi kuussa täyttyy yhdeksän vuotta, mutta se ei vielä tuossa koirassa näy yhtään. Vesiäinen voi hienosti, mikä tietty on ihanaa! Ella on syksyn tullen tehnyt selväksi että metsälenkeille voi lähteä mutta muuten sen saa suosiolla jättää kotiin. Enkä enää viitsi sitä väkisin perässä vetää eli mennään mummon ehdoilla.

Koitetaan jatkossa hieman kiriä päivitystahtia...


maanantai 1. syyskuuta 2014

Syksyn puolella

Ihan hieman on jäänyt päivitykset. Siitä huolimatta on jotain tapahtunutkin. Fidzin kanssa osallistuimme elokuun alussa tokon MM:iin, ja olihan se kaikessa jännittävyydessään aivan upea ja opettavainen kokemus. Itse kisaa en näin paljon jälkikäteen jaksa tänne puida. Mielessä ne asiat on kuitenkin moneen kertaan pyöritelty. Lyhykäisyydessään kisa meni ihan kohtalaisen hyvin. Se ehkä jäi eniten harmittamaan, että ensimmäisessä kehässä jännitin itse aivan liikaa. Vasta toisessa kehässä sain itselleni sellaisen hyvän fiiliksen, ja tuntui että se näkyi koirassakin. Suurimmat pistevähennykset meni ohjatun korjauksesta. (liikkuri lähti takaa eikä Fidzi fokusoinut ollenkaan liikkeeseen, joten ei ollut ihan mukana) ja luoksetulon kaksoiskäskytykseen maahanmenossa. Tällaisiin virheisiin ei tietenkään noissa kisoissa ole varaa. Meidän loppusijoitus taisi olla 44.

Oli kyllä kertakaikkisen onnekas olo, kun saatiin olla mukana voittamssa mm-joukkuekultaa niin hienossa Suomen tokon maajoukkueessa. Kiitos koko joukkueelle ihan kaikesta avusta ja tuesta! 

Muistoja MM:stä © maarit Karhu-Teiskonen








MM:ien jälkeen Fidzi sai jäädä ansaitulle kesälomalle. Nyt on pikkuhiljaa taas aktivoiduttu. Tarkoituksena olisi yrittää ottaa Fidzin kanssa hyppyjumppaa enempi (ja on muuten tarpeen nämä treenit!) ja sitten tietysti sitä tokoa. Agilityyn palataan suuremmalla sydämmellä, jos saisin jotenkin tuota hyppäämistä paremmaksi.

Zap on kasvanut, ainakin jaloistaan, ja ikääkin on jo 5kk! Kesällä käytiin T-leirillä ja Zap pääsi osallistumaan Christan ja Katjan tokokoulutuksiin. Tokossa oikeastaan näytettiin ne muutamat asiat mitkä osattiin ja puhuttiin jatkosta (vielä en ole onnistunut pilaamaan, ainakan täysin). Lisäksi käytiin Pekan ja Hannan kanssa opettelemassa jäljen alkeita, ja tätä pitäisi nyt jatkaa mutta tarvitsisi jälkikaverin niin tulisi paremmin lähdettyä. 

Zap tuntuu kyllä oppivan ihan älyttömän nopeasti. Tykkään tosi kovin sen jopa vähän raivokkaasta asenteesta! Se on kyllä paljon kiihkeämpi koira kun Fidzi, mutta silti se osaa keskittyä. Yksi suurin kesän saavutus oli varmaan että nyt jo tarjoaa minulle lelua mielellään (ilman että minulla olisi toinen lelu). Oli nimittäin tosi kova omimaan eli jäi miellään itsekseen lelujen kassa leikkimään. Enimmäkseen meidän treenit onkin olleet toko/leikkipainoitteisia, mutta agilityssäkin on harjoiteltu lähtöjä ja kuolleelle lelulle siivekkeiden välistä juoksemista. Muutaman kerran on myös päässyt putkeen ja kerran pussiin. Tietenkään vielä en tiedä minkälainen siitä tulee, mutta ihan tosi kivalta se vaikuttaa. Tykkään muutenkin se tavasta liikkua niin kevyesti ja ponnekkaasti. Kasvun myötä on siis tullut paljon hyvää, mutta myös ärsyttävää pöhkimistä (joka tosin onneksi näytettäisi jo hieman helpottavan). Kotioloissa se on edelleen ihana ja niin kiltti.

Mahtavaa on myös se että ensimmäistä kertaa mulla on koira pentueesta joiden aktiivisista ihanista omistajista ollaan saatu treeniseuraa. Tämä on kyllä tosi iso rikkaus! Tässä ihania Heidin ottamia kuvia viime sunnuntailta:




Merkille!





Siri, Zap ja Super 


Nizan kanssa käytiin agilityn pm-kisossa, ja meno sen kanssa tuntui vielä niin hyvältä että en taida raaskia sitä vielä eläkkeelle ainakaan kokonaan pistää (Hyppis 24.8.2014). Ei me ehkä ensi kesänä enää Ouluun lähdetä, mutta kisataan nyt pienempiä kisoja. Ruskankin kanssa on ehditty palaamaan kisakentille parin kisan verran. Koko ajan paremmin, mutta onhan siinä vielä hommaa... tietty heinäkuun tauko on osaltaan vaikuttanut että hieman on hakemista taas. Pitkän tokorupeaman jälkeen agility tuntuu vaan taas niin hyvältä, ja vielä kun on niin kivat koirat joiden kanssa on onni treenata. Siinä kai suurimmat, ainakin näin tällä kertaa.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Viisaus ei asu meissä

Niin paljon asioita on taas tapahtunut, että en yritä kirjoittaa kun osasta...

Pakko myöntää että loppu kevät, ja alku kesä ei mennyt treenien osalta niin kivasti kuin olisi voinut toivoa. Tehtiin ihan liikaa meille vaikeita juttuja, ja ihan liikaa kaikesta nillittamistä jonka seurauksena ei fiilis treneeneissä ollut niin hyvä kuin olisi pitänyt olla. Tuli liikaa epäonnistumisia ja korjauksia, ja toki koira vaistosi sen että ei ollut niin hyvä vaikka aina kehuja saikin (ja tietty vieressä Zap sai kehuja kaikesta kun ei osaa mitään). Tästä ei voi syyttää kun itseään, mutta onneksi silmät on nyt auennut tämän suhteen ja on saatu ihan erilaisia treenejä sm:ien jälkeen aikaiseksi, eli treenejä hyvällä fiiliksellä!! Tänään oltiin maajoukkueen kanssa treenaamassa Jyväskylässä ja tosi kivat treenit saatiin aikaiseksi. On ihan etuoikeutettu olo kun saa olla mukana. Tästä on oikeasti kiva jatkaa kohti elokuuta.

Fidzin kanssa kisattiin viime viikonloppuna Porissa tokon sm:ssä. Tällä kertaa tuli tylsiä mokia ihan liikaa. Istuminen 10 ja makuu 9 (oli valahtanut lonkalle). Z.ta 8,5. Vaihdot ok, mutta jäi istumisessa niin että häntä oli mun kulkureitillä, ja kun sitä yritin varoa niin meni pikkasen sekoiluksi se suora. Metallin mokasi. Tiputti vahingossa nostossa kapulan ja sitten vielä paluussa kopautti estettä. Tästä 6,5. Tunnari oli ok ja siitä 10. Seuraavassa kehässä ruutuunlähetyksessä karkasi merkiltä mun pään käännöstä, mutta paikkasin koiran mokan antamalla nopeasti käskyn. Tästä 8. Luoksetulosta 8,5, se taisi olla ihan ok. Ohjatusta ja kaukoista 10, mutta ohjatun loppu olisi pitänyt olla nopeampi. Kaukot näytti oikeasti kivoilta. Seuraaminen tuntui ihan ok:ta ja siitä 8. En oikeastaan ole varma miksi vaan kasi. Yhteensä EVL-1 tulos 283 pistettä ja 29. sija. 1-tulos, mutta ihan oikeutetusti jäätiin finaalin ulkopuolelle tuolla suorituksella. Mutta koska Hiiden Haukkujen hienossa joukkueessa kolme muutakin koiraa teki 1-tulokset (erityismainintana Fidzin super poika Raw joka veti Marikan ohjaamana 305 pistettä voittajasta voittaen koko luokan!!), niin meidän hieno joukkue pääsi kiipeämään kakkospalkintopallille. Olihan se aika huippua että meidän pieni seura voitti sm-joukkuehopeeta!!

© Anna-Leena Väätänen

© Anna-Leena Väätänen
Zap oli kisareissussa mukana, ja jälleen en voi kun olla tosi tyytyväinen siihen miten hienosti se oli. On se vaan mainio pentu. Pieni videopätkä treenistä sen olessa 13 viikkoa (ekaa kertaa tällä kentällä skeittiramppi takana). Nyt on vähän tullut taantumaa treeniin, mutta ehkä sille on nyt kuitenkin tärkeintä opetella elämistä ja sitä se on saanut tehdä. Keskiiviikkona aloitettiin kesäloma mökillä Mustiossa. Zap pääsi mukaan veneilemään. Se näki heppoja, possuja ja kanoja yms. Sai läträrä vedessä päivät ja kieriä hiekassa. Oli siinä pienellä pojalla taas maailmassa ihmettelemistä.

© Anna-Leena Väätänen
Ellalla tuli 10-vuotta täyteen ja se pääsi sen kunniaksi käymään eläinlääkärissä. Rokotettiin, putsattiin hampaat ja vaihteeksi saatiin hiivalääkitys korviin. Iänikuista hiivaongelmaa lukuunottamatta Ella oli oikein hyvässä kunnossa. Ihan tosi mahtava juttu!

Niza sen sijaan on ollut nyt agilitystä tauolla, mutta vitsi se oli liekeissä kun otettiin mökillä vähän vepeä. Tehtiin hukkuvaa, veneestä hyppyä yms. liikkeitä mitä nyt muistin. Se kyllä niin tykkää tuosta lajista. Ei olisi uskonut että ikää on kohta 9-vuotta, kun katsoi sen menoa. Ja jos joku jaksaisi niin sen voisi viedä nyt näyttelyyn kun turkkikin olisi hienossa kunnossa kaiken tuon uimisen jälkeen.

Tärkeintä että yhdessä on hyvä olla © Anna-Leena Väätänen

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannusaikaa

Viime tiistain treeneissä taisin Jaksin avustuksella löytää Ruskan käsijarrun.Ihanaa jos näin on. Pitää vielä toki vahvistaa ja treenata lisää, mutta näytti että ekaa kertaa reagoi jarruun kun olen sitä kohden kääntyneenä. Nizalle meinasin että otan kevyemmät treenit kun viikonloppuna juoksi agilityn sm:ssä ja maanantaina oltiin pyörälenkillä, mutta ei tuolla vesikoiralla ikä vielä nähtävästi jaloissa paina, joten sai tehdä rataa sekin.


Keskiviikkona oli ensimmäiset Fidzin maajoukkueen treenit Lahdessa. Oli tosi hyvä häiriötreeni. Paljon kehiä, koirakoita ja aplodeja. Paikallaolot muuten ok, mutta kerran korjasi etutassua. Z:tassa teki ok seuruuta; oli tasainen mutta ei niin hyvä kun voisi olla. Mahaan meni tylsästi kaksitempoisesti. Mietin että vaihtaisinko maa-käskyn lig-käskyksi joka tarkoittaa että pää maahan? Tunnarin ja kaukot teki kivasti. Toisessa kehässä otettiin luoksetulo läpi, ruutu, luoksetulo pysäytyksillä ja seuruuta. Muuten ok, mutta ei häiriöiltä löytänyt sinisillä merkeillä merkattua ruutua. Kävin auttamassa niin nin sitten ok. Nurtisilla pysäytyksiä pitää tehdä lisää. On vaikeampia kun hiekalla.

Pakko oli sitten ottaa ruutu ihan kunnolla treeniaiheeksi. Tehtiin perjantaina kunnon vääntötreeni kahdella ruudulla niin että eivät näkyneet kunnolla pitkästä ruohikosta vaan piti mennä sinne minne näytin. Toinen lähetys oli vaikea kun halusi mennä sinne missä oli jo käynyt. Lisäksi tehtiiin polun ylityksiä ruudunmenon varrelle jne. Tänään on vielä tarkoitus jatkaa ruutuhaasteita ja sitten aletaan hakea sm:iin hyvää fiilistä ja onnistumisia. Ei ole helppoa, mutta onneksi on kaveri joka jaksaa yrittää.

Zap kasvaa ja on kulkenut mukana joka paikassa. Oli myös juhannusjuhlissa :) Kerran viikossa on myös ammuttu iltaruoan aikana, ja ei nouse kuono kiposta. Hyvä niin. Muuten treeninä on ollut ihan perus sivu, istu, maahan, seisojuttuja. Ruutua niin että on päässyt sinne syömään ruokansa. Noutoa, jossa jo vaihtaa kapulan (puun ja metallin) kivasti leluun, leikkimistä, vähän seuruuta ja sitten kaikkea muuta.

Juhannuksena käytiin Ruskankin kanssa pitkästä aikaa kisoissa.Eka rata oli meidän osaamistasoon liian vaikea, mutta kaksi seuraavaa jo parempia ja pienestä se on välillä kiinni. Oli kyllä niin erilaisia rataprofiileja. Eka oli ihan kolmosluokan tasoinen, toinen rata meidän tasoinen eli 2lk ja vika rata sitten hirveetä suoraa tykitytä mistä en niin välitä koska Ruskalla katoaa jarrut jos saa paljon tuollaisia ratoja juosta. Ihana tuon koiran kanssa on kyllä aksata.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

MM-leiriä ja SM-kisaa

Viikko sitten ahdettiin Marikan Volvo täyteen koiria ja tavaroita, ja vietettiin viiikonloppu Oripäässä MM-tiimin leirillä. Fidzi pääsi tekemään niin tarpeellista SM-kisakehätreeniä ja Zap pääsi hankkimaan kokemuksia leirielämästä.

Leiriläiset
Kenttä oli täydellinen. Se oli iso hiekkakenttä jossa kasvoi ties mitä kasvillisuutta, eli juuri loistavasti lisäsi haastetta koska kapulat ja merkit ei ollut koiralle helppo hahmottaa. Lauantaina tehtiin viime vuoden sm-kehäkaavio. No punanen kortti olisi tullut heti ekassa kehässä kun ei nähnyt kapuloita niin meni kaari vähän laajaksi. Toinen ongelma oli ruutuun lähetys kun samalla vietiin ohjatun kapuloita merkin taakse paikoilleen (karkasi kapuloille eli toinen punainen kortti). Muut liikkeet meni kivasti. Tunnarin veti viikonlopun aikanan kolme kertaa niin vahvasti että olin jokakerta varma että tuo väärän kun näytti että vaan meni sinne, otti ja tuli takaisin, mutta kyllä se tiesi mitä teki. Ohjattua ja ruutua otettiin korjaussetissä eri tavoin helpotettuna ja vaikeutettuna ja koko ajan parani. Sunnuntaina kehätreeni tehtiin muistaakseni 2009 mallin mukaan ja sepä meni oikein mallikkaasti eli ei suurempaa, mutta tietty aina jotain mitä voi parantaa. Kaukoissa mm. I-S vaihto tahmaa, tai ei siirrä toista etutassua kunnolla. Olen läheltä tehnyt tähän jo pomppuvaihtoa, mikä on hieno, mutta en taida ehtiä sitä saamaan SM:iin kuntoon. Ruutua hinkattiin yksistään vähän enempi haasteiden kanssa ja vielä on tässä tekemistä, mutta ehkä suunta on oikea. Saatiin hyviä vinkkejä miten voisin vahvistaa paikkaa taakse. 

Leirimajoitus...mahduttiiin juuri

Zap pääsi leirillä treffaamaan siskoaan Karmaa. Leikin lisäksi pääsi pikkuinen tekemään mm. luoksetuloa, jossa nyt jätössä kiinnipideltäessä kiihtyy jo liikaa. Leikki sillä sujui oikein kivasti myös häiriössä ja muutenkin pikku mies oli oikein mallikelpoisesti koko reissun. Ihana pentu.

Viikolla tehtiin niin tokoa kuin aksaa. Fidzi ja Zap tokoili ja Niza ja Ruska aksasi. Treenattiin Fidzin kanssa viikolla hiekalla ja nurtsilla (jolla on tullut tehtyä nyt vähemmän). Nurtsitreenissä tuli ihan voittaja olo kun meni ruudun takanauhan yli ja vielä ylipitkällä matkalla! Oisko ollut eka kerta ikinä. Ihanaa, ehkä saan sille sitä paikkaa taaksepäin. Ohjatussa kun kapulat hukkui ruohikkoon, oli vasemman haku vaikeampaa. Yritti kaartaa keskelle. Toistoilla ok. Z:taa olen aika vähän  tehnyt kokonaisena liikkeenä. Yleensä on otettu vain yksi vaihto (jos sitäkään) ja palkkaa seuruusta (että pysyisi ylhäällä). Istuminen tässä liikkeessä on myös se ärsyttävin=hidas. Tämä on meidän ikuinen ongelma. Zap:kin on hieman harjoitellut mm. seuraamisen alkeita. Pätkä pikkumiehen "seuruusta" ekaa kertaa häiriössä.

