Elämänmuutos

Vauva-arki on vihdoin alkanut. Kaikki koirat ottivat tulokkaan vastaan omalla tavallaan. Niza on taas onnesta soikeena ja ihan super huolestunut ilme naamallaan jos vauva itkee. Jännä miten se niin rakastaa noita pieniä. Fidzi ja Ella kävivät nuuskuttamassa uuden tulokkaan, mutta eivät sen kummemmin ole kiinnostuneita koko asiasta. Zap taas, no sillehän tuollainen tuhiseva ja joskus myös huutava paketti on vallan uutta. Se oli aluksi selvästi "mustasukkainen" jos koirasta voi niin sanoa. Yritti punkea väkisin väliin kun vauvaa hoidettiin. Nopeasti kuitenkin hyväksyi oman roolinsa ja on myös ollut tosi kivasti vauvan kanssa.

Huomiosta kilpailua...

Koirilla on sattuneesta syystä ollut hieman vähemmän tekemistä viime viikolla, mutta nyt alkaa olo jo olemaan parempi ja on päästy tekemään kunnon kävelylenkkejä. Fidzi on saanut nyt tarkoituksella taukoilla mutta Zap on päässyt treenaamaan. Se on tehnyt metsässä esineitä ja tarkkuusruutua ja sitten tietty tokoa. Käytiin mm. sunnuntaina Heidin opissa HiHan kentällä. Pieni poika oli kehittänyt uuden jutun luoksetuloon. Aikaisemmin nimittäin juoksi ohi, mutta nyt myös törmäili ihan pokkana. Se taitaa tykätä olla vähän fyysinen :) Saatiin tähän kuitenkin Heidiltä toimivalta tuntuva apu (luopuminen), ja ainakin näytti että otti aivot mukaan hommaan tuolla tavalla. Sitten tehtiin seuruuta koska siinäkin tykkää olla "vähän" fyysinen (painaa helposti ja edistää). Tehtiinkin niin että luotiin painetta sivulla pysymiseen kun Heidi piti hihnan päätä ja yritti vetää Zappista pois sivulta perusasennossa ja seurussa. Vitsi en olisi ukonut miten hyvin pikku poika osasi laittaa vastaa (vaikka toki yritti että voisi seurata Heidiä kun se niin kovasti hänet sinne haluaa). Oli kyllä hyvä treeni! Paikallaolokin meni kivasti ryhmässä uusien koirien kanssa. Hyvä niin koska saatiin meidän eka koepaikkakin (jännää!). Muuten olen aika luottavaisin mielin, mutta seuruu ei missään nimessä ole siinä kunnossa kun sen joku päivä toivon olevan :)

Ajatella että pentumaisuudestaan huolimatta Zap täytti viikonloppuna vuoden! Järjettömän nopeasti on aika taas mennyt. Vuosi sitten oli kovin jännää aikaa odotella tietoa saisinko koiran siitä yhdistelmästä mistä haluan ja onneksi sain. Olen kyllä vieläkin niin onnellinen että sain tuon tulisieluisen pojan. On todellakin tuonut vauhtia ja vaarallisia tilantaita...juuri sitä mitä toivoin.

Niza reppana on ollut saikulla kun onnistui jossain telomaan varpaan kyntensä. Kynsi piti poistaa kokonaan ja tietty tosi kipeä. Nyt voi jo paremmin ja varaa jo jalalle niin on päässyt kävelylenkeille mukaan.

Luottopakki

Koska yllättäen suunnitelmat ei taaskaan mennyt ihan niin kuin ajateltiin, niin elämme edelleen odottavia aikoja. Suunnitelmien muutoksien johdosta päätin viime viikolla kysellä Fidzille koepaikkaa tokon viimeisestä karsintakisasta Lempäälästä. Koepaikkoja on niin vaikea saada ja sitten on toinen asia kun en tiedä miten olen itse kohta kisakunnossa, ja se sm:ien ilmottautuminen umpeutuu jo pian. Meillä kuitenkin kävi tuuri kun moni ilmeisesti peruutti koepaikkoja ja päästiin lauantaina kisaamaan. Uskalsin vielä kisata, kun ihanat kotijoukot lähtivät varmuudeksi päiväreissulle mukaan.

Ei ollut paras valmistautuminen tähän kisaan, mutta Fidzi on jo sellainen luottokoira että uskalsin sen kanssa lähteä vähän huonommallakin valmistautumisella. Tuomareina oli Riitta Räsänen ja Ralf Björklund. Ekassa Riitan kehässä tehtiin tunnari, z:ta, ohjattu ja kaukot. Siitä siirryttiin suoraan toiseen kehään, jossa tehtiin luoksetulo, seuruu, ruutu ja metalli. Loppuun oli Riitan kehässä paikkamakuu josta siirryttiin taas suoraan Ralfin kehään istumaan.

Tunnari 9,5: "hyvä lähtö. tarkasti oman, hieman ujo pa." Meni kivasti ja tulikin ok, mutta viime kokeeseen verrattuna oli taas sivulletulot huonompia kaikissa noudoissa ts. sivulletulon asennetreeniä pitää taas tehdä paljon, koska niihin saatiin jos sitä asennetta mutta nyt oli taas varovaisempi.

Z:ta 8,5: " alussa seur. painaa, istu ok, seiso ok, hyvä suora alas, lopussa hyvä seuruu". Asennoista vaikea sanoa, mutta seuruu ei tuntunut yhtään hyvältä.

Ohjattu 7,5: "Kuunteli merkille, ylimääräinen käsky -2 ja hieman vino pa". Lähti hyvin kaartaen oikealla, mutta koukkasi sitten keskikapulalle...eli jouduin korjaamaan ja sivulletulo sama kun tunnarissa ja lisäksi vino.

Kauko 9: "hyvä suora alas, vajaa seiso, selkeä s-i". Oli taas selkeästi nahkeampi kuin viime kisassa mutta ihan ok.

Luoksetulo 9: "seiso vähän vino". Itse tykkäsin ja tuli sivullekin parhaiten.

Seuraaminen 8,5: "aavistuksen vino ja ajoittain liian lähellä ohjaajaa". En tykännyt mutta ISON mahan takia tämä on nyt Fidzille ollut tosi vaikeeta joten annetaan anteeksi.

Ruutu 8,5: "saisi mennä nopeammin merkille ja reagoi luin? käskyyn". En saanut kunnolla viritettyä seuruun jälkeen ja näytti että oli vähän yllättynyt merkki käskystä, mutta jo toinen kisa jossa meni ruudussa taakse, joten pitää olla tyytyväinen.

Metalli 9: "loppu pa" Meni kivasti ja nosti nopeasti. Tulikin kivasti mutta se ihan loppu pa oli sama kuin muissakin noudoissa.

Molemmat paikallaolot tehtiin 10 arvoisesti joten yhteensä kertyi 285 pistettä ja 10.sija. Luottopakki ei pettänyt taaskaan, vaikka ei varmasti ole ihan helppoa koiralle kisata tokoa viimeisillään olevan ohjaajan kanssa! Nyt kuitenkin siis saatiin tulokset kasaan eli voidaan laittaa ilmottautuminen sm:iin, huh ja ihanaa.

Tarkoitus olisi nyt keskittyä Zappiin ja yrittää saada sille koepaikka huhtikuulle. Olisi kiva saada molemmat sm:iin. Lisäksi huhtikussa olisi mahdollisesti se nuorten koirien rinkiin haku. Zappisen meno on vielä "aika" hektistä kun intoa ja menohalua on PALJON, mutta on sitä saatu jo pikkasen pakettiin. Tykkään kyllä kovasti sen tavasta työskennellä; on ryhdikäs ja nopea <3 Toisaalta on hyvin kiihkeä ja hektinen mikä tuo aina omat haasteensa :)

Pienesti treeneistä

Viimeiset suuret vaakanumerot on nyt otettu (ihan kamalan kiva jos ei tarvitsisi enää noin isoja lukuja katsella)! Tokoa on minun suuresta koosta huolimatta jaksettu tehdä. Tiistain maneesitreenit oli taas vaan niin mahtavat molempien koirien kanssa. Fidzi teki kisamaisemman setin; ensin ohjattu, kaukot ja zeta ja sitten tunnari, luoksetulo ja ruutu. Voi että oli pieni bc iloinen ja se näkyi tekemisessä. Oli tosi kivaa tekemistä koko setti. Pieniä kauneusvirheitä toki, mutta ei mitään suurempaa korjattavaa joten korjauksia ei edes otettu vaan lopetettiin siihen että Fidzi tunsi olevansa taas ehkä paras ikinä.

Zap:kin pääsi tiistaina tekemään vähän enempi vauhtiliikkeitä kun maneesissa pohja on niin pehmeä ja pitävä. Tehtiin eka ruutua ensin pari kertaa lätkän kanssa, kerran ilman ja loppuun vielä lätkän kanssa vahvistus ja olipa se hieno. Olisi pitänyt ottaa videolla kun kuulema näyttää siltä että käskyn saatua lähtee niin että pomppaa ylös ja sutii ilmassa kun on niin kova kiire :) Kapulan kanssa otettiin palautuksia niin että appari pisti kapulan suuhun ja sai juosta pidemmän matkan sivulle asti ja tämäkin olisi tietty pitänyt saada videolle kun oli niin hieno! Tuli (jälleen) tosi kovaa, mutta osasi tulla siististi sivulle. Hieno poika! Loppun katsottiin jättäviä ja niiden loppuja eli sivulle palaamisia.

Zapin kanssa on nyt parissa treenissä otettu mukaan vähän palkatomuutta ja liikkuri. Toistaiseksi on ketjutettu vaan luoksetulo ja kapulan pito. Aika kivasti on tehnyt, mutta on se vaan niin kierroksilla kun tulee kentälle ekaa kertaa että ei se ihan helppoa ole. En oikein vielä tiedä miten saan seuraamisen tuohon pakettiin mukaan, Pitää varmaan ensi kerralla tehdä jonkun asteinen treeni alle (jossa saa juosta) ja sitten yrittää ketjuttaa joku seuraamisosio tuohon mukaan. Zap on tässä kyllä niin erilainen kuin Fidzi, jonka voi ottaa oikeastaan suoraan autosta kisaan. Zapin kanssa varmaan saan tehdä ensin kunnon lenkin ja koko evl:n läpi niin sitten pysyy kisasuorituksen käsissä :) Ei se kuitenkaan vissiin ihan kamalalta näytä, kun treenikaverit sunnuntaina sanoivat että hyvin voidaan laittaa hakemus nuorten koirien rinkiin (tai sitten olivat vain kannustavia).

Maneesitreeniä....

Näiden treenien jälkeen kolahti hyvin teksti minkä luin "Elä hetkessä, nauti joka hetkestä, tee asioita suurella sydämellä, ole kiitollinen joka hetkestä, ole kiitollinen omasta ja koiran terveydestä joka hetki. Ja kun vihdoin ymmärrät nämä, unohdat suorittamisen ja alat saada suurinta iloa ja intohimoa, minkä harrastuksesi voi sinulle antaa." Ja tuommoiset treenit on vaan se miksi tämä harrastus on vaan niin ihana. Huonompikin päivä ei voi muuta kun muuttua paremmaksi.

Lauantaina pitää varmaan "kiduttaa" itseään ja mennä katsomaan agilitykisoja, kun Ruska pääsee Saijan kanssa radalle. Kiva nähdä onko osannut kouluttaa koiralle sen verran jotain että toimii toistenkin kädessä. Samalla sitä aksakentän laidallaoloa voisi treenata tuon tulisielun kanssa, joka nostaa siitä aikamoiset kierrokset...

Katse eteen

Oispahan taas niin paljon asioita tapahtunut että yritetään suosiolla tehdä lyhyt yhteenveto viimeisemmistä...

Viimeisen kuukauden ajan ollaan keskitytty vaan tokoon. Agilitystä olen suosiolla luopunut. Pitää nyt edes yrittää olla järkevä ja yrittää pysyä yhtenä kappaleena se reilu viikko vielä (niin voisi välttää ambulanssikuljetuksen sairaalaan). Uusi tulokas on kuitenkin jo mahdollistanut sen että koirille on ollut enempi aikaa, kun olen nyt jo pari viikkoa ollut kotona. Ovat päässet aamupäivisin treenaamaan ja päivänvalossa lenkille. On kyllä ollut ihanaa. Nyt on treenattu pääasiassa halleissa, mutta käytiin myös heppamaneesissa kertaalleen tokoamassa. Oli tosi mahtava huomata että toistaiseksi mikään paikka ei ole vaikuttanut Zapin treeneihin. Sille on ihan sama missä ollaan kun se saa vaan tehdä.

Zapkin on siis päässyt palaamaan hiljalleen tokon pariin parin kuukauden tauolta, ihan mahtavan ihanaa. Ajattelin kirjoittaa sen sairaskertomuksen vähän syvällisemmin mutta en vielä, koska vielä on kuitenkin tavallaan toipilasvaiheessa. Positiivinen ennuste sille ollaan kuitenkin saatu, joten toivotaan parasta.

Fidzille olen yrittänyt kovasti saada kisapaikkoja marraskuusta lähtien ja yhteen kisaan ollaan päästy. Aika ikävältä tuntuu jos tähän kosahtaa matka sm:iin...mutta toivotaan nyt vielä parasta. Porvoossa tosiaan käytiin muutama viikko takaperin kisaamassa ja ihan kivasti tietyt asiat oli kantanut kisatilanteisiin treeneistä: ruudun paikka oli takana, kaukoissa ei jähminyt (teki voltin), luoksetulon lopussa hyppäsi sivulle jne. Pitää siis olla tyytyväinen, vaikka toki ei virheetön suoritus ollutkaan. Saatiin kuitenkin luokkavoitto ja KP 300 pisteellä.

Äiti ja poika palkinnoilla Porvoossa

Viime viikonloppu vietettiin MM-tiimin leirillä. Kokeiltiin Fidzin kanssa Marin opissa jo vähän uusia liikkeitä ja mietittiin miten meidän kannattaa lähteä niitä treenaamaan. Myös peruutusta testailtiin, koska uusilla säännöillä sitä on aika mahdotonta tehdä Fidzin tyyliin pylly maassa. Kotiinviemisinä oli että koiraa pitää haastaa kuuntelulla, mutta kuitenkin niin että se saa tunteen että osaa. Nyt on tehty vähempi kuuntelua koska se on tuolle välillä vaan tosi vaikeeta ja olen nyt halunnut sille tunteen että on tosi hyvä ja osaa kaiken :) Pitäisi kyllä osata pitää treenit paremmin tasapainossa, eli otamme nyt Marin neuvon vastaan ja suunnittelemme kuuntelutreenit vaan paremmin niin että saadaan nekin samalla onnistumisasenteella läpi. Fidzi on vaan niin kiltti ja miellytämisenhaluinen koira, että sen pitää tuntea olevansa hyvä jotta se pystyy olemaan hyvä. Zap taas tuntuu hyvin erilaiselta tämän suhteen. Luulen että se on tyytyväinen itseensä hyvin paljon helpommin (riippumatta siitä olenko minä).

Zapin kisasuunnitelmat ovat vielä aika tai ihan auki. Ei ole vielä kisavalmis (vaikka on salaa jo kasvanut kisaikäiseksi), mutta pieni haave on josko olisi huhtikuussa. Jos silloin saisi vielä kisapaikan (ja saisi 1-tuloksen) niin vois lähteä sm:iin. Jos näin ei käy niin me ehkä kisataan vasta sääntömuutosten jälkeen. Eilen tosin tuli tieto että huhtikussa olisi haku uudenmaan nuorten koirien tokorinkiin, niin ehkä sinne voitaisiin yrittää hakea. Toisaalta kaikki nämä ovat aika yhdentekeviä asioita, kun pääasia olisi että toipuisi nyt vaan noin hyvin miltä näyttää ja saataisin treenata yhdessä.

Me siis eletään nyt aika odottavia aikoja monenkin asian suhteen, mutta kuitenkin hyvin positiivisella mielellä.

Melkein täydellinen vuosi

Vuosi 2014 on ollut monella tapaa unohtumaton. Niin paljon asioita on tapahtunut vuoteen mistä saan olla todella kiitollinen, niin koirien kanssa kuin muussakin siviilielämässä (töissä ja perheessä). 

Koirien suhteen vuosi 2014 pähkinänkuoressa:

• Ella sai 10 vuotta mittariin ja on voinut pääosin hyvin. Hiiva on sen kirouksena edelleen ja hyvin pitkä sekä märkä syksy ei todellakaan asiaa ole edesauttanut. Se siis on täytti aika hyvin omat tavoitteensa vuoden 2014 pysyen muuten kunnosa.
• Niza on koko vuoden ollut elämänsä kunnossa. Se sai aksata kevään ja kesän vielä ihan ryhmäpaikalla. Oli ihana saada vielä kisata sen kanssa molemmissa agilityn arvokisoissa. Syksyllä ainoista kisoista missä on nyt juossut nappasi nollavoiton ja toisen A-sertin. Nyt joulukuussa sai ensimmäisen ab-kuurin virtsatulehduksen takia, mutta muuten on voinut erinomaisesti. Sen tavoitteet oli kisata vielä vuonna 2014 agin arvokisoissa ja sekin siis täyttyi.
• Fidzi sitten. Se on koko elämänsä joka ikinen vuosi ylittänyt kaikki sille asetetut tavoitteet tai suuremmatkin haaveet, ja niin se teki vuonna 2014:kin. Aikamoinen koira! Vuonna 2014 osallistuttiin ensimmäisen kerran tokon maajoukkuekarsintoihin ja niin pienen pieni bc vaan raivasi itsensä tokon maajoukkueen varakoiraksi. Oli upea kokemus saada kisata MM-kisoissa! Fidzi steriloitin keväällä. Leikkaus meni hyvin, mutta sen elämää on nyt enempi ja vähempi vaivannut runsas juominen jonka syy ei vieläkään ole selvinnyt...kaikki syksyn kisat mukaan lukien pm-kisat jäivät tämän takia väliin. Nyt ehkä vähän ahdistaa saadaanko tulokset ensi kesän sm:iin kasaan (mahdutaanko kokeisiin) mutta toivon niin.
• Ruskan kanssa aksaaminen on ollut antoisaa ja se on paljon siinä kehittynyt (ja saanut paljn kehuja). Kakkosissa se vielä kisaa, mutta toisaalta starttien määrä on ollut aika vähäinen eikä sen tekninen osaaminen olisi joku aika sitten vielä riittänyt 3lk.
• Lisäksi loppu keväästä alku kesästä meidän laumaan saapui hyvin toivottu kaveri alias "Zap". Olin onnekas kuin sain koiran toivomastani nartusta. Halusin vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja niitä kyllä tuon kaverin kanssa saan. Zap on ihan mahtava pakkaus vaikkakaan ei varmasti se helpoin. Olen nauttinut tosi paljon sen kanssa treenaamisesta. Kotonakin se osaa olla jo niin mallikkaasti, mutta paljon sillä on elämässä vielä opeteltavaa. Viikko ennen vuoden vaihtumista sen elämää on kuitenkin varjostanut ontuminen josta myöhemmin lisää...

Tällä hetkellä tuntuukin että ainoa toive (tai tavoite) ensi vuodelle olisi että kaikki saataisiin terveiksi! Keväällä kun vapautuu enempi aikaa treenata koirien kanssa niin olisihan se ihanaa että olisivat kaikki kunnossa, ja jos onni suo niin:

• Ella saa jatkaa samoin kuin viime vuonna. Toivotaan että hiiva hieman hellittäisi eikä tekisi sen elämästä liian kurjaa.
• Nizan kanssa pidetään kuntoa yllä ja toivon että ulkokaudella voisin vielä pienemmissä kisoissa sen kanssa muutaman kerran juosta vaikka tänä vuonna tulee jo 10 vuotta mittariin.
• Fidzin kanssa toiveena olisi saada osallistua molempiin tokon arvokisoihin. Ulkomaan kisamatkakin olisi ehkä realistinen.
• Ruskan kanssa olisi varmaan aika saada pakka kasaan ja nousta kolmosiin :)
• Lisäksi toivon koko sydämestä että Zap:kin pääsee treenaamaan kunnolla. Tokoa ja jälkeä tehdään jos/kun pystytään. Kisatavoitteet riippuvat täysin kuntoutuksesta, ja jotta mieli ei mene liian matalaksi en sellaisia edes tee. Agilityä katsotaan sitten myöhemmin, josko sitäkin olisi meidän vielä joku päivä mahdollista tehdä.

Rakas tulisielu

Hyvää Joulua!

Joulunaikaa...

Joulukuu on jo hyvässä vauhdissa. Se on koirarintamalla mennyt aika tai hyvin rauhaksiltaan. Ruska alkoi joskus joulukuun alussa yskimään. Se sai täällä päin enempikin riehuneen kennelyskän. Zap sai paikata sitä agilitytreeneissä pari kertaa. Olipa kivaa tehdä sen kanssa vähän enempi. Odotan kyllä innolla kevättä, kun itse olen taas juoksukunnossa ja Zapilla ikää vuoden verran niin päästään kunnolla aloittaamaan agility. Se tuntuu tosi hauskalta, mutta katsotaan mikä rimat kaulassa menijä siitä kuoriutuu. Viikko Ruskan jälkeen alkoi sitten Zap yskimään. Onneksi oireet oli tosi lievät. Yski muutaman kerran päivässä muutaman päivän ajan. Suurempi rasitus on ollut pitää se tauolla kaikesta. Muutaman oireettoman päivän jälkeen otin sen jo mukaan pidemmille kävelyille, koska siinä oli sitä virtaa kun pienessä kylässä. Muut koirat onneksi taisivat välttää koko yskän, mutta ollaan tietysti oltu karenssissa koko lauma (ja ollaan vielä joulun yli), joten kaikki ovat saaneet lomailla. Ihan pienesti ollaan sisällä tehty jotain, mutta hyvin vähän. Onpa ollut aikaa vähän enempi jouluaskareille, ja ehkä se loma kaikesta on aina välillä paikallaan.

Nizan kanssa piti eilen lähteä päivystykseen hakemaan ab-kuuri. Oltiin metsälenkillä niin vesikoira vaan pyöri ja pissasi tai yritti pissata koko lenkin. Aika selvät pissatulehduksen oireet siis. Myös lääkärissä vahvistui että pissassa oli verta ja proteiinia. Toivotaan että saadaan näin oireet kuriin. Ei ole koskaan ennen tarvinnut vesiäiselle mitään kuureja tulehduksiin hakea. Alkaako sille tulla jo vanhuuden oireita? Täyttihän se tuossa joulukuun alussa jo 9-vuotta! Ei kyllä uskoisi. Tuntuu että mitä vanhemmaksi on tullut niin sitä malttamattomampi on ja vauhtia piisaa yhä.

Zap on enempi joutunut opettelemaan arkielämän sääntöjä. Lenkillä on ajettu sisään "lähellä" käsky, joka on myös tokoon hyvin tarpeellinen. Muutenkin se alkaa varmaan olla ylittänyt ns. pikkupentuvaiheen ja siltä voi pikkuhiljaa alkamaan vaatia asioita :)

Agilityn kunnon treenaaminen on nyt varmaan maaliskuuhun asti tauolla. Treenit jatkuu mutta tehdään enempi teknisempiä juttuja. Toivotaan että Ruska pääsee kuitenkin lainaohjaajan kanssa radoille ennen sitä. Nizakin haluisi viimeisen sertin, mutta se varsinkin tarvitsee juoksuvoimaa radalla niin turha minun on sitä viedä enenn kevättä, mutta jos joku on innokas niin siitä saa osaavan kisakoiran lainaaan :)

Fidzin ensi vuoden tavoitteet on hieman auki. Myös sen kunto on vielä hieman kysymysmerkki. Koko karsintakiertuetta ei ole mitään järkeä pistää tavoitteeksi. Toivotaan kuitenkin että päästäisiin Vantaalle mukaan, mutta katsotaan kuin meidän käy.Olipa Suomen tämän vuoden maajoukkue aika ylivoimaisen upea, kun nappasivat Ruotsista kaikki mahdolliset mitalit. Ihan tosi hienoa! Hyvä Suomi! Hirmuisesti onnea kaikille. On kyllä kiva kun tokon taso on omassa kotimaassa näin korkea.

Nyt kuitenkin toivotamme kaikille OIKEIN NAUTINNOLLISTA, RAUHALLISTA JA TOIVOTTAVASTI VALKOISTA JOULUN AIKAA!!