Sillä mennään mitä on saatu

Mitäs maaliskuussa? Muutama viikko sitten käytiiin Fidzin kanssa Tampereen karsinnoissa. Kisat meni taas monen moiseen säätämiseen. Eka kehä vielä oli oikeastaan tosi kiva, mutta tokassa ja vikassa kehässä sitten sattui enempi. Toisaalta positiivisesti ajatellen meillä ei ole mitään suuria ongelmia, kun joka kokeessa säädetään eri asioita. Tampereella tehtiin Z:ssa väärä asento, ruudun tyhjä meni vinoksi (mutta onnistuttiin korjaamaan se) ja paikallaolossa Fidzi oli niin jengana että lähti viereisen käskyllä metrin verran ennen kun huomasi mokansa. Näistä ja muista säädöistä huolimatta 1-tulos 261,5 pisteellä. Harmi vaan että tämäKÄÄN ei vielä riitä sm-tulokseksi joten vielä pitää metsästää tulosta jotta päästäisiin sm:iin, koska kyllähän me vielä Fidzin kanssa sinne vielä kerran tahdotaan!

Karsintakisat jätetään kuitenkin tähän. Me yritetään saada muista kisoista tulokset ja sitten keskitytään sm:iin. Tosi haikeeta ajatella että Tampereen karsinnat olivat jopa ehkä meidän viimeiset yhteiset karsinnat. Fidzi on kyllä ansainnut papukaijamerkin minun opettamisesta kisaamiseen. Toki vieläkin siinä on hurjasti opeteltavaa, mutta ei olisi voinut olla kultaisempaa opettajaa. Kiitos siitä pieni sinisilmäinen bc <3

Zap sitten on kovasti opetellut voittajaluokan liikkeitä. Meinasin sen jo ilmoittaa kokeeseen tai kysyinkin jo paikkaa Fidzin kanssa samaan kisaan. mutta peruin sen vielä kuitenkin. On vielä asioita, jotka vaativat enempi töitä. Eli treenataan vielä hetki :) Tältä se kohta kaksivuotiaan pojan meno nyt näyttää.

Mietin tässä joku päivä että olenko oikeasti ollut niin onnekas että olen aina saanut koiran mikä on täyttänyt juuri sen hetkiset toiveet ja odotukset täysin (tai oikeastaan aina ylittänyt ne), vai olenko vaan aina elänyt sen koiran kanssa siinä hetkessä ja työllä saanut tällaisen tunteen? Taaksepäin kun ajatellaan niin tuntuu siltä. Ellan piti olla koti/lenkkikoira, mutta se veti minut mukaan harrastuksiin ja beagleksi oli äärimmäisen hieno. Nizan kanssa toiveena oli harrastaa hieman enempi (en edes ajatellut mitään valionarvoja silloin) ja niin senkin kanssa tavoitteet kasvoivat matkalla ja ylittyivät moneen kertaan. Fidzin kanssa taas halusin nimenomaan pystyä kisaamaan valioitumisen jälkeenkin EVL:ssä ja arvokisoissa (Niza kun ei häiriöherkkyytensä takia tokovuosillaan tähän olisi kyennyt). Fidzi tosiaan on tarjoillut minulle näitä mahdollisuuksia. Muutamat piirinmestikset, sm:kisat ja pari finaalikehää sekä mm:t. Taas mentiin paljon kovempaa ja korkemmalta mitä olin osannut edes kuvitella. Nyt sitten Zap. Sillä on aika suuret saappaat Fidzin jälkeen, mutta kyllä pikku pojasta saattaa joku päivä olla vaikka mihin jos ja toivottavasti kun palaset osuu kohdilleen. Töitä toki on edessä ja paljon, mutta sehän tuon pojan kanssa onkin ihan parasta!

Power, Speed, Skill...meidän uudet treenihousut  :)

Tokokoeviikonloppu

Olinpas ahminut itselleni aikamoisen ohjelman viikonloppuun. Perjantai iltana lähdettiin Anna-Leenan, Neon ja Fidzin kanssa ajelemaan kohti Seinäjoen karsintoja. Fidzi ja Noe oli ihana sopuisa pariskunta. Oli niin rentoa lenkkeillä yhdessä koirat vapaana ja hotellissa yöpyminenkin meni niin rattoisasti. Fidzi ihan silmin nähden nautti kun pääsi reissuun yksikseen.

