tiistai 29. huhtikuuta 2014

Jossain sfääreissä


Ihan käsittämättömän uskomatonta ja epätodellista, mutta eilen sain sähköpostia jossa luki:
"Tokotyöryhmän kokouksessa Sinut ja koirasi valittiin Suomen Kennelliiton vuoden 2014 edustusjoukkueen ensimmäiseksi varakoirakoksi. Onnittelut!"

Kennelliiton linkki asiasta


Vantaan karsinnoissa

Me ollaan Fidzin kanssa Suomen 2014 tokon maajoukkueessa ja ihan mahdottoman pätevässä seurassa. Hirmuisen paljon onnea kaikille joukkueeseen päässeille! Kiitos myös kaikille onnitteluista, ja ihan kauhean paljon kiitosta myös kaikille meitä matkalla auttaneille. Nyt on taas yksi unelma toteutunut.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mikä tekee sut onnelliseksi?

Lauantaina kisattiin tokon viimeiset maajoukkuekarsinnat Ojangossa. Tuomareina oli Pirkko Bellaoui ja Carina Savanne-Ranne. Me saatiin kisata numerolla kolme, eli tällä kertaa ei tarvinnut odotella niin pitkään. Jostain syystä jännitti taas ihan kamalasti. Onneksi tuo koira ei ota siitä itseensä, muuten ei varmaan voitaisiin edes isoissa kisoissa kisata. Pisteet siitä Fidzille.

Ekassa Pirkon kehässä oli ruutu, metalli ja seuruu. Ruudun merkki on nähtävästi tahmeampi kuin ohjatun (outoa?). Ruudun paikka pysäytyksellä oli varmaan 20 cm etureunasta eli ei ole vielä(kään) pelkoa että menisi takaa yli vaikka ihan takareunaan sitä jatkuvasti treeneissä vahvistan. Meillä on vissiin hieman liian lyhyt napanuora. Loppu tuntui kivalta. Ruudusta 8,5 (Tuomarin kommentti: aijaa merkkiä ja ruutua. Hyvä loppu). Metallin teki ihan ok (on toki parannettavaa mutta nosti on parempi). Pito oli lopussa löysä ja siitä menikin yksi piste. Ollaan nyt treeneissä keskitytty nostoihin niin pitää muistaa myös se pidon tärkeys. Tästä 9. Ekan kehän viimeinen liike oli seuruu, ja se oli aika ala-arvoinen suoritus meiltä molemmilta. Kaavio alkoi peruutuksella. Fidzi sitten pomppi ja äänteli heti alkuun ja kun tuomarin oli ihan vieressä niin todellakin kuuli sen. Siitä sitten täyskäännös ja juoksuun...voi blääh. Jos olisin voinut niin olisin käskyttänyt pois ja uudestaan töihin. Oli jotenkin tosi epätasaisen tuntuinen (vaikka kivaa sillä tuntui olevan). Tästä 7 (Tuomarin kommentit: pomppii ja ääntelee. Ohjaaja ennakoi juoksupysähdystä ja ylävartaloavut käännöksissä. Koira osuu jalkaan ja välillä vähän vino). Me siis todellakin tehdään vielä seuruun sulkeiset ennen sairaslomaa. On se vaikea liike saada pysymään kasassa. Viime keväänä tapeltiin edistämisen kanssa ja nyt kun paikka on alkanut pitämään niin nyt sitten ääntelee, hyppii, menee matalana tai ylikorkeana....siinäpä sitä on hommia. Toisaalta koska seuruu on Fidzistä tosi kivaa niin uskon että saadaan se kyllä sm:iin kuntoon. Pitää vaan nyt olla tosi tarkkana.

