keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Jälkimainingeissa

Fidzin juoksu on vihdoin ohi. Miten se tuntuikin niin pitkältä ajalta? Meidän taloudessa on juoksu kuitenkin vaan kerran vuodessa yhdellä koiralla, ja silti sitä ei muka jaksaisi. Tokossa ei siis ole päästy halliin tai HiHan ryhmätreeneihin. Jotain treeniä on kuitenkin yritetty ulkosalla tehdä. Vähän on näyttänyt juoksu vaikuttavan Fidzin tekemiseen. Ei anna itsestään "kaikkea" vaan tekee vähän pienemmällä liekillä, innoissaan toki kuitekin on. Itse kuitenkin huomaan selvän eron.Meidän ikuisuusprojekti seuraaminen on edelleen vaikeeta. Fidzin ihmeellinen juotsenkaula saa sen niin helpolla taipumaan sellaiseen rintaeteenasentoon, josta on tosi vaikea päästä eroon. Saadaankohan me ikinä kunnon seuraamista kasaan? Ehkä ihan pieni epätoivo on jo mielessä käynyt, mutta yritetään vielä.

Fidzi pääsi tällä viikolla ekaa kertaa yli kolmen viikon juoksutauon jälkeen aksaamaankin Juhan treeniin. Teki ihan ok, mutta ihmeen paljon Fidziksi räpsi rimoja alas. Eilen illalla oltiin vielä maneesissa aksaamassa Pauliinan tuomaa minien mm-rataa. Ei tullut rimoja alas mutta pujottelun avokulma oli tosi vaikea. Suorasta 90 linjasta hakee mutta avonaisemmasta lähetyskulmasta ei. Tai sitten ei taipunut (mun pieni koira) tokaan väliin? Aloin miettimään että oisko jumissa vai onko vaan kankeutta tauosta/juoksusta. Pitää seurailla ja varmaan varata hieronta.

Niza on ollut taas niin terapeuttinen aksakaveri. Juha sanoi että mun pitäisi haastaa sitä enempi eikä vaan tehdä kun se on meille liian helppoa :) No tiistaina Nizankin kanssa keppien avokulma tuotti vähän ongelmia (jos vaan lähetin enkä saanut ottaa omaa liiketta mukaan) mutta keskiviikon treeneistä haki niin makeasti ja pujotteli loppuun ihan vauhdikkaasti vaikka jäin tosi kauas siitä. Niza on vaan NIIN mahtava. Sitä on vaan niin käsittämättömän kevyt ja ihana ohjata.

Tiistaina olin ahkera kun treenasin myös Ruskan kanssa. Olin ennen Juhan treenejä kouluttamassa ja ryhmäläisistä vaan Sari oli Pyryn kanssa paikalla, niin ehdin itsekin treenata. Ruska on vaan kerta kerralta makeampi. Mä oon niin ihastunut sen asenteeseen agilityssä. Voisin oikeasti haluta kouluttaa siitä kisakentille kaverin, jos Tiina vaan antaa :) Tuntuu ainakin minirimoilla paljon kevyemmältä kun Fidzi. Tilanne voi muuttua kun rimat nostetaan.

Ruskan kanssa treenaaminen ehkä lieventää myös vähän tätä "pentukuumetta". Saa jotain opettaa jollekin ihan alusta. Nyt tuntuu vaan olevan niin paljon niin ihania yhdistelmiä (bc ja perro), mutta yritän järkeillä itsekseni että tulee niitä myöhemminkin! Kauheeta on kuitenkin ajatella että tämä on ehkä vika talvikausi kun Nizalla on ryhmäpaikka. Se kuitenkin täyttää tänä vuonna jo 8! Toiveena olisi vielä kisata pari kautta sen kanssa mutta hiljalleen pitää sitä jo treenirintamalla hieman säästellä.

Suuri pieni agilitykoira?

torstai 21. helmikuuta 2013

Vaste haasteeseen


Riikka haastoi minut julkisesti vastamaan muutamaan kysymykseen, joten tässäpä tulee vastauksia:) 
1. Mikä on harrastamistanne lajeista suosikkisi?
  • Tähän ei sinänsä ole yksiselitteistä vastausta koska laji jota suosin riippuu siitä mikä koiralle sopii parhaiten mutta kait se tällä hetkellä tokoon eniten kallistuu eli vastataan toko.
2. Mikä on isoin tuho, minkä koirasi on tehnyt?
  • Ella ei koskaan mitään isoa tuhonnut, mutta nakersi vähän sitä sun tätä. Ehkä ikävin mistä palasen söi oli porukoiden antiikkinen puusohva.
  • Niza: söi osittain keittiön tuoleista pinnat ja vähän seinää.
  • Fidzi: nakersi puista vessanpöntön kantta ja mattoa
Aika pienillä tuhoilla on selvitty ja ei meillä nähtävästi kukaan ole mitään isoa tuhoa tehnyt, mutta kaikki aikanaan jotain pienempää. 

3. Mitä koiraharrastuslajia koirasi harrastaisi, jos se saisi valita vain yhden?
  • Ella varmaan menisi mejämetsään hajujen maailmaan.
  • Nizasta en ole varma haluaisko treenata vepeä kun niin kierrokselle se siitä menee, mutta agility olisi varmaan hyvänä kakkosena.
  • Fidzi varmaan tekisi tokoa tai vaikka koiratanssia. Jotain missä saa tehdä ohjaajan kanssa lähekkäin töitä.
4. Millainen koiranohjaaja olet?
  • Ompas vaikea. Yritän parhaani mukaan olla johdunmukainen ja reilu koiraa kohtaa. Huonoin piirre on että välillä turhaudun koiran nähden vaikka ainahan sitä olisi epäonnistumisesta peiliin katsominen.
5. Mikä koirassasi on parasta?
  • Ella on hyvin ainutlaatuinen beagle. Parasta on että sillä on jonkun verran miellyttämisenhalua ja laumaviettiä. Sitä voi mm. pitää vapaana lenkillä. Se on tosi helppo koira kotona. Ei sitä oikeastaan huomaa kun ruoka-aikaan.
  • Niza on niin lojaali kun koira voi olla. Se on kuin varjo ja tekee töitä mun kanssa nykyään kun ajatus.
  • Fidzissä parasta on sen asenne kaikkeen. Se on niin positiviinen ja iloinen koira kun mahdollista. Se rakastaa olla lähellä ja tehdä ihan mitä vaan kun yhdessä saa olla.
6. Mikä on koirassasi haastavinta?
  • Ella on ehkä eniten oman tiensä kulkija ja hajumaailmaa vastaan ei aina ole helppoa kilpailla.
  • Niza on eniten ympäristöstä häiriötä ottava vaikka tässä asiassa on paljon menty eteenpäin. Lisäksi sen kova vartiointivietti ei aina ole helppo asia.
  • Fidzissä ei hirveästi ole "haastavuutta", mutta osaltaan siinä haastavaa on se että yrittää aina tehdä parhaansa (kuulostaa ehkä oudolta mutta haasteensa siinäkin on).
7. Minkä rotuista koiraa et ottaisi?
  • Niitä on niin monia että tosi vaikeeta eritellä, mutta en ainakaan mitään ylisuuria, lyttäkuonoja, tappijalkoja, rullanahkoja tai turkkikammotuksia.
8. Kuinka päädyit nykyiseen rotuusi ja tuleeko sinulle samanrotuisia jatkossakin?
  • Beagleen päädyin opiskelijana kun halusin sellaisen sopivan kokoisen lenkkikaverin jota voisi helposti kuljettaa mukana junassa ja olisi turkiltaan helppohoitoinen. Ei siis sen suurempia kriteerejä. Beagle vaan miellytti ulkonäöltään. Beagle voisi hyvinkin meille muuttaa joskus eläkepäivillä kun suurin harrastusinto on historiaa.
  • Espanjanvesikoira tuli kun halusin hieman aktiivisemman rodun kuin beagle, jonka kanssa voisi harrastaa eri lajeja. Puheet bc "yliaktiivisuudesta" sai minut uskomaan että sellainen voisi olla liian hankala minulle. Toinen perro saattaa hyvinkin meillä vielä asustaa.
  • Bordercollie tuli kun halusin koiran jonka kanssa voin kokeilla omia rajoja kouluttajana.  Toiveena oli että koiralla riittäisi rahkeet ja oikeudet lajiin kuin lajiin. Bordercollie rotuna viehättää paljon eli hyvin todennäköisesti sellainen meille vielä muuttaa.
9. Mielenpainuvin hetkesi koiraharrastuksen parissa?
  • Ellan kanssa ehdottomasti se päivä kun se oli mukana voittamassa agilityn joukkue sm-kultaa! Vaikkakaan en itse sitä ohjannut oli se päivä ikimuistoinen. En olisi ikinä uskonut että mun pikku beagle jota kannettiin agitreeneissä nuorena aina jäähylle olisi jossain vaiheessa noin luottokoira agilityssä.
  • Nizan kanssa varmaan yksi EVL:n kisa jossa ukkosti ja salamoi ja se teki ihan ilmiömäisen hienon suorituksen. Muistan sen kokeen niin hyvin. Olin niin käsittämättömän ylpeä siitä silloin. Sai tuomariltakin vielä lopussa kehuja :)
  • Fidzin kanssa varmaan viime kesän tokon sm:t. Niin jännä tilanne jossa se kuitenkin juoksun tärpeistä huolimatta työskenteli finaaliin hyvin kovatasoisessa kisassa.
10. Paras koulutus/kouluttaja, jonka opissa olet ollut ja miksi?
  • Tokossa ehdottomasti Christa Enqvist-Pukkila. Christalla on vaan ideoita ja näkemyksiä niin paljon että aina saa oikeastaan apua ja uusia ideoita omiin treeneihin. Lisäksi on niin kannustava että motivaatio nousee aina pilviin.
11. Jos koirasi olisi biisi, mikä se olisi?
Minä puolestani voisin haastaa Marikan, ja Tanjan

"Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait haasteen.!

Tässäpä kysymyksiä (vastatkaa kaikkien koirien osalta, jos löytyy useampi): 
1. Mikä on se sinun koirarotusi ja miksi
2. Mikä koiraharrastamisessa parasta ja miksi?
3. Mikä koiraharrastamisessa pahinta ja miksi??
4. Mistä innostukseksi harrastamiisi lajeihin lähti?
5. Mikä koirassasi on parasta?
6. Mikä on koirassasi haastavinta?
7. Minkä rotuista koiraa et ottaisi?
8. Kuinka päädyit nykyiseen rotuusi ja tuleeko sinulle samanrotuisia jatkossakin?
9. Mitä tavoitteita sinulla on ja mitkä tavoitteet on jo saavutettu? 
10. Oletko oppinut virheiden kautta, esimerkki? 
11. Jos koirasi osaisi puhua, mitä se sinulle ensin sanoisi?


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Aurinko ja lumi

En voinut vastustaa kameran mukaan ottamista lenkille, kun pitkästä aikaa paistoi aurinko. Aurinko ja lumi ovat vaan niin ihana yhdistelmä valokuvissa. Tässä tältä päivältä lenkkitunnelmia:

 Ensin söpöstellään...




Ja sitten mennään...
Toi Ruskan kieli on kyl ihan omaa luokkaansa...se on isältä peritty :)
Tästä alkaa hauska kuva ketju. Kuva nro1 Ruskalla keppi
Kuva nro 2 Niza saavuttaa Ruskaa
Kuva nro 3 Niza arvio vauhtinsa väärin
Kuva nro 4 Niza sai kepin!
 Sitten passikuvia...
Nipsulainen
Fidziläinen
Ihana Niza

Fiksu Ruu
Niin ihku


Meidän lenkkikaverit Ruska ja Rocky
"köydenvetoa" tuomari paikallaan
Lumikoira
Tyttö ja sen äiti
Niza ja Ella
Huipulla tuulee


maanantai 18. helmikuuta 2013

Julkisuuden valokeilassa

Viikonloppu vierähti Jyväskylässä. Käytiin Nizan kanssa samalla reissulla JATin kisoissa parin startin verran. Viimeksi on kisattu syyskuussa, ja se kyllä näkyi. Oli meinaa kovin jäykkää menoa (ainakin ohjaajan osalta). Ekalla radalla hyllytettiin jo kolmannella esteellä. Se olikin ainut kohta radalla, joka mietitytti. Kolmas hyppy oli takaakiertona ja putki oli sillä puolella siivekettä syöttinä joka oli koiralle selvästi lyhyempi ja nopeampi reitti. Mietin hetken että otan turvallisempaa ja pidempää kautta, mutta sitten ajattelin että mitä järkeä on varmistella. Ei meillä olisi mitään menetettävää ja ei me varmistelemalla päästä ikinä eteenpäin. En kuitenkaan osannut jättää sitä putkiansaa ajatuksista enkä siten osannut ohjata niin kuin sitä ei olisi. Näin tämä ajatusmato jäi päähän ja vaikutti sen verran että lamauduin heti alkuun. En uskaltanut rohkeasti ohjata ja liikkua, ja niin oli vesikoira putkessa (ja tietty tällä radalla tuli yksi ihanneaika nolla, vaikka tiedän että tää iänkaikkinen jossittelu on turhaakin turhempaa). Toiselta radalta kuitenkin taisteltiin nolla (sij. 5). Menetettiin vaan kauhiasti aikaa keinulla ja A:lla josta matka jatkoi 180 astetta takaisin päin. On se vesiäinen vieläkin vaan niin kiinni mun liikkeessä, että kun ei voi vedättää omalla liikkeellä niin kontaktien itsenäinen suoritus on hidasta. Niza kuitenkin keräsi viimeisen tarvittavan sm-nollan eli menolippu Kirkkonummelle on nyt silläkin.

Fidzi ei päässyt vielä kisaamaan juoksunsa takia. Me on kuitenkin tokoiltu aika ahkeraan. Seuraamisasennon ja paikan parantuessa myös jättävät näyttävän helpottuvan, ihanaa! Mäkin kuulema kävelen jo paremmin, iso jee! Useampi on jo kysynyt miten tuota seuraamista nyt työstän niin kirjoitetaan se tännekin. Olen siis opettanut tempun kautta Fidzin ensin koskemaan kuonolla jalkaan ja sitä sitten yhdistän liikkeeseen. Katsotaan tuleeko tästä muuta kun painava ja ääntelevä seuruu. Sekin on välillä vaikeeta kun koira yliyrittää ja antaa kaikkensa :)


Niza sai hieman nauttia julkisuuden valokeilasta kun siitä tehtiin tokoaiheinen juttu Lurppaan. Jouduin itsekin miettimään haastattelua varten mm. mikä tokossa kiehtoo / miksi se on hyvä harrastus/ mikä siinä on ollut erityisen haastavaa yms. asioita. Oli ihan virkistävä kokemus.

Raisa Reikäpää alias Ruska ja Mutka Maisa alias Fidzi

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Videopätkää

Ruska ja Niza pääsivät eilen hallille aksaamaan. Tässä pieni pätkä kumpaisenkin treeneistä. Ruska oli tosiaan tokaa kertaa aksatreeneissä, joten tehdään ihan paria estettä kerrallaan. Tehtiin me myös kontaktitreeniä ( A:ta, keinua ja puomia) hihnassa. Siinäkin siis ihan alkeita. Pieni bc vaan yritti mennä täysiä, vaikka osaamistaso on nolla. Tänään taidan ottaa sen illalla maneesille mukaan. On se sen verran hauska. Niza meni taas niin helposti ja kivasti illan treenin. Harjoiteltiin eilen ratatreenin lisäksi A:n itsenäistä suorittamista loppuun asti, niin että lähetin vaan enkä saattanut liikkellä. Hyvin teki nipsulainen.

Fidzi seuraamisprojekti jatkuu. Tässä viikon ja parin päivän takaisia pätkiä.Ongelma on siis edistäminen, on käsien liikkeesä kiinni, paikka ei ole vakaa ja pää heijaa.Treeni jatkuu...


maanantai 4. helmikuuta 2013

Pienistä palasista

Viikko sitten maanantaina meillä oli Fidin kanssa ihan täydellisen onnistuneet tokotreenit. Usein treeneistä kuitenkin aina jää jotain "hampaankoloon", eli treenattavia asioita tulee esiin. Löytyy jokin asia minkä toivoisi menevän paremmin, mutta noi viikon takaiset treenit meni vaan niin täydelllisesti. Olin niin tyytyväinen oikeastaan kaikkeen, ja me tehtiin vielä palkattomuutta. Olin erityisen iloinen Fidzin merkeistä. Tässä oli selvästi menty eteenpäin. F ei ollenkaan jämähtänyt liikkuriin eikä kapuloihin vaan merkillä oli sille merkitys. Ihanaa. Tällä onnentunteella elää taas hetken.

Välillä sitä pyllähtää maan tasalle, mutta ylös on taas noustu © Sirpa Saari
Viikon sisään on muutenkin saatu pienistä palasista rakennettua paljon. Kiitos kuuluu oikeastaan ihanan idearikkaille treenikavereille. Saijan idean poimin meidän luoksetulon stoppeihin ja Marikan idean seuraamiseen ja kummatkin liikkeet on mennyt viikossa enemmän eteenpäin kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Ihanaa kun vihdoin tuntuu että treeni vie johonkin ja vielä että sen tuloksen näkee ihan omin silmin (ja ehkä sen näki myös treenitoverit tämän illan treeneissä eli ei ole vaan kuviteltua). Kaikki on oikeastaan Fidzin kohdalla vaan kiinni siitä että osaan oikein kertoa sille mitä siltä haluan. Vielä on toki tekemistä, ja yritän nyt olla ahnehtimatta liikaa kerralla.

  © Sirpa Saari
Fidzi aloitti juoksun. Väli oli n. 8kk. Tämä tietää taukoa agilitystä, mutta onneksi aina voi tokoilla. Ruska pääsee huomenna paikkaamaan Fidziä agikentille. Nipsulainen pääsee toki kanssa terapiakoiraksi :) Nizan kanssa olisi tarkoitus palata agilityn kisakentille helmikuussa . Kivaa.