maanantai 24. lokakuuta 2016

Lahden toisella puolen

Niin sitä ollaan taas kokemusta rikkaampia! Ruotsin reissu takana, ja olipa kivaa. Matkat meni loistavassa seurassa tosi helposti ja rattoisasti. Ainoastaan muu laivaseurue oli perjantai iltana vähän turhan juhlaisalla tuulella (onneksi sain Anna-Leenalta korvatulpat lainaan niin sain jokusen tunnin nukuttua). Fidzi kuitenkin oli kaikesta huolimatta oma iloinen itsensä. Sitä ei kyllä stressaa mikään. Se toimitti tarpeensa laivan hiekkalaatikolla ongelmitta, eikä kannella vastaan kävellyt Harri-hyljekkään ihmetyttänyt sitä yhtään. Vitsi se on viisas koira <3

Riemun tokotoursia voi suositella kaikille :)
Aamulla oltiin Tukholmassa tosi ajoissa, eli oli pitkä päivä odotella kokeen alkua. Vaikka jännitti niin oli mahtava päästä kisaamaan Fidzin kanssa vielä vanhoilla säännöillä. Ruotsissa kun säännöt vaihtuu vasta vuodenvaihteessa. Kisapaikka ja kokeen toimitsijat olivat tosi kivoja. Iso nurtsikenttä sopivan pitkällä nutsilla. Ainoastaan mikä vähän mietitytti nurmikentällä oli kapuloiden näkyminen, varsinkin kun Ruotsissa käytetään ohjatussa sorvattuja kapuloita (ja Fidz on aina ollut huono pitämään kaaria jos kapuloita ei näy). Pikkasen myös jännitti kun piti selvitä kehässä ruotsin kiellellä, mutta yllättävän selkeä oli käskytys ja helppo sitä oli ymmärtää. Erilaista kehässä mm. oli se että ei sanottu ollenkaan että "liike alkaa" vaan kun olit siirtynyt aloituspaikalle alkoi heti liikkeen käskytys.

Meidän matkaseurua: Neo, Fidzi ja Riemu
Lauantain kisa meni ihan kivasti. Treenaamattomuus näkyi siinä että nuoruuden vanhat virheet puskivat pintaan. Ruutuun lähetyksessä Fidzi meni ensin luoksetulon merkille (oli huomattavasti näkyvämpi). Tämän sain onneksi kerralla korjattua, ja ruudussa pistin suoraan maihin. Lisäksi Z:ssa seisoi istumisen. Näiden lisäksi ei muita isoja virheitä tapahtunut, niimpä sillä suorituksellahan sitten irtosi 1-tulos 283 pistettä ja 3/19 sija, ja uusi titteli S TVA. Reissutavoite oli siis saavutettu heti lauantain kokeessa. Hyvä me!

Vaikka lauantaina oltiin jo kisamatkan tavoite saavutettu niin toki me kisattiin sunnuntainakin ja vaan fiilisteltiin. Sunnuntaina koe oli myös nurmella, mutta tuomarointi oli huomattavasti tiukempaa kuin lauantaina. Koe meni kuitenkin kivasti ja Fidz vaan paransi tekemistään. Se oli oikeastaan tosi kiva. Pari mokaa kuitenkin tutttuun tapaansa teki mm. ruudussa juoksi sivulle tullessa ohi ja kaukoissa ennakoi yhden vaihdon niin että ei kunnolla suorittanut S-I vaihtoa. Tällä suorituksella kuitenkin sai toisen 1-tuloksen 274 pistettä ja 2/14 sija.


Hakemusta vaille tuore S TVA
Kyllä siis kannatti lähteä Fidzin kanssa vielä kisareissulle. Paljon uusia kokemuksia, ekaa kertaa tokokokeessa ulkomailla, laivalla matkustamista  ja kaikkea muuta mitä reissaamiseen liittyy. Oli myös ihana huomata että matkoista huolimatta Fidzi jaksoi kaksi päivää kisata tosi kivalla fiiliksellä. Ei uskoisi että tällä viikolla veteraani-ikä täyttyy! On se vaan maailman kultaisin koira <3 Olen kyllä niin onnellinen siitä, että juuri se on toiminut minulle niin suurena opettajana ja mitä kokemuksia ollaankaan yhdessä koettu. Olen ihan todella onnellinen niistä.

Fidzi kun nyt eläköityy tokosta (ja suuntaa uusiin haasteisiin) on Zapin pikku hiljaa vallattava aika isot saappaat. Viime lauantaina testattiin ekaa kertaa kaikki EVL:n liikkeet putkeen. Paljonhan vielä siinä on hommaa siihen miltä haluan kaiken näyttävän, mutta Zap on nuori poika ja meillä on aikaa. Tältä se meno nyt näyttää: video

Nizasta olisin vielä lauantaina kirjoittanut että voi tosi hyvin, mutta eilen illalla sai kipukohtauksen ja oli vielä kipeä ma aamuna (ei halunnut lenkkeillä). Viimeksi tällainen oli kesällä. Uskon että näiden kipuilujen syynä on selän silloittuminen, koska ne aina hetken päästä hellitää ja sitten voi taas hyvin. Nyt siis taas otetaan hetki rauhassa ja kipulääkityksellä. Toki jos nämä tihenee tai menee pahaksi niin mennään tarkempiin tutkimuksiin. Niza kun on niin kivasti jaksanut juosta lenkeillä en aina muista että kuukauden päästähän sillä on jo 11-vuotta mittarissa, eli ei se enää ole mikään nuori koira. Ja onhan sillä niitä sydän ongelmiakin, mutta toivotaan vielä pitkää ikää vesiäiselle.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Tavoitteet ja niiden merkitys

Viime viikon aksatreenit alkoi sillä, että piti ääneen sanoa mitkä on omat tavoitteet ensi kesään mennessä. Joku viisaampi on sanonut että tavoitteet pitää uskaltaa sanoa ääneen muillekin,muuten ne on vaan unelmia joiden toteutumiseen ei ole valmis tekemään oikeasti töitä, eikä ehkä itsekkään usko niiden toteutumiseen. Itse allekirjoitan tämän. Meidän tavoite ensi kesään mennessä agilityssä on saada kaikki esteet osaksi rataa ja lisäksi mahdollisimman paljon itsenäistä osaamista jokaisen esteen suorittamiseen. Tavoite otettiin heti "käsittelyyn" koska tehtiin ihan ekaa kertaa A:ta radalla tai muutaman esteen pätkässä. Ja minun yllätykseksi Zapilla on tosi kiva ajatus two-on two-off kontaktista, vaikka toistojen määrä A:lla on tosi vähäinen. Olen enempi vahvistanut tätä käytöstä/tarjoamista eri paikoissa lenkillä. Yksi Zapin lemppari onkin kun saa juosta vatsalihastelineille tarjoamaan kontaktia. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kesän tavoitteita.

Tokossa on edelleen ollut enempi ja vähempi haastetta. Ruudun paikka on kateissa. Menee takareunasta yli ja se on ihan oma moka. Fidzillä oli joskus ongelma että kääntyi liian aikaisin ja jäi ihan ruudun etureunaan, niin fiksuna ihmisenä korjasin tämän ongelman Zapilla. Päätin siis että Zapille ei tätä ongelmaa tule .No ei tullut EI. Ihan menee nätisti takaa yli. Suuri uutinen: älä tee toisen koiran ongelmasta toiselle koiralle ongelmaa! No nyt ollaan kuitenkin tilanteessa että tuntuu että en saa Zapin paikkaa korjattua ilman lätkän apua. Mutta koska ei olla pitkään aikaan käytetty lätkää oikeastaan missään kunnolla, niin ensin pitää tarkentaa sen kriteerejä ilman ruutua. Muutenkin tuntuu että on niin paljon palasia useammassa liikkeessä treenattavana, että saa nähdä milloin me uskalletaan ensi kertaa EVL:ään. Tokossakin pitäisi miettiä lähitavottaita. Olin ajatellut että käytäisiin ensi vuoden karsinnoissa keräämässä kokemusta jonkun kokeen verran, mutta katsotaan ehditäänkö saada kaikki siihen malliin että se olisi järkevää tai edes mahdollista.

Fidzin kanssa on ensi viikonloppuna jännää kun lähdetään ihka ekaa kertaa ulkomaille kisaamaan tokoa. Ruotsissa kun on vielä vanhat säännöt niin suunnataan sinne. Saatiinpa 1-tulos tai ei niin ihana uusi kokemus meillä on ainakin edessä. Tosi kiva lähteä matkaan! Fidzi on myös ilmoitettu ekaan ihan uuden lajin kisaan :)




Nizan 11-vuotis syntymäpäivä lähestyy, ja ihana kun se voi vielä niin hyvin. Sydän ei ole pahemmin haitannut. Ainoastaan kovasti innostuessaan vähän yskii (mutta ei lenkeillä tai levossa). Useammalla lenkillä on nyt tullut jotenkin tosi kiitollinen olo siitä, kun kaikki koirat on yhtä aikaa niin hyvässä kunnossa että voi tehdä niiden kanssa yhteisiä pitkiä lenkkejä eikä ketään tarvitse jättää kotiin. Toivottavasti näin jatkuu vielä pitkään!