Carinan kehä alkoi luoksetulolla. Minusta teki tosi kivasti, mutta ilmeisesti kun hyppäsi stopin jälkeen kerran taakse niin pisteitä ropisi. Tästä 8. (Tuomarin kommentit; seisominen voisi olla parempi, hyvä maahanmeno). Sitten tehtiin kaukot. Itse mokasin ekan käsimerkin mutta Fidzi kuunteli käskyä (seiso) tosin jäi varmaan käsimerkin takia vähän kasaan. Näytti kaukaa katsottuna kivoilta. Teki ilman jähmeyksiä. Tästä 8,5 (tuomarin kommentti; asennot voisivat olla hieman selkeämmät. Pienen pieni liikkuminen). Sitten tunnari. Meni hyvin kapuloille (kapulat laitettiin merkin viereen riviin niin vähän jännäsin että ei lähde etsimään merkin alta kun aika juuri on tehty oman piilottamistreeniä). Aloitti keskeltä ja tarkisti ensin vasemmalle. Palasi takaisin ja otti oman heti. Ihan kivasti takaisinkin. Tunnarista 8,5. (Tuomarin kommentti: hyvä vauhti, hyvä pa ja luovutus, liikutti aavistuksen yhtä kapulaa). Seuraavaksi oli ohjattu. Minä jo jännityksestä kankeana olin viritellyt Fidzin Z:taan. Onneksi ehdin korjaamaan mokani (tällaisiakin mokia olisi hyvä harjoitella!). Ohjatusta 10. Hassua sinänsä koska minusta tunnari ja kaukot oli liikkeenä paremmat. Mielipide kysymys. Viimeisenä se kamala Z:ta järkkänä I-M-S. Tästä 7,5 ja tuomarin kommentit oli maahanmenon rintamasuunta ja hidasmukaanotto maahanmenosta ja seuraamisesta, tiukka seuraaminen. En siis opi edes kolmesta kerrasta, että vaikka treenissä otan sen tahalleen myöhään mukaan seuraamiseen niin kisoissa en voi niin tehdä. Ihan nolottaa, että tein saman mokan taas.

Loppuun Pirkon kehässä oli paikallaolot. Jännä huomata että nekin liikkeet jännittää paljon enempi kun ovat lopussa. Kisan alussa ne menee vaan. Ensin makuu josta 9,5 (tuomarin kommentti: vähän vino) ja lopun istumisesta Fidzi teki siistin kympin. Yhteistuloksena 275p. 1-tulos ja jaettu kolmas sija! 

Pikkasen oli iloinen fiilis kisan jälkeen. Meidän ihka eka karsintakisakiertue meni ihan yli odotusten. Yksi kisa jouduttiin keskeyttämään sen korvaan menneen kumiruoheen takia, mutta muuten joka kisasta 1-tulos ja kympin sakkiin. Aika mahtavaa. Miten tuo koira voikaan olla joka vuosi parempi ja saavuttaa enempi kuin uskallan edes toivoa? Vieläkin on parantamisen varaa paljon, mutta nyt uskon että kyllä me siihenkin vielä pystytään. Nyt vaan peukut ja varpaat ristiin että keskiviikon leikkaus menee hyvin. Sydän syrjällään sen sinne vien. Tuon koiran kanssa tokoilu tekee kyllä niin onnelliseksi.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäistä

Viimeisiä tokotreenejä viedään ennen karsintaa ja leikkausta. Lauantaina otettiin Ojangon pohjaan tuntumaan kun käytiin MM-tiimin kanssa tekemässä pääsiäistreenit. Olipa kerrankin paljon aikaa ja tilaa. Tein Fidzille haastetta ruutuun ja ohjattuun ja kun oli vieras ihminen huokuttelemassa niin olipa pienelle bc:lle huokutuksen ovet taas ihan avonaiset. Sinne se meni ihan pokkana nakkeja syömään kiemurrellen. Ruudussa sain parikin kertaa sanoa, mutta ohjatussa onneksi usko jo kerrasta. Hyvä muistutustreeni ennen kisoja. Tänään treenattiin osan HiHan sm-joukkuelaisten kanssa. Nyt tehtiin ilman häiriöitä ihan palasia palkkaillen. Virheittä ei kaikki mennyt tällä(kään) kertaa mutta ei mitään sen suurempaa ja ihan mukavalla fiiliksellä mennään. Huomenna ja keskiviikkona olisi tarkoitus tehdä viimeiset kertaukset ja sitten to ja pe yritetään pitää ihan vapaata treeneistä ts. välttää ne paniikkitreenit. Tulee varmaan vierotusoireita kun leikkauksen jälkeen ainakin pari viikkoa pidetään pakkolomaa.

Nizan aksakisat antaa vielä odottaa, mutta Vapun jälkeen sitten. Lupaan. Treenannut se kuitenkin on saanut, Ensi viikolla alkaa ulkokausi ja mukavampi vanhemman koiran on lämpimässä kisata. Ompa ihanaa päästä taas aksaamaan ulos jossa on tilaa juosta. Mukava on myös että meillä on ensi kesänä ihan uusi tuttavuus kouluttajana kun Toivolan Janne tulee vetämään meille treenejä. Mielenkiinnolla odotan. 

Viikko takaperin kisattiin Ruskan kanssa viimeiset 1lk radat sillä vaikeilta Kati Walan kiemuroilta taisteltiin tahto(voitto)nolla. Tahtonolla siksi että nätti ja sujuva rata se ei ollut, vaikka paljon hyvää olikin. Pääsiäisenä päästiin korkkaamaan jo 2 lk radatkin. Radat ei jälleen ollut helppoja eli ihan sai miettiä mitä tekisi ja miten. Vaikeutta lisää se että koira ei vielä teknisesti ole täysin osaava mm. kepeillä ei kestä vedätystä yms. mikä aika paljon vaikeuttaa ohjausvalintoja. Ekalla radalla itse kuitenkin mokasin ja jyräsin koiran väärään päähän putkea. Toinen rata meni aika kivasti mutta lopussa kepeillä tuli rytmivirhe ja sitten otettiin pari ylimääräistä putkea mukaan loppurataan. Kolmannella radalla Ruskan pää ei ollut enää mukana, joten siinä radassa ei ollut oikeastaan mitään hyvää. Tosi hauska kisakaveri siitä on kuitenkin kasvanut.

Pääsiäisenä on tehty koirien kanssa myös vähän erilaista lenkkiä. Eilen kävin ihka ekaa kertaa pyöräilemässä yhtä aikaa Nizan ja Fidzin kanssa. Aapo käski pistää kypärän päähän, mutta onneksi selvittiin ihan ilman kolhuja. Osa matkasta hihnassa ja vedot sitten saivat vetää vapaana. Olipa kivaa vaihtelua, varmasti myös koirille. Tänään tehtiin koko perheen voimin parin tunnin lenkki makkaranpaistoineen Salmessa. Niin kaunista. Fidzi päätti myös heittää talviturkin, mutta muut tyytyivät rannassa kahlailuun tai Ella nyt ei rantaan asti edes viitsinyt tulla (tassuthan olisi voinut vaikka kastua).


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kun harrastaminen ei ole enää kivaa...

Ajatuksia siitä, kun harrastuksesta koiran kanssa on lähtenyt se kaikki kiva, miksi sitä oikeasti edes tehdään. Tämä on tosi surullista, mutta todennäköisesti aika yleistä. Usein tämän takia menetetään ahkeria, tunnollisia ihmisiä, jotka oikeasti tekevät paljon töitä seurojen, lajien yms vuoksi - tai sitten menetetään lupaavia koirakoita kisakentiltä erinäisten lajien parista.

Yleensä yhtenä syynä on se, että ne ahkerat ihmiset ajavat itsensä loppuun tekemällä kaikkensa seurojen ja toisten vuoksi. Tätä ei vaan usein nähdä eikä ajoissa arvosteta, ja palkaksi siitä kaikesta työstä usein saa kiittämättömien ihmisten kitinää ja natinaa. Itsekin koin vastaavan tilanteen noin vuosi sitten, ja sen seurauksena jätinkin suurimman osan vastuistani. En vaan jaksanut käyttää vapaa-aikaani siihen, että murehdin muiden ihmisten asioita ja kuuntelin valituksia. Koulutan toki yhä, koska pienen seuran toiminta on se, missä itse haluaisin pääasiassa harrastaa - eikä se seura niin pyöri että kukaan ei tee mitään. Itse yritän parhaani mukaan muistaa arvostaa niitä, jotka tekevät asioita muiden eteen, ja jos minulla on jotain kehitysideoita en kitise ja natise, vaan ehdotan tai teen asioita. Pyrin kuitenkin siihen, että se on jotain konkreettista, sillä siitä turhanpäiväisestä avautumisesta ei seuraa muuta kuin monelle ihmiselle paha mieli, mikä ei johda mihinkään parempaan.

