sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Leirielämää

Viikonloppuna vietettiin leirielämää Mouhijärvellä Mäkelän Markon hyvässä opissa. Lähdettiin Tiinan kanssa matkaan jo perjantai iltana kun olivat luvanneet talvea etelään lauantai aamuksi. Onni oli että näin tehtiin, koska ihan kivasti sitä lunta oli tullut. Matkaan koirista lähti Niza, Fidzi ja Ruska. Fidzi ei osallistunut agilitykoulutuksiin, mutta sai tokoilla. Lauantaina tehtiin sen kanssa paikkamakuuta lukuunottamatta kaikki liikkeet ja sununtaina hiottiin vähän jättäviä, seuruuta, kaukoja ja luoksetuloa. Voi kun olisikin halli jossa olisi seinäpeilit. Oli niin kiva tehdä varsinkin seuruuta ja jättävien treeniä kun näki tasan tarkaaan mitä koira teki ilman että piti kääntyä katsomaan.

Nizan kanssa sunnuntain treenit kulki paremmin kuin lauantain. En tiedä oisko perjantain myöhäinen ajomatka (se ei juurikaan nuku autossa vaan istuu kuin tatti), ja se että ei uudessa paikassa osannut levätä yötä heti niin hyvin niin oli väsynyt. La-su yön osasi jo nukkua kunnolla ja sunnuntaina oli paljon paremmassa vireessä. Nizan treenit meni pääosin tosi kivasti. Opeteltiin myös ihan uusi ohjaus "kopteri" kun twisti on kuulema jo historiaa :) Oli kyllä ihan kivalta ja toimivalta tuntuva ohjaus, kun vaan sain sen vietyä päästä varpaisiin asti, eli oman liikkeen sujuvaksi. Tehtiin Nizan kanssa molempina päivinä treeniä pätkissä. Teemana: hyvää draivia ja usein palkkaa! Sunnuntaina loppu treeni tehtiin niin että lähdettiin radalle ja en tiennyt missä kohtaa tulee palkata. Tein vaan täysillä rataa ja Marko vaan huusi palkka aina välillä. Oli toimiva tapa koska näin itse veti koko ajan eteenpäin täysillä kohti seuraavaa estettä. Niza oli kyllä tapansa mukaan kovin pätevänä. Jokaisella pitäisi olla oma terapiakoira.

Ruska sitten. Se sai jällleen kehuja vauhdistaan ja elastisuudestaan. Se on kyllä ihanan kevyt ohjata! Liikaa on kuitenkin vielä liikkeessä kiinni eli tähän pitää kiinnittää nyt varsinkin palkkauksessa huomiota. Sen pitää malttaa pysähtyä palkalle vaikka itse jatkan matkaa. Enemmän pitäisi ottaa treeniin mukaan apuverkkoja tms. jotta vaikeissa hyppykulmissa saisi itse kuitenkin liikuttua sujuvasti ja verkot auttaisi koiran oikein esteille. Ilman niitä kun joutuu jäädä kökkimään ja varmistelelmaan ja silloinhan se ohjaus ei ole sitä mitä sen pitäisi olla. Lisäksi pitäisi vaan muistaa paremmin niiata merkkauksia koska niiden avulla kääntyy kyllä ihanasti. Sunnuntain treeni päästiin pätkissä melkein loppuun, ajatella! Lopun vauhtisuoraan mulla vaan ei ollut mitään jakoa joten siihen oli hyvä lopettaa. Oli kyllä tosi opettavainen viikonloppu varsinkin Ruskan kanssa.

Onnelliset leirieläimet lenkillä treenin jälkeen
Tämä oli Ruskan ihka eka leiri, ensimmäinen hotelli (motelli) reissu ja voi kun se osasi käyttäytyä hienosti. Lepäsi hotellissa rennosti, nukkui yöt täysin syvässä unessa ja paineli radalla 110-lasissa. Siinä on paljon piirteitä mitä itse haluisin seuraavalta koiraltani; nopea, elastinen, vauhdikas, tykkää juosta, palkkaantuu sosiaalisesti, iloinen, kiltti, järkevä, helppo kotona ja arjessa, terve, sosiaalinen, helppo palkata namilla ja lelulla, työnarkomaani... mistähän tuollasen itselleen saisi? 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Millä todennäköisyydellä?

Eilen oli edessä Lempäälän tokon kolmannet karsintakisat. Hyvillä mielin auton nokka sinnepäin suunnattiin vaikka aika jännää oli taas. Onneksi Tanja lähti seuraksi mukaan niin ei tarvinnut siinä pyryssä ja tuiskussa yksin ajella. Oli nimittäin aika ikävä keli aamusta.

