Eilen oli edessä Lempäälän tokon kolmannet karsintakisat. Hyvillä mielin auton nokka sinnepäin suunnattiin vaikka aika jännää oli taas. Onneksi Tanja lähti seuraksi mukaan niin ei tarvinnut siinä pyryssä ja tuiskussa yksin ajella. Oli nimittäin aika ikävä keli aamusta.
Kisaolosuhteet oli oikein kivat; hyvä pohja ja kivat selkeät kehät. Fidzi tuntui tosi kivalta ja kisanumero 8 oli mitä passelin. Kisa aloitettiin paikallaoloilla, jotka tuomaroi Jaana Tala. Istumisesta 9,5 (vähennys siitä olin jättänyt koiran hieman vinoon) Fidzi oli ollut oikein hienosti ja hyvällä ilmeellä. Makuusta 9 (vähennys siitä että olin tiedostamatta antanut jommassakummassa jätössä tai nostossa vartaloavun ja F oli liikauttanut toista tassua). Kuolavana oli taas toiselle etutassulle asti. Ahne mikä ahne.
Seuraavassa kehässä oli sitten Räsäsen Riitan tuomaroimana luoksetulo, Z:ta, ruutu ja seuraaminen. Luoksetulo ihan ok. Seisomiseen ei laittanut niin paljon voimaa (ei hypähtänyt taaksepäin). Siitä 9 ja arvostelussa lukee; hyvä nopea suora alas, tarkkaavainen, riittävä vauhti, seisominen melko tarkka, maahan hyvä, lopun pa ok. Tässä vaiheessa en ollut huomannut koirassa vielä mitään ihmeellistä. Seuraavaksi z:ta. Arvostelussa lukee hienoja seisomisia kaikki kolme! Tästä siis nolla. Olin aika ihmeissäni tämän liikkeen jälkeen. En tiennyt yhtään miksi näin? Ei ole koskaan seisonut maahanmenoa. Istumisen epäonnistumisen nyt vielä ymmärtäisin. Sitten ruutu. Lähti merkille, mutta jäi sinne pää kenoon väärään suuntaan. Meni ruutuun sellaista semi-vauhtia, mutta aika keskelle. Ruutu oli "katsomon" edessä. Ekaa kertaa uusi sana käytössä ja paikka ihan taakse ei löytynyt, mutta parempi jo. Seiso ok, maahan ja sivulle hyvin ja arvostelussa lukee varmaan ekaa kertaa nopea pa. Tästä 8. Sitten seuraamisessa aloin ymmärtämään syyn koiran outouteen. Hitaassa käynnissä tuli eniten esille kun ei voinut enää "häiriölle" mitään vaan ravisteli päätään koko ajan. Mietin jo että pitääkö keskeyttää kun korvat lätki jalkaan koko ajan. Tehtiin kuitenkin loppuun. Arvostelussa lukee miinuksia siitä että koiran oli vaikea pysyä ohjaajan hitaassa käynnissä ja peruutus istuen. Peruutus oli muuten suora ja en rehellisesti sanoen edes tiennyt että on virhe että tekee sen puoliksi istuen. No seuruu oli vaikeeta kun oli selvästi korvassa tai nenässä tai jossain jotain mikä häiritsi tekemistä tosi paljon (yritystä on mutta ei vaan pystynyt, klik).
Kehän jälkeen Christa sanoi että oli jo kehään mennessä ollut vähän pää vinossa. Vitsi että harmitti! Lähdettiin tekemään pieni kävely kun halusin katsoa ravisteleeko tai kulkeeko pää vinossa vielä. Ravisteli pari kertaa, mutta ei enempää. Mietin sitten mitä teen jatkon kanssa ja päätin että keskeytän kisan siihen. Olisi ollut niin inhottavaa vaatia keskittymistä vaativia liikkeitä (tunnari ja kaukot), jos siellä korvassa olisi ollut vielä jotain joka häiritsi. Halusin olla reilu koiraa kohtaa, vaikka olikin ihan totaalisen luuseri olo jättää kisa kesken. Millä todennäköisyydellä koira saa kumiruohetta korviinsa? Kuinka monta kertaa se on ollut samanlaisilla pohjilla ja ikinä koskaan ei ole näin käynyt.
Eilen illalla ja tänään ei ole enää ravistellut päätään. Otin illalla vielä seuruuta kun ajattelin että jos pään tiettyssä asennossa tulee esiin mutta ei enää mitään. Onni siis jos on niin kuin nyt näyttäisi että ei tarvitse viedä koiraa rauhoitettavaksi korvien huuhtelun vuoksi koska seuraavat kisat on jo kahden viikon päästä. Seinäjoella koira oli valeraskaana ja nyt tämä. Toivotaan että nyt se onni kääntyisi ja päästäisiin kunnolla tekemään meidän oman tasoisia suorituksia.
Kotimatkalla jo paistoi aurinko ja kotona odotti kukkia niin kyllä se mieli siitä piristyi kummasti ja tietty se että Fidzi ei näyttänyt enää ravistelevan päätään auttoi kovasti.
Kisaolosuhteet oli oikein kivat; hyvä pohja ja kivat selkeät kehät. Fidzi tuntui tosi kivalta ja kisanumero 8 oli mitä passelin. Kisa aloitettiin paikallaoloilla, jotka tuomaroi Jaana Tala. Istumisesta 9,5 (vähennys siitä olin jättänyt koiran hieman vinoon) Fidzi oli ollut oikein hienosti ja hyvällä ilmeellä. Makuusta 9 (vähennys siitä että olin tiedostamatta antanut jommassakummassa jätössä tai nostossa vartaloavun ja F oli liikauttanut toista tassua). Kuolavana oli taas toiselle etutassulle asti. Ahne mikä ahne.
Seuraavassa kehässä oli sitten Räsäsen Riitan tuomaroimana luoksetulo, Z:ta, ruutu ja seuraaminen. Luoksetulo ihan ok. Seisomiseen ei laittanut niin paljon voimaa (ei hypähtänyt taaksepäin). Siitä 9 ja arvostelussa lukee; hyvä nopea suora alas, tarkkaavainen, riittävä vauhti, seisominen melko tarkka, maahan hyvä, lopun pa ok. Tässä vaiheessa en ollut huomannut koirassa vielä mitään ihmeellistä. Seuraavaksi z:ta. Arvostelussa lukee hienoja seisomisia kaikki kolme! Tästä siis nolla. Olin aika ihmeissäni tämän liikkeen jälkeen. En tiennyt yhtään miksi näin? Ei ole koskaan seisonut maahanmenoa. Istumisen epäonnistumisen nyt vielä ymmärtäisin. Sitten ruutu. Lähti merkille, mutta jäi sinne pää kenoon väärään suuntaan. Meni ruutuun sellaista semi-vauhtia, mutta aika keskelle. Ruutu oli "katsomon" edessä. Ekaa kertaa uusi sana käytössä ja paikka ihan taakse ei löytynyt, mutta parempi jo. Seiso ok, maahan ja sivulle hyvin ja arvostelussa lukee varmaan ekaa kertaa nopea pa. Tästä 8. Sitten seuraamisessa aloin ymmärtämään syyn koiran outouteen. Hitaassa käynnissä tuli eniten esille kun ei voinut enää "häiriölle" mitään vaan ravisteli päätään koko ajan. Mietin jo että pitääkö keskeyttää kun korvat lätki jalkaan koko ajan. Tehtiin kuitenkin loppuun. Arvostelussa lukee miinuksia siitä että koiran oli vaikea pysyä ohjaajan hitaassa käynnissä ja peruutus istuen. Peruutus oli muuten suora ja en rehellisesti sanoen edes tiennyt että on virhe että tekee sen puoliksi istuen. No seuruu oli vaikeeta kun oli selvästi korvassa tai nenässä tai jossain jotain mikä häiritsi tekemistä tosi paljon (yritystä on mutta ei vaan pystynyt, klik).
Kehän jälkeen Christa sanoi että oli jo kehään mennessä ollut vähän pää vinossa. Vitsi että harmitti! Lähdettiin tekemään pieni kävely kun halusin katsoa ravisteleeko tai kulkeeko pää vinossa vielä. Ravisteli pari kertaa, mutta ei enempää. Mietin sitten mitä teen jatkon kanssa ja päätin että keskeytän kisan siihen. Olisi ollut niin inhottavaa vaatia keskittymistä vaativia liikkeitä (tunnari ja kaukot), jos siellä korvassa olisi ollut vielä jotain joka häiritsi. Halusin olla reilu koiraa kohtaa, vaikka olikin ihan totaalisen luuseri olo jättää kisa kesken. Millä todennäköisyydellä koira saa kumiruohetta korviinsa? Kuinka monta kertaa se on ollut samanlaisilla pohjilla ja ikinä koskaan ei ole näin käynyt.
Eilen illalla ja tänään ei ole enää ravistellut päätään. Otin illalla vielä seuruuta kun ajattelin että jos pään tiettyssä asennossa tulee esiin mutta ei enää mitään. Onni siis jos on niin kuin nyt näyttäisi että ei tarvitse viedä koiraa rauhoitettavaksi korvien huuhtelun vuoksi koska seuraavat kisat on jo kahden viikon päästä. Seinäjoella koira oli valeraskaana ja nyt tämä. Toivotaan että nyt se onni kääntyisi ja päästäisiin kunnolla tekemään meidän oman tasoisia suorituksia.
Kotimatkalla jo paistoi aurinko ja kotona odotti kukkia niin kyllä se mieli siitä piristyi kummasti ja tietty se että Fidzi ei näyttänyt enää ravistelevan päätään auttoi kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti