maanantai 21. joulukuuta 2015

Katseet ensi vuoteen

Kun taaksepäin katsoo, niin tämä vuosi koirarintamalla on ollut yllättävän raskas. Niza on suurimmaksi osaksi voinut hyvin, mutta siltä on jouduttu poistamaan kaksi kynttä, kun ne ovat haljenneet ytimeen asti. Zap puolestaan joutui OCD:n takia leikkauspöydälle ja sen kuntoutukseen onkin sitten kulunut pitkä aika. Ellan vaivat taas menivät niin pahoiksi, että sille piti sanoi lopulliset hyvästit. Fidzi on vissiin ainut, joka on selvinnyt tämän vuoden vammoitta. Ja sitten on vielä Marikan Rawin tilanne....

Vaikka aika paljon on ollut epäonnea, niin on tähän vuoteen mahtunut onnistumisiakin. Zap vielä keväällä ehti kisata ekan tokokisan hienolla menestyksellä ALO:ssa. Lisäksi se sai paikan uudenmaan nuorten koirien tokorinkiin. Ja siellä ollaan nyt syksyn/talven mittaan saatu kivoja treenejä mahtavassa porukassa. Fidzin kanssa kevään kisat meni aika kivasti ja SM:ssäkin pääsi finaaliin hienolla suorituksella (finaalia ei muistella :) ). Uudenmaan pm-hopeetakin se voitti (ei niin onnistuneella suorituksella tosin).

Nyt on kuitenkin tämä vuosi lopuillaan, joten katseet yritetään suunnata positiivisin mielin ensi vuoteen. Zapin leikkauksesta on kulunut yli puoli vuotta, ja se ei ole kertaakaan ontunut leikkauksen jälkeen. Nyt ollaan tokossa treenattu oikeastaan jo kaikkea muuta paitsi luoksetulon stoppeja. Ja voin sanoa että nautin sen kanssa tekemisestä tosi paljon. Onhan siinä ihan kamala työmaa, mutta ehkä joku päivä saadaan paketti kasaan. PARASTA on kun vaan saadaan tehdä täyspainoista treeniä ja nauttia yhdessä! Tavoitteena on korkata avoinluokka ennen kevättä. Jäljestämistäkin on jatkettu vaihtelevalla menestyksellä, ja sitäkin on tarkoitus jatkaa, Fidzin kanssa tyhjään lähetyksissä on jo onnistumisia, mutta en silti voi sanoa että se sitä osaa. Lähdetään nyt kuitenkin ehkä ensi vuoden karsintoja katsomaan. Niza täytti joulukuun alussa jo kymmenen, mutta on tosi kivassa kunnossa ja saa toivottavasti jatkaa bc:den juoksuttajana vielä pitkillä lenkeillä.

Ruskankin kanssa on ollut hieman haasteita ja ollaan oltu pidemmällä kisatauolla. Sen mielentila on vaan ollut tosi huono ja sen takia otti kisoissa helppoja virheitä. Tämän eteen on tehty töitä ja viimeiset pari kuukautta treenit on mennyt niin hyvin että sunnuntaina käytiin kokeilemassa kisaamista. Aika kivasti meillä meni, vaikka täytyy myöntää että kaksi vitosta syökin naista...mm. vikan hypyn ohitus. Pääasia kuitenkin oli että teki kivasti töitä myös kepeillä ihan itsenäisesti, joten hyvillä mielin jatketaan kisaamista tammikuussa. Toivotaan että niitä tuloksiakin alkaa tulemaan.

Me kuitenkin ollaan valmiita jättämään tämä vuosi taakse ja suuntaamaan katseet toivottavasti valoisampaan ensi vuoteen! 

Rauhallista joulunaikaan ja onnekasta vuotta 2016!


keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Ellan viimeinen matka

Ajatus omasta koirasta oli minulla ollut oikeastaan koko lapsuuden, mutta äidin todella kovan allergian vuoksi me ei sellaista kotiin voitu hankkia. Heti kun muutin pois kotoa opiskelemaan oli aika kuitenkin toteuttaa tämä pitkäaikainen haave ensimmäisestä omasta koirasta. Kun mietin minkä koiran ottaisin niin tarkoitus oli vaan saada kiva kaveri lenkeille, jonka kanssa olisi helppo elää ja matkustella mm. junassa ja joka ei kokonsa puolesta olisi liian suuri rasite opiskelijan budjetille. Varmaan suurin syy beaglen ottamiseen oli myös sen hellyyttävä ulkonäkö. Kun otin kasvattajaan yhteyttä kyselin tietenkin että myyvätkö koiraa "perheeseen" jossa ei metsästetä. Kasvattaja oli kuitenkin sitä mieltä, että kun koiran aktivoinnista ja liikunnasta huolehditaan ei metsästys ollut niin oleellista. Ja niin Ella sitten pitkän odotuksen jälkeen saapui meille Cardiem kennelistä, heidän ensimmäisestä pentueestaan.

Ella pentuna
Ellan oman lauman ulkopuolella ehdottomasti paras ystävä oli Tuike

Pakkasellakin ulkoitiin vaikka se ei beaglen mieleen aina ollut

Junamatkat tuli opiskeluaikoina tutuksi
Ella on aina ollut todella ahne. Tästä syystä sille oli aika helppo opettaa perusasioita. Se teki kaiken aina häntä heiluen. Me käytiin sen kanssa pentukurssit, tokon alkeet yms. kursseja. Sitten löysimme tiemme agilityn pariin. Alku sen lajin kanssa ei ollut ihan helppoa kun nenä vei milloin mihinkin ja jouduin kantelemaan beagleä jäähylle. Muiden ryhmäläisten edetessä me junnattiin paikoillaan kunnes yhtenä päivänä beagle syttyi agilityyn, ja kun se syttyi ei se enää koskaan sen jälkeen karannut agilityradalta tai treenistä vaan teki aina minun kanssa yhdessä. Agilitystä tuli meidän päälaji, mutta jatkettiin kuitenkin pienimuotoisesti tokon saralla. Lisäksi Ella pyörähteli näyttelyissä, ja treenasi myös flyballia.

Ellan viimeiset tokokisat

Agilitykoira siitä tuli

Mutta jäniskoiraa siitä ei tullut :)
Se opetti alussa elämää pelkäävälle Nizalle leikkimisen taidon
Ella on ollut minulle niin suuri opettaja. Se esitteli mitä koiran kanssa harrastaminen voi olla ja tempaisi minut täysin mukaan koiramaailmaan. Se opetti minulle niin paljon koiran koulutuksesta kun koira voi opettaa.

Kaikessa itsenäisyydessään ja itsepäisyydessään se kuitenkin on tykkäsi olla yhdessä, laumassa. Olin siis ainakin osannut rakentaa siihen hyvän suhteen. Minulle sanottiin että älä koskaan päästä sitä vapaaksi tai et enää näe sitä, mutta niin vaan tuo beagle juoksi koko 11 vuotta metsälenkit vapaana, Eikä se yrittänyt karata kertaakaan. Se ainoastaa saattoi jäädä hajujen maailmaan tai marjoja syömään ja sitä sai huudella että pysyi mukana.

Se on ollut aina meillä se koira joka keksi omiaan. Se on yllätetty keskeltä ruokapöytää omena suussa. Kesti hetken tajuta että beagle kävi aina päiväsaikaa hedelmävarkaissa. Se penkoi kaikki kassit, takkien taskut yms. ja tästä syystä joutuikin pari kertaa tiputukseen kun oli vetäny purkkapussit tyhjäksi. Rasvoja ja kurkkupastelleja on myös popsinut lukuisia ja vaipparoskiksia penkonut. Kaikesta sen kanssa kuitenkin aina selvittiin säikähdyksellä.

Ella jätti jälkikasvua maailmalle
Sille kaikkein tärkeintä maailmassa oli aina oma koti. puhdas peti, RUOKA ja aurinko. Se ei koskaan tykännyt hihnalenkeistä. Jo nuorena kun Aapo yritti ottaa sitä juoksulenkille mukaan oli kommentti että "ihan kivasti kulkisi jos saisi pyörät alle" :) Metsässä vapaana se kuitenkin rakasti lenkkeillä kun sai mennä hajujen maailmassa omaan tahtiin.



Niin hassulta kun se tuntuukin niin tuo söpö pieni koira on ollut ehkä myös se haastavin. Se vanhemmiten aika hanakasti valitsi kaverinsa ja myös vihamiehensä. En tiedä mikä sen teki että alkoi vihaamaan tiettyjä koiria jotka lenkkeili samoilla seuduilla (vaikka ei koskaan ollut niitä sen lähemmin tavannut), mutta hirmuinen oli murina ja karvat pystyssä heti kun vaan haistoi vihamiehensä. Kerran se pääsi Aapolta karkaamaan ja todentotta kimppuun se yritti. Onneksi sillä on niin löysät huulet että ei saanut kaverista mitään otetta ennen kun Aapo sai sen jo takaisin kiinni.

Ella ei elämäänsä ihan terveenä saanut elää. Agilityura loppui siihen kun sen toisen etujalan varvas meni tuntemattomasta syystä lenkillä täysin säpäleiksi. No ikää sillä oli jo tuossa vaiheessa sen verran että ei se enää tuntunut niin suurelta menetykseltä. Muilta onnettomuuksilta onneksi vältyttiin, mutta hiiva on ollut sen suurin kirous jo useamman vuoden. En edes muista kuinka monella eri shampoolla, lääkkeellä, liuksella sitä on hoidettu. Lisäksi ruokavaliolla on yritetty saada hiivaa kuriin. Muutaman viimeisen vuoden ajan hoidot kuitenkin on enää ollut oireiden lievitystä koska hiiva puhkesi niin pian aina takaisin että ei voi sanoa että siitä enää päästiin eroon vaan se meni krooniseksi. Viimeisen puolen vuoden aikana sille alkoi ilmestyä huuliin kasvaimia ja kesällä sen kitalaki aukesi niin että sinne muodostui etuhampaiden taakse sellainen tasku joka keräsi kaiken mahdollisen tietenkin aiheuttaen pahaa tulehdusta (ja toki myös vaikeutti syömistä). Kesällä Ella nukutettiin kun koko suu putsattiin ja hoidettiin. Samalla kertaa sai lehmän kuurin antibiootti- ja hiivalääkkeitä. Kesä päästiin yli, mutta parin kuukauden päästä oltiin tultu takaisin lähtötilanteeseen. Suu ei ollut pysynyt kunnossa (epäilys että kasvain suussa sai aikaan sen) ja kosteuden myötä hiivakin pukkasi koko ajan pahemmaksi. Näiden lisäksi se oli myös jo selvästi höppänöitynyt. Se mm. saattoi kävellä ihan pokkana pari tuntia lenkin jälkeen Luukaksen huoneen matolle pissalle. Muutenkin tarpeiden teko sisälle alkoi yleistymään paljon. Ellalle oli vaan kertynyt jo liian monta sen elämänlaatua heikentävää asiaa, joten oli aika tehdä sille viimeinen palvelus.

Täydellinen beagle <3
Kun oltiin tehty päätös että Ella pääsee sinne missä sitä ei vaivat haittaa. Vietettiin viimeiset päivät mitä meillä oli jäljellä Ellan ehdoilla. Se sai syödä herkkuja enempi varmaan kun viimeisen puolen vuoden aikana ja se nautti. Käytiin metsässä kävelyllä kun syksyinen aurinko paistoi ja mentiin niin hitaasti että se sai rauhassa haistella. Nostin sitä välillä syliin ja juttelin sille kuinka kiitollinen olen sille kaikesta ja miten en ikinä voisi korvata sille sitä mitä se on elämääni tuonut ja pyysin anteeksi että jouduin nyt tekemään lopullisen siirron. Koska Ella vihasi eläinlääkäreitä lukuisten siellä vierailuiden vuoksi niin järjestin asian niin että sen ei viimeiselle matkalle siellä tarvinnut lähteä (Kiitos Laura <3) .


28.10.2015 Ella sai nukahtaa viimeisen kerran omassa pedissään siellä rakkaimmassa paikassa eli kotona. Itkuhan siinä tuli taas tuhannen kerran, mutta toisaalta iso kivi putosi sydämeltä. Nyt ei tarvinnut enää olla huolissaan sen kunnosta. Ehkä rankin hetki oli kun en enää kuullut sen tuttua kuorsausta. Ensimmäinen oma koirani oli oikeasti poissa. Koira joka oli kulkenut yli 11 vuotta rinnallani. Kiitos rakas beagleni. Tulet olemaan niin meidän kun varmasti monen muunkin muistoissa ikuisesti. Sinä olit vaan the Number one and nothing less!

<3


Kun kaipaus ja ikävä 
polttaa niin, että satuttaa, 

kuuntele silloin sydäntäsi, 

joka kertoo sinulle, 
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan, 
ja nyt muistot ovat kauneinta 
mitä sinulla on."

tiistai 20. lokakuuta 2015

Lupa suorittaa

Zappi pappinen on reenaillut niin tokoa kun jälkeä. Sen kanssa on vaan niin erilaista kaikki tekeminen kun mitä Fidzin kanssa on. Hyvin opettavaista itselleni siis. Zapille kun kaikki tekeminen on todellakin vaan lupa suorittaa juttuja, kun tuntuu että Fidzille ne on enempi käskyjä joita mielellään tottelee jotta saisi minut iloiseksi. Tekeehän se Fidzikin tosi mielellään, mutta niin eri lailla ja eri mielentilassa. Zapin kanssa joudun paljon enempi miettimään mitä teen, milloin ja miten. Leikkauksesta tulee tällä viikolla kuluneeksi 20 viikkoa (piti jo ihan laskea), mutta silti en ole ottanut sitä vielä ihan täyspainoiseen treeniin koska se on niin kaheli. Vielä ei siis olla tehty ollenkaan kiertoja, kapulan vauhtinostoja, luoksetulon stoppeja, ruutua ja merkkiä vauhdissa eli ei mitään missä tulee kovassa vauhdissa nopeita käännöksiä tai pysähdyksiä. Suurin pääpaino treeneissä on ollut ajattelemisissa, staattisuuksissa, tekniikassa jne. ja voin sanoa että ei ole ollut ihan helpointa. Zapista kun kaikki on sairaan siistiä ja koska kaikki siisti pitäisi tehdä täysiä. Ongelmana kuitenkin on että oman pään käyttö muuhun kun vauhdin lisäämiseen on todella vaikeeta ilman ääntä. Pienin askelin ollaan ehkä kuitenkin treenien saralla edistytty. Seuruu on parantunut. Helposti vielä vähän painaa, mutta on jo paljon parempi, siistimpi ja tasaisempi. Tunnarissa on ollut hyvinkin pätevä. Sitä on tehty jo pari kertaa ihan kisamaisena eri paikoissa eikä ole näpsinyt vieraita. Vauhtia on tietty aika paljon mutta muuten ihan siisti. Kaukot edistyy...hitaasti mutta kuitenkin jo onnistumisia. Jättävätkin on aika ok (istumisessa tekniikka välillä sekoaa mutta muuten kivasti). Nyt pitäisi ottaa enempi treeniin palkattomuutta (edes pienempinä pätkinä) ja sitten sitä meidän kuplan rakentamista. Fidzi varmaan melkein syntyi jo kuplaan minun kanssa mutta toisin on Zapin kanssa. Meidän kuplaan mahtuu vielä mm. kapulat, lelut, muut juoksevat koirat jne. eli siinä on enempi rakentamista.


Jälkeä on tehty nyt pari kertaa jo metsään kepeillä. Yllättävän kivasti on nämä treenit mennyt ja hyvin on myös kepit noussut. Nyt pitää ottaa jäljellä maastonmuutokset mukaan kun eilen pelkkä kaatunut pieni puu piti kiertää :O Pitäisi ehkä vaan enempi saada vieraita tekemään noita jälkiä (vaikka ei se toistaiseksi ole ollut ongelma). Esineitä pitäisi myös tehdä nyt enempi! Mutta on noi metsälajit ihania (eikä tarvitse murehtiä äänistä!).



Fidzin tokotreenit on pääpainossa ollut vaan eteen tai tyhjään lähetyksissä, ja säälittävää mutta ei se osaa sitä siltikään. Pikkasen epätoivoinen olo tuon liikkeen kanssa. En tiedä milloin ja miten saisin tämän sen päähän. Rasittavan vaikeeta, mutta jatketaan yrittämistä...

Niza reppana joutui taas saikulle kun sen takakynsi hajosi niin että piti poistaa koko kynsi. Nyt on tietty kipeä ja menee hetki ennen kun taas pääsee lenkille mukaan. Reppana kun se niin nauttii noista pitkistä kävelyistä. Toivottavasti kuitenkin paranee yhtä hyvin kun etujalan kynsi mikä irtosi puolivuotta sitten. Nyt sain vihdoin aikaiseksi tilata trimmeriin uuden terän ja Nipa pääsee tuosta pitkästä tukastaan tällä viikolla eroon. Meinasin olla jo laiska ja viedä trimmaamoon kun ei ollut omassa koneessa terää. Soitinkin jo paljonko maksaisi että leikataan vesikoiralta turkki alas. En tajunnut että se on niin kallista! 70E yksi turkin leikkuu (ilman mitään muotoilua), ja koska uusi terä maksaa melkein puolet tästä hinnasta ja sillä leikkaa sen turkin usemman kerran niin ei auta köyhän äitiyslomaisen kun tehdä vaan itse :) 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Viimeisimpiä

Fidzi on nyt noin kuukauden päivät yrittänyt opiskella tokon uusia liikkeitä, ja voin sanoa että ei se ihan helppoa ole. Merkitön merkki meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Miten saan tuon kaikkea bongaavan koiran ajattelemaan SUORAAN juoksemista eteenpäin johonkin tyhjään, varsinkin jos pitäisi juosta niin että edessä oleva tila on aika ahdas (esim. seinä edessä). No en tiedä tähän vielä vastausta vaan me jatketaan treenaamista. Viime lauantaina oli kuitenkin uudenmaan tokon pm-kisat ja aika uhkarohkeina sinne lähdettiin koska tiesin että uudet liikkeet ei tosiaan ollut valmiita. Ajattelin kuitenkin että ei se Fidzin kokemuksella haittaa. Ei sitä haittaa vaikka ei osaa, jos vaan tuntee että minä olen siihen tyytyväinen.

Keli lauantaina oli ihan kamala. Koko taivas tuli niskaan ja ennen paikallaoloja vielä salamoi ja ukkosti. Suorituksen aikana onneksi vaan satoi, kovaa. Istumisen alussa yritin korjata Fidzin ryhtiä ylemmäs mutta sade painoi sen korppikotkaksi. Siinä se kuitenkin urheasti istui koko 2 min hyvin säälittävän näköisenä, vaikka sen molemmilta puolilta lähti koirat. Maihinkin meni yhdellä käskyllä mutta ei ihan toivotulla tavalla mutta annettakoon anteeksi tuossa kelissä. Loputkin uudessa paikallaolossa onnistui sinne päin oikein joten näistä 8 ja 8,5.

