Aloitetaan niistä paremmista uutisista. Fidzi on tässä jokunen aika sitten ehtinyt käydä ostamassa itselleen uuden kisakirjan. Se nimittäin aloitti Ninan kanssa rallytokouransa. Olin itsekkin ekaa kertaa katsomassa kyseisen lajin kisoja. Fidzi oli hyvin valinnut kisansa, kun siellä se sai tepsutella muiden tappijalkojen kanssa (corgit oli hyvin edustettuina). Kun katsoi Ninan ja Fidzin suoritusta ei ehkä olisi ulkopuolinen uskonut, että siihen voi päästä muutaman minuutin yhteisellä treenillä. Arvostelulapussa luki "upea kontakti ja hieno työtä". Tulokseksi saivat 90/100 pistettä . -10 pistettä tuli siitä että Nina otti kaksi askelta taaksepäin kun piti ottaa kolme. Ihanaa, kun Fidzi sai itselleen pätevän ohjaajan rallyyn. Minusta ei siihen ole, ja kuitenkin on kiva opettaa sille juttuja kun on jotain tähtäimenä (muuten sitä ei tulisi tehtyä). Rallyyn siirtyminen tuli tokosta eläköitymisen myötä.
Eläköityminen tokosta alkoi tulla ajatuksiin viime kesänä. Mulle vaan tuli sellainen olo, että Fidzin näkö on alkamassa heikentyä, ja sitten ajattelin että haluan jättää sen kisakentiltä pois vielä kun pystyy hyviin suorituksiin ja Ruotsin reissuun oli kyllä ihan täydellistä lopettaa. Toisaalta ajattelin että en voisi kisata kahdella koiralla EVL:ssä (mutta nythän tämä olisikin ensi vuoden alusta mahdollista).
Noh, jokunen aika sitten en meinannut uskoa omia silmiä kun Fidzin sinisestä silmästä tuli keltaisen/vihreä siis värikalvon väri muuttui. Silmä ei kuitenkaan milläänsä näyttänyt tulehtuneelta tai koira tuntunut mitenkään kipeältä. Koska tuo värinmuutos ei nyt ihan normaalilta tuntunut (ja muutkin sen huomasi), niin varasin ajan silmälääkäriin, ja onneksi niin tein. Lääkärissä nimittäin selvisi että Fdizin molemmissa silmissä on iriitti eli väri(suoni)kalvon tulehdus ja silmien paineet oli puolet normaalista (7 molemmissa silmissä). Mukaan sitten saatiin kova kortisonikuuri kipulääkityksen kanssa, koska ell. sanoi että yleensä tämä on kovin kivulias (mikä on aika pelottavaa koska itse en kipua ole Fidzistä huomannut). Fidzi oli aika kovalla kortisonikuurilla pariviikkoa ja sen jälkeen käytiin kontrollissa. Fidzi oli onneksi vastannut hoitoon ja molempien silmien paineet oli nousseet normaalien rajoihin. Lääkitys siis voitiin tiputtaa puoleen. Näin jatketaan tammikuun loppuun asti ja sitten on seuraava kontrolli ja jos kaikki menee hyvin niin lääkitystä taas pienennetään. Ell. mukaan jotktut vastaa hoitoon viikoilla, toiset kuukausilla tai vuosilla...tai sitten lääkitystä jatketaan koko elämän. Näillä siis mennään. Fidzi siis saattaa olla nyt doupattuna loppu elämänsä, mutta koska sitä nyt ei voi tietää niin eletään kontrollikäynti kerrallaan. Onni on että tauti saatiin kiinni eikä Fidzi ehtinyt menettää näköä.
Zapin kanssa on jatkettu treenejä. Agilityssä se on oppinut tässä muutaman kuukauden aikana aika paljon. Yksittäiset esteet ovat kaikki joten kuten tehtävissä. Keinunkin teki ekaa kertaa itsekseen malliesimerkkinä toimineen herra kelpien perässä. Takaakierrot on tässä vaiheessa tosi hankalia, varsinkin kun Lägin hallin siivekkeet on niin kapeita. Niihin pitää laittaa rima tms. avuksi, että kiertäisi kauempaa ja näin ollen olisi helpompi pitää rima ylhäällä. Kuumakallehan se on, mutta kovin yritteliäs. Itse vaan pitäisi osata pitää pää kylmänä eikä mennä sen hektisyyteen mukaan!
Tokossa tuntuu että Zap on kiehunut nyt normaalia helpommin, toki voi olla sekin että meillä on ollut treenin aiheena paljon niitä hankalia rauhallisia juttuja. Tunnaria on työstetty nyt paljon. Ongelmana on että Zap menee sinne ihan liian kovaa ja räjäyttelee kapuloita miten sattuu. Ja lisäksi sen työskentely voisi olla hieman rauhallisempaa. Eilen sain kuitenkin tehtyä ihan tosi hienot tunnarit kun tein agilitytreenien ja jäähylenkin jälkeen (ilman pitkää matkaa) häiriö-namikasoilla. Tuon kun saisin vielä kentälle ja matkan kanssa. Muutenkin kaikki meidän ongelmathan on aika paljon virejuttuja. Viime vkl tuli taas hyvin esiin kuinka vaikeaa on jos toinen koira tekee juoksuliikkeitä samalla kentällä (siis ihan vieressä). Zaphan nimittäin rakastaa katsoa telkkaria kun ohjelmassa on juoksuliikkeitä. Tuossa on vielä niin kamalan iso työ, vaikka pitää muistaa että toki se on mennyt eteenpäin siinäkin asiassa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea vähän lisää oppia miten työstäisin tuota koiraa juurikin tuon vireen kannalta. Toivotaan että tulee uusia ideoita!
Zapin oppiminenkin on ihan kamalan nopeaa. Se on liikkeissä jo osittain hyvinkin taitava ja sitä saa haastaa jo tosi kovasti. Vaikka tiedostan tämän, en meinaa millään pysyä sen osaamistason perässä. Fidzi oli kyllä niin erilainen. Sen ongelmana oli pitkään ihan vaan liikkeet. Sen on ollut tosi vaikea hahmottaa asioita. Fidzin perus synti oli, että se palasi sinne osaa kenttää jossa oli jo ollut. Sen mielestä muuta kenttää ei ollut olemassa :) Mutta ainakin meillä oli vahva kupla!
Eläköityminen tokosta alkoi tulla ajatuksiin viime kesänä. Mulle vaan tuli sellainen olo, että Fidzin näkö on alkamassa heikentyä, ja sitten ajattelin että haluan jättää sen kisakentiltä pois vielä kun pystyy hyviin suorituksiin ja Ruotsin reissuun oli kyllä ihan täydellistä lopettaa. Toisaalta ajattelin että en voisi kisata kahdella koiralla EVL:ssä (mutta nythän tämä olisikin ensi vuoden alusta mahdollista).
Noh, jokunen aika sitten en meinannut uskoa omia silmiä kun Fidzin sinisestä silmästä tuli keltaisen/vihreä siis värikalvon väri muuttui. Silmä ei kuitenkaan milläänsä näyttänyt tulehtuneelta tai koira tuntunut mitenkään kipeältä. Koska tuo värinmuutos ei nyt ihan normaalilta tuntunut (ja muutkin sen huomasi), niin varasin ajan silmälääkäriin, ja onneksi niin tein. Lääkärissä nimittäin selvisi että Fdizin molemmissa silmissä on iriitti eli väri(suoni)kalvon tulehdus ja silmien paineet oli puolet normaalista (7 molemmissa silmissä). Mukaan sitten saatiin kova kortisonikuuri kipulääkityksen kanssa, koska ell. sanoi että yleensä tämä on kovin kivulias (mikä on aika pelottavaa koska itse en kipua ole Fidzistä huomannut). Fidzi oli aika kovalla kortisonikuurilla pariviikkoa ja sen jälkeen käytiin kontrollissa. Fidzi oli onneksi vastannut hoitoon ja molempien silmien paineet oli nousseet normaalien rajoihin. Lääkitys siis voitiin tiputtaa puoleen. Näin jatketaan tammikuun loppuun asti ja sitten on seuraava kontrolli ja jos kaikki menee hyvin niin lääkitystä taas pienennetään. Ell. mukaan jotktut vastaa hoitoon viikoilla, toiset kuukausilla tai vuosilla...tai sitten lääkitystä jatketaan koko elämän. Näillä siis mennään. Fidzi siis saattaa olla nyt doupattuna loppu elämänsä, mutta koska sitä nyt ei voi tietää niin eletään kontrollikäynti kerrallaan. Onni on että tauti saatiin kiinni eikä Fidzi ehtinyt menettää näköä.
 |
| Ennen se oli sininen silmä.... |
Zapin kanssa on jatkettu treenejä. Agilityssä se on oppinut tässä muutaman kuukauden aikana aika paljon. Yksittäiset esteet ovat kaikki joten kuten tehtävissä. Keinunkin teki ekaa kertaa itsekseen malliesimerkkinä toimineen herra kelpien perässä. Takaakierrot on tässä vaiheessa tosi hankalia, varsinkin kun Lägin hallin siivekkeet on niin kapeita. Niihin pitää laittaa rima tms. avuksi, että kiertäisi kauempaa ja näin ollen olisi helpompi pitää rima ylhäällä. Kuumakallehan se on, mutta kovin yritteliäs. Itse vaan pitäisi osata pitää pää kylmänä eikä mennä sen hektisyyteen mukaan!
Tokossa tuntuu että Zap on kiehunut nyt normaalia helpommin, toki voi olla sekin että meillä on ollut treenin aiheena paljon niitä hankalia rauhallisia juttuja. Tunnaria on työstetty nyt paljon. Ongelmana on että Zap menee sinne ihan liian kovaa ja räjäyttelee kapuloita miten sattuu. Ja lisäksi sen työskentely voisi olla hieman rauhallisempaa. Eilen sain kuitenkin tehtyä ihan tosi hienot tunnarit kun tein agilitytreenien ja jäähylenkin jälkeen (ilman pitkää matkaa) häiriö-namikasoilla. Tuon kun saisin vielä kentälle ja matkan kanssa. Muutenkin kaikki meidän ongelmathan on aika paljon virejuttuja. Viime vkl tuli taas hyvin esiin kuinka vaikeaa on jos toinen koira tekee juoksuliikkeitä samalla kentällä (siis ihan vieressä). Zaphan nimittäin rakastaa katsoa telkkaria kun ohjelmassa on juoksuliikkeitä. Tuossa on vielä niin kamalan iso työ, vaikka pitää muistaa että toki se on mennyt eteenpäin siinäkin asiassa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea vähän lisää oppia miten työstäisin tuota koiraa juurikin tuon vireen kannalta. Toivotaan että tulee uusia ideoita!
Zapin oppiminenkin on ihan kamalan nopeaa. Se on liikkeissä jo osittain hyvinkin taitava ja sitä saa haastaa jo tosi kovasti. Vaikka tiedostan tämän, en meinaa millään pysyä sen osaamistason perässä. Fidzi oli kyllä niin erilainen. Sen ongelmana oli pitkään ihan vaan liikkeet. Sen on ollut tosi vaikea hahmottaa asioita. Fidzin perus synti oli, että se palasi sinne osaa kenttää jossa oli jo ollut. Sen mielestä muuta kenttää ei ollut olemassa :) Mutta ainakin meillä oli vahva kupla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti