Fidzin juoksu on vihdoin ohi. Miten se tuntuikin niin pitkältä ajalta? Meidän taloudessa on juoksu kuitenkin vaan kerran vuodessa yhdellä koiralla, ja silti sitä ei muka jaksaisi. Tokossa ei siis ole päästy halliin tai HiHan ryhmätreeneihin. Jotain treeniä on kuitenkin yritetty ulkosalla tehdä. Vähän on näyttänyt juoksu vaikuttavan Fidzin tekemiseen. Ei anna itsestään "kaikkea" vaan tekee vähän pienemmällä liekillä, innoissaan toki kuitekin on. Itse kuitenkin huomaan selvän eron.Meidän ikuisuusprojekti seuraaminen on edelleen vaikeeta. Fidzin ihmeellinen juotsenkaula saa sen niin helpolla taipumaan sellaiseen rintaeteenasentoon, josta on tosi vaikea päästä eroon. Saadaankohan me ikinä kunnon seuraamista kasaan? Ehkä ihan pieni epätoivo on jo mielessä käynyt, mutta yritetään vielä.
Fidzi pääsi tällä viikolla ekaa kertaa yli kolmen viikon juoksutauon jälkeen aksaamaankin Juhan treeniin. Teki ihan ok, mutta ihmeen paljon Fidziksi räpsi rimoja alas. Eilen illalla oltiin vielä maneesissa aksaamassa Pauliinan tuomaa minien mm-rataa. Ei tullut rimoja alas mutta pujottelun avokulma oli tosi vaikea. Suorasta 90 linjasta hakee mutta avonaisemmasta lähetyskulmasta ei. Tai sitten ei taipunut (mun pieni koira) tokaan väliin? Aloin miettimään että oisko jumissa vai onko vaan kankeutta tauosta/juoksusta. Pitää seurailla ja varmaan varata hieronta.
Niza on ollut taas niin terapeuttinen aksakaveri. Juha sanoi että mun pitäisi haastaa sitä enempi eikä vaan tehdä kun se on meille liian helppoa :) No tiistaina Nizankin kanssa keppien avokulma tuotti vähän ongelmia (jos vaan lähetin enkä saanut ottaa omaa liiketta mukaan) mutta keskiviikon treeneistä haki niin makeasti ja pujotteli loppuun ihan vauhdikkaasti vaikka jäin tosi kauas siitä. Niza on vaan NIIN mahtava. Sitä on vaan niin käsittämättömän kevyt ja ihana ohjata.
Tiistaina olin ahkera kun treenasin myös Ruskan kanssa. Olin ennen Juhan treenejä kouluttamassa ja ryhmäläisistä vaan Sari oli Pyryn kanssa paikalla, niin ehdin itsekin treenata. Ruska on vaan kerta kerralta makeampi. Mä oon niin ihastunut sen asenteeseen agilityssä. Voisin oikeasti haluta kouluttaa siitä kisakentille kaverin, jos Tiina vaan antaa :) Tuntuu ainakin minirimoilla paljon kevyemmältä kun Fidzi. Tilanne voi muuttua kun rimat nostetaan.
Ruskan kanssa treenaaminen ehkä lieventää myös vähän tätä "pentukuumetta". Saa jotain opettaa jollekin ihan alusta. Nyt tuntuu vaan olevan niin paljon niin ihania yhdistelmiä (bc ja perro), mutta yritän järkeillä itsekseni että tulee niitä myöhemminkin! Kauheeta on kuitenkin ajatella että tämä on ehkä vika talvikausi kun Nizalla on ryhmäpaikka. Se kuitenkin täyttää tänä vuonna jo 8! Toiveena olisi vielä kisata pari kautta sen kanssa mutta hiljalleen pitää sitä jo treenirintamalla hieman säästellä.
Fidzi pääsi tällä viikolla ekaa kertaa yli kolmen viikon juoksutauon jälkeen aksaamaankin Juhan treeniin. Teki ihan ok, mutta ihmeen paljon Fidziksi räpsi rimoja alas. Eilen illalla oltiin vielä maneesissa aksaamassa Pauliinan tuomaa minien mm-rataa. Ei tullut rimoja alas mutta pujottelun avokulma oli tosi vaikea. Suorasta 90 linjasta hakee mutta avonaisemmasta lähetyskulmasta ei. Tai sitten ei taipunut (mun pieni koira) tokaan väliin? Aloin miettimään että oisko jumissa vai onko vaan kankeutta tauosta/juoksusta. Pitää seurailla ja varmaan varata hieronta.
Niza on ollut taas niin terapeuttinen aksakaveri. Juha sanoi että mun pitäisi haastaa sitä enempi eikä vaan tehdä kun se on meille liian helppoa :) No tiistaina Nizankin kanssa keppien avokulma tuotti vähän ongelmia (jos vaan lähetin enkä saanut ottaa omaa liiketta mukaan) mutta keskiviikon treeneistä haki niin makeasti ja pujotteli loppuun ihan vauhdikkaasti vaikka jäin tosi kauas siitä. Niza on vaan NIIN mahtava. Sitä on vaan niin käsittämättömän kevyt ja ihana ohjata.
Tiistaina olin ahkera kun treenasin myös Ruskan kanssa. Olin ennen Juhan treenejä kouluttamassa ja ryhmäläisistä vaan Sari oli Pyryn kanssa paikalla, niin ehdin itsekin treenata. Ruska on vaan kerta kerralta makeampi. Mä oon niin ihastunut sen asenteeseen agilityssä. Voisin oikeasti haluta kouluttaa siitä kisakentille kaverin, jos Tiina vaan antaa :) Tuntuu ainakin minirimoilla paljon kevyemmältä kun Fidzi. Tilanne voi muuttua kun rimat nostetaan.
Ruskan kanssa treenaaminen ehkä lieventää myös vähän tätä "pentukuumetta". Saa jotain opettaa jollekin ihan alusta. Nyt tuntuu vaan olevan niin paljon niin ihania yhdistelmiä (bc ja perro), mutta yritän järkeillä itsekseni että tulee niitä myöhemminkin! Kauheeta on kuitenkin ajatella että tämä on ehkä vika talvikausi kun Nizalla on ryhmäpaikka. Se kuitenkin täyttää tänä vuonna jo 8! Toiveena olisi vielä kisata pari kautta sen kanssa mutta hiljalleen pitää sitä jo treenirintamalla hieman säästellä.
 |
| Suuri pieni agilitykoira? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti