Sillä mennään mitä on saatu

Mitäs maaliskuussa? Muutama viikko sitten käytiiin Fidzin kanssa Tampereen karsinnoissa. Kisat meni taas monen moiseen säätämiseen. Eka kehä vielä oli oikeastaan tosi kiva, mutta tokassa ja vikassa kehässä sitten sattui enempi. Toisaalta positiivisesti ajatellen meillä ei ole mitään suuria ongelmia, kun joka kokeessa säädetään eri asioita. Tampereella tehtiin Z:ssa väärä asento, ruudun tyhjä meni vinoksi (mutta onnistuttiin korjaamaan se) ja paikallaolossa Fidzi oli niin jengana että lähti viereisen käskyllä metrin verran ennen kun huomasi mokansa. Näistä ja muista säädöistä huolimatta 1-tulos 261,5 pisteellä. Harmi vaan että tämäKÄÄN ei vielä riitä sm-tulokseksi joten vielä pitää metsästää tulosta jotta päästäisiin sm:iin, koska kyllähän me vielä Fidzin kanssa sinne vielä kerran tahdotaan!

Karsintakisat jätetään kuitenkin tähän. Me yritetään saada muista kisoista tulokset ja sitten keskitytään sm:iin. Tosi haikeeta ajatella että Tampereen karsinnat olivat jopa ehkä meidän viimeiset yhteiset karsinnat. Fidzi on kyllä ansainnut papukaijamerkin minun opettamisesta kisaamiseen. Toki vieläkin siinä on hurjasti opeteltavaa, mutta ei olisi voinut olla kultaisempaa opettajaa. Kiitos siitä pieni sinisilmäinen bc <3

Zap sitten on kovasti opetellut voittajaluokan liikkeitä. Meinasin sen jo ilmoittaa kokeeseen tai kysyinkin jo paikkaa Fidzin kanssa samaan kisaan. mutta peruin sen vielä kuitenkin. On vielä asioita, jotka vaativat enempi töitä. Eli treenataan vielä hetki :) Tältä se kohta kaksivuotiaan pojan meno nyt näyttää.

Mietin tässä joku päivä että olenko oikeasti ollut niin onnekas että olen aina saanut koiran mikä on täyttänyt juuri sen hetkiset toiveet ja odotukset täysin (tai oikeastaan aina ylittänyt ne), vai olenko vaan aina elänyt sen koiran kanssa siinä hetkessä ja työllä saanut tällaisen tunteen? Taaksepäin kun ajatellaan niin tuntuu siltä. Ellan piti olla koti/lenkkikoira, mutta se veti minut mukaan harrastuksiin ja beagleksi oli äärimmäisen hieno. Nizan kanssa toiveena oli harrastaa hieman enempi (en edes ajatellut mitään valionarvoja silloin) ja niin senkin kanssa tavoitteet kasvoivat matkalla ja ylittyivät moneen kertaan. Fidzin kanssa taas halusin nimenomaan pystyä kisaamaan valioitumisen jälkeenkin EVL:ssä ja arvokisoissa (Niza kun ei häiriöherkkyytensä takia tokovuosillaan tähän olisi kyennyt). Fidzi tosiaan on tarjoillut minulle näitä mahdollisuuksia. Muutamat piirinmestikset, sm:kisat ja pari finaalikehää sekä mm:t. Taas mentiin paljon kovempaa ja korkemmalta mitä olin osannut edes kuvitella. Nyt sitten Zap. Sillä on aika suuret saappaat Fidzin jälkeen, mutta kyllä pikku pojasta saattaa joku päivä olla vaikka mihin jos ja toivottavasti kun palaset osuu kohdilleen. Töitä toki on edessä ja paljon, mutta sehän tuon pojan kanssa onkin ihan parasta!

Power, Speed, Skill...meidän uudet treenihousut  :)