sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ajatuksia vuodesta 2013

On aika tehdä nopea katsaus siihen mitä olin vuosi sitten kirjoittanut ajatuksista vuodelle 2013, ja miten kaikki käytännössä on sitten menneen vuoden osalta mennyt.

"Ellalle en nyt mitään varsinaisia tavoitteita enää pistä. Tokokokeisiin mennään sunnuntaina, ja aina me sen kanssa jotain silloin tällöin puuhataan, mutta sen päätavoite on olla onnellinen ja terve mummo-koira."

Ellan ainoat kisat meni tänä vuonna huikean hienosti. Teki hienon 1-tuloksen tokon alokasluokasta, ja voitti koko luokan. Muutenkin se on voinut oikein hyvin jos ei lasketa ainaista hiivaa (joka muuten rakastaa näitä "kivan" kosteita ja lämpimiä säitä) ja yhtä xylitoli myrkytystä. Lenkeillä (asfaltilla) se kulkee nykyään aina käsijarru päällä ja olen miettinyt että kun se kymppi vuotta tulee täyteen niin pitäisi ehkä päästää sitä lenkkien suhteen vähän vähemmällä (jos ei jo aikaisemmin). Toisaalta toi käsijarrulla kulkeminen on vaan asennekysymys kun metsissä kulkee hirmukyytiä hihnassa tai ilman eli se ei vaan tykkää kulkea kävelyteillä (eikä märässä). Oikein hyvä vuosi mummo-koiralla kuitenkin takana.


"Nizan kanssa vuoden päätavoite on varmaan agilityn sm:t. Treenataan niitä silmällä pitäen, ja yritetään päästä takaisin siihen flow-tilaan missä ollaan sen kassa aina välillä käväisty. Haetaan vauhtia ja rohkeutta radoille. Siinäpä se. Ehkä yritetään mennä kisaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Ei se tavoite ole, mutta kivaa se olisi :) Näyttelyyn mennään jos sertejä pukkaa."

Nizan kanssa saatiin paketti agilityssä kasaan ja sen kanssa oli oikein kivaa menoa läpi vuoden. Jos jonkun niin Nizan kanssa agility on vaan niin helppoa ja ihanaa. Sm:iin päästiin, mutta harmittava yksi riman pudotus vei finaalipaikan. Samalla tavalla yksi riman pudotus oli myös pm:ssä kiusana sekä yksilö että joukkueradalla. Sinänsä vähän tylsää kun hyvin vähän yleisesti ottaen pudottelee rimoja. Ulkomaillakin lahden toisella puolen käytiin kisaamassa ja sieltä saatiin KV-kisan voitto, mutta viron ihmeellisten sääntöjen vuoksi voitettiin vain vara-caciag. Kuitenkin tosi hieno kokemus oli kisata ekaa kertaa ulkomailla. Vaikka nyt ei kauhean kummoisia tuloksia tämä vuosi tuonut tullessaan, niin oikein hieno agilityvuosi takana. Paljon hienoja yhteisiä hetkiä; ratoja ja treenejä saatiin vesiäisen kanssa yhdessä kokea. Niza on ollut koko vuoden aika hyvässä kunnossa. Jotain apaattisuuspäiviä sillä on vuoden aikana ollut, mutta ne on mennyt parissa päivässä ohi eli oliko sitten venäytys tai vain pahaaoloa. Who knows? Ensi vuoden sm-nollat on jo kerätty kasaan eli suunnitelma on että ensi kesän arvokisojen jälkeen päättyy vesiäisen aktiivinen harrastuskoiran ura. Haikeeta mutta näin uskon että on parasta.


Fidzin kanssa tokossa olisi taas tarkoitus osallistua vuoden arvokisoihin, ja tehdä niissä ehjä suoritus. Hiotaan palasia kohdalleen ja paremmaksi, mutta mikä tärkeintä niin pidetään hauskaa. Agilityssa yritetään saada pakka pysymään kasassa. Mietitään arvokisoja sitten fiiliksen mukaan. Fidzi voi sitten päästä Nizan mukaan reissuun, jos ulkomaille lähdetään.

Fidzi kisasi tokon ja agin sm:ssä ja piirinmestaruuskisoissa. Agin sm:ssä matka finaaliin loppui keppivirheeseen ja tokon sm:en hyvin mennyt kisa puolestaan päättyi ruutukehän kehänauhan ylitykseen eli punaiseen korttiin. Molemmat kisat meni oikein hyvissä fiiliksisä, mutta ei vaan ollut meidän vuosi sm:ien suhteen. Piirinmestaruuskisat meni sitten molemmissa lajeissa vähän paremmin. Agissa pari ehjää suoritusta toi pm-kultaa, mikä nyt oli aivan yli kaikkien odotusten! Ensi vuonna meillä olisi ekaa kertaa oikeus kisata agilityn maajoukkuekarsinnoissakin, mutta ne kun on Rovaniemellä niin ehkä me jätetään ne kisat niille jotka siinä on oikeesti hyviä. Tokossa treenit jäi vähän vähäiseksi ennen pm:iä kun odotin Fidzille juoksua joita ei tehnyt ajallaan joten mentiin sitten hiukan huonolla valmistautumisella. Se kostautui tylsillä kaksoiskäskyillä useammassa liikkeessä, mutta saatiin kuitenkin kasaan 1-tulos ja 4.sija kovatasoisessa seurassa. Lisäksi HiHan joukkueessa voitettiin pm-hopeeta eli hieno kisapäivä siitäkin tuli. Ihanaa oli myös että saatiin Fidzin kanssa kisata samassa joukkueessa sen jälkikasvun kanssa eli Rawin ja Marikan kanssa. Loppu vuonna "extrana" käytiin meidän ensimmäisissä tokon karsintakisoissa aika hienolla menestyksellä. Fidzillä siis oikein hieno vuosi jälleen takana ja toivottavasti uusi sellainen myös edessä.

"Sitten voisi ehkä yrittää tehdä vuoden aikana päätöksen siitä astuttaako Fidziä uudestaan vai ei, niin sitten vuonna 2014 olisi selvät sävelet sen suhteen."

Tämäkin asia tuli aika ikävällä tavalla päätettyä. Pitkään tätä pohdin ja alkuperäinen tarkoitushan oli astuttaa Fidzi vuonna 2014 uudestaan ja pitää siitä myös itse pentu. Kuitenkin ensimmäisen pentueen terveystulosten vuoksi se haave jää nyt toteutumatta. Harmi mutta pikkuhiljaa olen siitä päässyt yli ja uusia ajatuksia jo mielessä pyörittelen. Mutta mitä se ensi vuosi tuo tullessaan selviää sitten taas vuoden päästä.

Ai niin, pitäähän tähän vielä lisätä Ruupeli jonka kanssa aloitin agilityn. Nyt se on jo yhtä nollaa vailla 2lk:ssa ja makea menijä onkin. Kiitos Tiinalle kun sen kanssa saan juoksennella.


Iloista ja onnellista vuotta 2014!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Jouluviikon kuulumisia

Jouluviikolla on treenattu aattoa luukuunottamatta joka päivä tokoa paitsi torstaina käytiin myös aksaamassa. Tokossa olen yrittänyt keksiä uusia ja yllättäviä treenejä, jotta säilyisi tasapaino tekemisen ja kuuntelemisen välillä. Ollaan eri päivinä tehty erilaisia haasteita mm. sellaisia treenejä että Fidzi on luullut menevänsä ruutuun niin sen onkin pitänyt tehdä luoksetulon stoppi (ekalla yrittämällä ei kuunnellut ollenkaan),  ohjatussa niin että oltiin jo tehty ruutua niin laitoin ruudun eteen merkin ja vein ohjatun kapulat niin että keskimmäinen on oli ruudussa. Merkille meno oli vaikeampaa kun ajatteli ruutua (eikä ilmeisesti halunnut noteerata häiriömerkkejä matkalla). Eilen hallissa otin luoksetuloa niin että stoppauksesta "vapautin" taaksepäin tekemään tunnarin. Kun palautusmatka oli pitkä tuli selvästi ekalla kerralla hätäisemmäksi kapuloilla. Lisäksi toki on treenattu paljon perusasioita; askelsiirtymiä, kaukojen vaihtoja, z:taa (osissa), ruudunpaikkaa, metallin (tai noutojen) palautuksia, sivulletulotreeniä...lista on loputon. Pian pitää kuitenkin tehdä kokonaisuuksia liikkurin kanssa niin toivotaan että sitten ollaan valmiina Seinäjoelle. Se olisi meidän seuraava kisa. En alunperin ollut sinne ajatellut lähteä kun on niin kaukana, mutta kun siellä on sopivasti ilmainen majoitus (Aapon mummon tyhjillään oleva omakotitalo) ja sukulaisiakin ehtii samalla matkalla näkemään niin kyllä me nyt sitten sinnekin lähdetään (jos mahdutaan mukaan).