Toinen syy ahdistukseen tässä harrastamisessa on helposti tulostavoitteet tai se, että niitä ei ole pystynyt täyttämään. Yleensä vasta tilanteessa, jossa koira sairastuu tai muuta vakavampaa tapahtuu, sitä havahtuu ymmärtämään, mikä tässä harrastuksessa oikeasti on tärkeää. Itsellä onneksi koirat ovat pysyneet terveinä, mutta toisenlainen kipeä menetys avasi omat silmät siihen, mikä oikeasti on tärkeää. Parastahan on vaan saada tehdä noiden rakkaiden karvaturrien kanssa. Toki meilläkin on niitä tavoitteita, koska ilman niitä ei treenaamisessa olisi päätä eikä häntää. Niistä huolimatta se iloinen yhdessä tekeminen on se ykkösjuttu. Joskus myös tauko auttaa näkemään aisioita toisin: välillä voi tulla tunne, että ei edisty, mutta kun ottaa etäisyyttä asiaan voi nähdä sen, mitä muut näkevät.

Kolmas syy on kiire. Itse treenaan nykyään tokoa varmaan 90-prosenttisesti yksin ihan siitä syystä, etten halua sitoa muiden aikataulua omaan menen silloin kun sopii -rytmiin, ja toisinpäin en halua sitoa omaa aikataulua johonkin sovittuun aikaan säännöllisesti, koska huomasin tämänkin aiheuttavan perhe-elämässä stressiä. Yhden piti olla siihen aikaan siellä toisen täällä. Nyt voin treenata silloin, kun se itselleni sopii, ja tällä ajattelulla olisin muita kohtaan aika epäreilu treenikaveri. Fidzin kanssa tämä ei ole enää ongelma, koska se on jo niin osaava niin vähempikin häiriö ja liikkuritreeni on sille riittävä (onneksi toki on myös niitä juostavia treenikavereita!). Agilitynryhmätreenit ovat toki edelleen viikkokalenterissa.

Neljänneksi, olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten kriittisesti ihmiset treeneissä suhtautuu tekemiseensä. Ei enää helposti nähdä omia onnistumisia. Toiset eivät kestä treeneissä yhtään epäonnistumisia, vaan kaikki on heti pilalla, jos joku ei onnistu. Tuntuu, että monesti unohtuu se, että treenien tarkoitushan on opetella asioita. Jos joku asia epäonnistuu, olisi ehkä aika miettiä, miksi näin? Usein se koira ei ole se syypää.

Pakko oli purkaa ajatuksia nyt tänne blogiin. On vaan niin sääli, että myös harratus polttaa niin monia loppuun syystä tai toisesta. Itse kun saan seuraavan pennun toivon kovin, että malttaisin edetä sen kanssa rauhassa. Ensimmäiseen puoleen vuoteen sen ei tarvitsisi tehdä agilityesteitä juuri ollenkaan. Osaisin rauhassa vahvistaa niitä tärkeitä asioita: suhdetta, leikkiä, elämisen sääntöjä ja sitten lajitreeninä vaan niitä ns. ihan peruspalikoita. Tästä saa sitten joskus muistuttaa, kun innostus meinaa viedä mennessään :)

Onni on yhdessä tekeminen © Sirpa Saari

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Muistelua parin viikon taakse

Kevät on tullut ja ompa ihanaa. Fidzin kanssa on jatkettu tokotreenejä. Vielä olisi yksi koitos kolmen viikon päästä edessä. Sitten on leikkaus, jonka jälkeen pidetään pidempi tauko. Tämä tekee varmaan meille molemmille ihan hyvää. Nyt on kuitenki aika pitkä jakso treenattu ja kisattu. Ei olla koskaan aikaisemmin kilpailtu tokossa näin tiheään tahtiin, ja onhan se aika rankkaa tavallaan pitää treenit sellaisina että liikkeet pysyy koko ajan kasassa kun olisi niin monta pientä asiaa mitä pitäisi samassa treenata. Olen kyllä ihan tyytyväinen siihen miten ollaan tästä urakasta selvitty. Paljon on vielä töitä ja parantamisen varaa mutta kisoissa 100% onnistumiset ei ole helppoja.

Muutama viikko sitten lauantaina kisattiin tokon toiseksi viimeinen karsintakisa Turussa. Me saimme kisata numerolla 18 eli vähän saatiin enempi odotella. Kisa alkoi pakallaoloilla. Istuminen siisti 10, mutta makuusta 9. Lapussa luki että oli haistellut. Seuraavassa kehässä oli seuraaminen, ohjattu, kaukot ja tunnari. Seuraaminen tuntui paikoin hyvältä ja paikoin ei. Paikallakäännökset ja askelsiirtymät työsti nyt aika kivasti kaikki. Juoksussa taas ei työskennellyt enää käännöksiä kunnolla ja vasemmalle käännös oli vaikea. Tuomarin kommetti oli että hidas käynti oli turhan hidasta ("koira puolittain istuvassa asennossa"): seuraamisesta 8,5. Ohjatussa jäi aika selvästi kiinni kapuloihin ja merkki oli siitä syystä huonompi, mutta kapulan nosto oli jo nopeampi ja paluukin parempi eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Pistevähennykset siitä että pylly ponnahti ylös sivulta ennen kiitos sanaa ja meni hieman hitaasti merkille. Tämä sivusta ponnahdus ennen kiitosta oli kyllä ihan oma moka kun olen niin paljon palkannut suoraan ilman luovutusta sivulla. Tästä 7. Kaukot ihan ok. Seisomisen jätti vajaaksi ja hieman teputteli, mutta ilman pahempia jumituksia. Tästä 9,5. Tunnarissa posssuili ja jäi haistelemaan maata? Tuomarin kommentti oli että hieman tarkasteli. Tästä 9.

Sitten siirryttiin takaisin Ralfin kehään. Ensin luoksetulo. Ihan kelvollinen (p.s merkit mitkä videolla näkyy ei ole pysäytysmerkkejä vaan ne oli tosi kaukana vasemmalla). Molempiin stoppeihin olisi voinut laittaa vielä enempi voimaa mutta loppu on jo parantunut. Tästä aika helposti 10, ja lapussa luki vielä "erinomainen!". Z:ssa järjestys m-s-i. Lähti seuraamiseen aika hyvin. Maahan meni hieman kaksitempoisesti. Tästä lähti taas seuruuseen hyvin ja teki vielä kulmatyöskentelyn mutta sitten tipahti. Ok seisominen ja taas seuruuseen hyvin kulman yli työskenteli ja ihan ok istu (kun oli ekaa kertaa uusi sana käytössä). Loppu ok. Eli vielä ei pysy ryhti seuruussa koko kaaviota mutta paranemaan päin. Tuomarin kommentti oli että aavistuksen vino seisominen ja istuminen ja voisi tulla paremmin mukaan liikkeelle lähdöissä (taas siis kyse on siitä että pyydän sen mukaan niin myöhään tarkoituksella mutta pakko varmaan vähän muuttaa tätä kun on nyt kaksi kertaa mainittu asiasta). Tästä 9. Sitten oltiin eri mieltä siitä missä ruutu on. Kohtuudella suoritettiin merkki. Sitten näytin ruutuun niin Fidzi meinasi että ei se siellä ole mihin näytin ja katsoi toiseen suuntaan. Onneksi minä voitin tämän tahtojen taistelun ja lähti uudella käskyllä ruutuun. En stopannut vaan pistin suoraan maihin (mitä ole koskaan ennen tehnyt näin mutta piti kun käskyt oli vähissä). Onneksi kuunteli. Loppu ok. Ruudusta 8,5. Tuomarin kommetti oli että 2x ruutu käsky. Viimeisenä metalli ja siinäkin nosto on nopeutunut. Ihanaa kun huomata kisoissa että treeni oikeasti vie eteenpäin. Tästä 9,5 kommentein että aavistuksen vino pa. Yhteensä nämä teki 287,5p eli I-tulos ja 6.sija. Vieläkin turhia pistemenetyksiä mutta paranemaan päin :) Oli kivan fiiliksen kisa kaikkiaan.

Z:tassa  © Sirpa Saari
Muuten on nautittu paljon lenkeistä niin juosten kuin kävellen. Niza on saanut lisäksi aksailla ja pääsiäisenä olisi tarkoitus pitkästä aikaa lähteä sen kanssa kisaamaan. Ellakin nauttii taas elämästään entistä enemmän  kun aurinko on alkanut lämmittämään. Se asettautuu kotona aina makaamaan paikkaan mihin aurinko osuu. Mummokin siis voi oikein hyvin.