Lauantaina kisat meni silti harmittavasti meidän osaamistason alle, vaikkakin pitää olla tyytyväinen siitä että uudet liikkeet onnistui. Koe alkoi paikallaoloilla. Istuminen kait ok siitä 10. Makuussa meni tahmeasti maahan. Selvästi vaikuttaa kun piti käskyttää ekana. On selvästi ollut parempi kun joku menee ensin vieressä maahan. Tämä siis treenin alle. Makuun osuudesta 9,5 ("tassukorjaus ja pieni hyppy sivulle tullessa"). Luoksetulosta 8.("saisi seisahtaa paremmin, pa hieman takana ja maahan saisi olla parempi"). Itse olen ihan tyytyväinen Fidzin luoksetuloon. Toki seisomisen hyppiminen pitäisi saada vähemmäksi, mutta tykkään kun ei tahmaa. Ruutu 8 ("Hidas ympyrä, hidastaa ruudussa, saisi mennä nopeammin maahan"). Tämä on kyllä totta. Tahmaa nyt stopit. Tätä on tänään lähdetty purkamaan. Eteenlähetys on hidas koska on edelleen epävarma, mutta uskon että se siitä vahvistuu. Ohjattu 8 ("hidastaa merkille ja kaartaa palautuksen ja pa takana"). Itse olen ihan tyytyväinen merkkiin. Palautus oli kyllä huono. En tiedä mitä sooloili. Katsoi tuomareita ja sitten oli palauttamassa liikkurille. En ihan ymmärrä tuota että perusasento on liian takana, enkä ole siitä ihan samaa mieltä (se asia ei lähde korjaussarjan alle). Seuruu 7,5. No peruutus oli ihan floppi mutta askelsi! Lisäksi Fidzillä meni taas jotain korvaan ja alkoi ravistella päätään ja itse kävelen ihan vammaisesti ja tuntui vaan tosi huonolta kaikki. (" peruutuksessa ei pidä paikkaansa, ohjaaja pysähtyy juoksun täyskäännöksessä ja hieman edessä"). Kiertonouto 8,5 ("kaartaa merkille ja saisi olla nopeampi"). Nojoo voisi kait olla nopeampi, mutta nyt menee vielä ajatuksella ja se sallittakoon sille. Z:ta 8,5 ("aavistuksen vino seiso, hidas istu ja tiivis seuruu"). En tiedä eikö kuullut istumisen käskyä, mutta oli ihan reppanan näköinen kun käännyin ympäri eli jotain kävi istumisen kanssa. Maahan menee ärsyttävästi etupää eka mutta muuten on jo meidän zetaksi ihan siisti. Kaukot 9,5 ("kyyry asento"). Tahmaa mutta ihan ok. Tunnari vikana liikkeenä ja siinä Fidzi epäonnistui minun muistikuvani mukaan ekan kerran kokeessa niin että toi väärän. Tästä siis nolla jonka vuoksi saatiin vaan 2-tulos 247 pisteellä. Olin kyllä aika pettynyt meidän suoritukseen, ja ajattelin että ei "vanhaa" koiraa vaan saa enää paremmaksi, mutta nyt parin päivän sulatuksen jälkeen on treenisuunnitelma valmis ja asioita otettu treenilistalle. En vaan tiedä miten nopeasti saan ne kisoihin toimimaan. Yritetään nyt vielä kuitenkin. Video. 

Sunnuntaina olikin sitten suurempi jännitysnäytelmä edessä kun olin ilmoittanut Zapin avoimeen luokkaan. Viimeisestä alokasluokan kisasta on kuitenkin kohta jo melkein vuosi aikaa. Kisarutiinia ei siis ole ollenkaan. Tuntui että mitä tahansa ja kaikkea voisi tapahtua. Päivä aloitettiin tunnin metsälenkillä. Luntakin oli sopivasti satanut niin Zap sai kunnon hankijuoksulenkin. Sitten koepaikalle. Järkytys oli aikamoinen kun olin menossa rauhalliseen tokokokeeseen ja parkkipaikka olikin täynnä autoja,ihmisia ja koiria. No enpä ollut ottanut huomioon että siellä oli rallykisat samaan aikaan. Se siitä rauhasta. Koepaikalla oltiin noin 1,5h ennen luokan alkua. Tein oikeastaan kaikki avoimenluokan liikket läpi paitsi ruutua. Sitten käytiin vielä pikkasen kävelyllä. Zap sai myös vaan hengata ja leikkiä. Välillä toki oli myös hetkiä häkissä. Kaiken aamupäivän tuohujen jälkeen Zap alkoi vihdoin tuntumaan siltä että pysyisi ehkä kehässä hiljaa ja käsissä.

Juuri ennen kokeen alkua kävi aika harmittava välikohtaus kun meitä ennen oleva koirakko ei ollut paikalla ja oltiin ihan tuomarin vieressä kun tumari alkoikin huutamaan kovaan ääneen avoimen koirakkoa paikalle. Zap sitten päätti tehdä tuomarista mörön kun tuolleen huusi. Olin jo ajatellut että kaikki typerät mörköilyt olisi historiaa, mutta eipä ole ja taas yksi asia mitä vaan pitää treenata. No pöhki siinä aikansa, mutta onneksi selvitti luoksepäästävyyden ja päästiin kehään. Olipa siinä sitten taas yksi syy lisää jännittää josko pöhkisi tuomaria kehässäkin, mutta onneksi se typeryys jäi siihen. Zap oli kehässä oikeastaan todella hyvä. Niin hyvä kun tällä hetkellä osaa olla. Liikket teki kiertoa lukuunottamatta ihan omalla treenitasollaan. Jos siis saa treenitason kokeeseen niin voi todella olla tyytyväinen.

Aloitettiin paikallaoloilla. Siitä hienosti 10, vaikka toiselta puolen meni koira maihin. Toi paikallaolomatka tuli kyllä hieman yllärinä (joo, voisi lukea säännöt tarkemmin), mutta 25 m on pitkä matka. Kehässä tehtiin liikkeet aivan sekaisin. Ensin ruutu. Siitä 10. Jäi jopa aika keskelle, eli hieman ennakoi mutta ehkä ihan ok kun on mennyt niin herkästi yli. Seuraavaksi liikeestä istuminen 9,5 (seuruu varmaan oli aika tiivistä). Luoksetulo 10. Ei kai siinä ihmeempiä. Tuli nätisti sivullekkin. Liikkeestä seisominen 10. Taas se seuruu aika tiivistä. Hyppy 10. Ihan siisti. Noutaminen 9,5. Pikkasen epäsiisti mutta aika kivasti sivulle. Kaukoista 10. Eka I-M tassu liikkuu mutta olen silti tosi tyytyväinen miten hyvin teki osana koekokonaisuutta ja häiriöissä. Seuraaminen 9,5. On nyt liian yritteliäs mikä varmaan tulee siitä on on tehty häiriöitä. Täytyy pitää treenit tasapainossa kriteerien kanssa. Kierto 8. Siinä sai sekä tötterö että minun jalka hieman osumaa :)  Kokonaisvaikutus 10. Pisteet yhteensä 309,5. Yksi ääni tuli yhdessä siirtymisessä, mutta muuten oli aika hyvä. Kehuin liikkeiden välissä vaan todella rauhallisesti ja silitin päätä. Minusta kuitekin vastasi aika kivasti kehuun koska häntä heilui aina. Olin kyllä taas todella, todella tyytyväinen Zapin tekemiseen!! Video, josta harmittavasti puuttuu ekat liikeet; ruutu, istuminen ja luoksetulo, kun kuvaajaa vissiin jännitti vielä enempi eikä ollut saanut niitä nauhalle. Tästä on kyllä taas niin hyvä jatkaa kohti voittajaluokkaa!

Palkkaa passiivisuudesta

Viikko sitten viikonloppuna oli mm-tiimin leiri ja Zap sai luvan siirtyä Fidzin paikalle, joten pääsi ekaa kertaa elämässään yksin leireilemään. Mari oli kouluttamassa. Oli hyvin silmiä avaava leiri. Tavallaan tiesin missä mennään, mutta nyt tiedän hyvin konkreettisesti. Zap oli syksyn treeneissä aika hyvä, kun tehtiin enimmäkseen rauhallisia liikkeitä ja palkattiin tosi rauhassa. Loppu syksyn ja talven onkin nyt sitten saanut tehdä myös juoksuliikkeitä, ja niiden mukana on virekkin noussut VAIKKA olen paljon yrittänyt keskittyä palkkaamaan mm. nameilla ennen lähetystä vauhtiliikkeisiin jne. Olen kuitenkin tehnyt aika paljon treeniä niin että olen laittanut nameja Zapin eteen maahan, vapauttanut siihen, ja syömisen jälkeen vasta on saanut liikekäskyn. Kokonaisuuksissa tai muutaman liikkeen ketjutuksissa tämä tapa ei kuitenkaan vie eteenpäin, koska kyllähän se tietää milloin ne namit on siinä ja milloin ei.

Upouudet kapulat <3

Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa että liikeosaaminen on ok (ei missään nimessä täydellistä), mutta liikkeiden alut ja loput ei ole hyviä, siirtymisistä puhumattakaan. Zapille liikkeiden suoritus taitaa olla suurempi palkka kun oikea palkka ja siksi onkin hieman haastavampaa saada paketti kasaan. Toki tätä ei olla paljon treenattukaan, eli ei kai voi olettaakkaan. Nyt leirin jälkeen ei tosin olla muuta tehtykkään :) Olen nyt todella paljon keskittynyt varsinkin vauhtiliikkeiden alkuihin ja nostanut vaatimustasoa niissä vaikka se ääni aina näissä pelottaakin. Eli esimerkiksi kun me mennään ruudun lähetyspaikkaan ja sanon Zapille että tehdään ruutu (ja jos jossain niin näissä liikevirityksissä Zap on hyvä, eli tosiaan tietää vihjesanasta mikä liike on seuraava ja se nousee jo tässä vaiheessa). Nyt kuitenkin ennen lähetystä olen pyytänyt sitä istumaan, siirtynyt pois sen sivulta ja pyytänyt sitä uudelleen sivulle tai vaikka käskenyt maahan. Sitten kun on pystynyt tekemään tämän hyvin ja HILJAA on ensin saanut namin ja sitten olen heittänyt lelun maahan ja vasta kun on kuulolla esm. sivulla niin vapautan lelulle. Eli palkkaan sitä passiivisuudesta. Liikkeen on myös päässyt suorittamaan välillä lennosta ja välillä sivulta kun on ollut hyvä mutta siitä en nyt ole palkannut kun sosiaalisesti. Tuntuu niin oudolta ja vielä vieraalta omistaa näin korkeavireinen koira. Joudun tosiaan opettelemaan uusia ajatuksia :)

Nyt ollaan viikon ajan tehty aika paljon palkattomuutta. Zap paranee aina loppua kohti ts. tarvitsee sitä purkamista ennen kun työskentelee hyvällä vireellä (ja ilman niitä ääniä). Siirtymiset tarvitsee myös vielä paljon teeniä. Samalla tavalla kun liikkeiden alkuja ja loppuja, myös siirtymisten arvoa olen yrittänyt nostaa palkkauksella. Kokonaisuuksissa tällä viikolla suurimmat liikevirheet on ollut siinä että lentää ruudusta yli todella helposti kun menee vaan niin kovaa, ja kaukoissa ääni on inhottavan herkässä jostain syystä maahan-käskyissä.

Seuraamisessa pitää alkaa ajaa häiriöitä sisään (tätä aloitettiin leirillä ja sitä on jatkettu). Häiriötä on tehty aikasemminkin, mutta oikeastaan vaan sivulla. Olen taas arkaillut ottaa sitä mukaan liikkeeseen. Nyt on kuitenkin molemmilla henkisen kasvunpaikka ja tätäkin on tehtävä. Zapilla on tosi kova tarve aina nopeasti vilkaista asioita  (merkkejä tai esteitä jos on kentän laidalla) varsinkin kun kävellään ekan kerran ohi, ja tästä en tietty tykkää. Menee kuitenkin "onneksi" varsinkin kapulahäiriön kanssa aika helposti halpaan eli tehdän nyt sille niin suurtä häiriötä että mokaa isosti jolloin siihen on helppo puuttua. Siksi näin koska muuten tekee vilkulut niin nopeasti että en ehdi niihin puuttua. Tämä treeni pitää kuitenkin pitää tasapainossa seuruun kriteeritreenin kanssa koska kun tehdään häiriötä niin tulee painamista kun yrittää sulkea häiriön pois, ja sitä nyt on muutenkin vielä liikaa.

Huh! Olen ehkä hullu kun olen ilmoittanut tuon ihan keskeneräisen koiran kisoihin, mutta ajattelin että mennään avoinluokka vielä samalla tavalla kuin alokas. Parin tunnin purkaminen kisapaikalla ja sitten vaan yritän viedä kehän hyvin rauhassa läpi :) Ennen voittajaa laitetaan kyllä pääpaino siihen että alettaisiin saada kokonaisuus parempaan tasapainoon!

Fidzi sitten. No sillä on vaan Seinäjoen maajoukkuekarsintakoe ensi lauantaina, mutta sen kanssa treenaaminen on niin seesteistä tuohon toiseen verrattuna :) Samassa tilassa ollaan kun ennen viime koetta. Eteenmeno on tähtien asennosta kiinni, mutta toivotaan taas yhtä kivaa koetta kun viimeksi!

Toko- ja terveystuloksia

Zap kävi muutama viikko sitten virallisesti läpivalaisussa. Käytiin porukalla Karma, Roima, Kurko ja Zap Porvoon Avec:ssa ja Christa kuvasi. Zapilta kuvatiin Kennellittoon lonkat ja kyynäret ja epävirallisesti sitten olat ja selkä. Epävirallisistakin kuvista sain kuitenkin ortopedin lausunnun. Oli hieman jännitysnäytelmää kun tuloksia odoteltiin niin Zapin kyynärtulokset päivittyi ensin koiranettiin C/C:nä. Onneksi asia kuitenkin saatiin selvitettyä ja ell. lausui kuvat uudestaa ja tulos oli 0/0. Huh! Lonkat olivat C/B. C:n lonkka oli löysempi. Selkä oli oikein hyvä ja samoin olat, myös leikattu olka näytti oikein hyvältä. Ei mitään nivelmuutoksia yms. ollut havaittavissa. Olin tai olen kyllä todella onnellinen ja helpottunut noista tuloksista. Ihan mahtavaa! Myös kivekset oli normaalit. Ell. tosin luuli Zappia ensin tytöksi. Rauhoituksessa sitten yllättyi kun siellä jalkojen välissä olikin jotain mikä ei tytölle kuulu. Onhan se pieni, siro ja kaunis (ainakin omaan silmään). Painoa oli hurjat 15,7 kg takin kanssa.

Fidzin kanssa käytiin lauantaina kokeilemassa toista kertaa Räsäsen Riitan kokeessa uusia sääntöjä. Eipä ollut Fidzi antanut aihetta olla kauhean luottavainen tyhjään lähetyksen suhteen ja perjantain kenraaleissa ei löytänyt myöskään kiertohässäkän tötteröä kun oli tötsä putken edessä. No kisat meni kuitenkin paljon paremmin mitä uskalsin toivoa.

Koe aloitettiin tunnarilla. Tätä on nyt tehty vissiin liian hankalana treeneissä, koska on ollut tosi usein huolimaton kun on tehty kisamainen "helppo" tunnari. Kokeessakin oli huolimaton; tarkasteli ja vielä pudotti kapulan paluussa (7). Ohjatun teki ihan itsensä näköisesti. Alussa vaan ei ottanut kontaktia vaan jäi katsomaan liikkuria (9,5). Kaukotkin meni niin kun ne yleensä menee. Tekniikassa tosin yksi takajalan kevennyt S-I vaihdossa, mutta oma vika kun sanoin vahingossa vanhan käskyn niin oli varmaan epävarma. Seisominen on tahmea. Sitä olen nyt hypyttänyt kotitreenissä, mutta ei ole kisavalmis vaihto (9). Seuraaminen (8), peruuttaa istuen ja taas hieman matala mutta paikka aika siisti. Luoksetulossa otti "pikkasen" liikaa pomppua taaksepäin pysähdyksessä. Tästä kuitenkin aika armollisesti 9. Ruutu jännitti koska tyhjään lähetys tehtiin keskelle kenttää, mutta kun ihmeen kaupalla se onnistui. Ruudussa oli aika hassusti jätetty näkyvä teipin pala niin se toimi aika hyvin targettina :) Ruudusta 9,5. Z.ssa perusvirheet. Seuraa matalana mutta tälle nyt en vaan nähtävästi voi mitään. Maahan meni vähän kaksitempoisesti. Tästä 9. Kiertohässäkkä meni yllättävän hyvin. Ei kaarrattanutkaan ihan liikaa. Tästä 9. Paikallaoloista 10 ja 9,5 (kun törmäsi hieman lopun sivulle tulossa). Pitkästä aikaa myös video kisasta. Lopputuloksena 285,5 pistettä eli 1-tulos ja 2.sija! Mun pieni luottoratsu oli vaan taas täydellinen, iloinen oma itsensä ja melkein parhaansa se yritti.

Olin kyllä todella onnellinen että saatiin onnistumiset uusissa liikkeissä eikä vanhatkaan liikkeet ollut ihan hajonnut käsiin vaikka niitä on treenattu tosi vähän. Ehkä me kuitenkin vielä päästään kesällä sm:iin! Kehässä oli tuomariharjoittelija niin liikkeiden välit oli todella pitkiä, mutta Fidzin kanssa se ei ole mikään ongelma. Tulipa vaan tuli mieleen että pitääpä treenata tällaisia Zapin kanssa!

Luottoratsu <3 

Kiitos Tanjalle videoinnista ja seurasta. Olipa kiva kun ei tarvinnut yksin ajella koepaikalle! Kaikki kuvat Nina Hanikka, kiitos niistäkin.

Voisko tää vuosi vaan jatkua näin kun se on alkanut? Kaikki terveinä. Ruskan kanssa noustiin kolmosiin ja viime treeneissäkin 31 esteen rata nollana läpi. Sen kanssa meno tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja helpolta. Fidzin ekat kisat tänä vuonna suhteellisen ehjällä suorituksella ja uudet liikkeet onnistui aika kivasti. Zapin hyvät terveystulokset ja sen kanssa tekeminen vaan on niin nastaa. Mielenkiinnolla odotan avoimen luokan ekaa kisaa :)

Vuoden alkua

Ruskan kanssa oltiin tammikuun alussa kisaamassa Ojangossa. Kisat meni oikein kivasti, ja Ruska oli paras tai kuuliaisin mitä on ikinä kisoissa ollut. Kaikilla kolmella radalla teki oikeasti ihan parastaan, eikä tehnyt yhtään keppivirhettä! Ekalta radalta nollavoitto. Toisella hypärillä en visiin ollut vielä valmis nousemaan kolmosiin, kun aiheutin hyllyn kaatamalla yhden hypyn. Ei ihan osunut askeleet kohdilleen :) Tietty vähän harmitti oma toilailu, mutta koska rata oli muuten niin onnistunut niin aika nopeasti harmitus muuttui iloksi. Seuraavalla agilityradalla saatiin toinen nollavoitto, joten vika rata jäi juoksematta sillä vihdoin noustiin kolmosiin! Olipa todella kivan fiiliksen kisat. Radat (video) ja meno Ruskan kanssa vaan tuntui ihan käsittämättömän vaivattomalta ja helpolta. Ehdittiin jo käydä ekoissa kolmosenkin kisoissa. Niistä tuloksena 5, 15 ja HYL. Ilman keppivirheitä olisi varmaan jo parikin nollaa tehty, eli yhteistyö pelaa kivasti mutta keppikulmat oli Ruskalle haastavia ja niistä ei vaan selvitty.

Fidzi on ilmoitettu tokokisoihin. Ääk! Mennään nyt arpomaan sitä tyhjään lähetystä, mutta kun se ei vaan tunnu ikinä valmistuvan tai varmistuvan. Nyt olen aika paljon juoksuttanut sitä suoraan väylillä missä se ei pääse kaartamaa....en tiedä auttaako vai ei, mutta ainakin onnistuu. On kyllä mun inhokkiliike tällä hetkellä, ihan vaan siksi että en keksi miten kerron koiralle oikeasti mitä siltä haluan. Turhauttavaa varsinkin tuollaisen kiltin koiran kanssa. Muita liikkeitä on treenattu ihan luvattoman vähän, kun tuntuu että pääpaino pyörii vaan ruudussa eli ei kyllä yhtään varma olo minkään suhteen :)

Zap on keskittynyt treenaamaan avoimen liikkeitä kisakuntoon. Pakkasten takia on enempi tullut kotona tehtyä rauhallisia liikkeitä (peruutus, pito, perusasento, kaukot, tunnari), mutta toisaalta ne on tuon koiran kanssa tärkeitä. Kaukojen tekniikka on kotioloissa (ilman häiriötä) tosi kivalla mallilla pidemmälläkin matkalla. Helposti vaan heittää vinoon, niin olen laittanut koiran oikealle puolelle juomapullon yms. ohjaamaan suoraksi. Nyt vaan huomaan että kun ponnaa niin voimalla vaihdot niin siirtyy matolla vaikka ei liikuta tassuja eli ns. liukuu (Voiko tätä edes korjata, tai miten kerron sille että älä ponnista niin kovaa että liut?! Nyt en ole tästä huomauttanut ollenkaan, mutta pitää katsoa tuleeko siitä suurempi ongelma).

Zap kävi eilen Christan tekemässä läpivalaisussa; lonkat, kyynäret, selkä ja olat. Virallisia tuloksia odotellaan, mutta ei pitäisi olla mitään sellaisia löydöksiä mitkä tuon kevyen koiran menoa haittaisi (painoi 15,7 kg). Leikattu olkakin näytti hyvin parantuneen. Silti sitä jännittää vielä...

Pakkaspäivinä on harjoiteltu mm. halaamista

Tämän vuoden tavoitteet on aika auki. Zapin kanssa varmaan yritetään käydä ainakin avoin ja voittajaluokka. Fidzin kanssa olisi kiva päästä molempiin arvokisoihin, mutta se ei ole mitenkään varma kun pitäisi saada uusilla säännöillä ykköset kasaan. Ehkä joku ulkomaankisareissu? Ruskan kanssa kokemusta kolmosista. Tuskin on realistista sen kanssa vielä muita tavotteita tehdä kun ei ehditä kisatakkaan niin paljon että voitaisiin saada nollat arvokisoihin. Viime vuodesta kun meni suurin osa sairastuvalla niin päätoive olisi että saataisiin tämä vuosi tehdä kaikkien kanssa ilman terveydellisiä esteitä. Se olisi ihan parasta, tulokset tulee sitten siinä sivussa (tai on tulematta) :)

Katseet ensi vuoteen

Kun taaksepäin katsoo, niin tämä vuosi koirarintamalla on ollut yllättävän raskas. Niza on suurimmaksi osaksi voinut hyvin, mutta siltä on jouduttu poistamaan kaksi kynttä, kun ne ovat haljenneet ytimeen asti. Zap puolestaan joutui OCD:n takia leikkauspöydälle ja sen kuntoutukseen onkin sitten kulunut pitkä aika. Ellan vaivat taas menivät niin pahoiksi, että sille piti sanoi lopulliset hyvästit. Fidzi on vissiin ainut, joka on selvinnyt tämän vuoden vammoitta. Ja sitten on vielä Marikan Rawin tilanne....

Vaikka aika paljon on ollut epäonnea, niin on tähän vuoteen mahtunut onnistumisiakin. Zap vielä keväällä ehti kisata ekan tokokisan hienolla menestyksellä ALO:ssa. Lisäksi se sai paikan uudenmaan nuorten koirien tokorinkiin. Ja siellä ollaan nyt syksyn/talven mittaan saatu kivoja treenejä mahtavassa porukassa. Fidzin kanssa kevään kisat meni aika kivasti ja SM:ssäkin pääsi finaaliin hienolla suorituksella (finaalia ei muistella :) ). Uudenmaan pm-hopeetakin se voitti (ei niin onnistuneella suorituksella tosin).

Nyt on kuitenkin tämä vuosi lopuillaan, joten katseet yritetään suunnata positiivisin mielin ensi vuoteen. Zapin leikkauksesta on kulunut yli puoli vuotta, ja se ei ole kertaakaan ontunut leikkauksen jälkeen. Nyt ollaan tokossa treenattu oikeastaan jo kaikkea muuta paitsi luoksetulon stoppeja. Ja voin sanoa että nautin sen kanssa tekemisestä tosi paljon. Onhan siinä ihan kamala työmaa, mutta ehkä joku päivä saadaan paketti kasaan. PARASTA on kun vaan saadaan tehdä täyspainoista treeniä ja nauttia yhdessä! Tavoitteena on korkata avoinluokka ennen kevättä. Jäljestämistäkin on jatkettu vaihtelevalla menestyksellä, ja sitäkin on tarkoitus jatkaa, Fidzin kanssa tyhjään lähetyksissä on jo onnistumisia, mutta en silti voi sanoa että se sitä osaa. Lähdetään nyt kuitenkin ehkä ensi vuoden karsintoja katsomaan. Niza täytti joulukuun alussa jo kymmenen, mutta on tosi kivassa kunnossa ja saa toivottavasti jatkaa bc:den juoksuttajana vielä pitkillä lenkeillä.

Ruskankin kanssa on ollut hieman haasteita ja ollaan oltu pidemmällä kisatauolla. Sen mielentila on vaan ollut tosi huono ja sen takia otti kisoissa helppoja virheitä. Tämän eteen on tehty töitä ja viimeiset pari kuukautta treenit on mennyt niin hyvin että sunnuntaina käytiin kokeilemassa kisaamista. Aika kivasti meillä meni, vaikka täytyy myöntää että kaksi vitosta syökin naista...mm. vikan hypyn ohitus. Pääasia kuitenkin oli että teki kivasti töitä myös kepeillä ihan itsenäisesti, joten hyvillä mielin jatketaan kisaamista tammikuussa. Toivotaan että niitä tuloksiakin alkaa tulemaan.

Me kuitenkin ollaan valmiita jättämään tämä vuosi taakse ja suuntaamaan katseet toivottavasti valoisampaan ensi vuoteen! 

Rauhallista joulunaikaan ja onnekasta vuotta 2016!

Ellan viimeinen matka

Ajatus omasta koirasta oli minulla ollut oikeastaan koko lapsuuden, mutta äidin todella kovan allergian vuoksi me ei sellaista kotiin voitu hankkia. Heti kun muutin pois kotoa opiskelemaan oli aika kuitenkin toteuttaa tämä pitkäaikainen haave ensimmäisestä omasta koirasta. Kun mietin minkä koiran ottaisin niin tarkoitus oli vaan saada kiva kaveri lenkeille, jonka kanssa olisi helppo elää ja matkustella mm. junassa ja joka ei kokonsa puolesta olisi liian suuri rasite opiskelijan budjetille. Varmaan suurin syy beaglen ottamiseen oli myös sen hellyyttävä ulkonäkö. Kun otin kasvattajaan yhteyttä kyselin tietenkin että myyvätkö koiraa "perheeseen" jossa ei metsästetä. Kasvattaja oli kuitenkin sitä mieltä, että kun koiran aktivoinnista ja liikunnasta huolehditaan ei metsästys ollut niin oleellista. Ja niin Ella sitten pitkän odotuksen jälkeen saapui meille Cardiem kennelistä, heidän ensimmäisestä pentueestaan.

Ella pentuna

Ellan oman lauman ulkopuolella ehdottomasti paras ystävä oli Tuike

Pakkasellakin ulkoitiin vaikka se ei beaglen mieleen aina ollut

Junamatkat tuli opiskeluaikoina tutuksi

Ella on aina ollut todella ahne. Tästä syystä sille oli aika helppo opettaa perusasioita. Se teki kaiken aina häntä heiluen. Me käytiin sen kanssa pentukurssit, tokon alkeet yms. kursseja. Sitten löysimme tiemme agilityn pariin. Alku sen lajin kanssa ei ollut ihan helppoa kun nenä vei milloin mihinkin ja jouduin kantelemaan beagleä jäähylle. Muiden ryhmäläisten edetessä me junnattiin paikoillaan kunnes yhtenä päivänä beagle syttyi agilityyn, ja kun se syttyi ei se enää koskaan sen jälkeen karannut agilityradalta tai treenistä vaan teki aina minun kanssa yhdessä. Agilitystä tuli meidän päälaji, mutta jatkettiin kuitenkin pienimuotoisesti tokon saralla. Lisäksi Ella pyörähteli näyttelyissä, ja treenasi myös flyballia.

Ellan viimeiset tokokisat

Agilitykoira siitä tuli

Mutta jäniskoiraa siitä ei tullut :)

Se opetti alussa elämää pelkäävälle Nizalle leikkimisen taidon

Ella on ollut minulle niin suuri opettaja. Se esitteli mitä koiran kanssa harrastaminen voi olla ja tempaisi minut täysin mukaan koiramaailmaan. Se opetti minulle niin paljon koiran koulutuksesta kun koira voi opettaa.

Kaikessa itsenäisyydessään ja itsepäisyydessään se kuitenkin on tykkäsi olla yhdessä, laumassa. Olin siis ainakin osannut rakentaa siihen hyvän suhteen. Minulle sanottiin että älä koskaan päästä sitä vapaaksi tai et enää näe sitä, mutta niin vaan tuo beagle juoksi koko 11 vuotta metsälenkit vapaana, Eikä se yrittänyt karata kertaakaan. Se ainoastaa saattoi jäädä hajujen maailmaan tai marjoja syömään ja sitä sai huudella että pysyi mukana.

Se on ollut aina meillä se koira joka keksi omiaan. Se on yllätetty keskeltä ruokapöytää omena suussa. Kesti hetken tajuta että beagle kävi aina päiväsaikaa hedelmävarkaissa. Se penkoi kaikki kassit, takkien taskut yms. ja tästä syystä joutuikin pari kertaa tiputukseen kun oli vetäny purkkapussit tyhjäksi. Rasvoja ja kurkkupastelleja on myös popsinut lukuisia ja vaipparoskiksia penkonut. Kaikesta sen kanssa kuitenkin aina selvittiin säikähdyksellä.

Ella jätti jälkikasvua maailmalle

Sille kaikkein tärkeintä maailmassa oli aina oma koti. puhdas peti, RUOKA ja aurinko. Se ei koskaan tykännyt hihnalenkeistä. Jo nuorena kun Aapo yritti ottaa sitä juoksulenkille mukaan oli kommentti että "ihan kivasti kulkisi jos saisi pyörät alle" :) Metsässä vapaana se kuitenkin rakasti lenkkeillä kun sai mennä hajujen maailmassa omaan tahtiin.



Niin hassulta kun se tuntuukin niin tuo söpö pieni koira on ollut ehkä myös se haastavin. Se vanhemmiten aika hanakasti valitsi kaverinsa ja myös vihamiehensä. En tiedä mikä sen teki että alkoi vihaamaan tiettyjä koiria jotka lenkkeili samoilla seuduilla (vaikka ei koskaan ollut niitä sen lähemmin tavannut), mutta hirmuinen oli murina ja karvat pystyssä heti kun vaan haistoi vihamiehensä. Kerran se pääsi Aapolta karkaamaan ja todentotta kimppuun se yritti. Onneksi sillä on niin löysät huulet että ei saanut kaverista mitään otetta ennen kun Aapo sai sen jo takaisin kiinni.

Ella ei elämäänsä ihan terveenä saanut elää. Agilityura loppui siihen kun sen toisen etujalan varvas meni tuntemattomasta syystä lenkillä täysin säpäleiksi. No ikää sillä oli jo tuossa vaiheessa sen verran että ei se enää tuntunut niin suurelta menetykseltä. Muilta onnettomuuksilta onneksi vältyttiin, mutta hiiva on ollut sen suurin kirous jo useamman vuoden. En edes muista kuinka monella eri shampoolla, lääkkeellä, liuksella sitä on hoidettu. Lisäksi ruokavaliolla on yritetty saada hiivaa kuriin. Muutaman viimeisen vuoden ajan hoidot kuitenkin on enää ollut oireiden lievitystä koska hiiva puhkesi niin pian aina takaisin että ei voi sanoa että siitä enää päästiin eroon vaan se meni krooniseksi. Viimeisen puolen vuoden aikana sille alkoi ilmestyä huuliin kasvaimia ja kesällä sen kitalaki aukesi niin että sinne muodostui etuhampaiden taakse sellainen tasku joka keräsi kaiken mahdollisen tietenkin aiheuttaen pahaa tulehdusta (ja toki myös vaikeutti syömistä). Kesällä Ella nukutettiin kun koko suu putsattiin ja hoidettiin. Samalla kertaa sai lehmän kuurin antibiootti- ja hiivalääkkeitä. Kesä päästiin yli, mutta parin kuukauden päästä oltiin tultu takaisin lähtötilanteeseen. Suu ei ollut pysynyt kunnossa (epäilys että kasvain suussa sai aikaan sen) ja kosteuden myötä hiivakin pukkasi koko ajan pahemmaksi. Näiden lisäksi se oli myös jo selvästi höppänöitynyt. Se mm. saattoi kävellä ihan pokkana pari tuntia lenkin jälkeen Luukaksen huoneen matolle pissalle. Muutenkin tarpeiden teko sisälle alkoi yleistymään paljon. Ellalle oli vaan kertynyt jo liian monta sen elämänlaatua heikentävää asiaa, joten oli aika tehdä sille viimeinen palvelus.

Täydellinen beagle <3

Kun oltiin tehty päätös että Ella pääsee sinne missä sitä ei vaivat haittaa. Vietettiin viimeiset päivät mitä meillä oli jäljellä Ellan ehdoilla. Se sai syödä herkkuja enempi varmaan kun viimeisen puolen vuoden aikana ja se nautti. Käytiin metsässä kävelyllä kun syksyinen aurinko paistoi ja mentiin niin hitaasti että se sai rauhassa haistella. Nostin sitä välillä syliin ja juttelin sille kuinka kiitollinen olen sille kaikesta ja miten en ikinä voisi korvata sille sitä mitä se on elämääni tuonut ja pyysin anteeksi että jouduin nyt tekemään lopullisen siirron. Koska Ella vihasi eläinlääkäreitä lukuisten siellä vierailuiden vuoksi niin järjestin asian niin että sen ei viimeiselle matkalle siellä tarvinnut lähteä (Kiitos Laura <3) .

28.10.2015 Ella sai nukahtaa viimeisen kerran omassa pedissään siellä rakkaimmassa paikassa eli kotona. Itkuhan siinä tuli taas tuhannen kerran, mutta toisaalta iso kivi putosi sydämeltä. Nyt ei tarvinnut enää olla huolissaan sen kunnosta. Ehkä rankin hetki oli kun en enää kuullut sen tuttua kuorsausta. Ensimmäinen oma koirani oli oikeasti poissa. Koira joka oli kulkenut yli 11 vuotta rinnallani. Kiitos rakas beagleni. Tulet olemaan niin meidän kun varmasti monen muunkin muistoissa ikuisesti. Sinä olit vaan the Number one and nothing less!

<3

Kun kaipaus ja ikävä 

polttaa niin, että satuttaa, 

kuuntele silloin sydäntäsi, 

joka kertoo sinulle, 

että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan, 

ja nyt muistot ovat kauneinta 

mitä sinulla on."