Ainut miinus treenaamisessa on että Fidzi on nyt selvästi vähän juoksujen jälkimainingeissa. Jotenkin vähän pliisumpi jne. Toivottavasti ehtii päästä olostaan yli tässä muutaman viikon aikana...

Agilityä oli torstaina tarkoitus ottaa Nizan ja Ruskan kanssa, mutta Niza reppana oli hallille päästyä tosi apaattinen ja syy selvisi lämmittelylenkillä. Sillä raukalla oli pahaolo. No Nizan ei sitten päässyt treenaamaan ja pahaolo meni ohi tuon reissun aikana, mutta olipa harmi. Ruska oli taas aika ihana. Harjoiteltiin uusina juttuina vähän kauempaa ohjausta niin että hakisi hypyt eikä rynnisi vaan minun luokse. Kontaktit (keinunkin) teki tosi upeesti vedättämälläkin. Sillä kyllä tekee tauot aina vaan hyvää. 4.1 olisi tarkoitus mennä kisaamaan sen kanssa. Fidzi pääsi sitten tekemään tokoa ja agia. Sen kanssa on kyllä vaikeita kohdat jossa sen pitäisi itsenäisesti koota ja kääntyä kun ei vaan tee sitä, tai en saa sitä tekemään sitä (pitää keskittyä noihin enempi). Pitäisi varmaan myös vähän miettiä kontakteja kun en tykkää miten niihin himmailee...mutta ehkä nyt ymmärrän että ei ole parhaassa agimoodissa kun on niin vähän sitä kuitenkin nyt tehty.

Eilen Paula tuli Naperon kanssa meitä moikkaamaan. Käytiin kiertämässä lentokenttä Ruskan ja Fidzin kanssa. Ruska ja Napero meni hirveetä kyytiä ympäri kenttää kun Fidzi vaan lönkötteli ihmisten kanssa. Keväällä F oli niin leikkisä eli nyt juoksujen jälkimaininki näkyy myös lenkillä. Ärsyttävää. Ihania pentuja sillä kyllä lunteeltaan on. Lisäksi ovat niin nopeita, elastisia ja selväpäisiä että edelleen harmittaa että luustotulokset oli toisten osalta niin huonoja, mutta elämä on.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Piparin tuoksua, sitäkö joulu on?

Ei me ihan suunnitelmien mukaan ollakaan osattu pitää taukoa tokosta, vaikka se oli alkuun tarkoitus. Mutta se on pääasiassa ollut van kotitokoa. Ollan hiottu askelsiirtymiä ja sivulletuloja kapulalla ja ilman. Huomenna (jos ei jo tänään ehditä), niin pitää käydä kentällä kun nekin on nyt aika loistokunnossa. Parit treenitkin olisi jouluviikolla, mukavaa!

Keskiviikkona kävin pitkästä aikaa juoksemassa Nizan ja Fidzin kanssa. Piti sitten heti lenkin jälkeen ottaa Hyytiäisen Mariin yhteyttä ja varata Fidzille hoitoaika. Niza juoksi lenkin pitkällä letkeella askeleella, mutta Fidzi meni sellaista ärsyttävää pomppulaukkaa. Ei Fidzi muutenkaan ole hyvä juoksemaan pitkällä askeleella ravia mutta pakko oli tarkistuttaa. Marilla oli sopivasti tullut peruutusaika ja pääsi jo perjantaina käymään. Fidzillä olikin lantiolukko joka onneksi saatiin auki. Jalatkin oli ottanut osumaa. Voihan olla että messarin liukkaalla pohjalla oli osansa noihin? No nyt on lukot toistaiseksi avattu. Ruska kävi Tiinan kanssa samalla hoidettavana ja silläkin oli hieman vinoutta ja kireyttä.  Nizakin punki väkisin Marin syliin ja sai pienen käsittelyn ollen siihen tosi tyytyväinen.

Perjantai illalla käytiin tekemässä hoidon jälkeen ihan kevyt hallitreeni (ei juoksemisia tai vauhtia). Yritin palkkailla paljon asioita mitä liian usein pitää itsestään selvyytenä. Palkkailin paikallaolojen alkuja (kävin palkkaamassa myös kesken suorituksen), ja myös loppuja. Sitten tehtiin hieman kaukoja, seuraamista ja Z:taa. Niissäkin teemoina oli paljon yllättävää namipalkkaa eli kiva kevyt treenit ilman epäonnistumisia. Niza pääse loppu ajaksi rallaamaan ja sillä oli kivaa.

Tässä Fidzin messarin viikonlopusta video. Meni vaan hermot tuon muokkausohjelman kanssa. On niin kamalan hidasta eikä ole mitään järkevää musiikkia jne. No lopputuloksena ohjattunouto jäi videosta uupumaan eikä siinä ole musiikkia vissiin loppuun asti, mutta en vaan jaksa muokata uudestaan :)

Fb-haasteen tunnelmien myötä me toivotamme piparin tuoksuista joulua kaikille blogin lukijoille!


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ihka ekat karsinnat

Vitsi että pisti jännittämään nuo ihka ensimmäiset karsintakisat. Alku viikosta päästiin treenaamaan, mutta sitten meni maa niin jäiseksi että ulkona ei enää mitään vauhdikkaampaa uskaltanut tehdä. Onneksi Marika jakoi perjantain hallivuoronsa meidän kanssa niin saatiin pienet treenit tehtyä vielä juuri ennen kisaa. Ne oli tärkeät treenit ainakin omalle päälle jos ei muuten.

Karsinnat järjestettiin lauantai iltana messarissa. Fidzi ei koskaan ole ollut vastaavanlaisessa tapahtumassa, mutta käveli halliin veto päällä ja oli kuin kotonaan. Päätin ottaa heti alkuun vähän tuntumaan liukkaaseen kisapohjana toimivaan mattoon. Tein vähän seuraamista ja sitten luoksetulon stopin. Fidzi teki tosi hienosti lukkojarrulla niin kuin on opetettu, mutta matto poltti tällä tekniikalla tassuja niin ikävästi että nosti tassun ilmaan pysähdyksen jälkeen. Tuli kyllä ihan totaalin kamala olo. Pystyisikö mun koira tekemään tuolla pohjalla mitään? Tuntui muutenkin tosi ikävältä vaatia se tekemään töitä jos se sattui. Sillä on muutenkin pentujen jälkeen ollut jotenkin herkemmät tassut. Talvipakkasella varmaan ekana meidän koirista nostelee tassuja. Mutta ei auttanut. Sillä pohjalla piti kaikkien kisata.

Meidän kilpailunumero oli 45, eli aika lopussa mentiin. Tarja kysyi että mitkä fiilikset niin vastasin että ihan kamalat. Eikä se varmaan muuten olisi ollut niin "kamalaa", mutta se pitkä odottaminen antoi aikaa miettiä tuota liukasta pohjaa vielä enemmän ja kun näki miten jotkut toisella alustalla hyvin nopeat koirat ei tuolla pohjalla tehneet ollenkaan samalla tavoin töitä kyllä hieman pelotti miten Fidzi selviäisi...

Tunnari menossa © Marika Heikkinen
Ekassa kehässä oli seuraaminen ja tuomarina Pernilla Tallberg. Koko seuraaminen meni tosi iloisella asenteella, mutta askelsiirtymistä tuli miinusta ihan oikeutetusti. Ei ollut siistejä. Seuraamisesta 8. Olipa hyvä fiilis ekan kehän jälkeen. Fidzi tuntui olevan niin innoissaan. Sitten odotettiin lisää. Seuraavassa kehässä oli Z:ta, tunnari ja ruutu ja tuomarina Carina Savander-Ranne. Z:ssa seuraaminen oli matalampaa mitä haluaisin mutta piti paikkansa aika hyvin. Istuminen voisi aina olla nopeampi mutta ihan hyvä kokonaisuus. Siitä 8,5. Tunnarissa oli jotenkin normaalia epävarmemman oloinen, mutta ihan hyvä suoritus. Siitä 9. Ruutu jännitti kovasti, kun oli eka juoksuliike tuolla pohjalla. Ihan ok merkki (pohja huomioiden). Ruudussa stoppasin aika etureunaan kun en osannut arvioida miten liukuu. Loppu meni tosi hyvin. Tästä 9. Seuraavassa Piritta Pärssisen kehässä tehiin ensin luoksetulo. Sanoin nimen kutsuessa, silti lähti vähän epävarmasti. Stoppi oli tosi hyvä mutta maahan ei halunnut enää selvästi liukua. Lopun vauhti olisi saanut olla parempi. Siitä 9. Ohjatussa sai oikean. Merkki ei ollut hyvä ja himmasi loppuun muuten ok ja siitä 8,5. Kaukoissa asenne jo vähän parempi mutta saisi tehdä nopeammin. Hieman oli S-I vaihdossa liikkunut. Kaukoista 9. Metallinkin teki hieman varovaisesti mutta muuten ihan siististi. PA:han tuli hitaasti. Siitä 8. Selvästi Fidzikin säännösteli vauhtiaan tuon pohjan takia, mutta teki kuitenkin aika kivasti. Viimeisessä kehässä tehtiin Pernillan silmien alla paikallaolot ja niistä molemmista täydet kympit, eli siihen oli hyvä lopettaa se ilta. Lopputuloksena 284 pistettä 1-tulos! Aika hurjaa oli se että tällä tuloksella oltiin koko kisan kolmansia ja päästiin palkintopallille Christan ja Oilin kanssa.
Palkintokolmikko © Marika Heikkinen

En ollut varma ennen messaria lähdettäisiinkö kiertämään muita karsintakisoja. Kuitenkin oli pelko, että ei me mitään osattaisiin ja pettymyksen kanssa saataisiin kotiin tulla, mutta ehkä me nyt sitten kuitenkin mennään. Nyt pidetään pieni joulutauko, ja sitten jatketaan treenejä koska treenattavaa on. Kyllä tuli huomattua taas noissa kisoissa Fidzin paras vahvuus, eli se miten se tekee töitä minun kanssa eikä paineistu tai häiriinny helposti missään. Sen kanssa ollaan todellakin saavutettu se kuuluisa kupla jossa ollaan ja tehdään töitä, YHDESSSÄ. Lisäksi se oli koko kisan läpi oma iloinen itsensä ja se on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Yhdessä suoritusten jälkeen © Marika Heikkinen
Erityiskiitos vielä kaikille meitä treeneissä auttaneille. Se on ihan korvaamaton apu jos eteenpäin haluaa!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kuka sano et saat tuloksii ilman duunii?

Kyllä nuo lähestyvät kisat saa ihmeitä aikaan, hyvällä tapaan. Puoli yhdeksältä illalla kun ehkä tekisi mieli jo pitkän päivän jälkeen painautua sohvan nurkkaan niin sitä kuitenkin vaan pakkaa treenikassin ja lähtee ulos pimeään tekemään treeniä yksin. Kivaahan se kuitenkin aina on kun vaan saa aikaiseksi lähteä. Fidzin kanssa alku viikosta tehtiin itseksemme tokotreeniä sekä maanantai ja tiistai iltana.  Pätkiä ja osasia palkaten.

Keskiviikkona Fidzi pääsi tokon sijaan aksaamaan Ruskan kanssa. Olipa vaikeeta saada Fiba kääntymään pituudelle yhdessä kohtaa rataa. Se piti oikeesti kääntää jo ennen edellistä hyppyä että jotenkin kutenkin saa pienen kroppansa muka käännettyä. Ihme rautakanki. Ei kyllä ilmaiseksi käänny ei. Ruskan kanssa taas samassa kohtaa ei mitään ongelmia. Tuli kevyesti liikkeen mukaan. Samasta puusta niin erilaisia koiria. Ruskan kanssa treenattiin enempi vauhdista kepeille avokulmaan tuloa. Laitoin ohjurit aloitukseen avuksi niin saatiin onnistumisia. Fidzi teki pituuden käännöstä lukuunottamatta hyvän aksatreenin.  Otettiin me vielä metellia agin jälkeen kun hallille oli ilmestynyt tokohyppy. En tiedä oliko hyvä kun ei ollut omaa kapulaa mukana niin lainasin Lilulta pienen kapulan. Aksan jälkeen läähättävä koira ja pieni metalli ei oikein ollut hyvä yhdistelmä kunnon pitoon. Vaan tulipa tehtyä...