Seuraamisen teki hienosti ottaen huomioon ikävän sateen mikä sai aikaan pärskintää ja silmien siristämistä. Peruutuskin onnistui ilman kompurointia (8). Ohjatussa tuli esiin meidän merkittömän merkin koulutusvaihe. Olen liian hätäisesti (tätä kisaa silmällä pitäen) ottanut merkitömän merkin treeniin hämymerkit ja nyt ollaan siinä vaiheessa koulutusta vissiin menossa että ajattelee että merkit on aina vaan hämäyksenä ja niitä ei tule noteerata. Ei siis ollut menossa ohjatussakaan merkille, mutta sain pysäytettyä säteen sisään. Oli kuitenkin ihan kuutamolla kapuloista eikä nähnyt niitä (tämä on sen perusvirhe silloin kun on kaksi liikkuria toinen joka käskyttää meidän vieressä ja toinen joka käy pudotamassa kapulat) joten en saanut sitä sallittavien käskyjen rajoissa kapuloille (0). Z:ssa teki lätäköistä huolimatta kaikki asennot oikein! Seuruukin tuntui mukavalta (8,5). Luoksetulo oli tosi siisti, tykkäsin (9). Ruutu ei ylläri onnistunut kun en saanut koiraa sallittujen käskyjen määrällä merkittömän merkin säteen sisään (0). Tuomarin kuitenkin kiltisti antoi meidän suorittaa koko liikkeen loppuun asti, mikä oli kiva!

Toisessa setissä alkuun uusi kiertohässäkkä. Tämä meni ihmeen siististi aika tuurilla kyllä (9). Kaukot vähän nihkeesti (9,5) ja tunnarilla tarkasteli normaalia enempi (8,5). Tällä suorituksella irtosi kolmos tulos 218 pistettä. Ei kai siihen sinänsä voi olla tyytyväinen, mutta tässä koulutuksen vaiheessa ja tuossa säässä kyllä olin (ja irtosi sillä pm-hopee). Ja Fidzi tuntui kivalta! Ainut mikä häiritsi kehässä oli että alun perusasennot oli vaikeita kun ei olisi halunnut istua lätäköissä :) Onnea tämänkin vuoden ansaitusta piirinmestaruudesta Jessicalle ja mäkiselle!

Uitettu mitalisti
Zapin leikkauksesta on nyt yli kolme kuukautta, ja tänään saimme vihdoin kotimme takaisin kun purin kaikki häkkihärdellit yms. tilarajaukset. Zap oli reilu viikko sitten taas fyssarilla ja kaikki näyttää edelleen hyvältä. Varaa kaikille jaloille tasaisesti. Ei arista mitään. Liikeradat hyvät. Syvät lihakset on kehittynyt vaikka muuten vähäisen liikunnan vuoksi onkin aika lihasköyhä. Nyt kuitenkin saatiin lupa vapaana olemiseen vaiheittain. Se onkin nyt viikon ajan ollut joka toinen päivä vapaana muutamien minuuttien ajan ja jestas miten se nauttii. Pikku hiljaa lisätään myös treenien määrää. Nyt on tokossa saanut tehdä edelleen vaan rauhallisia liikkeitä ja lisäksi on aktivoiduttu jäljestämisen kanssa. Toivottavasti syksy on pitkä ja ehdittäisiin tänä syksynä tekemään vielä metsäjälkiä. Nyt on vaan jäljestetty nurmella. Kepit testattiin jäljellä viime viikolla ekaa kertaa ja hyvin reagoi, mutta aika hätäiseen oli lähdössä takaisin jäljelle. Parastahan kuitenkin vaan on, kun voi taas vähän tuohuta tuon pikku pojan kanssa.

Niza kävi vetämässä muutamat aksatreenit loppu kesästä ja kisasi HiHan pm-joukkueessa. Ei tullut menestystä, mutta hyvin helposti kulki vielä kohta 10 vuotias veteraani. Hierojallakin Niza todettiin ikäisekseen hyvä kuntoiseksi. Lantiossa ne tutut helposti aukeavat jumit mutta ei muuta.

Ruskan kanssa agility on tuntunut tosi mahtavalta. Nyt meillä on vaan keppiongelma, joka johtuu ehkä toki osittain osaamattomuudesta (vaikeammat kulmat), mutta suurimmaksi osaksi se on vireongelma. Ei vaan malta tehdä töitä ja hakea itse oikein sisään tai malta pujotella loppuun jos itse lähden edelle. Kokeilen nyt palata alkuun ja opettaa Ruskalle kepit uudestaan 2x2 menetelmällä (opin samalla itse uutta). Toivottavasti tämä auttaisi.

Kepeillä possuilija possupalkintonsa kanssa

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Leireilyä

Viikko sitten oltiin kolmen bc:n voimin T-leirillä Hartolassa. Oli ihana kun sain ottaa Ruskan agilityyn mukaan kun Zapin treenit tässä kohtaa toipumisprosessia on aika minimaalisia. Zap kuitenkin osallistui Christan ja Oilin koulutukseen tekemään tunnari(maltti)treeniä ja lisäksi tehtiin Timon opastuksella jälkikeppien ilmaisutreeniä. Christan koulutuksessa Zap oli ihan ihmeen pätevä tunnarissa. Se selvisi tosi hienosti haasteista (tehtiin siis ilman juoksemista). Ainoastaan kapuloiden heittäminen oli sille liian vaikeeta. Olin tosi tyytyväinen että pystyi työskentelemään noin hienosti vaikka sillä virtaa riittäisi tällä hetkellä pienen kylän valaisemiseen. Oilin treenissä ei sitten enää ollutkaan niin hyvä kun oli jo niin siistiä että ei oikein pysynyt maltti matkassa kun piilotettiin omaa. Hienoa oli kuitenkin kuulla ja huomata että tietää tosi hyvin mistä on liikkeessä kysymys, mutta malttia pitää vaan treenata haasteilla. Tätä onkin nyt hyvä tehdä paljon, koska kun pääsee juoksemaan kapuloille niin ehkä selviää siitä kun on paljon haastettu ilman vauhtia. Jälkikeppien nostot Zap tajusi heti ja oli jälleen tosi pätevä. Voi kun se nyt parantuisi hyvin ja päästäisi taas loppu syksystä enempi tekemään!



Ruskan kanssa treenattiin leirillä jarruja ja jestas se oli taas vaikeeta! EI auta kun vaatia noita jarrutuksia tosi säännöllisesti kun muuten alkaa posaltamaan kaikesta läpi. Harmi vaan että Ruskan takatassut aukesi eikä päästy vikalle treenikerralle, mutta äitipä pääsi parin vuoden tauon jälkeen aksaamaan. Fidzi oli tosi otettu ja näytti nauttivan. Onneksi Ruskan tassut ei mennyt pahasti kun huomattiin ajoissa ja parani nopsaa niin päästiin lauantaina pitkästä aikaan kisaamaan. Oli kyllä ihana kun kaikki kolme rataa meni tosi hienosti. Ekalla radalla tuli harmittavasti putken suun pakkovalssista ohi ts. mun ohjaus oli varmaan myöhässä tai tein sen liian lähellä putkea. Kahdella seuraavalla radalla otti kepeiltä virheet. Ensin lähti tokavikavälistä perään ja siitä hylly kun en korjannut ja vikalla radalla sitten väärin sisään. Noita lukuunottamatta radat tuntui tosi hyviltä eli aika hyvällä mallilla ollaan ja pienestä se on enää kiinni.

Fidzin treeneissä pääpaino on ollut uusissa liikkeissä ja se on ollut aika hyvä. Merkitön merkki on hyvällä mallilla mutta pitää lisätä häiriöitä. Kiertoliikkessä on vielä tekemistä, mutta alkaa sekin hahmottua. Paikallaololiike onnistuu, mutta tahmaa vielä herkästi maihin menossa vaikka meneekin, Ehkä me saadaan piirinmestiksiin paketti johonkin malliin. Tulevana perjantaina päästään taas Christan oppiin, mutta taidankin ottaa Zapin tilalle Fidzin kun sen asenne tunnareilla on mennyt aika itsevarmaksi ja siitä johtuen mokailee tosi herkästi. 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Synttäreitä ja sairastupaa

Ellasta tulee aika vähän kirjoitettua, mutta tänään se täyttää 11 vuotta ja on päivän sankari. Ikävä sanoa että vanhuus ei kuitenkaan tule yksin. Pienempiä (tai miten sen nyt tulkitsee) vaivoja on jo alkanut olemaan, joista se hiiva on aina se suurin vitsaus. Viime viikolla käytiin lomareissun yhteydessä Aapon serkun eläinlääkäriasemalla (on se ihana paikka mutta harmi vaan että sijaitsee Seinäjoella). Ellan koko suu putsattiin ja lisäksi sai uuden tyylisen hiivalääkityksen koko kroppaan sekä tietty niihin korviin sekä antibioottilääkityksen.  Lisäksi en ole vama alkaako höppänöitymään? Pari viikkoa sitten aamulenkin ja ruoan jälkeen köpötteli rauhassa Luukaksen huoneeseen haistelemaan ja kävi samalla matolla pissalla? Eilen olin jo laittanut sille ruoan maahan ja muille annostelin kippoihin niin Ella istui vieressä ja odotti ruokaa (ei siis huomannut että sen kippo oli jo täytettynä sen edessä maassa). Lenkeillähän se ei kauheasti ole koskaan tykännyt käydä kun vaan metsässä ja vanhemmiten vielä vähemmän. Syömisestä ja nukkumisesta auringossa se selvästi nauttii. Mummon ehdoilla aika pitkälti jo mennään. Eletään siis päivä kerrallaan niin kauan kun mieli ja kroppa on virkeä!


Muutenkin meidän harrastukset on aika pitkälti ollut tauolla. Fidzi on pikkasen saanut miettiä uusia tokoliikkeitä. Ruska hieman aksata (aksaamaan olisi kyllä jo palo mutta pitäisi saada treeniseuraa kun yksin ei jaksa niitä esteitä kannella jos rataa mielisi tehdä...toki tekniikkaakin olisi tarpeen harjoitella. Varsinkin sitä käteen tulemista).

Syy varmaan tähän suurempaan taukoiluun on Zapin sairasloma ja mun suuri suru siitä. On nyt kesäkuun alusta ollut taas saikulla. Se leikattiin heti tokon sm:ien jälkeen (mihin ei voinut ontumisen takia osallistua) reilu 3,5 viikkoa sitten olan OCD:n takia. Kirjoittelen tästä sitten oman kertomuksen. Poika voi varsin energisesti kuten sen tuntevat voi arvata. On reppana joutunut olemaan leikkauksen jälkeen kotona rajatussa matotetussa tilassa tai häkissä (kun ei olla kotona) ja ulkona on tehty vaan pieniä hihnalenkkejä (tosin pikkuhiljaa niiden kestoa ollaan saatu kasvatettua). Sen aktivointi on koostunut kokonaan vaan jalan jumppauksista, mutta kohta siis jo kuukausi takana leikkauksesta eli ehkä pahin vaihe alkaa olla takana! Toivotaan että toipuminen jatkuu yhtä hyvin eikä takapakkia tule vastaan.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Tunteiden aaltoilua

Onpa ollut henkisesti yhtä pyörremyrskyä nämä viimeiset neljä päivää. Viikonloppuna kisattiin TOKO SM:t Tampereella. Tarkoitus oli kisata siellä sekä Zapin kanssa joukkueessa että Fidzin kanssa yksilöissä. Zapin kanssa olin treenannut enempi viime viikkoina kuin Fidzin, koska se sitä ikänsä ja tasonsa takia tarvitsee. Meidän treenit oli mennyt vaihtelevasti aikalailla riippuen siitä olinko ehtinyt purkaa koiraa tarpeeksi ennen treenejä. Silloin kun se on purettu sopivasti niin on rento ja keskittyneempi, kun taas siinä sähikäistilassa keskittyy vaan siihen meneekö joku jossain kovempaa kuin se saa mennä ja kaikki tehdään liian täysiä. Alokasluokassa kun ei hirveästi ole noita juoksuliikkeitä ole niin ei oikein toimi. Mutta kaiken kaikkiaan Zap alkoi tuntumaan tosi kivalta ja olin kovin odottanut että pääsen sen kanssa isoihin kisoihin, mutta toisin sitten kävi. Torstai iltana, eli päivä ennen SM:iä kun tulin kotiin tuli ovella vastaan kolmijalkainen koira. Kyllä tuli epäuskoinen olo ja tippa linssiin. Tuntui niin epäreilulta. Zap oli ollut puoli vuotta täysin oireeton ja saanut mennä ja treenata täysiä. Mitään normaalista poikkeavaa ei ollut tapahtunut (toki sen meno on aina päätöntä eli aina vähän tapahtuu). Mutta kohtalo oli meitä vastaan ja en uskaltanut sitä kehään viedä koska mikä olisi kamalampaa kuin kisata kipeällä koiralla tietoisesti. Suretti niin kovin mutta nyt olen siirtänyt ajatukset jo tulevaan. Se on nuori koira ja sen elämä on edessä. Tärkeintä vaan kun saataisiin se nyt taas kuntoon. On ollut kolme päivää totaali levossa. Tänään käytiin eka 30 min hihnalenkki, eikä ontunut mutta torstaina mennään joka tapauksessa eläinlääkäriin katsomaan mikä on tilanne. Pitäkää peukkuja.

Mieli oli aika maassa, mutta jotenkin sain lopulta kaivettua hyvän fiiliksen Fidzin kanssa lauantain kehiin. Kyllä taas elämä opetti että oikeasti parastahan on kun on se terve koira jonka kanssa voi kisata ja jakaa ne onnistumiset (ja epäonnistumiset) ja niin me tehtiin viime viikonloppuna. Lauantai oli meidän päivä. Ekassa kehässä ruutu ja luoksetulo: Ruudussa loikkasi melkein takareinasta yli mutta pysyi sisällä (ja kun finaalissa meni yli niin tarkoittaako että meidän ikuinen etureunalla pysähtyminen on historiaa? Voisiko tähän olla jopa tyytyväinen?). Ruudusta 9,5. Luoksetulon stoppi ei ollut niin hyvä, mutta muuten ok ja tykkäsin kun hypähti lopussa sivulle eikä nihkeillyt, siitä 9. Seuraavassa kehässä ohjattu oli Fidziksi tosi kiva kokonaisuus siitä 9,5. Kaukoissa vähän nihkeili mutta niistäkin 9. Kolmas kehä oli meidän floppi. Ensin Fidzi meni ja varasti tunnareille ja nosti kapulan ihan "rai rai" asenteella ja tuli takaisinkin ihan takki auki. Mun kiltti koira? Tästä armollisesti 5 kun paikkasin Fidzin virhettä huutamalla käskytyksen yhtä aikaa liikkurin kanssa kun näin koiran hännänpään :) Z:ssa vanha virhe palasi. Seisoi istumisen ja onhan se siinä aina ja edelleen matala, mutta ehkä me otetaan Z.ta seuraavan kauden tavoitteeksi kun ruutu on korjattu? (menee nähtävästi aina vuosi yhden ison ongelman korjaamiseen). Siitä 6. Seuraamisesta sai 9, ei tuntunut niin hyvältä mutta ihan ok. Metallissa kopautti taas estettä takaisin tullessa, mutta olin itse tyhmä kun kysyttiin onko korkeus ok niin en pyytänyt laskemaan, vaikka tiedän että Fidzillä on nykyään kolautuksen vaara suurempi (pitää varmaan hypyttää sitä nyt oikeasti enempi koska yritin ottaa opiksi virheestäni ja finaalissa pyysin matalampaa estettä mutta en saanut vaan kaikkien piti mennä samalla 50 cm korkeudella). Metallista 8. Paikallaolot tehtiin vikassa kehässä ja niistä molemmista 10. Enpä olisi uskonut mutta tällä tuloksella (272,5 pistettä) oltiin sijalla 16 ja pääsimme finaaliin. Oli kertakaikkisen hyvän mielen päivä ja olin tosi tyytyväinen Fidzin asenteeseen vaikka oli vähän takki auki :) Lauantain ekat kehät (puhelimesta loppui tila kesken niin jäi loput kuvaamatta).

Finalistin on helppo hymyillä

Jos lauantaina oltiin hetki pilven reunalla, niin sunnuntaina tiputtiin takaisin syvään monttuun. Ekassa kehässä ensin seuruu. Juoksun täyskäännös oli huono, mutta en oikein muista mitä muuta siinä tapahtui, tuntui ihan ok:lta. Siitä 7,75. Luoksetulossa itse mokasin. Sanoin liikkurille että molemmat käskyt käsimerkkejä. Siis oikeasti? Vasta kun jätin koiran aloin miettimään mitä oikein olin sanonut ja korjasin että eikun suulliset käskyt. Voi elämä! En tiedä miten tuomarit tähän suhtautui :) Luoksetulossa taas pysähtyminen huonompi. Selkeästi ei nyt nurtsistopit ole kunnossa. Tästä 7. Sitten tunnari. Nyt malttoi odottaa lupaa mutta meni aika takki auki ja ensin kapuloista ohi mutta palasi nopeasti takasin ja teki minusta ihan kivasti. Siitä 8,25. Ekan kehän vikana liikkeenä ruutu, ja niin kuin kirjoitin niin meni takareunasta yli ja kun veti vielä ruutunauhan rullalle niin voitte arvata että oli haastavaa nähdä onko koira ruudussa vai ei. Odotin hetken jos Fidzi olisi itse tarjonnut uutta paikkaa mutta ei niin käskytin uudestaan ja sain korjattua. Ruudusta 6. Toinen kehä oli meidän osalta ihan floppi. Z:ssa autoin nyt istumisen, eli kaikki asennot ok mutta onhan se matala kyttäri (7,5). Ohjatussa en tiedä mitä mietti. Jäikö liikkuriin ajatukset vai mitä mutta ei ollut suorittamassa merkkiä vaan juoksi eteenpäin. Sain kuitenkin stopattua merkin säteen sisään jolloin jäi leikkiinkutsu asentoon, oikeasti. Siinäpä oli tuomareille miettimistä miten tulkita asento :) Siitä kun yritin lähettää vasemmalle kapulalle jota ei näkynyt niin meni keskelle eli piti taas pysäyttää ja korjauksella sain haetettua oikean. Olipa liike. Ohjatusta 5,25. Siitä kaukot ihan ok mutta nihkeili (8,75). Metallissa kopautti kun en saanut matalampaa estettä. Kysyin voisiko estettä laskea niin tuomari vastasi että kaikki yli 50 cm koirat menee tämän. Yritin sanoa että Fidzi ei ole yli 50 cm mutta tuomari sanoi että tämä korkeus pidetään. No pitäisihän koiran pystyä se hyppäämään mutta kolautti taas (7). Oli kerrassaan paska fiilis tuon toisen kehän jälkeen. Loppuun paikallaolot ja ei kai niissä normaalia kummempaa; istumisesta kuitenkin vaan 8,5 ja makuusta 9. Tuloksenä säälittävät 237,75 pistettä. Ei uskoisi mutta on se silti Suomen 18 tottelevaisin koira. Sunnuntaina ei loppunut akku, eli kaikki on (valitettavasti) taltioituna täällä.

Tämä laji pitää kyllä ihmisen nöyränä. Samaan viikonloppuun mahtuu paljon ihan mahtavia onnistumisen tunteita mutta myös niitä karmivia epäonnistumisia. Tuhannesti onnea kuitenkin menestyneille ja vuodesta toiseen pärjänneille koirakoille. Ootte hienoja!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kohti Tamperetta

Tänään tuli tieto siitä, että Fidzi on läpäissyt karsinnan ja pääsee näin ollen osallistumaan tokon sm:iin. Saan siis kisata Tampereella kahden koiran kanssa. Ihanan jännää taas kerran! Mahtava kun on saanut kisata Fidzin kanssa sm:ssä joka vuosi kun sillä on ollut EVL oikeus! Viime vuoden kisat meni jotenkin oman suorituksen osalta kehnommalla fiiliksellä (1-tuloksesta huolimatta), joten nyt toivotaan sitä samaa fiilistä mitä oli Pieksämäellä ja Kuopiossa. Se on se meidän tavoite!

Zap puolestaan sai paikan uudenmaan koirien tokorinkiin. Tosi mukava juttu (vaikka se näyttö ei ihan parasta ollutkaan). Vappuna Zap tapasi sisarruksiaan kun tokoiltiin Lahdessa tähän tapaan.. Zapin kanssa mietittiin mm. sosiaalista palkkaa ja seuruuta tai sitä miten saisin siitä tasaisen. Näytönkin palaute oli hyvin tilannetta kuvaava: "Hyvä kontakti, paikka ok, liian tiivis, nojaa, vino." Jep, en saa nyt yhtään sallia tuota painamista. Temmon nopeuttamisella mm. haetaan nyt ainakin hieman enempi tasapainoisempaa lopputulosta. Mutta on ne kaikki sisarrukset vaan niin samanoloisia TurBo pentuja.

Iti, Karma, Zap, Siri, Zip ja Trix (Super ei päässyt mukaan)
Heidin kävi eilen taas kouluttamassa HiHassa, ja se treeni taisi tulla nyt juuri oikeaan aikaan. Mun ajatukset aukesi siitä että autan tuota koiraa vieläkin ihan liikaa mm. lätkän ja lelujen kanssa (tämä on peräisin siitä että Zap ääntelee todella herkästi jos ei tiedä mitä tehdä ja siksi olen tehnyt treenit sille niin helpoksi että se tietää mitä tehdä ja näin ollen meillä ei ole ääniongelmaa). No nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen että se ei oikeasti ajattele itse mitään...juoksee vaan ja sitten huutaa jos ei tule palkkaa. Ei kiva. Meni jälki-istuntotreeniksi että saatiin poika ajattelemaan, mutta vaikeuttamalla treeniä poika hiljeni ja otti pienet aivonsa käyttöön. Eli vain se että Heidi heitteli leluja merkin eteen sai aikaan sen että Zap mietti enempi merkkiä ja sitä oikeata paikkaa, HILJAA! Lisäksi sitä meidän yhteisen kuplan rakentamista jatkettiin. Tähän  Zap lopulta illan pimetessä vastasi sillä ilmeellä kun olen toivonut (sulki oikeasti Heidin kokonaan pois). Teki sen eka "käy siihen" treeninä, mutta sen treenin jälkeen sulki sivullakin häiriöt pois. Loisto koira ja nyt vaan pitää uskaltaa alkaa haastaa enempi tuota poikaa. Sitä pitää vieläkin niin pentuna, mutta onhan se jo vuotias :) Olen varmasti tehnyt sille ihan liian helppoa treeniä, varsinkin kun tuota alokasta on nyt aika paljon tehty. Osu ja uppos eilinen oppi.

Tänään Zap, Ruska ja Fidzi pääsivät Marin käsittelyyn. Olin äärimmäisen ylpeä siitä miten rauhassa Zap antoi itsensä hoitaa. Lisäksi se oli vielä aika hyvässä kunnossa mikä oli ihan loistavaa (koska sen meno on niin päätöntä että pelkäsin sen olevan ihan lukossa). Fidzi avattiin vaan nopeasti ja sillä on oma pidempi aika parin viikon päästä. Ruska pitää hoitaa myös uudestaan muutaman viikon päästä kun oli sen verran lukossa niskasta lähtöisin.

Viime viikolla uskaltauduin ensimmäisiin agilitytreeneihin pitkästä aikaan eli siitä sekin taas lähtee...toivottavasti. Vielä Ruska sai juosta enempi kuin ohjaaja, mutta ei se pahalta tuntunut vaikka juoksukuntoa saa taas varmasti vähän hakea.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Näytönpaikka

Zapilla (tai ainakin minulla) on ollut aika jännä viikko, kun sunnuntaina oltiin ekoissa tokokisoissa ulkokentällä ja perjantaina oltiin Uudenmaan nuorten koirien tokoringin näyttökokeessa. Näyttö pidettiin Jessican mattopohjaisessa hallissa. Zap siis "kisasi" alle viikon sisällä kahdessa hyvin erilaisessa ympäristössä. Näytön arvosteli Jessica ja Carina.

Näyttö oli meille tilanteena huomattavasti hankalampi kun ulkokentän kisa, sillä ennen paikkamakuuta emme päässet halliin ja Zap on niin pinkeenä kun tietää pääsevänsä hommin. Sille olisi tärkeä saada olla koepaikalla (parasta jos kehän pääse kulkemaan ympäri) jonkun aikaan ennen suoritusta. Kehään kuitenkin mentiin nyt suoriltaan, ja se ei ainakaan helpottanut tilannetta että Zap pääsi kehään ihanan siskolikan perässä. Oli niin intopiukeena, että ei huomioinut Carinaa ollenkaan joka teki kehätarkastuksen. Oli vaan niin kiire siskon perään. Paikkamakuussa jouduin antamaan kaksoiskäskyn maahan, kun Zap juuri katseli ihan muualle. Makuukin oli levoton... Haisteli, katseli siskolikkaa ja pisti lopulta pään maahan. Pysyi sentään paikoillaan, mutta jestas olisi tehnyt mieli sanoa että nyt kunnolla. Tämä oli kuitenkin tuolle vilkkaalle pojalle tosi haastava tilanne. Tultiin suoraan vieraaseen halliin paikallaoloon. Mattopohjallakaan ei olla nyt viime aikoina juurikaan paikallamakuuta treenattu, että annettakoon anteeksi ja harjoitellaan lisää.

Yksilöliikkeet sitten. Seuruu tuntui vaikeammalta kuin kokeessa mikä varmaan ainakin osittain johtui siitä että ei samalla tavalla voitu kiertää kehää ympäri ennen suoritusta ja toi vilkkaus saa vaan aikaan sitä pään pyörimistä herkästi. Yksi täyskäännös hajosi kokonaan kun piti katsoa ovelle :) Aika kivasti se kuitenkin pysyi paketissa vaikka toki ei nyt niin siisti vielä ole kun voisi olla. Luoksetulossa jäi kivasti istumaan ja tuli kivasti mutta heitti lopussa tassun mun jalan päälle :) Sitten näki kun liikkuri otti kapulan. Pidon sijaan olisi vissiin toivonut että se kapula olisi heitetty, Keräsi kuitenkin kielen takaisin suuhun otti kapulan ja piti nätisti sivulla. Pylly pysyi maassa myös luovutuksessa. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt Zapin noutokapulatarpeita vaan jäi tosi kiinni liikkuriin joka otti kapula. Siitä kun sitten piti samalta paikalta lähteä tekemään liikkeestä seisomista niin ei ihan ollut pikku pojan ajatukset kasassa. Lähti kuitenkin mukaan (huonosti) ja teki liikkeen mutta ajatukset oli täysin noutokapulassa. Olen tiedostanut tämän kapulahulluuden ja ollaan treenattu niin että kapuloita on kentällä, mutta se että saa pitää hetken ja sitten pitää luopua...siinä on vielä hommaa mutta otetaan työn alle :) Toinen asia mitä pitää vielä testata on liikkeiden välit. Nyt joudun vielä tosi rauhallisesti silittämään ja käskemään käy-käskyllä maihin kun pojalta lähtee mopo aika herkästi kehuista lapasesta mutta tämäkin olisi varmaan harjoiteltavissa. Video. Ja ehkä kun pääsee tekemään enempi juoksuliikkeitä on kehässä olo helpompaa kun ei tarvitse koko ajan olla niin hillittyä (hallittua).

Sanotaanko että virheittä ei selvitty, mutta olen siitä huolimatta tyytyväinen että tuolla vilkkaudella pieni kokematon poika pystyi noinkin hyviin, rentoihin ja iloisiin suorituksiin kahdesti viikon sisällä. Mahtava jätkä! Näytössä oli kymmenisen koiraa ja kaikille paikkoja ei tietenkään riitä, mutta parin viikon sisällä selviää kuinka meidän käy. Sen mitä näin niin siellä oli tosi kova taso ja osa koirista oli varmasti jo paremmin "paketissa".

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Eka kisa

Käytiin eilen Inkoossa korkkaamassa Zapin tokokisaura. Tuomarina Ralf Björklund. Oli hauska sattuma että aikoinaan aloitin Fidzin kanssa tokossa kisaamisen samaisen kerhon kokeessa samalla kentällä. Kisa oli hiekalla ja puitteet muuten tosi kivat, mutta tuuli oli tosi kova mikä sai tietty aikaan lepattavia kehänauhoja ja jätesäkkiroskiksia ja näitä ei olla ehditty harjoittelemaan mutta ei onneksi kovemmin poikaa haitannut. Kisa alkoi vasta iltapäivästä. En silti saanut päivän aikana kyllä tehtyä mitään kun vaan jännitin kisaa, oikeesti. En edes muista milloin olen viimeksi kisannut tavallisissa kyläkisoissa. Fidzin kanssa se olisi voinut olla rento kokemus, mutta eka kisa tuon ferrarin kanssa pisti jännittämään, Varmaan se kun ei ole vielä tapaa toimia ennen kisaa ts. ei tiedä mitä pitäisi tehdä jotta saataisiin paketti pysymään kasassa.

Aamu aloitettiin pidemmällä lenkillä jossa Zap pääsi kunnolla juoksemaan vapaana. Kisapaikalle mentiin tosi hyvissä ajoin, noin 1,5h ennen kisan arvioitua alkua. Tein Zapin kanssa oikeastaan kaikki alokasliikkeet läpi ja seuruuta enemmänkin ja sitten leikittiin, vaan oltiin ja käytiin pikkasen kävelemässä. Ennen kehää Zap vaikutti tosi mukavan rennolta mutta kehään se veti kamalalla innolla. Tuomari taisi kommentoida että "innokas pikku poika" :) Luoksepäästävyyden teki tosi hienosti ja ihan ansaittu 10! Zap ei kuitenkaan ole luonteeltaan kaikista avoimimpia vieraita kohtaan ja miehiä on kuitenkin paljon vähempi "treenattu" joten oli hirmu tyytyväinen kuinka rennosti ja luottavaisesti istui sivulla. Paikkamakuussa se oli parin belggarin ja dopermannin kanssa. Sen tapa makaa on aika pystyssä mikä on tietty ihan kiva mutta voisi olla ehkä vähän rennommin. Makuu meni onneksi hyvin kaikilta ja tästäkin ansaittu 10. Oli voittaja olo jo ekan kehän jälkeen.

Yksilöliikkeet sitten. Hihnassa seuraaminen 8,5. Täytyy myöntää että en ole tarpeeksi harjoitellut hihnan kanssa ja en vaan osaa pitää sitä. Käsi halvaantuu jne...no Zapkin saattoi olla vähän tiivis :) Ilman hihnaa jo paremmin 9,5. Liikkeestä maahan tapahtui kisan suurin moka. En tiedä ottiko häiriön kauemmaksi jääneen liikkurin käskystä vai tuulen heittämän jätesäkin äänestä, mutta juuri kun olin antamassa "maa"-käskyä niin vilkaisi taakse. Meni kuitenkin yhdellä käskyllä maahan mutta ei yhtään siten miten normaalisti tekee. Tästä 9. Luoksetulo oli hieno! Osasi tulla niin nätisti sivullekkin. Tästä 10. Liikkeestä seis ja hyppykin 10 niin kuin kokonaisvaikutuskin. Tuomarin kommentti oli "että eipä tässä voi muuta sanoa kun että loistava pari" mikä tietty tuntui aika kivalta. Tuloksena 193 pistettä, luokkavoitto ja kunniapalkinto. Parasta oli että Zap kesti palkkaamattomuuden hienosti ja oli täysin minun kanssa kehässä. Voisin ehkä pakahtua ylpeydestä! Oon kyllä niin tosi tyytyväinen tuohon pikkupoikaan, vaikka eihän se virheetön suoritus ollut. Ehkä ensi kerralla osaan itse vähän luottaa koiraankin! Oon jotenkin tosi kriittinen julkaisemaan näitä tokovideoita kun näen niissä aina miljoonia virheitä mutta olkoon: Zapin eka kisa (henkisen kasvun paikka).

Tämän tuloksen myötä myös Zap sai kisaoikeuden sm:iin! Ihanaa! Alku vuodesta tuntui aika epätodelliselta että ehtisin saada kummallekkaan koiralle tuloksia kasaan. Enhän edes tiennyt olisiko Zap treeni- kisakunnossa. Koepaikkoja ei meinannut saada. Itsellä oli synnytys eikä voinut tietää miten ja milloin olisin kisakunnossa, mutta niin me vaan kuntouduttiin kaikesta, saatiin koepaikat ja niistä heti onnistumiset. Kiitos meidän rakkaille treenikamuille avusta ja uskon luomisesta!

Elastiselta on tullut Zapin elämänvaiheisiin aina sopivia sanotuksia...

"Olin hyvä jo yksin mut vielä parempi sun kaa. Upee tiimi, vastasit unelmiini. Eikä enää riitä kuin superlatiivit. Just sitä mitä vuosii olin ettinyt. Tästedes sä oot mun prioriteetti nyt. Mun kanssa murheet ja ongelmat saat feidaa. Perusasiat kunnossa mut aletaan upgreidaa. En harrasta tavallista. Kaikki on vaan parasta ja kallista. Se ei tarkoita arvoo rahallista. Koska harvoin mä palvon mitään maallista mut sulla jalat on maassa, mun pää pilvissä. Oon lähes sanaton taas kun nään silmissäs. Katseen saman joka tän jutun tiivistää."

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Zap ja tokon huumaa

Zappisen kanssa on nyt tokoiltu aika tiiviisti ja se on vaan niin siistiä. Alokasluokkaa on tehty palkatta (paitsi sitä hyppyä pitäisi mennä ottamaan kentälle). Olen yrittänyt opetella miten toimin sen kanssa kehässä ja toistaiseksi näyttää olevan paras kun kehun rauhallisesti ja laitan koiran "käy-käskyllä" maihin, jos on odottelua. Näyttää että kiihtyy loppua kohti ja varsinkin kun alokasluokan liikkeissä ei saa niin paljon juosta (mitä toinen tahtoisi). Sille varmasti käy palkaksi ylemmissä luokissa juoksuliikkeet :) Lisäksi ohjelmassa on ollut mm. merkin opetus (ja luopumiset eri asioissa). Opetan merkin suoraan niin että on liikkuri ja ohjatun kapulat mukana, koska tuo koira on niin hulluna kapuloihin että ehkä pääsen näin hieman helpommalla tässä taistelussa sitten joskus.

Hauska kyllä huomata kuinka Zappisen myötä oma motivaatio treenata tokoa on taas noussut ihan uudelle levelille. Varmasti siksi kun pääsee alusta taas rakentamaan kaikkea eri tavalla ja uusilla tavoitteilla. Toko (tai oikeastaan kaikki tekeminen) on sen kanssa vaan niin hienoa, sillä sen asenne on vaan niin ihana. Tekee kaiken niin intensiivisesti että pakostahan siinä tulee täysin hurmioitunut olo. Toki se on vielä kamalan kesken ja häiriöherkkä ja kaikkea muuta, mutta tietyt palaset mitkä osaa antavat vaan uskoa että siitä voi vielä joku päivä tulla tosi makea (jos en onnistu sitä sössimään). Sekin on uskomatonta kuinka nopeasti vastaa treeniin kun vaan osaan kertoa mitä haluan. Seuraaminen on sen kanssa ollut haastavaa saada tasaiseksi, mutta eilen otin lenkille musiikin soimaan korviin ja tehtiin seuruta ja vitsi että tuli jotenkin tosi hieno tunne. Kävely tuntui helpolta. Tunsin koiran mutta se ei painanut eikä edistänyt. Kyllä se vielä joku päivä saadaan kuntoon. Koko ajan on kuitenkin parantunut. Zapin kanssa muutenkin tekeminen ja varsinkin seuruu näyttää tasoittuvan mitä enempi sitä tekee. Aloitukset on niitä hankalimpia.

Viime torstaina käytiin Espoossa uimassa Zapin ja Fidzin kanssa. En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt koiria uimalassa, mutta päätettiin testata. Nizaa ei voinut ottaa mukaan kynnen takia ja Ella nyt ei arvosta uimista vaan "halvaantuu" vedessä. Alku hämmennyksen jälkeen en meinannut saada Zappista enää altaasta pois. Ui "rantaan" ja hyppäsi uudestaan takaisin. Oli niin hurmioitunut ja onnellisen näköinen kun koira voi olla. Hyvin muisti mistä on kyse vaikka ei kesän jälkeen ole uinut ja silloinkin ehti kunnolla uida vaan muutaman kerran. Voi olla että pitää käydä uudestaakin.


Fidzikin on treenannut. Sen ohjelmassa on pääpaino ollut peruuttamisessa, seuraamisessa (jättävissä) ja sivuilletulojen asenteessa. Lisäksi on tehty kierron jälkeen asentotreeniä. Nämä tekee aika kivasti! Vaikein on saada se kiertämään se oikea kohde :)

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Elämänmuutos

Vauva-arki on vihdoin alkanut. Kaikki koirat ottivat tulokkaan vastaan omalla tavallaan. Niza on taas onnesta soikeena ja ihan super huolestunut ilme naamallaan jos vauva itkee. Jännä miten se niin rakastaa noita pieniä. Fidzi ja Ella kävivät nuuskuttamassa uuden tulokkaan, mutta eivät sen kummemmin ole kiinnostuneita koko asiasta. Zap taas, no sillehän tuollainen tuhiseva ja joskus myös huutava paketti on vallan uutta. Se oli aluksi selvästi "mustasukkainen" jos koirasta voi niin sanoa. Yritti punkea väkisin väliin kun vauvaa hoidettiin. Nopeasti kuitenkin hyväksyi oman roolinsa ja on myös ollut tosi kivasti vauvan kanssa.

Huomiosta kilpailua...
Koirilla on sattuneesta syystä ollut hieman vähemmän tekemistä viime viikolla, mutta nyt alkaa olo jo olemaan parempi ja on päästy tekemään kunnon kävelylenkkejä. Fidzi on saanut nyt tarkoituksella taukoilla mutta Zap on päässyt treenaamaan. Se on tehnyt metsässä esineitä ja tarkkuusruutua ja sitten tietty tokoa. Käytiin mm. sunnuntaina Heidin opissa HiHan kentällä. Pieni poika oli kehittänyt uuden jutun luoksetuloon. Aikaisemmin nimittäin juoksi ohi, mutta nyt myös törmäili ihan pokkana. Se taitaa tykätä olla vähän fyysinen :) Saatiin tähän kuitenkin Heidiltä toimivalta tuntuva apu (luopuminen), ja ainakin näytti että otti aivot mukaan hommaan tuolla tavalla. Sitten tehtiin seuruuta koska siinäkin tykkää olla "vähän" fyysinen (painaa helposti ja edistää). Tehtiinkin niin että luotiin painetta sivulla pysymiseen kun Heidi piti hihnan päätä ja yritti vetää Zappista pois sivulta perusasennossa ja seurussa. Vitsi en olisi ukonut miten hyvin pikku poika osasi laittaa vastaa (vaikka toki yritti että voisi seurata Heidiä kun se niin kovasti hänet sinne haluaa). Oli kyllä hyvä treeni! Paikallaolokin meni kivasti ryhmässä uusien koirien kanssa. Hyvä niin koska saatiin meidän eka koepaikkakin (jännää!). Muuten olen aika luottavaisin mielin, mutta seuruu ei missään nimessä ole siinä kunnossa kun sen joku päivä toivon olevan :)

Ajatella että pentumaisuudestaan huolimatta Zap täytti viikonloppuna vuoden! Järjettömän nopeasti on aika taas mennyt. Vuosi sitten oli kovin jännää aikaa odotella tietoa saisinko koiran siitä yhdistelmästä mistä haluan ja onneksi sain. Olen kyllä vieläkin niin onnellinen että sain tuon tulisieluisen pojan. On todellakin tuonut vauhtia ja vaarallisia tilantaita...juuri sitä mitä toivoin.

Niza reppana on ollut saikulla kun onnistui jossain telomaan varpaan kyntensä. Kynsi piti poistaa kokonaan ja tietty tosi kipeä. Nyt voi jo paremmin ja varaa jo jalalle niin on päässyt kävelylenkeille mukaan.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Luottopakki

Koska yllättäen suunnitelmat ei taaskaan mennyt ihan niin kuin ajateltiin, niin elämme edelleen odottavia aikoja. Suunnitelmien muutoksien johdosta päätin viime viikolla kysellä Fidzille koepaikkaa tokon viimeisestä karsintakisasta Lempäälästä. Koepaikkoja on niin vaikea saada ja sitten on toinen asia kun en tiedä miten olen itse kohta kisakunnossa, ja se sm:ien ilmottautuminen umpeutuu jo pian. Meillä kuitenkin kävi tuuri kun moni ilmeisesti peruutti koepaikkoja ja päästiin lauantaina kisaamaan. Uskalsin vielä kisata, kun ihanat kotijoukot lähtivät varmuudeksi päiväreissulle mukaan.

Ei ollut paras valmistautuminen tähän kisaan, mutta Fidzi on jo sellainen luottokoira että uskalsin sen kanssa lähteä vähän huonommallakin valmistautumisella. Tuomareina oli Riitta Räsänen ja Ralf Björklund. Ekassa Riitan kehässä tehtiin tunnari, z:ta, ohjattu ja kaukot. Siitä siirryttiin suoraan toiseen kehään, jossa tehtiin luoksetulo, seuruu, ruutu ja metalli. Loppuun oli Riitan kehässä paikkamakuu josta siirryttiin taas suoraan Ralfin kehään istumaan.

Tunnari 9,5: "hyvä lähtö. tarkasti oman, hieman ujo pa." Meni kivasti ja tulikin ok, mutta viime kokeeseen verrattuna oli taas sivulletulot huonompia kaikissa noudoissa ts. sivulletulon asennetreeniä pitää taas tehdä paljon, koska niihin saatiin jos sitä asennetta mutta nyt oli taas varovaisempi.

Z:ta 8,5: " alussa seur. painaa, istu ok, seiso ok, hyvä suora alas, lopussa hyvä seuruu". Asennoista vaikea sanoa, mutta seuruu ei tuntunut yhtään hyvältä.

Ohjattu 7,5: "Kuunteli merkille, ylimääräinen käsky -2 ja hieman vino pa". Lähti hyvin kaartaen oikealla, mutta koukkasi sitten keskikapulalle...eli jouduin korjaamaan ja sivulletulo sama kun tunnarissa ja lisäksi vino.

Kauko 9: "hyvä suora alas, vajaa seiso, selkeä s-i". Oli taas selkeästi nahkeampi kuin viime kisassa mutta ihan ok.

Luoksetulo 9: "seiso vähän vino". Itse tykkäsin ja tuli sivullekin parhaiten.

Seuraaminen 8,5: "aavistuksen vino ja ajoittain liian lähellä ohjaajaa". En tykännyt mutta ISON mahan takia tämä on nyt Fidzille ollut tosi vaikeeta joten annetaan anteeksi.

Ruutu 8,5: "saisi mennä nopeammin merkille ja reagoi luin? käskyyn". En saanut kunnolla viritettyä seuruun jälkeen ja näytti että oli vähän yllättynyt merkki käskystä, mutta jo toinen kisa jossa meni ruudussa taakse, joten pitää olla tyytyväinen.

Metalli 9: "loppu pa" Meni kivasti ja nosti nopeasti. Tulikin kivasti mutta se ihan loppu pa oli sama kuin muissakin noudoissa.

Molemmat paikallaolot tehtiin 10 arvoisesti joten yhteensä kertyi 285 pistettä ja 10.sija. Luottopakki ei pettänyt taaskaan, vaikka ei varmasti ole ihan helppoa koiralle kisata tokoa viimeisillään olevan ohjaajan kanssa! Nyt kuitenkin siis saatiin tulokset kasaan eli voidaan laittaa ilmottautuminen sm:iin, huh ja ihanaa.

Tarkoitus olisi nyt keskittyä Zappiin ja yrittää saada sille koepaikka huhtikuulle. Olisi kiva saada molemmat sm:iin. Lisäksi huhtikussa olisi mahdollisesti se nuorten koirien rinkiin haku. Zappisen meno on vielä "aika" hektistä kun intoa ja menohalua on PALJON, mutta on sitä saatu jo pikkasen pakettiin. Tykkään kyllä kovasti sen tavasta työskennellä; on ryhdikäs ja nopea <3 Toisaalta on hyvin kiihkeä ja hektinen mikä tuo aina omat haasteensa :)


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Pienesti treeneistä

Viimeiset suuret vaakanumerot on nyt otettu (ihan kamalan kiva jos ei tarvitsisi enää noin isoja lukuja katsella)! Tokoa on minun suuresta koosta huolimatta jaksettu tehdä. Tiistain maneesitreenit oli taas vaan niin mahtavat molempien koirien kanssa. Fidzi teki kisamaisemman setin; ensin ohjattu, kaukot ja zeta ja sitten tunnari, luoksetulo ja ruutu. Voi että oli pieni bc iloinen ja se näkyi tekemisessä. Oli tosi kivaa tekemistä koko setti. Pieniä kauneusvirheitä toki, mutta ei mitään suurempaa korjattavaa joten korjauksia ei edes otettu vaan lopetettiin siihen että Fidzi tunsi olevansa taas ehkä paras ikinä.

Zap:kin pääsi tiistaina tekemään vähän enempi vauhtiliikkeitä kun maneesissa pohja on niin pehmeä ja pitävä. Tehtiin eka ruutua ensin pari kertaa lätkän kanssa, kerran ilman ja loppuun vielä lätkän kanssa vahvistus ja olipa se hieno. Olisi pitänyt ottaa videolla kun kuulema näyttää siltä että käskyn saatua lähtee niin että pomppaa ylös ja sutii ilmassa kun on niin kova kiire :) Kapulan kanssa otettiin palautuksia niin että appari pisti kapulan suuhun ja sai juosta pidemmän matkan sivulle asti ja tämäkin olisi tietty pitänyt saada videolle kun oli niin hieno! Tuli (jälleen) tosi kovaa, mutta osasi tulla siististi sivulle. Hieno poika! Loppun katsottiin jättäviä ja niiden loppuja eli sivulle palaamisia.

Zapin kanssa on nyt parissa treenissä otettu mukaan vähän palkatomuutta ja liikkuri. Toistaiseksi on ketjutettu vaan luoksetulo ja kapulan pito. Aika kivasti on tehnyt, mutta on se vaan niin kierroksilla kun tulee kentälle ekaa kertaa että ei se ihan helppoa ole. En oikein vielä tiedä miten saan seuraamisen tuohon pakettiin mukaan, Pitää varmaan ensi kerralla tehdä jonkun asteinen treeni alle (jossa saa juosta) ja sitten yrittää ketjuttaa joku seuraamisosio tuohon mukaan. Zap on tässä kyllä niin erilainen kuin Fidzi, jonka voi ottaa oikeastaan suoraan autosta kisaan. Zapin kanssa varmaan saan tehdä ensin kunnon lenkin ja koko evl:n läpi niin sitten pysyy kisasuorituksen käsissä :) Ei se kuitenkaan vissiin ihan kamalalta näytä, kun treenikaverit sunnuntaina sanoivat että hyvin voidaan laittaa hakemus nuorten koirien rinkiin (tai sitten olivat vain kannustavia).

Maneesitreeniä....
Näiden treenien jälkeen kolahti hyvin teksti minkä luin "Elä hetkessä, nauti joka hetkestä, tee asioita suurella sydämellä, ole kiitollinen joka hetkestä, ole kiitollinen omasta ja koiran terveydestä joka hetki. Ja kun vihdoin ymmärrät nämä, unohdat suorittamisen ja alat saada suurinta iloa ja intohimoa, minkä harrastuksesi voi sinulle antaa." Ja tuommoiset treenit on vaan se miksi tämä harrastus on vaan niin ihana. Huonompikin päivä ei voi muuta kun muuttua paremmaksi.

Lauantaina pitää varmaan "kiduttaa" itseään ja mennä katsomaan agilitykisoja, kun Ruska pääsee Saijan kanssa radalle. Kiva nähdä onko osannut kouluttaa koiralle sen verran jotain että toimii toistenkin kädessä. Samalla sitä aksakentän laidallaoloa voisi treenata tuon tulisielun kanssa, joka nostaa siitä aikamoiset kierrokset...

maanantai 23. helmikuuta 2015

Katse eteen

Oispahan taas niin paljon asioita tapahtunut että yritetään suosiolla tehdä lyhyt yhteenveto viimeisemmistä...

Viimeisen kuukauden ajan ollaan keskitytty vaan tokoon. Agilitystä olen suosiolla luopunut. Pitää nyt edes yrittää olla järkevä ja yrittää pysyä yhtenä kappaleena se reilu viikko vielä (niin voisi välttää ambulanssikuljetuksen sairaalaan). Uusi tulokas on kuitenkin jo mahdollistanut sen että koirille on ollut enempi aikaa, kun olen nyt jo pari viikkoa ollut kotona. Ovat päässet aamupäivisin treenaamaan ja päivänvalossa lenkille. On kyllä ollut ihanaa. Nyt on treenattu pääasiassa halleissa, mutta käytiin myös heppamaneesissa kertaalleen tokoamassa. Oli tosi mahtava huomata että toistaiseksi mikään paikka ei ole vaikuttanut Zapin treeneihin. Sille on ihan sama missä ollaan kun se saa vaan tehdä.

Zapkin on siis päässyt palaamaan hiljalleen tokon pariin parin kuukauden tauolta, ihan mahtavan ihanaa. Ajattelin kirjoittaa sen sairaskertomuksen vähän syvällisemmin mutta en vielä, koska vielä on kuitenkin tavallaan toipilasvaiheessa. Positiivinen ennuste sille ollaan kuitenkin saatu, joten toivotaan parasta.

Fidzille olen yrittänyt kovasti saada kisapaikkoja marraskuusta lähtien ja yhteen kisaan ollaan päästy. Aika ikävältä tuntuu jos tähän kosahtaa matka sm:iin...mutta toivotaan nyt vielä parasta. Porvoossa tosiaan käytiin muutama viikko takaperin kisaamassa ja ihan kivasti tietyt asiat oli kantanut kisatilanteisiin treeneistä: ruudun paikka oli takana, kaukoissa ei jähminyt (teki voltin), luoksetulon lopussa hyppäsi sivulle jne. Pitää siis olla tyytyväinen, vaikka toki ei virheetön suoritus ollutkaan. Saatiin kuitenkin luokkavoitto ja KP 300 pisteellä.

Äiti ja poika palkinnoilla Porvoossa
Viime viikonloppu vietettiin MM-tiimin leirillä. Kokeiltiin Fidzin kanssa Marin opissa jo vähän uusia liikkeitä ja mietittiin miten meidän kannattaa lähteä niitä treenaamaan. Myös peruutusta testailtiin, koska uusilla säännöillä sitä on aika mahdotonta tehdä Fidzin tyyliin pylly maassa. Kotiinviemisinä oli että koiraa pitää haastaa kuuntelulla, mutta kuitenkin niin että se saa tunteen että osaa. Nyt on tehty vähempi kuuntelua koska se on tuolle välillä vaan tosi vaikeeta ja olen nyt halunnut sille tunteen että on tosi hyvä ja osaa kaiken :) Pitäisi kyllä osata pitää treenit paremmin tasapainossa, eli otamme nyt Marin neuvon vastaan ja suunnittelemme kuuntelutreenit vaan paremmin niin että saadaan nekin samalla onnistumisasenteella läpi. Fidzi on vaan niin kiltti ja miellytämisenhaluinen koira, että sen pitää tuntea olevansa hyvä jotta se pystyy olemaan hyvä. Zap taas tuntuu hyvin erilaiselta tämän suhteen. Luulen että se on tyytyväinen itseensä hyvin paljon helpommin (riippumatta siitä olenko minä).

Zapin kisasuunnitelmat ovat vielä aika tai ihan auki. Ei ole vielä kisavalmis (vaikka on salaa jo kasvanut kisaikäiseksi), mutta pieni haave on josko olisi huhtikuussa. Jos silloin saisi vielä kisapaikan (ja saisi 1-tuloksen) niin vois lähteä sm:iin. Jos näin ei käy niin me ehkä kisataan vasta sääntömuutosten jälkeen. Eilen tosin tuli tieto että huhtikussa olisi haku uudenmaan nuorten koirien tokorinkiin, niin ehkä sinne voitaisiin yrittää hakea. Toisaalta kaikki nämä ovat aika yhdentekeviä asioita, kun pääasia olisi että toipuisi nyt vaan noin hyvin miltä näyttää ja saataisin treenata yhdessä.

Me siis eletään nyt aika odottavia aikoja monenkin asian suhteen, mutta kuitenkin hyvin positiivisella mielellä.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Melkein täydellinen vuosi

Vuosi 2014 on ollut monella tapaa unohtumaton. Niin paljon asioita on tapahtunut vuoteen mistä saan olla todella kiitollinen, niin koirien kanssa kuin muussakin siviilielämässä (töissä ja perheessä). 

Koirien suhteen vuosi 2014 pähkinänkuoressa:
  • Ella sai 10 vuotta mittariin ja on voinut pääosin hyvin. Hiiva on sen kirouksena edelleen ja hyvin pitkä sekä märkä syksy ei todellakaan asiaa ole edesauttanut. Se siis on täytti aika hyvin omat tavoitteensa vuoden 2014 pysyen muuten kunnosa.
  • Niza on koko vuoden ollut elämänsä kunnossa. Se sai aksata kevään ja kesän vielä ihan ryhmäpaikalla. Oli ihana saada vielä kisata sen kanssa molemmissa agilityn arvokisoissa. Syksyllä ainoista kisoista missä on nyt juossut nappasi nollavoiton ja toisen A-sertin. Nyt joulukuussa sai ensimmäisen ab-kuurin virtsatulehduksen takia, mutta muuten on voinut erinomaisesti. Sen tavoitteet oli kisata vielä vuonna 2014 agin arvokisoissa ja sekin siis täyttyi.
  • Fidzi sitten. Se on koko elämänsä joka ikinen vuosi ylittänyt kaikki sille asetetut tavoitteet tai suuremmatkin haaveet, ja niin se teki vuonna 2014:kin. Aikamoinen koira! Vuonna 2014 osallistuttiin ensimmäisen kerran tokon maajoukkuekarsintoihin ja niin pienen pieni bc vaan raivasi itsensä tokon maajoukkueen varakoiraksi. Oli upea kokemus saada kisata MM-kisoissa! Fidzi steriloitin keväällä. Leikkaus meni hyvin, mutta sen elämää on nyt enempi ja vähempi vaivannut runsas juominen jonka syy ei vieläkään ole selvinnyt...kaikki syksyn kisat mukaan lukien pm-kisat jäivät tämän takia väliin. Nyt ehkä vähän ahdistaa saadaanko tulokset ensi kesän sm:iin kasaan (mahdutaanko kokeisiin) mutta toivon niin.
  • Ruskan kanssa aksaaminen on ollut antoisaa ja se on paljon siinä kehittynyt (ja saanut paljn kehuja). Kakkosissa se vielä kisaa, mutta toisaalta starttien määrä on ollut aika vähäinen eikä sen tekninen osaaminen olisi joku aika sitten vielä riittänyt 3lk.
  • Lisäksi loppu keväästä alku kesästä meidän laumaan saapui hyvin toivottu kaveri alias "Zap". Olin onnekas kuin sain koiran toivomastani nartusta. Halusin vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja niitä kyllä tuon kaverin kanssa saan. Zap on ihan mahtava pakkaus vaikkakaan ei varmasti se helpoin. Olen nauttinut tosi paljon sen kanssa treenaamisesta. Kotonakin se osaa olla jo niin mallikkaasti, mutta paljon sillä on elämässä vielä opeteltavaa. Viikko ennen vuoden vaihtumista sen elämää on kuitenkin varjostanut ontuminen josta myöhemmin lisää...
Tällä hetkellä tuntuukin että ainoa toive (tai tavoite) ensi vuodelle olisi että kaikki saataisiin terveiksi! Keväällä kun vapautuu enempi aikaa treenata koirien kanssa niin olisihan se ihanaa että olisivat kaikki kunnossa, ja jos onni suo niin:

  • Ella saa jatkaa samoin kuin viime vuonna. Toivotaan että hiiva hieman hellittäisi eikä tekisi sen elämästä liian kurjaa.
  • Nizan kanssa pidetään kuntoa yllä ja toivon että ulkokaudella voisin vielä pienemmissä kisoissa sen kanssa muutaman kerran juosta vaikka tänä vuonna tulee jo 10 vuotta mittariin.
  • Fidzin kanssa toiveena olisi saada osallistua molempiin tokon arvokisoihin. Ulkomaan kisamatkakin olisi ehkä realistinen.
  • Ruskan kanssa olisi varmaan aika saada pakka kasaan ja nousta kolmosiin :)
  • Lisäksi toivon koko sydämestä että Zap:kin pääsee treenaamaan kunnolla. Tokoa ja jälkeä tehdään jos/kun pystytään. Kisatavoitteet riippuvat täysin kuntoutuksesta, ja jotta mieli ei mene liian matalaksi en sellaisia edes tee. Agilityä katsotaan sitten myöhemmin, josko sitäkin olisi meidän vielä joku päivä mahdollista tehdä.
Rakas tulisielu