keskiviikko 23. elokuuta 2017

Keep calm and carry on

Tarkoituksena on ollut päivittää tätä blogia edes kerran kuussa, mutta jotenkin en meinaa päästä edes siihen tavoitteeseen.

Viime päivityksen jälkeen Zap on ainakin kerran käynyt kisaamassa tokoa. Koe oli Forssassa ja tuomarina Ilkka Sten. Koe meni osaltaan hyvin, mutta paljon siinä näkyi edelleen ne meille vaikeat asiat. Kokeesta voisi lyhykäisyydessään sanoa että juoksuliikkeet kaukot ja tunnari! meni ihan ok (olihan sielläkin mokia kuten ohjatun kapulan nosto), mutta z:ta ja erityisesti seuruu joka käskytettiin todella hitaasti (oli siis pitkiä viiveitä) niin oli aika kamalaa. Tuloksena kuitenkin 304,5 pistettä KP ja TK4 (video kokeesta). Lisäksi oli kiva huomata että kehäänmeno oli selvästi helpompaa ulkokentällä kun hallissa. Kehästä poistulo yhteisessä kuplassa ei kuitenkaan vielä onnistunut ulkonakaan :)



Tämän kokeen jälkeen olen aika paljon painottanut treeneissä liikkeiden alkuja ja välejä. Olin aikaisemmin ajatellut, että en pidä liikkeiden välissä ja alussa kontaktia vaatimuksena. Olin mielessäni pyöritellyt asian niin, että olisi liikaa vaatia noin vilkkaalta koiralta koko ajan käskynalaisuutta (ja kontaktia). Ajattelin että sillä olisi hyvä olla "taukoa" kehässä, mutta on käynyt hyvin selväksi että jos se saa katsoa ja "olla vapaalla" se nostattaa mielentilaansa entisestään. Nyt onkin sitten lähdetty opettelemaan, että kaikkien liikkeiden alussa ollaan kontaktissa koko ajan, ja liikkeiden välit kuljetaan "katso-käskyllä" eli kontaktikävelyllä. Voi olla että joku päivä joudun kiristämään vielä lisää kriteerejä niin että liikkeiden välit tehdään seuraamisella, mutta nyt se tuntuu jotenkin vielä liian isolta vaatimukselta (koska seuraaminen itsessään vaatii koko ajan kovaa työtä että pysyisi vähäänkään tasaisena). Toivon ja uskon että kun nämä vaatimukset alkavat toimimaan me saadaan homma paremmin pidettyä kasassa ja kokonaisuutta tasaisemmaksi. Lisäksi pitää aloittaa työstämään ja purkamaan Zapin odotusarvoja. Ne on koekehässä jotenkin todella suuret. Se haluaa vaan suorittaa ja suorittaa, niin sekin nostaa sitä. Ei mitään ihan helppoja asioita siis meillä työn alla.

Mielentilojen lisäksi erityisen treenin kohteena on ollut luoksetulon stopit, tunnari (jossa aika epätoivoisesti yritän opettaa sille että aloittaa tarkasti haistelemaan heti ekasta kapulasta eikä eka juokse), seuruu (tasaisuutta) ja Z:ta (jossa vaihdoin seuruu käskyn mukana-käskyksi kun tuntuu mahdottomalta pitää siinä seuruun kriteerejä).

Yritetään varmaan vielä syksyn mittaan käydä pari kyläkoetta, koska haluan nähdä miten saan tuota kontaktia toimimaan ulkokentällä jossa se on selvästi helpompaan, kun ei tule niin selvästi sitä "kehäänmenoa". Ja sitten tarkoitus kait olisi lähteä hakemaan kokemusta ja mennä mukaan ekaa kertaa maajoukkuekiertueelle, hui.

Zap on jonkun verran aksannut ja jäljestänytkin. Agility etenee ja ehkä me joku päivä kisataan. Se oikeastaan on enää siitä kiinni että rengas ja pussi pitää saada niin varmoiksi että suorituu niistä kovassa vauhdissa, yksin ja turvallisesti. Jäljellä olen yrittänyt syöttää Zapille ajatusta Pekan sanojen mukaan "tsakin-peluusta", mutta en ole vielä tällä treenimäärällä siinä onnistunut :)

Fidzi ja Niza voivat hyvin. Ovat molemmat vielä niin hyvässä kunnossa että ovat olleet mukana juoksulenkeilläkin. Luukas on niiden kanssa pari kertaa käynyt aksaamassa. Harmi kun Luukaksen aikatauluun ei nyt agilityt mahtunut kun sählyä onkin kolmet treenit viikossa ja siihen vielä pelit...mutta käydään mummojen kanssa harjoittelemassa sen verran kun ehditään.