Nizalla oli viikolla sm-kenraalina hyvän mielen Laamasen rata. Ruskan kanssa puolestaan taisteltiin parilla hypyllä kääntymisistä. Ei vaan haluaisin jarruttaa kun olen kääntyneenä sitä kohti. Painaa läpi...Niinun treeneissä torstaina kuitenkin meille helpompi rataprofiili niin meni kivasti. 

Lauantaina sitten koko poppoon kanssa Tampereelle agilityn sm-kisoihin. (On muuten aika kulta-aikaa kun pentu tuli nyt. Ainakin tulee sille heti alkuun paljon kokemuksia ja reissuja.) Lauantaina Niza oli mukana Hi-Han joukkueessa Laamasen radalla. Sairastumisen vuoksi meillä oli vaan kolme koiraa maxi-joukkueessa, eli kaikkien oli pakko onnistua jos haluttiin tulos. Max ja Anu meni ekana ja saivat 10 RV. Nizan kanssa oltiin tokana ja ihan ok rata muuten, mutta renkaalta vahinko vitonen ja muurin jälkeen kaarratti pitkälle (silti aika kivaan aikaan pääsi). Sirkka ja Sumu kun vielä onnistuivat tekemään nollan niin saatiin joukkueelle tulos ja sijoitus 17/76.

Hi-Han maxijoukkue 2014
Sunnuntaina yksilöhypärillä Nizalla oli jälleen täydellinen draivi. Harmitys hyllytys kuitenkin saatiin kun tulikin putkesta kovempaa kun uskoin niin meni vinohypystä ohi. Niin harmi. Olisin tosiaan halunnut nähdä mihin meidän vauhti olisi riittänyt ja päästä vielä kerran sen kanssa finaaliin. Jos se näyttää ensi vuonna vielä olevan yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt niin katsotaan jos vielä kerran. On tosi vaikea jättää sitä kisakentiltä pois. Pelottaa että en osaa tehdä sitä ajoissa, mutta en millään haluaisi vielä luopua siitä ihanuudesta mitä sen kanssa agility on.

Fidzi sai vähän tokotellä viikonloppuna häiriössä kisapaikalla tehiin kaukoja ja seuruuta ja yöpymispaikan kivalla nurtsikentällä hieman Z:taa ja luoksetuloa. Zappinen pääsi näkemään siskoaan Siriä + paljon paljon ihmisiä. Niin hienosti sekin veti koko reissun taas. Oltiin yötä koko perhe Nokian Edenissä (kylpyläloma samaan hintaan), ja hienosti meni hotellin liukkailla käytävillä yms. Kotiin kun päästiin olin ajatellin pennun olevan väsynyt mutta se oli visiin katsellut agia ja veti kivan sohvapyötä, sohva, nojatuolirallin kun pääsi kotiin (onneksi sillä on jo vakuutus voimassa).

torstai 5. kesäkuuta 2014

Viimeisimpiä

Pentu kun on tullut taloon, niin tuntuu että ei ole sitä vähääkään aikaa tänne kirjoitella...

Nizan kanssa oltiin viime viikolla oman seuran kisoissa. Tavoitteena meillä oli kontakteilla pysähdykset (puomi ja A). Ekalla radalla oli ihan super kuuliainen ja teki ihan tosi makeet stopit molemmilla kontakteilla, vaikka alussa kävi aika kuumana ja huusi radalle. Tästä nolla ihan hyvällä ajalla pysähdyksistä huolimatta. Toisella radalla olin A:n jälkeisessä ohjauksessa rohkeampi (vedätin), niin tuli A:n läpi, mutta puomilla teki hienon lukkostopin. Tosi hyvä kisa tähän vaiheeseen. Ensi viikolla mennään varmaan vielä purinalle ottamaan pari starttia ja sitten päästäänkin kisaamaan jo sm-tunnelmissa. Oon niin onnellinen että saan vielä ainakin tämän kerran nauttia tuon vesiäisen kanssa noista kisoista (Tiedän. Olen luvannut itselleni jättää sen tämän kesän jälkeen eläkkeelle mutta jotenkin se vaan on niin hyvässä vedossa vielä että mieleen on hiipinyt ajatus siitä että mitäs jos vielä ensi kesän arvokisat. Ei enää kuormittavaa treeniä, mutta pientä kisailua niin että pysyy kunto yllä. Katotaan.) On se vaan ollut agilityssä mun suurin opettaja. Varasin sm-majoituksen Nokian Edenistä, eli mennään kylpylälomalle koko perhe samalla. Kait se altaassa lilluminen on lauantain jälkeen sitten ihan hyvää latautumista sunnuntain yksilökisaan :) Ellan ei tarvitse matkustaa ja viettää häkkikoiran elämää, eli se saa jäädä kotipuoleen hoitoon, mutta muuten kaikki pakataan autoon mukaan.

Fidzin kanssa on treeneihin taas otettu haasteita mukaan. Kivasti se aina niihin vastaa. Kaukoissa ilmeni, että jähmeys tulee esiin viiveillä. Toisaalta hyvä, koska nyt on helppo treenata tätä ihan kotioloissa. Pitää vaan malttaa ne pitkät viiveet (ei sovi hätäiselle ihmiselle). Ensi viikonloppuna päästään harkkakisailemaan kun on MM-leiri, jossa on molempina päivinä useamman kehän sm-kisatreeniä. Oikein kivaa ja tarpeellista!

Zappinen on kulkenut mukana kaikissa eri paikoissa. Sen "treeniin" on otettu mukaan kapulat ts. saa juoksennella niiden kanssa mun perässä/vierellä/luokse. Aika kiva ote sillä näyttäisi olevan. Metalliakin pitää tosi kovasti. Kapulat on vissiin aika pop-juttu kun on käynyt niitä ikkunalaudalta useammankin kerran "varastamassa". Eilen käytiin ekaa kertaa ampumassakin kun sain Marilta lainaan starttipistoolin. Zap söi iltaruokaa Nizan vierellä kun ammuttiin. Otettiin eka kerta aika kaukaa (ehkä liiankin), no ei se näyttänyt sitä edes kuulevan. Pää ei noussut kiposta kertaakaan ennen kun se oli tyhjä. Se on kyllä niin järkevä ja kiva pentu.

Treenin jälkeen <3 © Marika Heikkinen
Ruska on tässä viime aikoina juossut Mian, Jannen ja Niinun treeneissä ja kotiläksynä on nyt kääntymiset ja kokoamiset. Ensin autettuna mutta pitää oppia myös itsenäisemmäksi. Lisäksi pitää jatkaa keppitreeniä. Eilen ei sitten millään Niinulla löytänyt putken vierestä keppien avokulmaa...vaikka tiistaina omalla kentällä pituuden jälkeen teki sen aika kivasti. Treenaaminen ei ainakaan lopu kesken.

Ella sitten. Eilenkin piti kääntyä lenkillä jo aikaisemmin kotiin päin kun beagle kulki taaksepäin hihna kireällä. Pelkäsin että se kupsahtaa kuumuuteen. Voi toista. Kotona ja pihalla on kyllä virkeänä. Se oikeasti vaan niin tykkää olla kotona. Ihmeellinen koira. Pienet on sen mummokoiran ilot: koti, peti, ruoka, rapsutukset ja lämmin terassi.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Eka viikko takana

Mari kävi viikko sitten hoitamassa Fidzin ja Ruskan, mutta myös Zap katsottiin heti läpi. Kellään ei mitään suurempaa, mutta kaikilla hieman jotain, myös Zapilla, mutta toisaalta voiko muuta olettaa kun pentuaikana toi meneminen on aika holtitonta...

Fidzi on viimein palannut sairaslomalta takaisin tokon pariin. Ollaan yritetty aloittaa aika kevyesti, ja liikkeet pilkottu niin että ei tule vielä kauheasti vauhdissa stoppeja ja palkkaus pääosassa tehty vielä namilla. Pallon on saanut vasta lopussa, ja leikki on pidetty repimisenä heittojen sijaan. Pääosin on tuntunut ihan hyvältä ne pienet pätkät mitä on tehty. Viikonloppuna jos saataisiin tehtyä enemmän kokonaisuuksia niin näkisi paremmin missä mennään. Haava on (ainakin ulkoisesti) parantunut niin hyvin että sunnuntaina uskalsin päästää sen jo uimaankin Marikan poikien kanssa. Toivotaan että ei tule takapakkia toipumiseen!

Zap on nyt asunut meillä reilun viikon. Se on kyllä tosi kivasti jo päässyt laumaan mukaan. Niza ja Fidzi molemmat hakee sitä jo leikkiin. Kotona saavat hampaistella, mutta ulkona en uskalla antaa juosta kun koko ero on niin suuri. Zap on nyt virallisesti myös tietokannassa, eli sieltä näkyy mitä se on sukuaan.

Koiran nimen keksiminen ei aina ole niin helppoa. Zap nimen syntymiseen vaikutti kolme asiaa; 1) emä Zip, 2) tarkoittaa "move suddenly and rapidly ja 3) halusin maantieteellisen teeman jatkuvan ja kaikkihan toki tietävät, että Turkissa on kaupunki nimeltä Zap.

Zapin kanssa ensimmäisen viikon teemana oli ainakin yksi uusi paikka ja tai tilanne joka päivä ja se onnistuttiin tekemään hyvin. Zap oli mm. toimistossa, tokokisoissa, agilitytreeneissä (hallissa ja kentällä), kevätjuhlissa, kaupan pihassa, jätskikiskalla, linja-autoasemalla, metsässä, järven rannalla (tai järvessä) ainakin kolmessa eri paikaissa kylässä, muutamassa hississä, ja hyvin se on mukana kulkenut. Jotkut tilanteet on selvästi jännittänyt enempi mm. hissi ekaa kertaa, mutta nopeasti se tulee sinuiksi tilanteen kanssa. Sunnuntaina se pääsi näkemään siskonsakin ja sai vihdoin kokoistaan painiseuraa:




Zapin treeninä on ollut ihan perusjuttuja; luokse- ja sivulletuloa, namilla imutusseuraamista, istu, maahan ja seiso vaihtoja (namia seuraten ja oikeastaan ilman käskyjä). Paljon on leikitty, koska lelun palautus ei ole tällä hetkellä vahvuutena. Lätkää olen myös sisään ajanut ja sen osti melkein heti. Eilen otettiin pihalla pensaan kiertämistä ja se varsinkin oli pojasta hauskaa. Erilaisia vatileikkejäkin on tehty ja hieman two-on two-off asentotreeniä terassilla. Sekin vaan on niin ahne, että kun makupalan kanssa tekee niin tuntuu että ei edes ymmärrä tekemisiään kun seuraa vaan namia ihan tohkeissaan. On tää pennun kanssakin touhuaminen ihanaa. Yksinolotkin on mennyt päivisin tosi hyvin. Ei edes ole tehtyt tarpeitaan oikeastaan ollenkaan sisään. Voitteko kuvitella. Kiitos kuuluu tästä myös ihanalle naapurille joka päivittäin käy antamassa päiväruoan ja päästämässä ulos takapihalle.

Niza pääsee tänään kisailemaan kun treenien sijaan meillä on oman seuran kisat. Mukavaa. Voisko toivoa että tekee hyvät kontaktit nyt kun ollaan omalla treenikentällä...

Helteet tuli ja niiden myötä jotenkin korostui Ellan ikä. Ei se olisi jaksanut lenkkeillä oikeastaan ollenkaan, mutta mentiin sitten aamu- tai iltapäivästä metsään niin mummokin hieman jaksoi jalkojaan nostella. Terassilla se kyllä viihtyy oikein mielellään :)

lauantai 17. toukokuuta 2014

WhatZap?

Nizan kanssa oltiin pari viikkoa sitten kisaamassa. Sepä kulki tosi kivasti, mutta myös kontaktien läpi. Ekalla radalla tuli rima alas, niin pysäytin puomille kun tuli läpi. Toisella radalla tuli keinun ylösmenolta virhe, mutta muuten rata oli tosi hyvä! Ihana oli vesiäisen kanssa kisata. Tarkoitus vielä muutama kisa ehtiä ennen sm:iä, mutta kivasti se kulkee. Noi kontaktit on vaan hiukan ongelma tai haaste....

Fidzin leikkauksesta on nyt reilu kaksi viikkoa. Aluksi oli selvästi kipeä. Tämä ilmeni oikeastaan niin että liikkui ainoastaan nopeasti paikasta toiseen. Nyt leikkaushaava näyttää parantuneen jo kivasti, ja on päässyt yksin vapaana juoksemaan pariin kertaan. Treeni-into olisi kova, mutta huomenna Mari tulee sen vielä katsomaan niin jos sitten ensi viikolla aloitettaisiin kevyesti. Pitää aika tarkasti miettiä mitä sitä tekee, koska seuruuta en uskalla alkuun ottaa, sillä ihan varmaan ääntelisi suuren innon vuoksi. Juoksuliikkeitä taas pitää myös tehdä aika varovakseen aluksi, mutta eiköhän treenien pariin jo jotenkin päästä.

Ruskan kanssa on treenattu ja on mennyt Niinun treeneissä tosi kivasti. Onnistutaan jo paikoissa joissa en olisi uskonut. Se siis alkaa jo osaamaan asioita. Kotiläksyksi on tullut lätkän häivytys kontakteilta. Tulee lätkälle kovaa, mutta ilman sitä hiippailee...

No mitäs muuta? No mun haave tavallaan toteutui :) Alunperin haaveena oli astuttaa Fidzi ja pitää siitä itse pentu, mutta se ei onnistunut. Olin kuitenkin hyvin onnekas kuin sain samoista linjoista uuden koiran. Meille muutti perjantaina Zipun ja Dion pentu nykyään kutsumanimeltään "Zap" (virallisesti Tending Brand). Halusin koiran jonka vanhemmilla olisi mm. näyttöä tokosta koska siinä lajissa kuitenkin koiralta vaaditaan sellaisia ominaisuuksia mitä on vaikea tietää olevan olemassa jos koira ei ole tokossa kisannut, ja Zipuhan on Oilin kanssa kyllä yksi näyttävimmistä pareista mitä tiedän. Tietenkin oli paljon niitä muita asioita mitä vanhemmilta toivoin ja tässä yhdistelmässä ne tuntuivat täyttyvän kivasti.

Zap
Parin päivän perusteella voisi sanoa että on tuossa pojassa ihanasti iloa, onnellisuutta (häntä heiluttaa koiraa), mutta myös luonnetta. Se tosissaan kertoo jos ei ole tyytyväinen kohtaloonsa. "Treenit" on tietenkin heti aloitettu. Ollaan käyty jo monessa eri paikassa ja tavattu erilaisia ihmisiä ja nähty monen näköisä koiria. Ollaan käyty toimistossa, kaupan pihalla, kisa/treenikentällä, ja kylässä.  Hyvin reipas on pentu ollut, ottaen huomioon miten sen elämä mullistui totaalisesti parissa päivässä. Treenilistalla on myös leikkiminen erilaisilla materiaaeilla, luoksetulot ja namin perässä kulkeminen. Olemme myös harjoitelleet "häkitystä/rauhoittumista", ja tämä on vaikeeta! Kyllä kertoo ja kovaa ja kauan että ei ole tyytyväinen kohtaloonsa. Yöt on mennyt tosi hyvin. Autossa menee jo paremmin (ei huuda koko matkaa). Fidzi toimi tässä hyvänä opettajana.

Ipo oli se meidän laji?

Muut koirat on aika hyvin ottanut uuden tulokkaan vastaan. Ella on ehkä vähiten sanonut mitään. Niza pörrrää vielä jatkuvasti, mikä ei siltä ole ihan järkevää kun pentu ei tunnu välittävät sen mörräämisestä enää mitää. Fidzi on sen kanssa aika kivasti. Sanoo kun yrittää hyppiä päälle tai tissille, eli ehkä tästä vielä lauma kasvaa. Onpa tässä taas pikkuinen projekti edessä, mutta innolla sen kanssa alan alusta asioita opettamaan. Josko sitä nyt osaisi opettaa edes suurimman osan asioista kerralla niin kuin pitää...aika näyttää.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Jossain sfääreissä


Ihan käsittämättömän uskomatonta ja epätodellista, mutta eilen sain sähköpostia jossa luki:
"Tokotyöryhmän kokouksessa Sinut ja koirasi valittiin Suomen Kennelliiton vuoden 2014 edustusjoukkueen ensimmäiseksi varakoirakoksi. Onnittelut!"

Kennelliiton linkki asiasta


Vantaan karsinnoissa

Me ollaan Fidzin kanssa Suomen 2014 tokon maajoukkueessa ja ihan mahdottoman pätevässä seurassa. Hirmuisen paljon onnea kaikille joukkueeseen päässeille! Kiitos myös kaikille onnitteluista, ja ihan kauhean paljon kiitosta myös kaikille meitä matkalla auttaneille. Nyt on taas yksi unelma toteutunut.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mikä tekee sut onnelliseksi?

Lauantaina kisattiin tokon viimeiset maajoukkuekarsinnat Ojangossa. Tuomareina oli Pirkko Bellaoui ja Carina Savanne-Ranne. Me saatiin kisata numerolla kolme, eli tällä kertaa ei tarvinnut odotella niin pitkään. Jostain syystä jännitti taas ihan kamalasti. Onneksi tuo koira ei ota siitä itseensä, muuten ei varmaan voitaisiin edes isoissa kisoissa kisata. Pisteet siitä Fidzille.

Ekassa Pirkon kehässä oli ruutu, metalli ja seuruu. Ruudun merkki on nähtävästi tahmeampi kuin ohjatun (outoa?). Ruudun paikka pysäytyksellä oli varmaan 20 cm etureunasta eli ei ole vielä(kään) pelkoa että menisi takaa yli vaikka ihan takareunaan sitä jatkuvasti treeneissä vahvistan. Meillä on vissiin hieman liian lyhyt napanuora. Loppu tuntui kivalta. Ruudusta 8,5 (Tuomarin kommentti: aijaa merkkiä ja ruutua. Hyvä loppu). Metallin teki ihan ok (on toki parannettavaa mutta nosti on parempi). Pito oli lopussa löysä ja siitä menikin yksi piste. Ollaan nyt treeneissä keskitytty nostoihin niin pitää muistaa myös se pidon tärkeys. Tästä 9. Ekan kehän viimeinen liike oli seuruu, ja se oli aika ala-arvoinen suoritus meiltä molemmilta. Kaavio alkoi peruutuksella. Fidzi sitten pomppi ja äänteli heti alkuun ja kun tuomarin oli ihan vieressä niin todellakin kuuli sen. Siitä sitten täyskäännös ja juoksuun...voi blääh. Jos olisin voinut niin olisin käskyttänyt pois ja uudestaan töihin. Oli jotenkin tosi epätasaisen tuntuinen (vaikka kivaa sillä tuntui olevan). Tästä 7 (Tuomarin kommentit: pomppii ja ääntelee. Ohjaaja ennakoi juoksupysähdystä ja ylävartaloavut käännöksissä. Koira osuu jalkaan ja välillä vähän vino). Me siis todellakin tehdään vielä seuruun sulkeiset ennen sairaslomaa. On se vaikea liike saada pysymään kasassa. Viime keväänä tapeltiin edistämisen kanssa ja nyt kun paikka on alkanut pitämään niin nyt sitten ääntelee, hyppii, menee matalana tai ylikorkeana....siinäpä sitä on hommia. Toisaalta koska seuruu on Fidzistä tosi kivaa niin uskon että saadaan se kyllä sm:iin kuntoon. Pitää vaan nyt olla tosi tarkkana.

Carinan kehä alkoi luoksetulolla. Minusta teki tosi kivasti, mutta ilmeisesti kun hyppäsi stopin jälkeen kerran taakse niin pisteitä ropisi. Tästä 8. (Tuomarin kommentit; seisominen voisi olla parempi, hyvä maahanmeno). Sitten tehtiin kaukot. Itse mokasin ekan käsimerkin mutta Fidzi kuunteli käskyä (seiso) tosin jäi varmaan käsimerkin takia vähän kasaan. Näytti kaukaa katsottuna kivoilta. Teki ilman jähmeyksiä. Tästä 8,5 (tuomarin kommentti; asennot voisivat olla hieman selkeämmät. Pienen pieni liikkuminen). Sitten tunnari. Meni hyvin kapuloille (kapulat laitettiin merkin viereen riviin niin vähän jännäsin että ei lähde etsimään merkin alta kun aika juuri on tehty oman piilottamistreeniä). Aloitti keskeltä ja tarkisti ensin vasemmalle. Palasi takaisin ja otti oman heti. Ihan kivasti takaisinkin. Tunnarista 8,5. (Tuomarin kommentti: hyvä vauhti, hyvä pa ja luovutus, liikutti aavistuksen yhtä kapulaa). Seuraavaksi oli ohjattu. Minä jo jännityksestä kankeana olin viritellyt Fidzin Z:taan. Onneksi ehdin korjaamaan mokani (tällaisiakin mokia olisi hyvä harjoitella!). Ohjatusta 10. Hassua sinänsä koska minusta tunnari ja kaukot oli liikkeenä paremmat. Mielipide kysymys. Viimeisenä se kamala Z:ta järkkänä I-M-S. Tästä 7,5 ja tuomarin kommentit oli maahanmenon rintamasuunta ja hidasmukaanotto maahanmenosta ja seuraamisesta, tiukka seuraaminen. En siis opi edes kolmesta kerrasta, että vaikka treenissä otan sen tahalleen myöhään mukaan seuraamiseen niin kisoissa en voi niin tehdä. Ihan nolottaa, että tein saman mokan taas.

Loppuun Pirkon kehässä oli paikallaolot. Jännä huomata että nekin liikkeet jännittää paljon enempi kun ovat lopussa. Kisan alussa ne menee vaan. Ensin makuu josta 9,5 (tuomarin kommentti: vähän vino) ja lopun istumisesta Fidzi teki siistin kympin. Yhteistuloksena 275p. 1-tulos ja jaettu kolmas sija! 

Pikkasen oli iloinen fiilis kisan jälkeen. Meidän ihka eka karsintakisakiertue meni ihan yli odotusten. Yksi kisa jouduttiin keskeyttämään sen korvaan menneen kumiruoheen takia, mutta muuten joka kisasta 1-tulos ja kympin sakkiin. Aika mahtavaa. Miten tuo koira voikaan olla joka vuosi parempi ja saavuttaa enempi kuin uskallan edes toivoa? Vieläkin on parantamisen varaa paljon, mutta nyt uskon että kyllä me siihenkin vielä pystytään. Nyt vaan peukut ja varpaat ristiin että keskiviikon leikkaus menee hyvin. Sydän syrjällään sen sinne vien. Tuon koiran kanssa tokoilu tekee kyllä niin onnelliseksi.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäistä

Viimeisiä tokotreenejä viedään ennen karsintaa ja leikkausta. Lauantaina otettiin Ojangon pohjaan tuntumaan kun käytiin MM-tiimin kanssa tekemässä pääsiäistreenit. Olipa kerrankin paljon aikaa ja tilaa. Tein Fidzille haastetta ruutuun ja ohjattuun ja kun oli vieras ihminen huokuttelemassa niin olipa pienelle bc:lle huokutuksen ovet taas ihan avonaiset. Sinne se meni ihan pokkana nakkeja syömään kiemurrellen. Ruudussa sain parikin kertaa sanoa, mutta ohjatussa onneksi usko jo kerrasta. Hyvä muistutustreeni ennen kisoja. Tänään treenattiin osan HiHan sm-joukkuelaisten kanssa. Nyt tehtiin ilman häiriöitä ihan palasia palkkaillen. Virheittä ei kaikki mennyt tällä(kään) kertaa mutta ei mitään sen suurempaa ja ihan mukavalla fiiliksellä mennään. Huomenna ja keskiviikkona olisi tarkoitus tehdä viimeiset kertaukset ja sitten to ja pe yritetään pitää ihan vapaata treeneistä ts. välttää ne paniikkitreenit. Tulee varmaan vierotusoireita kun leikkauksen jälkeen ainakin pari viikkoa pidetään pakkolomaa.

Nizan aksakisat antaa vielä odottaa, mutta Vapun jälkeen sitten. Lupaan. Treenannut se kuitenkin on saanut, Ensi viikolla alkaa ulkokausi ja mukavampi vanhemman koiran on lämpimässä kisata. Ompa ihanaa päästä taas aksaamaan ulos jossa on tilaa juosta. Mukava on myös että meillä on ensi kesänä ihan uusi tuttavuus kouluttajana kun Toivolan Janne tulee vetämään meille treenejä. Mielenkiinnolla odotan. 

Viikko takaperin kisattiin Ruskan kanssa viimeiset 1lk radat sillä vaikeilta Kati Walan kiemuroilta taisteltiin tahto(voitto)nolla. Tahtonolla siksi että nätti ja sujuva rata se ei ollut, vaikka paljon hyvää olikin. Pääsiäisenä päästiin korkkaamaan jo 2 lk radatkin. Radat ei jälleen ollut helppoja eli ihan sai miettiä mitä tekisi ja miten. Vaikeutta lisää se että koira ei vielä teknisesti ole täysin osaava mm. kepeillä ei kestä vedätystä yms. mikä aika paljon vaikeuttaa ohjausvalintoja. Ekalla radalla itse kuitenkin mokasin ja jyräsin koiran väärään päähän putkea. Toinen rata meni aika kivasti mutta lopussa kepeillä tuli rytmivirhe ja sitten otettiin pari ylimääräistä putkea mukaan loppurataan. Kolmannella radalla Ruskan pää ei ollut enää mukana, joten siinä radassa ei ollut oikeastaan mitään hyvää. Tosi hauska kisakaveri siitä on kuitenkin kasvanut.

Pääsiäisenä on tehty koirien kanssa myös vähän erilaista lenkkiä. Eilen kävin ihka ekaa kertaa pyöräilemässä yhtä aikaa Nizan ja Fidzin kanssa. Aapo käski pistää kypärän päähän, mutta onneksi selvittiin ihan ilman kolhuja. Osa matkasta hihnassa ja vedot sitten saivat vetää vapaana. Olipa kivaa vaihtelua, varmasti myös koirille. Tänään tehtiin koko perheen voimin parin tunnin lenkki makkaranpaistoineen Salmessa. Niin kaunista. Fidzi päätti myös heittää talviturkin, mutta muut tyytyivät rannassa kahlailuun tai Ella nyt ei rantaan asti edes viitsinyt tulla (tassuthan olisi voinut vaikka kastua).


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kun harrastaminen ei ole enää kivaa...

Ajatuksia siitä, kun harrastuksesta koiran kanssa on lähtenyt se kaikki kiva, miksi sitä oikeasti edes tehdään. Tämä on tosi surullista, mutta todennäköisesti aika yleistä. Usein tämän takia menetetään ahkeria, tunnollisia ihmisiä, jotka oikeasti tekevät paljon töitä seurojen, lajien yms vuoksi - tai sitten menetetään lupaavia koirakoita kisakentiltä erinäisten lajien parista.

Yleensä yhtenä syynä on se, että ne ahkerat ihmiset ajavat itsensä loppuun tekemällä kaikkensa seurojen ja toisten vuoksi. Tätä ei vaan usein nähdä eikä ajoissa arvosteta, ja palkaksi siitä kaikesta työstä usein saa kiittämättömien ihmisten kitinää ja natinaa. Itsekin koin vastaavan tilanteen noin vuosi sitten, ja sen seurauksena jätinkin suurimman osan vastuistani. En vaan jaksanut käyttää vapaa-aikaani siihen, että murehdin muiden ihmisten asioita ja kuuntelin valituksia. Koulutan toki yhä, koska pienen seuran toiminta on se, missä itse haluaisin pääasiassa harrastaa - eikä se seura niin pyöri että kukaan ei tee mitään. Itse yritän parhaani mukaan muistaa arvostaa niitä, jotka tekevät asioita muiden eteen, ja jos minulla on jotain kehitysideoita en kitise ja natise, vaan ehdotan tai teen asioita. Pyrin kuitenkin siihen, että se on jotain konkreettista, sillä siitä turhanpäiväisestä avautumisesta ei seuraa muuta kuin monelle ihmiselle paha mieli, mikä ei johda mihinkään parempaan.

Toinen syy ahdistukseen tässä harrastamisessa on helposti tulostavoitteet tai se, että niitä ei ole pystynyt täyttämään. Yleensä vasta tilanteessa, jossa koira sairastuu tai muuta vakavampaa tapahtuu, sitä havahtuu ymmärtämään, mikä tässä harrastuksessa oikeasti on tärkeää. Itsellä onneksi koirat ovat pysyneet terveinä, mutta toisenlainen kipeä menetys avasi omat silmät siihen, mikä oikeasti on tärkeää. Parastahan on vaan saada tehdä noiden rakkaiden karvaturrien kanssa. Toki meilläkin on niitä tavoitteita, koska ilman niitä ei treenaamisessa olisi päätä eikä häntää. Niistä huolimatta se iloinen yhdessä tekeminen on se ykkösjuttu. Joskus myös tauko auttaa näkemään aisioita toisin: välillä voi tulla tunne, että ei edisty, mutta kun ottaa etäisyyttä asiaan voi nähdä sen, mitä muut näkevät.

Kolmas syy on kiire. Itse treenaan nykyään tokoa varmaan 90-prosenttisesti yksin ihan siitä syystä, etten halua sitoa muiden aikataulua omaan menen silloin kun sopii -rytmiin, ja toisinpäin en halua sitoa omaa aikataulua johonkin sovittuun aikaan säännöllisesti, koska huomasin tämänkin aiheuttavan perhe-elämässä stressiä. Yhden piti olla siihen aikaan siellä toisen täällä. Nyt voin treenata silloin, kun se itselleni sopii, ja tällä ajattelulla olisin muita kohtaan aika epäreilu treenikaveri. Fidzin kanssa tämä ei ole enää ongelma, koska se on jo niin osaava niin vähempikin häiriö ja liikkuritreeni on sille riittävä (onneksi toki on myös niitä juostavia treenikavereita!). Agilitynryhmätreenit ovat toki edelleen viikkokalenterissa.

Neljänneksi, olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten kriittisesti ihmiset treeneissä suhtautuu tekemiseensä. Ei enää helposti nähdä omia onnistumisia. Toiset eivät kestä treeneissä yhtään epäonnistumisia, vaan kaikki on heti pilalla, jos joku ei onnistu. Tuntuu, että monesti unohtuu se, että treenien tarkoitushan on opetella asioita. Jos joku asia epäonnistuu, olisi ehkä aika miettiä, miksi näin? Usein se koira ei ole se syypää.

Pakko oli purkaa ajatuksia nyt tänne blogiin. On vaan niin sääli, että myös harratus polttaa niin monia loppuun syystä tai toisesta. Itse kun saan seuraavan pennun toivon kovin, että malttaisin edetä sen kanssa rauhassa. Ensimmäiseen puoleen vuoteen sen ei tarvitsisi tehdä agilityesteitä juuri ollenkaan. Osaisin rauhassa vahvistaa niitä tärkeitä asioita: suhdetta, leikkiä, elämisen sääntöjä ja sitten lajitreeninä vaan niitä ns. ihan peruspalikoita. Tästä saa sitten joskus muistuttaa, kun innostus meinaa viedä mennessään :)

Onni on yhdessä tekeminen © Sirpa Saari

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Muistelua parin viikon taakse

Kevät on tullut ja ompa ihanaa. Fidzin kanssa on jatkettu tokotreenejä. Vielä olisi yksi koitos kolmen viikon päästä edessä. Sitten on leikkaus, jonka jälkeen pidetään pidempi tauko. Tämä tekee varmaan meille molemmille ihan hyvää. Nyt on kuitenki aika pitkä jakso treenattu ja kisattu. Ei olla koskaan aikaisemmin kilpailtu tokossa näin tiheään tahtiin, ja onhan se aika rankkaa tavallaan pitää treenit sellaisina että liikkeet pysyy koko ajan kasassa kun olisi niin monta pientä asiaa mitä pitäisi samassa treenata. Olen kyllä ihan tyytyväinen siihen miten ollaan tästä urakasta selvitty. Paljon on vielä töitä ja parantamisen varaa mutta kisoissa 100% onnistumiset ei ole helppoja.

Muutama viikko sitten lauantaina kisattiin tokon toiseksi viimeinen karsintakisa Turussa. Me saimme kisata numerolla 18 eli vähän saatiin enempi odotella. Kisa alkoi pakallaoloilla. Istuminen siisti 10, mutta makuusta 9. Lapussa luki että oli haistellut. Seuraavassa kehässä oli seuraaminen, ohjattu, kaukot ja tunnari. Seuraaminen tuntui paikoin hyvältä ja paikoin ei. Paikallakäännökset ja askelsiirtymät työsti nyt aika kivasti kaikki. Juoksussa taas ei työskennellyt enää käännöksiä kunnolla ja vasemmalle käännös oli vaikea. Tuomarin kommetti oli että hidas käynti oli turhan hidasta ("koira puolittain istuvassa asennossa"): seuraamisesta 8,5. Ohjatussa jäi aika selvästi kiinni kapuloihin ja merkki oli siitä syystä huonompi, mutta kapulan nosto oli jo nopeampi ja paluukin parempi eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Pistevähennykset siitä että pylly ponnahti ylös sivulta ennen kiitos sanaa ja meni hieman hitaasti merkille. Tämä sivusta ponnahdus ennen kiitosta oli kyllä ihan oma moka kun olen niin paljon palkannut suoraan ilman luovutusta sivulla. Tästä 7. Kaukot ihan ok. Seisomisen jätti vajaaksi ja hieman teputteli, mutta ilman pahempia jumituksia. Tästä 9,5. Tunnarissa posssuili ja jäi haistelemaan maata? Tuomarin kommentti oli että hieman tarkasteli. Tästä 9.

Sitten siirryttiin takaisin Ralfin kehään. Ensin luoksetulo. Ihan kelvollinen (p.s merkit mitkä videolla näkyy ei ole pysäytysmerkkejä vaan ne oli tosi kaukana vasemmalla). Molempiin stoppeihin olisi voinut laittaa vielä enempi voimaa mutta loppu on jo parantunut. Tästä aika helposti 10, ja lapussa luki vielä "erinomainen!". Z:ssa järjestys m-s-i. Lähti seuraamiseen aika hyvin. Maahan meni hieman kaksitempoisesti. Tästä lähti taas seuruuseen hyvin ja teki vielä kulmatyöskentelyn mutta sitten tipahti. Ok seisominen ja taas seuruuseen hyvin kulman yli työskenteli ja ihan ok istu (kun oli ekaa kertaa uusi sana käytössä). Loppu ok. Eli vielä ei pysy ryhti seuruussa koko kaaviota mutta paranemaan päin. Tuomarin kommentti oli että aavistuksen vino seisominen ja istuminen ja voisi tulla paremmin mukaan liikkeelle lähdöissä (taas siis kyse on siitä että pyydän sen mukaan niin myöhään tarkoituksella mutta pakko varmaan vähän muuttaa tätä kun on nyt kaksi kertaa mainittu asiasta). Tästä 9. Sitten oltiin eri mieltä siitä missä ruutu on. Kohtuudella suoritettiin merkki. Sitten näytin ruutuun niin Fidzi meinasi että ei se siellä ole mihin näytin ja katsoi toiseen suuntaan. Onneksi minä voitin tämän tahtojen taistelun ja lähti uudella käskyllä ruutuun. En stopannut vaan pistin suoraan maihin (mitä ole koskaan ennen tehnyt näin mutta piti kun käskyt oli vähissä). Onneksi kuunteli. Loppu ok. Ruudusta 8,5. Tuomarin kommetti oli että 2x ruutu käsky. Viimeisenä metalli ja siinäkin nosto on nopeutunut. Ihanaa kun huomata kisoissa että treeni oikeasti vie eteenpäin. Tästä 9,5 kommentein että aavistuksen vino pa. Yhteensä nämä teki 287,5p eli I-tulos ja 6.sija. Vieläkin turhia pistemenetyksiä mutta paranemaan päin :) Oli kivan fiiliksen kisa kaikkiaan.

Z:tassa  © Sirpa Saari
Muuten on nautittu paljon lenkeistä niin juosten kuin kävellen. Niza on saanut lisäksi aksailla ja pääsiäisenä olisi tarkoitus pitkästä aikaa lähteä sen kanssa kisaamaan. Ellakin nauttii taas elämästään entistä enemmän  kun aurinko on alkanut lämmittämään. Se asettautuu kotona aina makaamaan paikkaan mihin aurinko osuu. Mummokin siis voi oikein hyvin.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Leirielämää

Viikonloppuna vietettiin leirielämää Mouhijärvellä Mäkelän Markon hyvässä opissa. Lähdettiin Tiinan kanssa matkaan jo perjantai iltana kun olivat luvanneet talvea etelään lauantai aamuksi. Onni oli että näin tehtiin, koska ihan kivasti sitä lunta oli tullut. Matkaan koirista lähti Niza, Fidzi ja Ruska. Fidzi ei osallistunut agilitykoulutuksiin, mutta sai tokoilla. Lauantaina tehtiin sen kanssa paikkamakuuta lukuunottamatta kaikki liikkeet ja sununtaina hiottiin vähän jättäviä, seuruuta, kaukoja ja luoksetuloa. Voi kun olisikin halli jossa olisi seinäpeilit. Oli niin kiva tehdä varsinkin seuruuta ja jättävien treeniä kun näki tasan tarkaaan mitä koira teki ilman että piti kääntyä katsomaan.

Nizan kanssa sunnuntain treenit kulki paremmin kuin lauantain. En tiedä oisko perjantain myöhäinen ajomatka (se ei juurikaan nuku autossa vaan istuu kuin tatti), ja se että ei uudessa paikassa osannut levätä yötä heti niin hyvin niin oli väsynyt. La-su yön osasi jo nukkua kunnolla ja sunnuntaina oli paljon paremmassa vireessä. Nizan treenit meni pääosin tosi kivasti. Opeteltiin myös ihan uusi ohjaus "kopteri" kun twisti on kuulema jo historiaa :) Oli kyllä ihan kivalta ja toimivalta tuntuva ohjaus, kun vaan sain sen vietyä päästä varpaisiin asti, eli oman liikkeen sujuvaksi. Tehtiin Nizan kanssa molempina päivinä treeniä pätkissä. Teemana: hyvää draivia ja usein palkkaa! Sunnuntaina loppu treeni tehtiin niin että lähdettiin radalle ja en tiennyt missä kohtaa tulee palkata. Tein vaan täysillä rataa ja Marko vaan huusi palkka aina välillä. Oli toimiva tapa koska näin itse veti koko ajan eteenpäin täysillä kohti seuraavaa estettä. Niza oli kyllä tapansa mukaan kovin pätevänä. Jokaisella pitäisi olla oma terapiakoira.

Ruska sitten. Se sai jällleen kehuja vauhdistaan ja elastisuudestaan. Se on kyllä ihanan kevyt ohjata! Liikaa on kuitenkin vielä liikkeessä kiinni eli tähän pitää kiinnittää nyt varsinkin palkkauksessa huomiota. Sen pitää malttaa pysähtyä palkalle vaikka itse jatkan matkaa. Enemmän pitäisi ottaa treeniin mukaan apuverkkoja tms. jotta vaikeissa hyppykulmissa saisi itse kuitenkin liikuttua sujuvasti ja verkot auttaisi koiran oikein esteille. Ilman niitä kun joutuu jäädä kökkimään ja varmistelelmaan ja silloinhan se ohjaus ei ole sitä mitä sen pitäisi olla. Lisäksi pitäisi vaan muistaa paremmin niiata merkkauksia koska niiden avulla kääntyy kyllä ihanasti. Sunnuntain treeni päästiin pätkissä melkein loppuun, ajatella! Lopun vauhtisuoraan mulla vaan ei ollut mitään jakoa joten siihen oli hyvä lopettaa. Oli kyllä tosi opettavainen viikonloppu varsinkin Ruskan kanssa.

Onnelliset leirieläimet lenkillä treenin jälkeen
Tämä oli Ruskan ihka eka leiri, ensimmäinen hotelli (motelli) reissu ja voi kun se osasi käyttäytyä hienosti. Lepäsi hotellissa rennosti, nukkui yöt täysin syvässä unessa ja paineli radalla 110-lasissa. Siinä on paljon piirteitä mitä itse haluisin seuraavalta koiraltani; nopea, elastinen, vauhdikas, tykkää juosta, palkkaantuu sosiaalisesti, iloinen, kiltti, järkevä, helppo kotona ja arjessa, terve, sosiaalinen, helppo palkata namilla ja lelulla, työnarkomaani... mistähän tuollasen itselleen saisi? 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Millä todennäköisyydellä?

Eilen oli edessä Lempäälän tokon kolmannet karsintakisat. Hyvillä mielin auton nokka sinnepäin suunnattiin vaikka aika jännää oli taas. Onneksi Tanja lähti seuraksi mukaan niin ei tarvinnut siinä pyryssä ja tuiskussa yksin ajella. Oli nimittäin aika ikävä keli aamusta.

Kisaolosuhteet oli oikein kivat; hyvä pohja ja kivat selkeät kehät. Fidzi tuntui tosi kivalta ja kisanumero 8 oli mitä passelin. Kisa aloitettiin paikallaoloilla, jotka tuomaroi Jaana Tala. Istumisesta 9,5 (vähennys siitä olin jättänyt koiran hieman vinoon) Fidzi oli ollut oikein hienosti ja hyvällä ilmeellä. Makuusta 9 (vähennys siitä että olin tiedostamatta antanut jommassakummassa jätössä tai nostossa vartaloavun ja F oli liikauttanut toista tassua). Kuolavana oli taas toiselle etutassulle asti. Ahne mikä ahne.

Seuraavassa kehässä oli sitten Räsäsen Riitan tuomaroimana luoksetulo, Z:ta, ruutu ja seuraaminen. Luoksetulo ihan ok. Seisomiseen ei laittanut niin paljon voimaa (ei hypähtänyt taaksepäin). Siitä 9 ja arvostelussa lukee; hyvä nopea suora alas, tarkkaavainen, riittävä vauhti, seisominen melko tarkka, maahan hyvä, lopun pa ok. Tässä vaiheessa en ollut huomannut koirassa vielä mitään ihmeellistä. Seuraavaksi z:ta. Arvostelussa lukee hienoja seisomisia kaikki kolme! Tästä siis nolla. Olin aika ihmeissäni tämän liikkeen jälkeen. En tiennyt yhtään miksi näin? Ei ole koskaan seisonut maahanmenoa. Istumisen epäonnistumisen nyt vielä ymmärtäisin. Sitten ruutu. Lähti merkille, mutta jäi sinne pää kenoon väärään suuntaan. Meni ruutuun sellaista semi-vauhtia, mutta aika keskelle. Ruutu oli "katsomon" edessä. Ekaa kertaa uusi sana käytössä ja paikka ihan taakse ei löytynyt, mutta parempi jo. Seiso ok, maahan ja sivulle hyvin ja arvostelussa lukee varmaan ekaa kertaa nopea pa. Tästä 8. Sitten seuraamisessa aloin ymmärtämään syyn koiran outouteen. Hitaassa käynnissä tuli eniten esille kun ei voinut enää "häiriölle" mitään vaan ravisteli päätään koko ajan. Mietin jo että pitääkö keskeyttää kun korvat lätki jalkaan koko ajan. Tehtiin kuitenkin loppuun. Arvostelussa lukee miinuksia siitä että koiran oli vaikea pysyä ohjaajan hitaassa käynnissä ja peruutus istuen. Peruutus oli muuten suora ja en rehellisesti sanoen edes tiennyt että on virhe että tekee sen puoliksi istuen. No seuruu oli vaikeeta kun oli selvästi korvassa tai nenässä tai jossain jotain mikä häiritsi tekemistä tosi paljon (yritystä on mutta ei vaan pystynyt, klik).

Kehän jälkeen Christa sanoi että oli jo kehään mennessä ollut vähän pää vinossa. Vitsi että harmitti! Lähdettiin tekemään pieni kävely kun halusin katsoa ravisteleeko tai kulkeeko pää vinossa vielä. Ravisteli pari kertaa, mutta ei enempää. Mietin sitten mitä teen jatkon kanssa ja päätin että keskeytän kisan siihen. Olisi ollut niin inhottavaa vaatia keskittymistä vaativia liikkeitä (tunnari ja kaukot), jos siellä korvassa olisi ollut vielä jotain joka häiritsi. Halusin olla reilu koiraa kohtaa, vaikka olikin ihan totaalisen luuseri olo jättää kisa kesken. Millä todennäköisyydellä koira saa kumiruohetta korviinsa? Kuinka monta kertaa se on ollut samanlaisilla pohjilla ja ikinä koskaan ei ole näin käynyt.

Eilen illalla ja tänään ei ole enää ravistellut päätään. Otin illalla vielä seuruuta kun ajattelin että jos pään tiettyssä asennossa tulee esiin mutta ei enää mitään. Onni siis jos on niin kuin nyt näyttäisi että ei tarvitse viedä koiraa rauhoitettavaksi korvien huuhtelun vuoksi koska seuraavat kisat on jo kahden viikon päästä.  Seinäjoella koira oli valeraskaana ja nyt tämä. Toivotaan että nyt se onni kääntyisi ja päästäisiin kunnolla tekemään meidän oman tasoisia suorituksia.

Kotimatkalla jo paistoi aurinko ja kotona odotti kukkia niin kyllä se mieli siitä piristyi kummasti ja tietty se että Fidzi ei näyttänyt enää ravistelevan päätään auttoi kovasti. 

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Viikot vierii

Sitä jotenkin ajatteli että onneksi on niin pitkä aika seuraaviin karsintoihin, ja nyt ne onkin jo ensi lauantaina. Pikkusen olisi ollut kiva taas saada lisää treeniaikaa. Aina se aika vissiin loppuu kesken kun ikinä ei ole valmista. Kokonaisuuksia on ehditty tekemään tosi vähän kun on pilkottu liikkeitä aika palasiksi, mutta ehkä se ei Fidzin tapauksessa ihan hirmuisesti haittaa. Kohta kai se nähdään. Tällä viikolla on Jessican ja Christan koulutukset, ja senkin takia vähän harmittaa että karsinnat on lauantaina kun ei millään voi ottaa nyt mitään hinkutuksia alle, mutta onneksi ongelmista voi puhua. Fidzi on kyllä siitä erikoinen koira että se työstää sitä paremmin mitä enempi sitä häiriköidään. Marika keksi meidän ohjatun ongelmaan ratkaisun. Ongelma on että tosi herkästi kaartaa keskelle jos ei näe heti haettavaa kapulaa. No ratkaisu oli, että Marika meni oikein houkuttelemaan Fidziä hakemaan keskikapulaa. Tähän se vastasi niin kuin oli toive eli sulki keskikapulan kokonaan pois ja alkoi sitä vältellessä tekemään hienoja kaaria. Samoin kun haluaisin että sillä olisi enempi kiire noudoissa takaisin minun luo niin houkuttelemalla pois kapulalta se työstää tätäkin paremmin. Miten voikin olla noin nurinkurinen koira?

Fidzille varasin sterilointiajan viimeisen karsintakisan jälkeiselle viikolle. Samalla kuvataan selkä. En voi sanoa että se koskaan olisi selkäänsä oireillut, mutta ajatus lähti siitä kun on agilityssä ollut aina tosi raskas ja jäykkä ohjata. Pitkään ajattelin että se on vaan oma koulutusmoka (ja en sitä sano että jos olisin alusta asti osannut tehdä enempi töitä tämän asian kanssa voisi se olla helpompaa), mutta nyt uskon että ei se ainostaan sitä ole. Ruskaa on varmaan vielä vähempi opetettu ns. kääntymään ja silti se tekee sen tosi hyvin ja kevyesti (toki ei ole vielä teknisesti täysin valmis mutta oikein autettuna pystyy tekemään tosi hienoja käännöksiä). Haluan siis vaan varmuuden että jäykkyys ei johdu jostain pahemmasta...toivotaan kovasti että ei.

Eilen käytiin Niinun trenenissä Nizan ja Ruskan kanssa. Oli aika juoksurata. Ajatuksia siitä miten Nizaa (vanhempaa koiraa) olisi ehkä hyvä treenata; motivaatiopätkiä ja nostatusta. Rataa vaan sen verran että rytmi pysyy kasassa. Nyt olen tehnyt ehkä liikaa pidempiä ratatreenejä (tosin erikseen sitten kepeillä ja kontakteilla täsmätreeniä), mutta ehkä se meidän tekeminen on jo niin kasassa että pienimmilläkin pätkillä saadaan homma toimimaan ja koiran ei tarvitse juosta niin paljon. Ruska taas...no se menee kovaa ja minä vaan siitä niin tykkään. Vitsi kun sulaisi kentät niin pääsisi enempi tekemään täsmätreeniä. Keinu ja kepit on nyt työstettävä varmemmiksi. Muuten tuntuu koko ajan menevän eteenpäin. Vielä se on vähän yhteisen rytmin hakemista, mutta yhä useammin tulee jo sellaisia "vitsi se meni hienosti" fiiliksiä! Vuosi sitten aloitettiin nollasta ja nyt on kisaurakin korkattu ja pari nollaa ykkösistä. Kuitenkin on hieman eri treenata koiraa, joka ei ole oma, mutta siihen nähden hyvin meillä on yhteistyö mennyt eteenpäin (klippi)

Tästäkin taas huomaan kuinka se innostus lajiin tulee siitä missä näkee koiran olevan oikeasti luonnostaan hyvä. Fidzin vahvuus on kontakti ja ohjaajalle työskentely ja siksi se onkin parempi tokokoira. Koiratanssiin olisi varmaan ihan loistava (Anne sitä juuri kysyikin että olenko sitä miettinyt kun Fidzi olisi siinä varmaan aika mahtava). Se on sellainen temppukoira. Niza taas on häiriöherkkyyden takia ollut agilityssä parempi. Metsälajitkin sille sopi tosi hyvin mutta kentällä häiriössä sen on vaikeampi tehdä oman tasoisia suorituksia. Eli ehkä kaikista ei ole kaikkeen eikä niin tarvitsekkaan olla.

Kohti kevättä mennään!