Kisaolosuhteet oli oikein kivat; hyvä pohja ja kivat selkeät kehät. Fidzi tuntui tosi kivalta ja kisanumero 8 oli mitä passelin. Kisa aloitettiin paikallaoloilla, jotka tuomaroi Jaana Tala. Istumisesta 9,5 (vähennys siitä olin jättänyt koiran hieman vinoon) Fidzi oli ollut oikein hienosti ja hyvällä ilmeellä. Makuusta 9 (vähennys siitä että olin tiedostamatta antanut jommassakummassa jätössä tai nostossa vartaloavun ja F oli liikauttanut toista tassua). Kuolavana oli taas toiselle etutassulle asti. Ahne mikä ahne.

Seuraavassa kehässä oli sitten Räsäsen Riitan tuomaroimana luoksetulo, Z:ta, ruutu ja seuraaminen. Luoksetulo ihan ok. Seisomiseen ei laittanut niin paljon voimaa (ei hypähtänyt taaksepäin). Siitä 9 ja arvostelussa lukee; hyvä nopea suora alas, tarkkaavainen, riittävä vauhti, seisominen melko tarkka, maahan hyvä, lopun pa ok. Tässä vaiheessa en ollut huomannut koirassa vielä mitään ihmeellistä. Seuraavaksi z:ta. Arvostelussa lukee hienoja seisomisia kaikki kolme! Tästä siis nolla. Olin aika ihmeissäni tämän liikkeen jälkeen. En tiennyt yhtään miksi näin? Ei ole koskaan seisonut maahanmenoa. Istumisen epäonnistumisen nyt vielä ymmärtäisin. Sitten ruutu. Lähti merkille, mutta jäi sinne pää kenoon väärään suuntaan. Meni ruutuun sellaista semi-vauhtia, mutta aika keskelle. Ruutu oli "katsomon" edessä. Ekaa kertaa uusi sana käytössä ja paikka ihan taakse ei löytynyt, mutta parempi jo. Seiso ok, maahan ja sivulle hyvin ja arvostelussa lukee varmaan ekaa kertaa nopea pa. Tästä 8. Sitten seuraamisessa aloin ymmärtämään syyn koiran outouteen. Hitaassa käynnissä tuli eniten esille kun ei voinut enää "häiriölle" mitään vaan ravisteli päätään koko ajan. Mietin jo että pitääkö keskeyttää kun korvat lätki jalkaan koko ajan. Tehtiin kuitenkin loppuun. Arvostelussa lukee miinuksia siitä että koiran oli vaikea pysyä ohjaajan hitaassa käynnissä ja peruutus istuen. Peruutus oli muuten suora ja en rehellisesti sanoen edes tiennyt että on virhe että tekee sen puoliksi istuen. No seuruu oli vaikeeta kun oli selvästi korvassa tai nenässä tai jossain jotain mikä häiritsi tekemistä tosi paljon (yritystä on mutta ei vaan pystynyt, klik).

Kehän jälkeen Christa sanoi että oli jo kehään mennessä ollut vähän pää vinossa. Vitsi että harmitti! Lähdettiin tekemään pieni kävely kun halusin katsoa ravisteleeko tai kulkeeko pää vinossa vielä. Ravisteli pari kertaa, mutta ei enempää. Mietin sitten mitä teen jatkon kanssa ja päätin että keskeytän kisan siihen. Olisi ollut niin inhottavaa vaatia keskittymistä vaativia liikkeitä (tunnari ja kaukot), jos siellä korvassa olisi ollut vielä jotain joka häiritsi. Halusin olla reilu koiraa kohtaa, vaikka olikin ihan totaalisen luuseri olo jättää kisa kesken. Millä todennäköisyydellä koira saa kumiruohetta korviinsa? Kuinka monta kertaa se on ollut samanlaisilla pohjilla ja ikinä koskaan ei ole näin käynyt.

Eilen illalla ja tänään ei ole enää ravistellut päätään. Otin illalla vielä seuruuta kun ajattelin että jos pään tiettyssä asennossa tulee esiin mutta ei enää mitään. Onni siis jos on niin kuin nyt näyttäisi että ei tarvitse viedä koiraa rauhoitettavaksi korvien huuhtelun vuoksi koska seuraavat kisat on jo kahden viikon päästä.  Seinäjoella koira oli valeraskaana ja nyt tämä. Toivotaan että nyt se onni kääntyisi ja päästäisiin kunnolla tekemään meidän oman tasoisia suorituksia.

Kotimatkalla jo paistoi aurinko ja kotona odotti kukkia niin kyllä se mieli siitä piristyi kummasti ja tietty se että Fidzi ei näyttänyt enää ravistelevan päätään auttoi kovasti. 

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Viikot vierii

Sitä jotenkin ajatteli että onneksi on niin pitkä aika seuraaviin karsintoihin, ja nyt ne onkin jo ensi lauantaina. Pikkusen olisi ollut kiva taas saada lisää treeniaikaa. Aina se aika vissiin loppuu kesken kun ikinä ei ole valmista. Kokonaisuuksia on ehditty tekemään tosi vähän kun on pilkottu liikkeitä aika palasiksi, mutta ehkä se ei Fidzin tapauksessa ihan hirmuisesti haittaa. Kohta kai se nähdään. Tällä viikolla on Jessican ja Christan koulutukset, ja senkin takia vähän harmittaa että karsinnat on lauantaina kun ei millään voi ottaa nyt mitään hinkutuksia alle, mutta onneksi ongelmista voi puhua. Fidzi on kyllä siitä erikoinen koira että se työstää sitä paremmin mitä enempi sitä häiriköidään. Marika keksi meidän ohjatun ongelmaan ratkaisun. Ongelma on että tosi herkästi kaartaa keskelle jos ei näe heti haettavaa kapulaa. No ratkaisu oli, että Marika meni oikein houkuttelemaan Fidziä hakemaan keskikapulaa. Tähän se vastasi niin kuin oli toive eli sulki keskikapulan kokonaan pois ja alkoi sitä vältellessä tekemään hienoja kaaria. Samoin kun haluaisin että sillä olisi enempi kiire noudoissa takaisin minun luo niin houkuttelemalla pois kapulalta se työstää tätäkin paremmin. Miten voikin olla noin nurinkurinen koira?

Fidzille varasin sterilointiajan viimeisen karsintakisan jälkeiselle viikolle. Samalla kuvataan selkä. En voi sanoa että se koskaan olisi selkäänsä oireillut, mutta ajatus lähti siitä kun on agilityssä ollut aina tosi raskas ja jäykkä ohjata. Pitkään ajattelin että se on vaan oma koulutusmoka (ja en sitä sano että jos olisin alusta asti osannut tehdä enempi töitä tämän asian kanssa voisi se olla helpompaa), mutta nyt uskon että ei se ainostaan sitä ole. Ruskaa on varmaan vielä vähempi opetettu ns. kääntymään ja silti se tekee sen tosi hyvin ja kevyesti (toki ei ole vielä teknisesti täysin valmis mutta oikein autettuna pystyy tekemään tosi hienoja käännöksiä). Haluan siis vaan varmuuden että jäykkyys ei johdu jostain pahemmasta...toivotaan kovasti että ei.

Eilen käytiin Niinun trenenissä Nizan ja Ruskan kanssa. Oli aika juoksurata. Ajatuksia siitä miten Nizaa (vanhempaa koiraa) olisi ehkä hyvä treenata; motivaatiopätkiä ja nostatusta. Rataa vaan sen verran että rytmi pysyy kasassa. Nyt olen tehnyt ehkä liikaa pidempiä ratatreenejä (tosin erikseen sitten kepeillä ja kontakteilla täsmätreeniä), mutta ehkä se meidän tekeminen on jo niin kasassa että pienimmilläkin pätkillä saadaan homma toimimaan ja koiran ei tarvitse juosta niin paljon. Ruska taas...no se menee kovaa ja minä vaan siitä niin tykkään. Vitsi kun sulaisi kentät niin pääsisi enempi tekemään täsmätreeniä. Keinu ja kepit on nyt työstettävä varmemmiksi. Muuten tuntuu koko ajan menevän eteenpäin. Vielä se on vähän yhteisen rytmin hakemista, mutta yhä useammin tulee jo sellaisia "vitsi se meni hienosti" fiiliksiä! Vuosi sitten aloitettiin nollasta ja nyt on kisaurakin korkattu ja pari nollaa ykkösistä. Kuitenkin on hieman eri treenata koiraa, joka ei ole oma, mutta siihen nähden hyvin meillä on yhteistyö mennyt eteenpäin (klippi)

Tästäkin taas huomaan kuinka se innostus lajiin tulee siitä missä näkee koiran olevan oikeasti luonnostaan hyvä. Fidzin vahvuus on kontakti ja ohjaajalle työskentely ja siksi se onkin parempi tokokoira. Koiratanssiin olisi varmaan ihan loistava (Anne sitä juuri kysyikin että olenko sitä miettinyt kun Fidzi olisi siinä varmaan aika mahtava). Se on sellainen temppukoira. Niza taas on häiriöherkkyyden takia ollut agilityssä parempi. Metsälajitkin sille sopi tosi hyvin mutta kentällä häiriössä sen on vaikeampi tehdä oman tasoisia suorituksia. Eli ehkä kaikista ei ole kaikkeen eikä niin tarvitsekkaan olla.

Kohti kevättä mennään!