Torstaina tehtiin kisamainen treeni ulkona pimeässä. Marika päätti liikejärjestyksen ja sen miten liikkeet suoritetaan. Tehtiin kaikki muut paitsi paikallaolot ja metalli tehtiin puukapulalla niin että Marika toimi esteenä. Muuten olin tosi tyytyväinen suurimpaan osaan liikkeisiin, mutta liikkuritreenin vähyys tuli esiin mm. luoksetulossa. On ihan viritettynä ja varastikin sitten Marikan käskyllä maasta sivulle (kun toisti käskyä). Z:takin tehtiin hieman eri tavalla. Välillä kävelin koiran ohi ja vällillä kutsuin mukaan seuraamiseen niin meni sekaisin. Ehkä outoa mutta lisättiin vettä myllyyn. Fidziä saa haastamalla vaan paremmaksi, joten kisatreenin jälkeen otettiin luoksetulo ja Z:ta uudestaan vielä suuremmilla häiriöillä. Luoksetulossa piti kestää useampi käskytys ja Marikan erilaisia vapautusyrityksiä. Mokasi muistaakseni vielä kerran mutta sitten oli parempi. Z:ssa tehtiin niin että jätin asentoon, kävelin ohi, Marika käveli sitten ja kutsui koiran seuraamaan tai sitten niin että Marika käveli ensin ohi ja minä sitten ja kutsuin seuraamaan. Näissäkin aluksi mokaili kovin eikä lähtenyt seuruisiin enää mukaan, mutta loppuun saatiin korvat ja pää mukaan. Olipa taas äärimmäisen hyödyllinen ja tärkeä treeni ennen kisaa.

Perjantaina hallilla. Paikallaoloissa ok muuten, mutta koomaili maahanmenossa. Piti ottaa uusiksi. Luoksetulossa pyysin Marilta käskystystä alkuun ja seisomiseen ja palkkasin kun pysyi. Itsekseen otettiin metallia nyt oikean kokoisella kapulalla niin pito oli hyvä. Tunnarin teki myös hyvin. Z:ssa yritin palkkailla seuraamiseen lähtöjä. Lisäksi jatkoin torstain teemaa eli välillä ohikävelyä ja välillä mukaan. Nyt teki paljon paremmin. Kaukoissa palkkasin ekaa nousua M-I ja uusi sana toimii (toivottavasti se näkyy kisoissakin). Tekee nyt ihan eri mielentilalla M-I vaihdon. Kai tuo uusi käsky pitää nyt uskaltaa ottaa jo kokeeseen käyttöön.

Perjantaista lauantaihin meillä oli Marikan pojat hoidossa. Hyvin meni viiden koiran kanssa, vaikka Nizan pinnaan vähän kiristikin. Lauantaina tehtiin pitkä talvinen lenkki. Ella päätti pyöriä jossain ihanassa p*skassa. Teki mieli laittaa mustaan pörssiin beaglestä myynti-ilmoitus, kun oli kaulapannat ja kaikki siinä itessään. Lauantai pidetiin treenivapaata.

Sunnuntaina oli Teemun agilitytreenit ja Niza pääsi Ruskan kanssa treenaamaan. Fidzikin pääsi mukaan ottamaan tokoa. Tehtiin odotellessa luoksetulo, kaukot, tunnari, paikkamakuun aloitusta ja, Z:tan osasia. Luoksetulo oli hyvä, myös kaukojen vaihdot. Ainut että ei kestänyt minun paluuta sivulle kun istui. Oli vissiin niin kova palkan odotus M-I vaihdon jälkeen. Oho, sitä on kyllä tullut vähän palkattua. Tunnarissa mokasi kun Marika kapulaa viedessä kutsui Fidziä mukaan. Olipa aika nolo. Kuunteli myös aksakentän tapahtumia ja sieltä kuuluvan "odota-käskyn" seurauksena pysähtyi kun olin antanut oma-käskyn...no saatiin kuitenkin lopulta taas korvat ja pää mukaan. Nyt ei koomaillut paikkamakuun aloituksissa ja Z:tan häiriöt teki hienosti. Oli kuitenkin tosi pinkeänä koko treenin. Oli tarkoitus pitää to ja pe vapaata ihan oman pään takia mutta nyt en tiedä uskallanko kun oli yhden vapaapäivän jälkeen jo vähän liian innokas. Ehkä se kuitenkin vaikutti mielentilaan että varmaan kuvitteli pääsevänsä agiin.

Niza meni Teemun ratatreenin tosi hyvin. Omia pieniä mokia ohjauksessa, mutta ei sen suurempaa. Saatiin kehujakin mikä on tietty aina kivaa. Ruskan kanssa tehtiin perusohjauspätkiä ja oli kyllä silmiä avaavaa. Ensimmäinen harjoitus oli aika vaikea kun ensin ladataan suoraa ja sitten pitäisi kääntää rytmillä ja perusohjauksella. Huomasin että jään katsomaan koiraa herkästi ja silloin rintamasuunta jää tietenkin auki niin käännöksestä ei voi edes teoriassa tulla tiukka kun ei sitä ole ohjauksessa kerrottu. Ruska oli kuitenkin pätevä, ja taisi se Teemu sanoa että se on paras Spiikun pentu mitä on nähnyt. On se kyllä elastisuudessaan ja nopeudessaan aika hieno minustakin.

Niza vetreä vesikoira saavutti viides päivä jo veteraani-iän ja on jo 8v. Onnea ihanainen! Uskon että arvosti lahjaansa Teemun opissa:)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kylmästä lämpimään ja takaisin

Buuh, se olisi paluu arkeen, mutta onneksi ihana joulu on jo niin lähellä (ja pidemmät vapaat). Koirat viettivät viime viikon hoidossa kun me kaksijalkaiset lomailimme Teneriffan lämmössä. On se onni ja ihanuus että on niin ihania ihmisiä ympärillä. Kaikki koirat saatiin tuttuihin vaikkakin eri paikkoihin hoitoon. Jokaisella oli kuitenkin kaksijalkaisten lisäksi nelijalkainen kaveri seurana. Kuuleman mukaan kaikilla oli mennyt viikko oikein hyvin, mutta haluan uskoa että mielellään ne tulivat kotiinkin.

Ennen lomalle lähtöä ehdittiin kisata Ruskan kanssa RiMan kisoissa. Tuomarina oli Jari Suomalainen. Radat oli tosi vauhdikkaita ja suoraviivaisia, ja se koitui meille haasteeksi. Ekalla radalla Ruska possuili kunnolla. Varasti lähdön, tuli puomin läpi lujaa ja pisteenä i:n päälle teki vielä lentokeinun. Päätettiin tai minä päätin sitten lopettaa suosiolla siihen. Pidin pienet sulkeiset ennen toista rataa siitä miten lähdössä ollaan jne. Toinen rata olikin jo vähän parempi, mutta olihan sekin aika kaahotusta ja en tiedä montako kertaa jouduin kutsumaan takaisin ja montako kertaa yritti kysyä että mihin. Ilman ratavirheitä me ihme kyllä päästiin maaliin, ja samalla tuli kisakirjaan merkintä toisesta LUVA:sta. Tuomari tosin kysyi että ylittiköhän se niitä hyppylinjoja kun ei ehtinyt näkemään. Eli voitte kuvitella kuinka sujuvaa se meno oli. Ihanan kovaa se kyllä menee. Paljon kovempaa kuin mun omat turrukat. Hallinnassa se kyllä ei vaan vielä ole :)
 

Messari lähenee ja paniikki meinaa iskeä. Treenikamat on tossa odottamassa ja kohta olisi tarkoitus lähteä tokoamaan tonne jäähän ja pimeään. Tehdään mitä pystytään. Jäätynyt maa vaan vähän meinaa haitata treenaamista. Kaukojen M-I vaihtoon taisin keksiä ratkaisun vaihtamalla käskyn. Hyppyvaihtojen opetus on vähän alkuinnostuksen jälkeen jäänyt....On se vaan tosi työlästä vaihtaa tekniikkaa koiralta joka on jo viisi vuotta tehnyt yhdellä tapaa. Jos sitten seuraavan koiran osaisi opettaa taas astetta paremmin. Niin ja Marikan haaste on huomattu, ja siihen yritetään vastata.