Sen verran on taas mennyt aikaa viime päivityksestä, että on aika turha yrittää kiriä kaikkia kuulumisia. Joten pikakelataan jotain kuulumisia:
Niza: se reppana sairasti elämänsä kovimman ripulin/vatsataudin. Aloin jo olla siitä tosissaan huolissaan, kun melkein kaksi viikkoa meni saada se kuntoon. Kävi kahdesti jo nesteytyksessä/tutkimuksissa kunnes lopulta antibiottikuuri tehosi ja tauti kukistettiin. Huh! Selvittiin säikähdyksellä. Olin jo ihan varma että sillä on vähintään joku kasvain vatsassa/suolistossa. Tätä lukuunottamatta Niza porskuttaa edelleen oikein virkeästi.
Fidzi: on loppu kevään ja alku kesän yrittänyt opetella juoksemaan suoraan tyhjään. Ei se sitä kyllä tästä huolimatta oppinut, mutta onnistui elämänsä parhaiten tämän liikkeen kanssa viime viikonloppuna tokon sm:ssä (ei huono paikka). Olin tehnyt päätöksen että sm:t saavat olla Fidzin viimeiset arvokisat. Se on nyt viilannut pilkkua jo sen melkeinpä kahdeksan vuotta. Olikin onni että meidän viimeiset arvokisat meni todella hyvillä fiiliksillä, vaikka virheitä nyt tulikin. Fidzi oli tosi kivan tuntuinen siitä huolimatta että ikävä arpaonni antoi meille taas kisan viimeisen numeron ja Fidzi joutui odotella kisapaikalla aamusta asti. Kivasta fiiliksestä huolimatta me ei kuitenkaan finaaliin asti päästy kun ohjatussa tuli harmittava kehänauhan ylitys keltainen kortti (-10 pistettä) ja 0. Yllättävän hyviä pisteitä Fidzi kuitenkin muuten sai. Itse mokasin kiertonoudossa kun pyysin irrottamaan kapulasta kiitos-käskyllä eikä se teitty kuuliaisena koirana irrottanut kun oikea käsky on irti. Lisäksi seuruun peruutuksessa astuin taas sen hännän päälle. Tunnarissa en tiedä mikä tuli kun haisteli kapuloiden vierestä pidempään...siitäkin lähti kunnolla pisteitä ihan ansaitusti. Näistä huolimatta jäi jotenkin vaan tosi hyvä mieli siihen miten vilpittömän iloiselta ja onnelliselta Fidzi tuntui kehässä. Juuri sellaisena kun sen haluankin muistaa.
Nyt pitää miettiä sille eläkeläisjuttu tai jotain. Siitä tulee varmaan leasing-rallytokokoira. Treenattiin jo liikkeet mitä ei olla koskaan ennen tehty su finaalipäivän tauolla...no joo ehkä se vielä jotain treeniä vaatisi.
Zap: on tehnyt hiukan jälkeä. T-leirillä toukokuussa oli jo varsin pätevänäkin. Lisäksi se aloitteli agilityä. Käytiin muutaman kerran pentukurssi + kentällä itsekseen jokunen treeni, mutta sitten se toko on taas vienyt niin suuren osan ajasta että muut lajit on taas jäänyt vähän jalkoihin...Zap kun pääsi Hihan joukkueeseen sm:iin voittajaluokkaa. Meidän ei ollut tarkoitus enää siinä luokassa kisata (olin jo mm. heittänyt metallikapulan varaston viimeiseen nurkkaan), mutta ajattelin että kun kerran tilaisuus tuli niin sm:t olisi hyvä paikka saada Zapille vähän isojen kisojen kokemusta. Samalla näkisin miten se pystyy työskentelemään häiriössä. SM:iin valmistautuminen ei mennyt suunnitelmien mukaan kun ilmottautumisen jälkeen Zap oli saikulla pariin kertaan. Ensin oli outo yö kun se vaan läähätti...sillä oli selvästi pahaolla ja koska maha ei ollut sekaisin tms. selvää aloin huolestumaan. Käytiiin eläinlääkärissä ja siellä todettiin kuinka hyvä kuntoinen koira minulla on "urheilijan sydämellä". Mitään vikaa ei siis löytynyt. Luulen että sen olo oli sitten seurausta sen sekopäisestä uimisesta. Zap on ihan hulluna veteen ja pisaroiden jahtaamiseen. Taisin sitten antaa sen tehdä tätä liikaa ja se varmaan joi vettä jahdatessaan pisaroita niin paljon että nestetasapaino järkkyi ja tuli vaan tosi pahaolo? No tämä kun meni ohi niin seuraavalla viikolla sekin oli vatsataudissa. Oksensi/ripuloi ja kieltäytyi jopa syömästä ekaa kertaa elämässää. Olin jo ihan varma että on syönyt jonkun vierasesineen...mutta niin vaan se siitä parissa päivässä onneksi tokeni. Treeniaika sm:iin tosin viikko viikolta lyheni eli treenattiin lopulta mitä pystyttiin.
Arpaonni kohtasi meidät Zapinkin kanssa, joka sai kunnian aloittaa luokkansa. Jouduttiin menemään kisapaikalle aamulla heti kasin aikaan. Pakko oli vaan edes yrittää purkaa Zappia kunnolla. Sain sen jo tuntumaan aika kivalta ennen omaa vuoroa, ja me selvittiin! Paljon jäi viilaamista ja toki sitä hektisyyttä pitää saada pois, mutta ihan parasta oli se että oli niin mahtavasti minun kanssa kehässä. Muisti olla kuulolla joka liikkeen alussa, ja muutenkin oli tosi kivan tuntuinen. Zap selvästi omalla tavallaan kertoi, että kyllä siitä on poikaa kisaamaan isoissakin kisoissa (astumaan Fidzin kenkiin).
Niza: se reppana sairasti elämänsä kovimman ripulin/vatsataudin. Aloin jo olla siitä tosissaan huolissaan, kun melkein kaksi viikkoa meni saada se kuntoon. Kävi kahdesti jo nesteytyksessä/tutkimuksissa kunnes lopulta antibiottikuuri tehosi ja tauti kukistettiin. Huh! Selvittiin säikähdyksellä. Olin jo ihan varma että sillä on vähintään joku kasvain vatsassa/suolistossa. Tätä lukuunottamatta Niza porskuttaa edelleen oikein virkeästi.
Fidzi: on loppu kevään ja alku kesän yrittänyt opetella juoksemaan suoraan tyhjään. Ei se sitä kyllä tästä huolimatta oppinut, mutta onnistui elämänsä parhaiten tämän liikkeen kanssa viime viikonloppuna tokon sm:ssä (ei huono paikka). Olin tehnyt päätöksen että sm:t saavat olla Fidzin viimeiset arvokisat. Se on nyt viilannut pilkkua jo sen melkeinpä kahdeksan vuotta. Olikin onni että meidän viimeiset arvokisat meni todella hyvillä fiiliksillä, vaikka virheitä nyt tulikin. Fidzi oli tosi kivan tuntuinen siitä huolimatta että ikävä arpaonni antoi meille taas kisan viimeisen numeron ja Fidzi joutui odotella kisapaikalla aamusta asti. Kivasta fiiliksestä huolimatta me ei kuitenkaan finaaliin asti päästy kun ohjatussa tuli harmittava kehänauhan ylitys keltainen kortti (-10 pistettä) ja 0. Yllättävän hyviä pisteitä Fidzi kuitenkin muuten sai. Itse mokasin kiertonoudossa kun pyysin irrottamaan kapulasta kiitos-käskyllä eikä se teitty kuuliaisena koirana irrottanut kun oikea käsky on irti. Lisäksi seuruun peruutuksessa astuin taas sen hännän päälle. Tunnarissa en tiedä mikä tuli kun haisteli kapuloiden vierestä pidempään...siitäkin lähti kunnolla pisteitä ihan ansaitusti. Näistä huolimatta jäi jotenkin vaan tosi hyvä mieli siihen miten vilpittömän iloiselta ja onnelliselta Fidzi tuntui kehässä. Juuri sellaisena kun sen haluankin muistaa.
Nyt pitää miettiä sille eläkeläisjuttu tai jotain. Siitä tulee varmaan leasing-rallytokokoira. Treenattiin jo liikkeet mitä ei olla koskaan ennen tehty su finaalipäivän tauolla...no joo ehkä se vielä jotain treeniä vaatisi.
Zap: on tehnyt hiukan jälkeä. T-leirillä toukokuussa oli jo varsin pätevänäkin. Lisäksi se aloitteli agilityä. Käytiin muutaman kerran pentukurssi + kentällä itsekseen jokunen treeni, mutta sitten se toko on taas vienyt niin suuren osan ajasta että muut lajit on taas jäänyt vähän jalkoihin...Zap kun pääsi Hihan joukkueeseen sm:iin voittajaluokkaa. Meidän ei ollut tarkoitus enää siinä luokassa kisata (olin jo mm. heittänyt metallikapulan varaston viimeiseen nurkkaan), mutta ajattelin että kun kerran tilaisuus tuli niin sm:t olisi hyvä paikka saada Zapille vähän isojen kisojen kokemusta. Samalla näkisin miten se pystyy työskentelemään häiriössä. SM:iin valmistautuminen ei mennyt suunnitelmien mukaan kun ilmottautumisen jälkeen Zap oli saikulla pariin kertaan. Ensin oli outo yö kun se vaan läähätti...sillä oli selvästi pahaolla ja koska maha ei ollut sekaisin tms. selvää aloin huolestumaan. Käytiiin eläinlääkärissä ja siellä todettiin kuinka hyvä kuntoinen koira minulla on "urheilijan sydämellä". Mitään vikaa ei siis löytynyt. Luulen että sen olo oli sitten seurausta sen sekopäisestä uimisesta. Zap on ihan hulluna veteen ja pisaroiden jahtaamiseen. Taisin sitten antaa sen tehdä tätä liikaa ja se varmaan joi vettä jahdatessaan pisaroita niin paljon että nestetasapaino järkkyi ja tuli vaan tosi pahaolo? No tämä kun meni ohi niin seuraavalla viikolla sekin oli vatsataudissa. Oksensi/ripuloi ja kieltäytyi jopa syömästä ekaa kertaa elämässää. Olin jo ihan varma että on syönyt jonkun vierasesineen...mutta niin vaan se siitä parissa päivässä onneksi tokeni. Treeniaika sm:iin tosin viikko viikolta lyheni eli treenattiin lopulta mitä pystyttiin.
Arpaonni kohtasi meidät Zapinkin kanssa, joka sai kunnian aloittaa luokkansa. Jouduttiin menemään kisapaikalle aamulla heti kasin aikaan. Pakko oli vaan edes yrittää purkaa Zappia kunnolla. Sain sen jo tuntumaan aika kivalta ennen omaa vuoroa, ja me selvittiin! Paljon jäi viilaamista ja toki sitä hektisyyttä pitää saada pois, mutta ihan parasta oli se että oli niin mahtavasti minun kanssa kehässä. Muisti olla kuulolla joka liikkeen alussa, ja muutenkin oli tosi kivan tuntuinen. Zap selvästi omalla tavallaan kertoi, että kyllä siitä on poikaa kisaamaan isoissakin kisoissa (astumaan Fidzin kenkiin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti