Lauantaina kisattiin tokon viimeiset maajoukkuekarsinnat Ojangossa. Tuomareina oli Pirkko Bellaoui ja Carina Savanne-Ranne. Me saatiin kisata numerolla kolme, eli tällä kertaa ei tarvinnut odotella niin pitkään. Jostain syystä jännitti taas ihan kamalasti. Onneksi tuo koira ei ota siitä itseensä, muuten ei varmaan voitaisiin edes isoissa kisoissa kisata. Pisteet siitä Fidzille.
Ekassa Pirkon kehässä oli ruutu, metalli ja seuruu. Ruudun merkki on nähtävästi tahmeampi kuin ohjatun (outoa?). Ruudun paikka pysäytyksellä oli varmaan 20 cm etureunasta eli ei ole vielä(kään) pelkoa että menisi takaa yli vaikka ihan takareunaan sitä jatkuvasti treeneissä vahvistan. Meillä on vissiin hieman liian lyhyt napanuora. Loppu tuntui kivalta. Ruudusta 8,5 (Tuomarin kommentti: aijaa merkkiä ja ruutua. Hyvä loppu). Metallin teki ihan ok (on toki parannettavaa mutta nosti on parempi). Pito oli lopussa löysä ja siitä menikin yksi piste. Ollaan nyt treeneissä keskitytty nostoihin niin pitää muistaa myös se pidon tärkeys. Tästä 9. Ekan kehän viimeinen liike oli seuruu, ja se oli aika ala-arvoinen suoritus meiltä molemmilta. Kaavio alkoi peruutuksella. Fidzi sitten pomppi ja äänteli heti alkuun ja kun tuomarin oli ihan vieressä niin todellakin kuuli sen. Siitä sitten täyskäännös ja juoksuun...voi blääh. Jos olisin voinut niin olisin käskyttänyt pois ja uudestaan töihin. Oli jotenkin tosi epätasaisen tuntuinen (vaikka kivaa sillä tuntui olevan). Tästä 7 (Tuomarin kommentit: pomppii ja ääntelee. Ohjaaja ennakoi juoksupysähdystä ja ylävartaloavut käännöksissä. Koira osuu jalkaan ja välillä vähän vino). Me siis todellakin tehdään vielä seuruun sulkeiset ennen sairaslomaa. On se vaikea liike saada pysymään kasassa. Viime keväänä tapeltiin edistämisen kanssa ja nyt kun paikka on alkanut pitämään niin nyt sitten ääntelee, hyppii, menee matalana tai ylikorkeana....siinäpä sitä on hommia. Toisaalta koska seuruu on Fidzistä tosi kivaa niin uskon että saadaan se kyllä sm:iin kuntoon. Pitää vaan nyt olla tosi tarkkana.
Carinan kehä alkoi luoksetulolla. Minusta teki tosi kivasti, mutta ilmeisesti kun hyppäsi stopin jälkeen kerran taakse niin pisteitä ropisi. Tästä 8. (Tuomarin kommentit; seisominen voisi olla parempi, hyvä maahanmeno). Sitten tehtiin kaukot. Itse mokasin ekan käsimerkin mutta Fidzi kuunteli käskyä (seiso) tosin jäi varmaan käsimerkin takia vähän kasaan. Näytti kaukaa katsottuna kivoilta. Teki ilman jähmeyksiä. Tästä 8,5 (tuomarin kommentti; asennot voisivat olla hieman selkeämmät. Pienen pieni liikkuminen). Sitten tunnari. Meni hyvin kapuloille (kapulat laitettiin merkin viereen riviin niin vähän jännäsin että ei lähde etsimään merkin alta kun aika juuri on tehty oman piilottamistreeniä). Aloitti keskeltä ja tarkisti ensin vasemmalle. Palasi takaisin ja otti oman heti. Ihan kivasti takaisinkin. Tunnarista 8,5. (Tuomarin kommentti: hyvä vauhti, hyvä pa ja luovutus, liikutti aavistuksen yhtä kapulaa). Seuraavaksi oli ohjattu. Minä jo jännityksestä kankeana olin viritellyt Fidzin Z:taan. Onneksi ehdin korjaamaan mokani (tällaisiakin mokia olisi hyvä harjoitella!). Ohjatusta 10. Hassua sinänsä koska minusta tunnari ja kaukot oli liikkeenä paremmat. Mielipide kysymys. Viimeisenä se kamala Z:ta järkkänä I-M-S. Tästä 7,5 ja tuomarin kommentit oli maahanmenon rintamasuunta ja hidasmukaanotto maahanmenosta ja seuraamisesta, tiukka seuraaminen. En siis opi edes kolmesta kerrasta, että vaikka treenissä otan sen tahalleen myöhään mukaan seuraamiseen niin kisoissa en voi niin tehdä. Ihan nolottaa, että tein saman mokan taas.
Loppuun Pirkon kehässä oli paikallaolot. Jännä huomata että nekin liikkeet jännittää paljon enempi kun ovat lopussa. Kisan alussa ne menee vaan. Ensin makuu josta 9,5 (tuomarin kommentti: vähän vino) ja lopun istumisesta Fidzi teki siistin kympin. Yhteistuloksena 275p. 1-tulos ja jaettu kolmas sija!
Pikkasen oli iloinen fiilis kisan jälkeen. Meidän ihka eka karsintakisakiertue meni ihan yli odotusten. Yksi kisa jouduttiin keskeyttämään sen korvaan menneen kumiruoheen takia, mutta muuten joka kisasta 1-tulos ja kympin sakkiin. Aika mahtavaa. Miten tuo koira voikaan olla joka vuosi parempi ja saavuttaa enempi kuin uskallan edes toivoa? Vieläkin on parantamisen varaa paljon, mutta nyt uskon että kyllä me siihenkin vielä pystytään. Nyt vaan peukut ja varpaat ristiin että keskiviikon leikkaus menee hyvin. Sydän syrjällään sen sinne vien. Tuon koiran kanssa tokoilu tekee kyllä niin onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti