Sitä jotenkin ajatteli että onneksi on niin pitkä aika seuraaviin karsintoihin, ja nyt ne onkin jo ensi lauantaina. Pikkusen olisi ollut kiva taas saada lisää treeniaikaa. Aina se aika vissiin loppuu kesken kun ikinä ei ole valmista. Kokonaisuuksia on ehditty tekemään tosi vähän kun on pilkottu liikkeitä aika palasiksi, mutta ehkä se ei Fidzin tapauksessa ihan hirmuisesti haittaa. Kohta kai se nähdään. Tällä viikolla on Jessican ja Christan koulutukset, ja senkin takia vähän harmittaa että karsinnat on lauantaina kun ei millään voi ottaa nyt mitään hinkutuksia alle, mutta onneksi ongelmista voi puhua. Fidzi on kyllä siitä erikoinen koira että se työstää sitä paremmin mitä enempi sitä häiriköidään. Marika keksi meidän ohjatun ongelmaan ratkaisun. Ongelma on että tosi herkästi kaartaa keskelle jos ei näe heti haettavaa kapulaa. No ratkaisu oli, että Marika meni oikein houkuttelemaan Fidziä hakemaan keskikapulaa. Tähän se vastasi niin kuin oli toive eli sulki keskikapulan kokonaan pois ja alkoi sitä vältellessä tekemään hienoja kaaria. Samoin kun haluaisin että sillä olisi enempi kiire noudoissa takaisin minun luo niin houkuttelemalla pois kapulalta se työstää tätäkin paremmin. Miten voikin olla noin nurinkurinen koira?
Fidzille varasin sterilointiajan viimeisen karsintakisan jälkeiselle viikolle. Samalla kuvataan selkä. En voi sanoa että se koskaan olisi selkäänsä oireillut, mutta ajatus lähti siitä kun on agilityssä ollut aina tosi raskas ja jäykkä ohjata. Pitkään ajattelin että se on vaan oma koulutusmoka (ja en sitä sano että jos olisin alusta asti osannut tehdä enempi töitä tämän asian kanssa voisi se olla helpompaa), mutta nyt uskon että ei se ainostaan sitä ole. Ruskaa on varmaan vielä vähempi opetettu ns. kääntymään ja silti se tekee sen tosi hyvin ja kevyesti (toki ei ole vielä teknisesti täysin valmis mutta oikein autettuna pystyy tekemään tosi hienoja käännöksiä). Haluan siis vaan varmuuden että jäykkyys ei johdu jostain pahemmasta...toivotaan kovasti että ei.
Eilen käytiin Niinun trenenissä Nizan ja Ruskan kanssa. Oli aika juoksurata. Ajatuksia siitä miten Nizaa (vanhempaa koiraa) olisi ehkä hyvä treenata; motivaatiopätkiä ja nostatusta. Rataa vaan sen verran että rytmi pysyy kasassa. Nyt olen tehnyt ehkä liikaa pidempiä ratatreenejä (tosin erikseen sitten kepeillä ja kontakteilla täsmätreeniä), mutta ehkä se meidän tekeminen on jo niin kasassa että pienimmilläkin pätkillä saadaan homma toimimaan ja koiran ei tarvitse juosta niin paljon. Ruska taas...no se menee kovaa ja minä vaan siitä niin tykkään. Vitsi kun sulaisi kentät niin pääsisi enempi tekemään täsmätreeniä. Keinu ja kepit on nyt työstettävä varmemmiksi. Muuten tuntuu koko ajan menevän eteenpäin. Vielä se on vähän yhteisen rytmin hakemista, mutta yhä useammin tulee jo sellaisia "vitsi se meni hienosti" fiiliksiä! Vuosi sitten aloitettiin nollasta ja nyt on kisaurakin korkattu ja pari nollaa ykkösistä. Kuitenkin on hieman eri treenata koiraa, joka ei ole oma, mutta siihen nähden hyvin meillä on yhteistyö mennyt eteenpäin (klippi)
Tästäkin taas huomaan kuinka se innostus lajiin tulee siitä missä näkee koiran olevan oikeasti luonnostaan hyvä. Fidzin vahvuus on kontakti ja ohjaajalle työskentely ja siksi se onkin parempi tokokoira. Koiratanssiin olisi varmaan ihan loistava (Anne sitä juuri kysyikin että olenko sitä miettinyt kun Fidzi olisi siinä varmaan aika mahtava). Se on sellainen temppukoira. Niza taas on häiriöherkkyyden takia ollut agilityssä parempi. Metsälajitkin sille sopi tosi hyvin mutta kentällä häiriössä sen on vaikeampi tehdä oman tasoisia suorituksia. Eli ehkä kaikista ei ole kaikkeen eikä niin tarvitsekkaan olla.
 |
| Kohti kevättä mennään! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti