Ihka ekat karsinnat

Vitsi että pisti jännittämään nuo ihka ensimmäiset karsintakisat. Alku viikosta päästiin treenaamaan, mutta sitten meni maa niin jäiseksi että ulkona ei enää mitään vauhdikkaampaa uskaltanut tehdä. Onneksi Marika jakoi perjantain hallivuoronsa meidän kanssa niin saatiin pienet treenit tehtyä vielä juuri ennen kisaa. Ne oli tärkeät treenit ainakin omalle päälle jos ei muuten.

Karsinnat järjestettiin lauantai iltana messarissa. Fidzi ei koskaan ole ollut vastaavanlaisessa tapahtumassa, mutta käveli halliin veto päällä ja oli kuin kotonaan. Päätin ottaa heti alkuun vähän tuntumaan liukkaaseen kisapohjana toimivaan mattoon. Tein vähän seuraamista ja sitten luoksetulon stopin. Fidzi teki tosi hienosti lukkojarrulla niin kuin on opetettu, mutta matto poltti tällä tekniikalla tassuja niin ikävästi että nosti tassun ilmaan pysähdyksen jälkeen. Tuli kyllä ihan totaalin kamala olo. Pystyisikö mun koira tekemään tuolla pohjalla mitään? Tuntui muutenkin tosi ikävältä vaatia se tekemään töitä jos se sattui. Sillä on muutenkin pentujen jälkeen ollut jotenkin herkemmät tassut. Talvipakkasella varmaan ekana meidän koirista nostelee tassuja. Mutta ei auttanut. Sillä pohjalla piti kaikkien kisata.

Meidän kilpailunumero oli 45, eli aika lopussa mentiin. Tarja kysyi että mitkä fiilikset niin vastasin että ihan kamalat. Eikä se varmaan muuten olisi ollut niin "kamalaa", mutta se pitkä odottaminen antoi aikaa miettiä tuota liukasta pohjaa vielä enemmän ja kun näki miten jotkut toisella alustalla hyvin nopeat koirat ei tuolla pohjalla tehneet ollenkaan samalla tavoin töitä kyllä hieman pelotti miten Fidzi selviäisi...

Tunnari menossa © Marika Heikkinen

Ekassa kehässä oli seuraaminen ja tuomarina Pernilla Tallberg. Koko seuraaminen meni tosi iloisella asenteella, mutta askelsiirtymistä tuli miinusta ihan oikeutetusti. Ei ollut siistejä. Seuraamisesta 8. Olipa hyvä fiilis ekan kehän jälkeen. Fidzi tuntui olevan niin innoissaan. Sitten odotettiin lisää. Seuraavassa kehässä oli Z:ta, tunnari ja ruutu ja tuomarina Carina Savander-Ranne. Z:ssa seuraaminen oli matalampaa mitä haluaisin mutta piti paikkansa aika hyvin. Istuminen voisi aina olla nopeampi mutta ihan hyvä kokonaisuus. Siitä 8,5. Tunnarissa oli jotenkin normaalia epävarmemman oloinen, mutta ihan hyvä suoritus. Siitä 9. Ruutu jännitti kovasti, kun oli eka juoksuliike tuolla pohjalla. Ihan ok merkki (pohja huomioiden). Ruudussa stoppasin aika etureunaan kun en osannut arvioida miten liukuu. Loppu meni tosi hyvin. Tästä 9. Seuraavassa Piritta Pärssisen kehässä tehiin ensin luoksetulo. Sanoin nimen kutsuessa, silti lähti vähän epävarmasti. Stoppi oli tosi hyvä mutta maahan ei halunnut enää selvästi liukua. Lopun vauhti olisi saanut olla parempi. Siitä 9. Ohjatussa sai oikean. Merkki ei ollut hyvä ja himmasi loppuun muuten ok ja siitä 8,5. Kaukoissa asenne jo vähän parempi mutta saisi tehdä nopeammin. Hieman oli S-I vaihdossa liikkunut. Kaukoista 9. Metallinkin teki hieman varovaisesti mutta muuten ihan siististi. PA:han tuli hitaasti. Siitä 8. Selvästi Fidzikin säännösteli vauhtiaan tuon pohjan takia, mutta teki kuitenkin aika kivasti. Viimeisessä kehässä tehtiin Pernillan silmien alla paikallaolot ja niistä molemmista täydet kympit, eli siihen oli hyvä lopettaa se ilta. Lopputuloksena 284 pistettä 1-tulos! Aika hurjaa oli se että tällä tuloksella oltiin koko kisan kolmansia ja päästiin palkintopallille Christan ja Oilin kanssa.

Palkintokolmikko © Marika Heikkinen

En ollut varma ennen messaria lähdettäisiinkö kiertämään muita karsintakisoja. Kuitenkin oli pelko, että ei me mitään osattaisiin ja pettymyksen kanssa saataisiin kotiin tulla, mutta ehkä me nyt sitten kuitenkin mennään. Nyt pidetään pieni joulutauko, ja sitten jatketaan treenejä koska treenattavaa on. Kyllä tuli huomattua taas noissa kisoissa Fidzin paras vahvuus, eli se miten se tekee töitä minun kanssa eikä paineistu tai häiriinny helposti missään. Sen kanssa ollaan todellakin saavutettu se kuuluisa kupla jossa ollaan ja tehdään töitä, YHDESSSÄ. Lisäksi se oli koko kisan läpi oma iloinen itsensä ja se on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Yhdessä suoritusten jälkeen © Marika Heikkinen

Erityiskiitos vielä kaikille meitä treeneissä auttaneille. Se on ihan korvaamaton apu jos eteenpäin haluaa!