Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Oli taas aika käydä lukemassa blogia takaperin, ja muistella sitä mitä on vuosi sitten kirjoittanut tavoitteista. Zapin osalta olin laittanut, että olisi kiva käydä avoin- ja voittajaluokka. Tämähän meni ihan kivasti kun eka EVL-koekin ehdittiin käydä viime vuoden puolella. Fidzin tavoitteena oli arvokisat ja ulkomaan reissu. Sekin aika kivasti, kun sm:iin päästiin (piirinmestiksiin ei lähdetty), mutta Ruotsinkin reissu tuli tehtyä. Lisäksi Fidzi korkkasi rallytokon Ninan kanssa, mikä myös meni hurjan hienosti. Toivotaan tälle uralle vielä joskus jatkoa. Ruskan kanssa oli tavoitteena kisata enempi (agilityä). No se ei oikein täyttynyt, mutta en ole halunnut kisata sen kanssa ennen kun on sellainen hyvä fillis treeneissä siitä että osaa sen minkä toivon, ja pystyn luottamaan sen osaamiseen enempi. Nyt syksyllä on kyllä ollut jo tosi kiva, ja ne ainoat kisatkin mitkä käytiin meni kivasti, eli voisihan sitä senkin kanssa kisata enempi. Eniten toivoin sitä että treenaamiseen ja tekemiseen ei olisi kenenkään kohdalla mitään terveydellistä estettä. Tämä nyt toteutui onneksi huomattavasti paremmin kuin vuosi takaperin, mutta loppu vuodesta Fidzihän sai harmittavan iriitti diagnoosin. Sen kanssa eletään nyt päivä kerrallaan. Onni onnettomuudessa, että se tuntuu voivan ihan hyvin ja olevan iloinen. Voi kun se nyt parantuisi, ja sitten vielä pysyisi poissa (iriitti siis).

Joulun aika oltiin ja nautittiin <3

Entäs sitten tämä vuosi? Zapin tavoitteet on tietty kerätä kokemusta EVL:stä (ensi vuoden karsintoja varten). Katsotaan jos mahdutaan johonkin karsintakokeeseen kokemuksena mukaan, mutta eihän se sillä tasolla vielä ollenkaan ole että niitä sen enempää kannattaisi lähteä kiertämään. SM:iin olisi mahtava päästä mukaan, mutta ne on tänä vuonna niin aikaisin että saa nähdä ehditäänkö saada vielä pari 1-tulosta ennen sitä (pitäisi varmaan katsoa kokeita). Moni onkin jo kysynyt meinaanko hakea valmennusrenkaaseen. Rehellisesti sanoen en vaan vieläkään tiedä (onhan tässä vielä aikaa miettiä). Me ollaan kuitenkin vielä ehkä liian keskeneräinen koirakko, ja kaikki tekeminen on hyvin paljon veitsenterällä tekemistä. Ja jotenkin muutenkin "jännittää" kun ei ole yhtään kokemusta renkaan toiminnasta, niin on hieman epävarma olo onko meistä sinne (jos siis edes sinne koskaan päästäisiin)...vai olisiko kivempi kisata ns. mustana lampaana joka ei kuulu mihinkään :) Tavoitteet kun kuitenkin pysyy samana kuuluttiin renkaaseen tai ei. Agilityssä harjoitukset jatkuu ja toivotaan että tämän vuoden aikana saadaan jo jotain pientä rataa tehtyä: tarkoittaen täysillä ilman varmistelua ja ilman rimojen pudottelua. Jälkeä jatketan ainakin terapiana. Siitä en tiedä kisataanko koskaan siinä lajissa, mutta se on vaan niin ihanaa vastapainoa kenttätreenaamisen kanssa että sitä tehdään sen mukaan kun hyvältä tuntuu. Parastahan vaan kuitenkin taas olisi, että saataisiin nauttia yhdessä tekemisestä koko vuosi ilman terveysongelmia ihan niin kuin tämäkin vuosi.

Fidzille ja Nizalle toivon myös "vaan" sitä terveyttä ja pitkää ikää! Jos Fidzi paranee niin että selviää ilman lääkitystä niin toki se sitten pääsisi vielä rally-tokoilemaan (ja jos näin niin tietenkin sitten sieltäkin valioituminen olisi tavoitteena Niinalle :) ) 

Hyvää Uutta Vuotta 2017

EVL:ssä ekaa kertaa

Itsenäisyyspäivän kunniaksi olimme aika rohkeita Zapin kanssa ja käytiin korkkaamassa EVL. Lähtöasetelmat eivät taas olleet ihan helpot meille, kun koe alkoi klo 09.00 aamulla ja kisapaikalla ei ollut oikein mahdollisuutta treenata ollenkaan. Piha oli ihan jäässä ja hallissa ei ollut tilaa treenata. Koska lähtöjärjestystä ei tiedä etukäteen niin oli vaan pakko valmistautua siihen, että olisi ensimmäinen. Koe oli Virkkalassa, joten tein sitten niin että käytiin matkalla koepaikalle tekemässä Lägillä treeni. Kunnon juoksulenkki jäi kyllä valmistautumisesta tekemättä. En vaan jaksanut herätä viiden aikaan...

Koe alkoi paikallaoloilla. Nämä tehtiin kolmen koiran ryhmässä ja Zap oli keskellä. Olipa kiva kun oli noin pienet ryhmät, niin saatiin aika kivasti onnistumaan paikallaolot. Zap on treeneissä aika herkästi jäänyt kiinni liikkuriin tai muihin häiriöihin eikä ole ollut kunnolla kuulolla, mutta nyt teki aika kivasti ja molemmista osista 10.

Sitten tehtiin kaukot ja tunnari. Kaukot teki hyvin. Pienesti yhdessä vaihdossa tuli toisen jalan liikutus, mutta aika puhdas tekniikka ja asennot. Eikä vinottanutkaan pahammin (10). Tunnari sen sijaan jätti hyvinkin paljon parantamisen varaa (tämä on "onneksi" näkynyt myös treeneissä eli asia on treenin alla) (0). Luoksetulo ihan ok (8,5). Vähennys ainakin siitä että annoin pysäytyskäskyn liian aikaisin.  Alussa tekee nyt tosi usein tassun liikutuksen, eli tämän kanssa pitää olla tarkkana. Stopit saisi olla napakammat, mutta sekin on treenin alla. On kuitenkin jo paremmat mitä oli vähän aikaa sitten. Kierto meni aika kivasti. Itse kierto on paljon parantunut. Ei tehnyt isoa kaarrosta. Istuminen olisi voinut olla napakampi, mutta nosto ja hyppy oli kiva. Tuli myös siististi sivulle. Kapulan luovutukset on kyllä huonot ja epäsiistit (10). Z.ta, seuruu on epätasaista (tämä on meille tosi vaikeeta), lisäksi maahan saisi mennä paremmin (9). Ohjattu: merkillä oli jo ihan liian menossa, mutta malttoi ja kuunteli. Nosto oli epäsiisti (liirasi kapulan kanssa). Palautus ok, mutta luovutus saisi taas olla siistimpi (10). Seuruu oli tosi epäsiisti, varsinkin hidas ja peruutus meinasi hajota. Pitää miettiä hitaan tempoa paremmaksi jotta saadaan se pysymään kasassa. Aika armollisesti 8. Ruudussa eteenmeno oli hyväja suora! Ruutu oli vaikea kun piti mennä tolppien välistä. Ei meinannut eka tajuta, mutta korjasi itse ja löysi perille asti. Lopussa kaahotti vielä ohi (9,5).

Paljon oli kokeessa hyvää, mutta kyllä ne kovemman treeninaiheet siellä myös näkyivät hyvin. Mahtavaa kyllä on se kuinka rehellinen koira Zap on. Se teki taas ihan itsensä näköisen suorituksen, sillä virheet mitkä teki on ollut esillä myös treeneissä. Kokonaispisteet 273 eli riitti vielä 1-tulokseen. Video kokeesta.


Päivä ennen Zapin koetta juhlittiin Nizaa, joka täytti jo 11-vuotta! Ihana kun se vielä on niin hyvässä kunnossa ja mielellään tekee samat lenkit kuin muutkin. Toivottavasti jatkuu näin vielä pitkään. On niin ihana kun voi lenkkeillä koko lauman kanssa yhdessä.

Ruskankin kanssa käväisin pitkästä aikaa kisoissa. Kaikki kolme rataa meni oikein hyvällä flow:lla. Ei mitään suurta, mutta joka radalla joku virhe. Olen silti kyllä tosi tyytyväinen kuinka kivasti kulki. Ja ehkä parasta oli kun pystyi, osasi ja onnistui itse haastavassa keppikulmassa: tultiin pituudelta kovaa avokulmaan kepeille! Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen.

Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaan niistä paremmista uutisista. Fidzi on tässä jokunen aika sitten ehtinyt käydä ostamassa itselleen uuden kisakirjan. Se nimittäin aloitti Ninan kanssa rallytokouransa. Olin itsekkin ekaa kertaa katsomassa kyseisen lajin kisoja. Fidzi oli hyvin valinnut kisansa, kun siellä se sai tepsutella muiden tappijalkojen kanssa (corgit oli hyvin edustettuina). Kun katsoi Ninan ja Fidzin suoritusta ei ehkä olisi ulkopuolinen uskonut, että siihen voi päästä muutaman minuutin yhteisellä treenillä. Arvostelulapussa luki "upea kontakti ja hieno työtä". Tulokseksi saivat 90/100 pistettä . -10 pistettä tuli siitä että Nina otti kaksi askelta taaksepäin kun piti ottaa kolme. Ihanaa, kun Fidzi sai itselleen pätevän ohjaajan rallyyn. Minusta ei siihen ole, ja kuitenkin on kiva opettaa sille juttuja kun on jotain tähtäimenä (muuten sitä ei tulisi tehtyä). Rallyyn siirtyminen tuli tokosta eläköitymisen myötä.

Eläköityminen tokosta alkoi tulla ajatuksiin viime kesänä. Mulle vaan tuli sellainen olo, että Fidzin näkö on alkamassa heikentyä, ja sitten ajattelin että haluan jättää sen kisakentiltä pois vielä kun pystyy hyviin suorituksiin ja Ruotsin reissuun oli kyllä ihan täydellistä lopettaa. Toisaalta ajattelin että en voisi kisata kahdella koiralla EVL:ssä (mutta nythän tämä olisikin ensi vuoden alusta mahdollista).

Noh, jokunen aika sitten en meinannut uskoa omia silmiä kun Fidzin sinisestä silmästä tuli keltaisen/vihreä siis värikalvon väri muuttui. Silmä ei kuitenkaan milläänsä näyttänyt tulehtuneelta tai koira tuntunut mitenkään kipeältä. Koska tuo värinmuutos ei nyt ihan normaalilta tuntunut (ja muutkin sen huomasi), niin varasin ajan silmälääkäriin, ja onneksi niin tein. Lääkärissä nimittäin selvisi että Fdizin molemmissa silmissä on iriitti eli väri(suoni)kalvon tulehdus ja silmien paineet oli puolet normaalista (7 molemmissa silmissä). Mukaan sitten saatiin kova kortisonikuuri kipulääkityksen kanssa, koska ell. sanoi että yleensä tämä on kovin kivulias (mikä on aika pelottavaa koska itse en kipua ole Fidzistä huomannut). Fidzi oli aika kovalla kortisonikuurilla pariviikkoa ja sen jälkeen käytiin kontrollissa. Fidzi oli onneksi vastannut hoitoon ja molempien silmien paineet oli nousseet normaalien rajoihin. Lääkitys siis voitiin tiputtaa puoleen. Näin jatketaan tammikuun loppuun asti ja sitten on seuraava kontrolli ja jos kaikki menee hyvin niin lääkitystä taas pienennetään. Ell. mukaan jotktut vastaa hoitoon viikoilla, toiset kuukausilla tai vuosilla...tai sitten lääkitystä jatketaan koko elämän. Näillä siis mennään. Fidzi siis saattaa olla nyt doupattuna loppu elämänsä, mutta koska sitä nyt ei voi tietää niin eletään kontrollikäynti kerrallaan. Onni on että tauti saatiin kiinni eikä Fidzi ehtinyt menettää näköä.

Ennen se oli sininen silmä....

Zapin kanssa on jatkettu treenejä. Agilityssä se on oppinut tässä muutaman kuukauden aikana aika paljon. Yksittäiset esteet ovat kaikki joten kuten tehtävissä. Keinunkin teki ekaa kertaa itsekseen malliesimerkkinä toimineen herra kelpien perässä. Takaakierrot on tässä vaiheessa tosi hankalia, varsinkin kun Lägin hallin siivekkeet on niin kapeita. Niihin pitää laittaa rima tms. avuksi, että kiertäisi kauempaa ja näin ollen olisi helpompi pitää rima ylhäällä. Kuumakallehan se on, mutta kovin yritteliäs. Itse vaan pitäisi osata pitää pää kylmänä eikä mennä sen hektisyyteen mukaan!

Tokossa tuntuu että Zap on kiehunut nyt normaalia helpommin, toki voi olla sekin että meillä on ollut treenin aiheena paljon niitä hankalia rauhallisia juttuja. Tunnaria on työstetty nyt paljon. Ongelmana on että Zap menee sinne ihan liian kovaa ja räjäyttelee kapuloita miten sattuu. Ja lisäksi sen työskentely voisi olla hieman rauhallisempaa. Eilen sain kuitenkin tehtyä ihan tosi hienot tunnarit kun tein agilitytreenien ja jäähylenkin jälkeen (ilman pitkää matkaa) häiriö-namikasoilla. Tuon kun saisin vielä kentälle ja matkan kanssa. Muutenkin kaikki meidän ongelmathan on aika paljon virejuttuja. Viime vkl tuli taas hyvin esiin kuinka vaikeaa on jos toinen koira tekee juoksuliikkeitä samalla kentällä (siis ihan vieressä). Zaphan nimittäin rakastaa katsoa telkkaria kun ohjelmassa on juoksuliikkeitä. Tuossa on vielä niin kamalan iso työ, vaikka pitää muistaa että toki se on mennyt eteenpäin siinäkin asiassa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea vähän lisää oppia miten työstäisin tuota koiraa juurikin tuon vireen kannalta. Toivotaan että tulee uusia ideoita!

Zapin oppiminenkin on ihan kamalan nopeaa. Se on liikkeissä jo osittain hyvinkin taitava ja sitä saa haastaa jo tosi kovasti. Vaikka tiedostan tämän, en meinaa millään pysyä sen osaamistason perässä. Fidzi oli kyllä niin erilainen. Sen ongelmana oli pitkään ihan vaan liikkeet. Sen on ollut tosi vaikea hahmottaa asioita. Fidzin perus synti oli, että se palasi sinne osaa kenttää jossa oli jo ollut. Sen mielestä muuta kenttää ei ollut olemassa :) Mutta ainakin meillä oli vahva kupla!

Lahden toisella puolen

Niin sitä ollaan taas kokemusta rikkaampia! Ruotsin reissu takana, ja olipa kivaa. Matkat meni loistavassa seurassa tosi helposti ja rattoisasti. Ainoastaan muu laivaseurue oli perjantai iltana vähän turhan juhlaisalla tuulella (onneksi sain Anna-Leenalta korvatulpat lainaan niin sain jokusen tunnin nukuttua). Fidzi kuitenkin oli kaikesta huolimatta oma iloinen itsensä. Sitä ei kyllä stressaa mikään. Se toimitti tarpeensa laivan hiekkalaatikolla ongelmitta, eikä kannella vastaan kävellyt Harri-hyljekkään ihmetyttänyt sitä yhtään. Vitsi se on viisas koira <3

Riemun tokotoursia voi suositella kaikille :)

Aamulla oltiin Tukholmassa tosi ajoissa, eli oli pitkä päivä odotella kokeen alkua. Vaikka jännitti niin oli mahtava päästä kisaamaan Fidzin kanssa vielä vanhoilla säännöillä. Ruotsissa kun säännöt vaihtuu vasta vuodenvaihteessa. Kisapaikka ja kokeen toimitsijat olivat tosi kivoja. Iso nurtsikenttä sopivan pitkällä nutsilla. Ainoastaan mikä vähän mietitytti nurmikentällä oli kapuloiden näkyminen, varsinkin kun Ruotsissa käytetään ohjatussa sorvattuja kapuloita (ja Fidz on aina ollut huono pitämään kaaria jos kapuloita ei näy). Pikkasen myös jännitti kun piti selvitä kehässä ruotsin kiellellä, mutta yllättävän selkeä oli käskytys ja helppo sitä oli ymmärtää. Erilaista kehässä mm. oli se että ei sanottu ollenkaan että "liike alkaa" vaan kun olit siirtynyt aloituspaikalle alkoi heti liikkeen käskytys.

Meidän matkaseurua: Neo, Fidzi ja Riemu

Lauantain kisa meni ihan kivasti. Treenaamattomuus näkyi siinä että nuoruuden vanhat virheet puskivat pintaan. Ruutuun lähetyksessä Fidzi meni ensin luoksetulon merkille (oli huomattavasti näkyvämpi). Tämän sain onneksi kerralla korjattua, ja ruudussa pistin suoraan maihin. Lisäksi Z:ssa seisoi istumisen. Näiden lisäksi ei muita isoja virheitä tapahtunut, niimpä sillä suorituksellahan sitten irtosi 1-tulos 283 pistettä ja 3/19 sija, ja uusi titteli S TVA. Reissutavoite oli siis saavutettu heti lauantain kokeessa. Hyvä me!

Vaikka lauantaina oltiin jo kisamatkan tavoite saavutettu niin toki me kisattiin sunnuntainakin ja vaan fiilisteltiin. Sunnuntaina koe oli myös nurmella, mutta tuomarointi oli huomattavasti tiukempaa kuin lauantaina. Koe meni kuitenkin kivasti ja Fidz vaan paransi tekemistään. Se oli oikeastaan tosi kiva. Pari mokaa kuitenkin tutttuun tapaansa teki mm. ruudussa juoksi sivulle tullessa ohi ja kaukoissa ennakoi yhden vaihdon niin että ei kunnolla suorittanut S-I vaihtoa. Tällä suorituksella kuitenkin sai toisen 1-tuloksen 274 pistettä ja 2/14 sija.

Hakemusta vaille tuore S TVA

Kyllä siis kannatti lähteä Fidzin kanssa vielä kisareissulle. Paljon uusia kokemuksia, ekaa kertaa tokokokeessa ulkomailla, laivalla matkustamista  ja kaikkea muuta mitä reissaamiseen liittyy. Oli myös ihana huomata että matkoista huolimatta Fidzi jaksoi kaksi päivää kisata tosi kivalla fiiliksellä. Ei uskoisi että tällä viikolla veteraani-ikä täyttyy! On se vaan maailman kultaisin koira <3 Olen kyllä niin onnellinen siitä, että juuri se on toiminut minulle niin suurena opettajana ja mitä kokemuksia ollaankaan yhdessä koettu. Olen ihan todella onnellinen niistä.

Fidzi kun nyt eläköityy tokosta (ja suuntaa uusiin haasteisiin) on Zapin pikku hiljaa vallattava aika isot saappaat. Viime lauantaina testattiin ekaa kertaa kaikki EVL:n liikkeet putkeen. Paljonhan vielä siinä on hommaa siihen miltä haluan kaiken näyttävän, mutta Zap on nuori poika ja meillä on aikaa. Tältä se meno nyt näyttää: video

Nizasta olisin vielä lauantaina kirjoittanut että voi tosi hyvin, mutta eilen illalla sai kipukohtauksen ja oli vielä kipeä ma aamuna (ei halunnut lenkkeillä). Viimeksi tällainen oli kesällä. Uskon että näiden kipuilujen syynä on selän silloittuminen, koska ne aina hetken päästä hellitää ja sitten voi taas hyvin. Nyt siis taas otetaan hetki rauhassa ja kipulääkityksellä. Toki jos nämä tihenee tai menee pahaksi niin mennään tarkempiin tutkimuksiin. Niza kun on niin kivasti jaksanut juosta lenkeillä en aina muista että kuukauden päästähän sillä on jo 11-vuotta mittarissa, eli ei se enää ole mikään nuori koira. Ja onhan sillä niitä sydän ongelmiakin, mutta toivotaan vielä pitkää ikää vesiäiselle.

Tavoitteet ja niiden merkitys

Viime viikon aksatreenit alkoi sillä, että piti ääneen sanoa mitkä on omat tavoitteet ensi kesään mennessä. Joku viisaampi on sanonut että tavoitteet pitää uskaltaa sanoa ääneen muillekin,muuten ne on vaan unelmia joiden toteutumiseen ei ole valmis tekemään oikeasti töitä, eikä ehkä itsekkään usko niiden toteutumiseen. Itse allekirjoitan tämän. Meidän tavoite ensi kesään mennessä agilityssä on saada kaikki esteet osaksi rataa ja lisäksi mahdollisimman paljon itsenäistä osaamista jokaisen esteen suorittamiseen. Tavoite otettiin heti "käsittelyyn" koska tehtiin ihan ekaa kertaa A:ta radalla tai muutaman esteen pätkässä. Ja minun yllätykseksi Zapilla on tosi kiva ajatus two-on two-off kontaktista, vaikka toistojen määrä A:lla on tosi vähäinen. Olen enempi vahvistanut tätä käytöstä/tarjoamista eri paikoissa lenkillä. Yksi Zapin lemppari onkin kun saa juosta vatsalihastelineille tarjoamaan kontaktia. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kesän tavoitteita.

Tokossa on edelleen ollut enempi ja vähempi haastetta. Ruudun paikka on kateissa. Menee takareunasta yli ja se on ihan oma moka. Fidzillä oli joskus ongelma että kääntyi liian aikaisin ja jäi ihan ruudun etureunaan, niin fiksuna ihmisenä korjasin tämän ongelman Zapilla. Päätin siis että Zapille ei tätä ongelmaa tule .No ei tullut EI. Ihan menee nätisti takaa yli. Suuri uutinen: älä tee toisen koiran ongelmasta toiselle koiralle ongelmaa! No nyt ollaan kuitenkin tilanteessa että tuntuu että en saa Zapin paikkaa korjattua ilman lätkän apua. Mutta koska ei olla pitkään aikaan käytetty lätkää oikeastaan missään kunnolla, niin ensin pitää tarkentaa sen kriteerejä ilman ruutua. Muutenkin tuntuu että on niin paljon palasia useammassa liikkeessä treenattavana, että saa nähdä milloin me uskalletaan ensi kertaa EVL:ään. Tokossakin pitäisi miettiä lähitavottaita. Olin ajatellut että käytäisiin ensi vuoden karsinnoissa keräämässä kokemusta jonkun kokeen verran, mutta katsotaan ehditäänkö saada kaikki siihen malliin että se olisi järkevää tai edes mahdollista.

Fidzin kanssa on ensi viikonloppuna jännää kun lähdetään ihka ekaa kertaa ulkomaille kisaamaan tokoa. Ruotsissa kun on vielä vanhat säännöt niin suunnataan sinne. Saatiinpa 1-tulos tai ei niin ihana uusi kokemus meillä on ainakin edessä. Tosi kiva lähteä matkaan! Fidzi on myös ilmoitettu ekaan ihan uuden lajin kisaan :)

Nizan 11-vuotis syntymäpäivä lähestyy, ja ihana kun se voi vielä niin hyvin. Sydän ei ole pahemmin haitannut. Ainoastaan kovasti innostuessaan vähän yskii (mutta ei lenkeillä tai levossa). Useammalla lenkillä on nyt tullut jotenkin tosi kiitollinen olo siitä, kun kaikki koirat on yhtä aikaa niin hyvässä kunnossa että voi tehdä niiden kanssa yhteisiä pitkiä lenkkejä eikä ketään tarvitse jättää kotiin. Toivottavasti näin jatkuu vielä pitkään!

Missä mennään?

Ajattelin että olisi hyvä aika kirjoitella itselle muistiin missä minkäkin asian kanssa mennään. On ehkä sitten taas astetta helpompi seurata miten asiat kehittyy.

Agilityssä Zap on harjoitellut perusohjauksia ja esteitä. Kontaktit alkaa hahmottumaan. Osaa aika kivasti two on - two off paikkansa tarjoamalla. Nyt on saatu tehtyä kokonaistakin puomia ja A:ta jopa ilman hihnaa, valjaita ja mustelmia (keinu on vielä enempi vaiheessa). Vielä en ole yhtään hetsannut vauhtia, koska olen sata varma että se kyllä tulee. Nyt olen vaan halunnut että Zapilla on selkeä ajatus puomin suoritustavasta. Otettiin käyttöön etupalkka ja toistaiseksi näyttäisi toimivan aika kivasti (ei himmaile). Hypyt on tällä hetkellä ollut noin 40-50 cm. Ohjauksiin tulee aika kivasti. Esteitäkin lukee ihan yllättävän hyvin. Vinohypyt joissa ei näe rimaa lähtee helposti vielä ali kiertämään, mutta tämä on ihan kokemuksen puutetta. Kepit on ohjureilla ja siinä pisteessä että pysyy jo pääsääntöisesti niiden sisällä, mutta ei kestä vauhtia tai siis minun liikettä. Rytmi kuitenkin alkaa jo löytymään. Agility siis edistyy aika kivasti. Ihana kyllä olla kunnon koulutuksessa, koska se mistä haluan itse päästä eroon nyt heti alusta alkaen on käsijarrun käyttö. Vihaan sitä, että kun on nopea koira niin en uskalla kunnolla liikkua vaan yritän ikään kuin himmailla vauhtia.

Niin ja mainoksena vielä muillekkin Sponssikoirakkopaikka ensi keväälle Saijan treeneihin!

Tokossa tuntuu työmaata riittävän. Pieni ahdistus siitä, että tällä hetkellä tuntuu kaikissa liikkeissä olevan joku suurempi treenin aihe. Ruudussa: paikkatreeniä pitäisi ottaa enemmän koska menee niin herkästi yli. Lisäksi tyhjä nyt vaan vaatiin vielä paljon toistoa ja variaatiota. Ohjatusssa merkillä pitää kuuntelua tehdä paljon, ja kapulan nostoistakin saa aika usein sanoa. Myös palautus voisi minusta olla suoraviivaisempi. Tunnarissa liikaa vauhtia (räjäyttelee kapulat) ja ylimääräistä pyörimistä. Z:ssa harmonia puuttuu, seuruu on vaan liian hektistä ja asennotkin vaatii lisätreeniä. Luoksetulossa molemmissa stopeissa sama ongelma. Alkaa jarruttaa heti käskyllä, mutta liiraa ja takajalat vaan potkiin vauhtia lisää. Kiertonoudossa: kierto vaatii uutta ajatusta, että kaarratus ei kasvaisi. Stopeisssa sama ongelma kuin luoksetulossa ja istuminen vaatii vahvistusta (ei ole hyvä vielä). Kapulan nostot on parantuneet mutta palautusta varsinkin vinommista kulmista pitäisi vahvistaa. Seuraaminen on herkästi hektistä, mutta välillä ok. Seuraamisessa pitäisi tehdä paljon juoksuliike/käskytys häiriötä, koska niissä kontakti herkästi katkeaa (olisi mielummin myös itse juoksemassa). Kaukoissa tekniikka aika hyvä (joskus vinottaa), kun ei ole häiriötä. Jätöt ja nostotkin on alkanut toimimaan, mutta häiriöitä tässäkin pitää treenata koska tekniikka ei pelitä yhtään jos pää on muualla. Ja toki ne paikallaolotkin tarvitsisi teeniä, että ei reagoisi muiden käskyhin, mutta silti kuuntelisi omansa. Että joo, ei ainakaan treenattavat asiat lopu tältä syksyltä!

Kohti uusia haasteita

Kesä on lopuillaan, ja syksy tuonut uusia tuulia tullessaan. Zaphan kävi kesäkuussa Saijan muutaman kerran alkeiskurssin, Tarkoitus oli katsoa osaavien ja valvovien silmien alla onko sen kanssa mitään järkeä edes yrittää agilityä. Koska kurssi ei ollut ihan totaalinen katastrofi, niin ei heitetty pyyhettä heti kehään. Aksa jäi kuitenkin tokon sm:ien takia oikeastaan koko heinäkuuksi tauolle kunnes vasta T-leirillä palattiin lajin pariin. Leirillä meille aukesi ihan uskomaton tilaisuus, kun Saija kysyi haluttaisiinko hänen sponssikoirakoksi syksyn ajaksi (Saija taitaa tykätä haasteista koska onnistumisilla me ei tosiaan loistettu)! Olin ihan sanaton/hämmentynyt. Tottakai me haluttiin! Joskus sitä aina itsekseen pohtii että olisipa ihana kun pääsisi jonkun osaavan "projektiksi", ja voisi treenata ajatuksella tiettyjä asioita. Ja nyt sellainen mahdollisuus tippui kun suoraan syliin. Ollaan kyllä molemmat todella kiitollisia tästä mahdollisuudesta. Parhaamme teemme, vaikka ei varmasti olla mikään helpoin koirakko opettaa :) 

EKA AKSAKUVA (Maarit Karhu-Teiskonen)

Agilityn lisäksi ollaan treenattu erikseen nyt muutaman kerran pelkkää hyppytekniikkaa, ja siinäkin on selvää edistystä tapahtunut. Zap pystyy nyt tekemään pressuesteen noin 75 cm korkuisena, ihan ajatuksella ja siistin näköisesti (korkeampaa ei olla kokeiltu). Ihanaa kun asiat edistyy!

Zapin tokot on aikalailla keskittynyt tyhjyyteen ja kiertoliikkeessä mm. kapuloista luopumiseen. Toki koko ajan muitakin, mutta pääpaino ja ajatus on nyt tuntunut olevan noissa. Tyhjyys edistyy ehkä, tai ainakin tuntuu että joku ajatus on syttynyt, mutta toki osaaminen on vielä kaukana. Mutta matka kohti EVL:ään on alkanut treenien osalta.

Fidz on aika (todella) pienesti tehnyt jotain rallyjuttuja mitä tiedän/osaan sen kanssa tehdä mm. eteentulemista. Toivotaan että saadaan lainaohjaajan kanssa kalenterit sopimaan yksiin niin Fidzi pääsisi valloittamaan rallyn kisakentät. Itseäni en saa motivoitua kyseisen lajin pariin, mutta leirillä se näytti Ninan kanssa niin hienolta että pitäähän sen päästä loistamaan siinäkin lajissa <3 Rallyn lisäksi Fidz taitaa kuitenkin vielä päästä jatkamaan tokouraansa tämän syksyn aikana, mutta Suomen rajojen ulkopuolella. Jännittäviä suunnitelmia siis senkin kanssa edessä.