Kuuma, kuumempi, kuumin?

Menee kohta tää blogin päivitys aikaa hurjaksi:päivitys/vuodenaika. No ehkä me vielä syksyn puolella ollaan, joten toinen päivitys syksyyn. Turha siis edes yrittää kertoa "kaikkea" taaskaan :)

Fidzin kanssa haettiin syyskuussa mm-tiimin leiriltä tokon motivaatiota takaisin ja sitä Marin koulutuksessa ja hyvässä seurassa saatiinkin. Muutenkin Fidzin treenit on nyt pidetty pääasiassa helppoina. Olen hakenut tiettyjä asioita kuten asennetta lisää noutojen palautuksiin ja kaukoihin. Treeneissä on jo näkynyt mm. Fidzin elämän ihan paras ohjattunouto ikinä, mutta se kantaako kaikki vielä kisaan on mysteeri. Lisäksi on tehty hyppyjumppaa koska agilityn jäädessä pois kuvioista tuon koiran hyppääminen on huonontunut entisestään ja koulauttelee estettä huolimattomasti turhan usein. Ruudun paikka on varmaan meidän ikuisuus projekti, ja en oikein tiedä saanko sitä koskaan kunnolla auki. Ei se ainakaan helppoa ole. Suunnitelmissa olisikin ilmota se pian johonkin kisoihin ja katsastaa meidän "kisakunto".

Marsu menossa merkille

On sillä jalkojakin vähän :)

Mutta paljon iloista mieltä

Fidzi on aiheuttanut huoltakin yltiöpäisellä juomisellaan. Eläinlääkärissä testattiin virtsa ja veri mutta niistä ei löytynyt mitään selitystä juomiselle. Ei siis tulehduksia, sokeritautia tms. Vatsan alue myös ultrattiin eikä sieltäkään löytynyt mitään. Sai kokeiluun lääkityksen jonka piti vaikuttaa aivojen juomakeskuksen säätelyyn mutta en huomannut että tästä olisi ollut mitään hyötyä. Nyt testaan ruokinnan uusimista ja olen vain rajoittanut juomista. Ei se kipeältä vaikuta mutta kyllähän tämä huolestuttaa...

Zappilainen sitten on tehnyt vähän sitä sun tätä. Se on jäljestänyt enemmän kuin kukaan aikaisempi koirani (mikään sekään ei toki ole paljon mutta kuitenkin ollaan molemmat opittu paljon). Tokossa on otettu nyt työn alle ns. rauhallisuutta vaativat jutut kuten kaukoissa etujalkoihin kriteereitä alustan avulla (TOSI VAIKEETA), asennoissa stabiilisuutta ja kapulan pitoa. Agilityäkin se on päässyt muutaman treenin tekemään ja voisi varmaan sanoa että paloa siihen lajiin löytyy aika paljon. Heidin tekemä pipo oikeastaan kuvastaa tuota koiraa aika hyvin. Aivan ihanan kiihkeä kaveri se on töissä. Selkeästi kuumempi kuin kukaan tytöistä. Ruskakin vaikuttaa ihan rauhalliselta :)

.

Veli ja sen sisko

Ruskan kanssa ollaan koko ajan enempi samalla radalla, mutta vielä ei olla 2lk nollia onnistuttu kisakirjaan haalimaan, mutta pienestä (kuten vaikka lentukeinusta) se on välillä kiinni (eikä me nyt montaa kisaa olla kisattu). Agility tuon koiran kanssa on kyllä ihan tosi palkitsevaa viis siitä missä luokassa se kisaa. Nyt se on selvästi mennyt taas eteenpäin, ja on vähempi kiinni minun liikkeessä eli on alkanut itse lukemaan rataa. Se taas näkyy siinä että ei aina niin helpolla enää tulee kaikkiin ohjauksiin...

Niza on päässyt toimimaan terapiakoirana agilityssä mm. Tanjan ja Tiinan kanssa. Huomenna mennään sen kanssa kisoihinkin kun tuossa lähellä sellaiset sopivasti on. Ensi kuussa täyttyy yhdeksän vuotta, mutta se ei vielä tuossa koirassa näy yhtään. Vesiäinen voi hienosti, mikä tietty on ihanaa! Ella on syksyn tullen tehnyt selväksi että metsälenkeille voi lähteä mutta muuten sen saa suosiolla jättää kotiin. Enkä enää viitsi sitä väkisin perässä vetää eli mennään mummon ehdoilla.

Koitetaan jatkossa hieman kiriä päivitystahtia...

Syksyn puolella

Ihan hieman on jäänyt päivitykset. Siitä huolimatta on jotain tapahtunutkin. Fidzin kanssa osallistuimme elokuun alussa tokon MM:iin, ja olihan se kaikessa jännittävyydessään aivan upea ja opettavainen kokemus. Itse kisaa en näin paljon jälkikäteen jaksa tänne puida. Mielessä ne asiat on kuitenkin moneen kertaan pyöritelty. Lyhykäisyydessään kisa meni ihan kohtalaisen hyvin. Se ehkä jäi eniten harmittamaan, että ensimmäisessä kehässä jännitin itse aivan liikaa. Vasta toisessa kehässä sain itselleni sellaisen hyvän fiiliksen, ja tuntui että se näkyi koirassakin. Suurimmat pistevähennykset meni ohjatun korjauksesta. (liikkuri lähti takaa eikä Fidzi fokusoinut ollenkaan liikkeeseen, joten ei ollut ihan mukana) ja luoksetulon kaksoiskäskytykseen maahanmenossa. Tällaisiin virheisiin ei tietenkään noissa kisoissa ole varaa. Meidän loppusijoitus taisi olla 44.

Oli kyllä kertakaikkisen onnekas olo, kun saatiin olla mukana voittamssa mm-joukkuekultaa niin hienossa Suomen tokon maajoukkueessa. Kiitos koko joukkueelle ihan kaikesta avusta ja tuesta! 

Muistoja MM:stä © maarit Karhu-Teiskonen

MM:ien jälkeen Fidzi sai jäädä ansaitulle kesälomalle. Nyt on pikkuhiljaa taas aktivoiduttu. Tarkoituksena olisi yrittää ottaa Fidzin kanssa hyppyjumppaa enempi (ja on muuten tarpeen nämä treenit!) ja sitten tietysti sitä tokoa. Agilityyn palataan suuremmalla sydämmellä, jos saisin jotenkin tuota hyppäämistä paremmaksi.

Zap on kasvanut, ainakin jaloistaan, ja ikääkin on jo 5kk! Kesällä käytiin T-leirillä ja Zap pääsi osallistumaan Christan ja Katjan tokokoulutuksiin. Tokossa oikeastaan näytettiin ne muutamat asiat mitkä osattiin ja puhuttiin jatkosta (vielä en ole onnistunut pilaamaan, ainakan täysin). Lisäksi käytiin Pekan ja Hannan kanssa opettelemassa jäljen alkeita, ja tätä pitäisi nyt jatkaa mutta tarvitsisi jälkikaverin niin tulisi paremmin lähdettyä. 

Zap tuntuu kyllä oppivan ihan älyttömän nopeasti. Tykkään tosi kovin sen jopa vähän raivokkaasta asenteesta! Se on kyllä paljon kiihkeämpi koira kun Fidzi, mutta silti se osaa keskittyä. Yksi suurin kesän saavutus oli varmaan että nyt jo tarjoaa minulle lelua mielellään (ilman että minulla olisi toinen lelu). Oli nimittäin tosi kova omimaan eli jäi miellään itsekseen lelujen kassa leikkimään. Enimmäkseen meidän treenit onkin olleet toko/leikkipainoitteisia, mutta agilityssäkin on harjoiteltu lähtöjä ja kuolleelle lelulle siivekkeiden välistä juoksemista. Muutaman kerran on myös päässyt putkeen ja kerran pussiin. Tietenkään vielä en tiedä minkälainen siitä tulee, mutta ihan tosi kivalta se vaikuttaa. Tykkään muutenkin se tavasta liikkua niin kevyesti ja ponnekkaasti. Kasvun myötä on siis tullut paljon hyvää, mutta myös ärsyttävää pöhkimistä (joka tosin onneksi näytettäisi jo hieman helpottavan). Kotioloissa se on edelleen ihana ja niin kiltti.

Mahtavaa on myös se että ensimmäistä kertaa mulla on koira pentueesta joiden aktiivisista ihanista omistajista ollaan saatu treeniseuraa. Tämä on kyllä tosi iso rikkaus! Tässä ihania Heidin ottamia kuvia viime sunnuntailta:

Merkille!

Siri, Zap ja Super 

Nizan kanssa käytiin agilityn pm-kisossa, ja meno sen kanssa tuntui vielä niin hyvältä että en taida raaskia sitä vielä eläkkeelle ainakaan kokonaan pistää (Hyppis 24.8.2014). Ei me ehkä ensi kesänä enää Ouluun lähdetä, mutta kisataan nyt pienempiä kisoja. Ruskankin kanssa on ehditty palaamaan kisakentille parin kisan verran. Koko ajan paremmin, mutta onhan siinä vielä hommaa... tietty heinäkuun tauko on osaltaan vaikuttanut että hieman on hakemista taas. Pitkän tokorupeaman jälkeen agility tuntuu vaan taas niin hyvältä, ja vielä kun on niin kivat koirat joiden kanssa on onni treenata. Siinä kai suurimmat, ainakin näin tällä kertaa.

Viisaus ei asu meissä

Niin paljon asioita on taas tapahtunut, että en yritä kirjoittaa kun osasta...

Pakko myöntää että loppu kevät, ja alku kesä ei mennyt treenien osalta niin kivasti kuin olisi voinut toivoa. Tehtiin ihan liikaa meille vaikeita juttuja, ja ihan liikaa kaikesta nillittamistä jonka seurauksena ei fiilis treneeneissä ollut niin hyvä kuin olisi pitänyt olla. Tuli liikaa epäonnistumisia ja korjauksia, ja toki koira vaistosi sen että ei ollut niin hyvä vaikka aina kehuja saikin (ja tietty vieressä Zap sai kehuja kaikesta kun ei osaa mitään). Tästä ei voi syyttää kun itseään, mutta onneksi silmät on nyt auennut tämän suhteen ja on saatu ihan erilaisia treenejä sm:ien jälkeen aikaiseksi, eli treenejä hyvällä fiiliksellä!! Tänään oltiin maajoukkueen kanssa treenaamassa Jyväskylässä ja tosi kivat treenit saatiin aikaiseksi. On ihan etuoikeutettu olo kun saa olla mukana. Tästä on oikeasti kiva jatkaa kohti elokuuta.

Fidzin kanssa kisattiin viime viikonloppuna Porissa tokon sm:ssä. Tällä kertaa tuli tylsiä mokia ihan liikaa. Istuminen 10 ja makuu 9 (oli valahtanut lonkalle). Z.ta 8,5. Vaihdot ok, mutta jäi istumisessa niin että häntä oli mun kulkureitillä, ja kun sitä yritin varoa niin meni pikkasen sekoiluksi se suora. Metallin mokasi. Tiputti vahingossa nostossa kapulan ja sitten vielä paluussa kopautti estettä. Tästä 6,5. Tunnari oli ok ja siitä 10. Seuraavassa kehässä ruutuunlähetyksessä karkasi merkiltä mun pään käännöstä, mutta paikkasin koiran mokan antamalla nopeasti käskyn. Tästä 8. Luoksetulosta 8,5, se taisi olla ihan ok. Ohjatusta ja kaukoista 10, mutta ohjatun loppu olisi pitänyt olla nopeampi. Kaukot näytti oikeasti kivoilta. Seuraaminen tuntui ihan ok:ta ja siitä 8. En oikeastaan ole varma miksi vaan kasi. Yhteensä EVL-1 tulos 283 pistettä ja 29. sija. 1-tulos, mutta ihan oikeutetusti jäätiin finaalin ulkopuolelle tuolla suorituksella. Mutta koska Hiiden Haukkujen hienossa joukkueessa kolme muutakin koiraa teki 1-tulokset (erityismainintana Fidzin super poika Raw joka veti Marikan ohjaamana 305 pistettä voittajasta voittaen koko luokan!!), niin meidän hieno joukkue pääsi kiipeämään kakkospalkintopallille. Olihan se aika huippua että meidän pieni seura voitti sm-joukkuehopeeta!!

© Anna-Leena Väätänen

© Anna-Leena Väätänen

Zap oli kisareissussa mukana, ja jälleen en voi kun olla tosi tyytyväinen siihen miten hienosti se oli. On se vaan mainio pentu. Pieni videopätkä treenistä sen olessa 13 viikkoa (ekaa kertaa tällä kentällä skeittiramppi takana). Nyt on vähän tullut taantumaa treeniin, mutta ehkä sille on nyt kuitenkin tärkeintä opetella elämistä ja sitä se on saanut tehdä. Keskiiviikkona aloitettiin kesäloma mökillä Mustiossa. Zap pääsi mukaan veneilemään. Se näki heppoja, possuja ja kanoja yms. Sai läträrä vedessä päivät ja kieriä hiekassa. Oli siinä pienellä pojalla taas maailmassa ihmettelemistä.

© Anna-Leena Väätänen

Ellalla tuli 10-vuotta täyteen ja se pääsi sen kunniaksi käymään eläinlääkärissä. Rokotettiin, putsattiin hampaat ja vaihteeksi saatiin hiivalääkitys korviin. Iänikuista hiivaongelmaa lukuunottamatta Ella oli oikein hyvässä kunnossa. Ihan tosi mahtava juttu!

Niza sen sijaan on ollut nyt agilitystä tauolla, mutta vitsi se oli liekeissä kun otettiin mökillä vähän vepeä. Tehtiin hukkuvaa, veneestä hyppyä yms. liikkeitä mitä nyt muistin. Se kyllä niin tykkää tuosta lajista. Ei olisi uskonut että ikää on kohta 9-vuotta, kun katsoi sen menoa. Ja jos joku jaksaisi niin sen voisi viedä nyt näyttelyyn kun turkkikin olisi hienossa kunnossa kaiken tuon uimisen jälkeen.

Tärkeintä että yhdessä on hyvä olla © Anna-Leena Väätänen

Juhannusaikaa

Viime tiistain treeneissä taisin Jaksin avustuksella löytää Ruskan käsijarrun.Ihanaa jos näin on. Pitää vielä toki vahvistaa ja treenata lisää, mutta näytti että ekaa kertaa reagoi jarruun kun olen sitä kohden kääntyneenä. Nizalle meinasin että otan kevyemmät treenit kun viikonloppuna juoksi agilityn sm:ssä ja maanantaina oltiin pyörälenkillä, mutta ei tuolla vesikoiralla ikä vielä nähtävästi jaloissa paina, joten sai tehdä rataa sekin.

Keskiviikkona oli ensimmäiset Fidzin maajoukkueen treenit Lahdessa. Oli tosi hyvä häiriötreeni. Paljon kehiä, koirakoita ja aplodeja. Paikallaolot muuten ok, mutta kerran korjasi etutassua. Z:tassa teki ok seuruuta; oli tasainen mutta ei niin hyvä kun voisi olla. Mahaan meni tylsästi kaksitempoisesti. Mietin että vaihtaisinko maa-käskyn lig-käskyksi joka tarkoittaa että pää maahan? Tunnarin ja kaukot teki kivasti. Toisessa kehässä otettiin luoksetulo läpi, ruutu, luoksetulo pysäytyksillä ja seuruuta. Muuten ok, mutta ei häiriöiltä löytänyt sinisillä merkeillä merkattua ruutua. Kävin auttamassa niin nin sitten ok. Nurtisilla pysäytyksiä pitää tehdä lisää. On vaikeampia kun hiekalla.

Pakko oli sitten ottaa ruutu ihan kunnolla treeniaiheeksi. Tehtiin perjantaina kunnon vääntötreeni kahdella ruudulla niin että eivät näkyneet kunnolla pitkästä ruohikosta vaan piti mennä sinne minne näytin. Toinen lähetys oli vaikea kun halusi mennä sinne missä oli jo käynyt. Lisäksi tehtiiin polun ylityksiä ruudunmenon varrelle jne. Tänään on vielä tarkoitus jatkaa ruutuhaasteita ja sitten aletaan hakea sm:iin hyvää fiilistä ja onnistumisia. Ei ole helppoa, mutta onneksi on kaveri joka jaksaa yrittää.

Zap kasvaa ja on kulkenut mukana joka paikassa. Oli myös juhannusjuhlissa :) Kerran viikossa on myös ammuttu iltaruoan aikana, ja ei nouse kuono kiposta. Hyvä niin. Muuten treeninä on ollut ihan perus sivu, istu, maahan, seisojuttuja. Ruutua niin että on päässyt sinne syömään ruokansa. Noutoa, jossa jo vaihtaa kapulan (puun ja metallin) kivasti leluun, leikkimistä, vähän seuruuta ja sitten kaikkea muuta.

Juhannuksena käytiin Ruskankin kanssa pitkästä aikaa kisoissa.Eka rata oli meidän osaamistasoon liian vaikea, mutta kaksi seuraavaa jo parempia ja pienestä se on välillä kiinni. Oli kyllä niin erilaisia rataprofiileja. Eka oli ihan kolmosluokan tasoinen, toinen rata meidän tasoinen eli 2lk ja vika rata sitten hirveetä suoraa tykitytä mistä en niin välitä koska Ruskalla katoaa jarrut jos saa paljon tuollaisia ratoja juosta. Ihana tuon koiran kanssa on kyllä aksata.

MM-leiriä ja SM-kisaa

Viikko sitten ahdettiin Marikan Volvo täyteen koiria ja tavaroita, ja vietettiin viiikonloppu Oripäässä MM-tiimin leirillä. Fidzi pääsi tekemään niin tarpeellista SM-kisakehätreeniä ja Zap pääsi hankkimaan kokemuksia leirielämästä.

Leiriläiset

Kenttä oli täydellinen. Se oli iso hiekkakenttä jossa kasvoi ties mitä kasvillisuutta, eli juuri loistavasti lisäsi haastetta koska kapulat ja merkit ei ollut koiralle helppo hahmottaa. Lauantaina tehtiin viime vuoden sm-kehäkaavio. No punanen kortti olisi tullut heti ekassa kehässä kun ei nähnyt kapuloita niin meni kaari vähän laajaksi. Toinen ongelma oli ruutuun lähetys kun samalla vietiin ohjatun kapuloita merkin taakse paikoilleen (karkasi kapuloille eli toinen punainen kortti). Muut liikkeet meni kivasti. Tunnarin veti viikonlopun aikanan kolme kertaa niin vahvasti että olin jokakerta varma että tuo väärän kun näytti että vaan meni sinne, otti ja tuli takaisin, mutta kyllä se tiesi mitä teki. Ohjattua ja ruutua otettiin korjaussetissä eri tavoin helpotettuna ja vaikeutettuna ja koko ajan parani. Sunnuntaina kehätreeni tehtiin muistaakseni 2009 mallin mukaan ja sepä meni oikein mallikkaasti eli ei suurempaa, mutta tietty aina jotain mitä voi parantaa. Kaukoissa mm. I-S vaihto tahmaa, tai ei siirrä toista etutassua kunnolla. Olen läheltä tehnyt tähän jo pomppuvaihtoa, mikä on hieno, mutta en taida ehtiä sitä saamaan SM:iin kuntoon. Ruutua hinkattiin yksistään vähän enempi haasteiden kanssa ja vielä on tässä tekemistä, mutta ehkä suunta on oikea. Saatiin hyviä vinkkejä miten voisin vahvistaa paikkaa taakse. 

Leirimajoitus...mahduttiiin juuri

Zap pääsi leirillä treffaamaan siskoaan Karmaa. Leikin lisäksi pääsi pikkuinen tekemään mm. luoksetuloa, jossa nyt jätössä kiinnipideltäessä kiihtyy jo liikaa. Leikki sillä sujui oikein kivasti myös häiriössä ja muutenkin pikku mies oli oikein mallikelpoisesti koko reissun. Ihana pentu.

Viikolla tehtiin niin tokoa kuin aksaa. Fidzi ja Zap tokoili ja Niza ja Ruska aksasi. Treenattiin Fidzin kanssa viikolla hiekalla ja nurtsilla (jolla on tullut tehtyä nyt vähemmän). Nurtsitreenissä tuli ihan voittaja olo kun meni ruudun takanauhan yli ja vielä ylipitkällä matkalla! Oisko ollut eka kerta ikinä. Ihanaa, ehkä saan sille sitä paikkaa taaksepäin. Ohjatussa kun kapulat hukkui ruohikkoon, oli vasemman haku vaikeampaa. Yritti kaartaa keskelle. Toistoilla ok. Z:taa olen aika vähän  tehnyt kokonaisena liikkeenä. Yleensä on otettu vain yksi vaihto (jos sitäkään) ja palkkaa seuruusta (että pysyisi ylhäällä). Istuminen tässä liikkeessä on myös se ärsyttävin=hidas. Tämä on meidän ikuinen ongelma. Zap:kin on hieman harjoitellut mm. seuraamisen alkeita. Pätkä pikkumiehen "seuruusta" ekaa kertaa häiriössä.

Nizalla oli viikolla sm-kenraalina hyvän mielen Laamasen rata. Ruskan kanssa puolestaan taisteltiin parilla hypyllä kääntymisistä. Ei vaan haluaisin jarruttaa kun olen kääntyneenä sitä kohti. Painaa läpi...Niinun treeneissä torstaina kuitenkin meille helpompi rataprofiili niin meni kivasti. 

Lauantaina sitten koko poppoon kanssa Tampereelle agilityn sm-kisoihin. (On muuten aika kulta-aikaa kun pentu tuli nyt. Ainakin tulee sille heti alkuun paljon kokemuksia ja reissuja.) Lauantaina Niza oli mukana Hi-Han joukkueessa Laamasen radalla. Sairastumisen vuoksi meillä oli vaan kolme koiraa maxi-joukkueessa, eli kaikkien oli pakko onnistua jos haluttiin tulos. Max ja Anu meni ekana ja saivat 10 RV. Nizan kanssa oltiin tokana ja ihan ok rata muuten, mutta renkaalta vahinko vitonen ja muurin jälkeen kaarratti pitkälle (silti aika kivaan aikaan pääsi). Sirkka ja Sumu kun vielä onnistuivat tekemään nollan niin saatiin joukkueelle tulos ja sijoitus 17/76.

Hi-Han maxijoukkue 2014

Sunnuntaina yksilöhypärillä Nizalla oli jälleen täydellinen draivi. Harmitys hyllytys kuitenkin saatiin kun tulikin putkesta kovempaa kun uskoin niin meni vinohypystä ohi. Niin harmi. Olisin tosiaan halunnut nähdä mihin meidän vauhti olisi riittänyt ja päästä vielä kerran sen kanssa finaaliin. Jos se näyttää ensi vuonna vielä olevan yhtä hyvässä kunnossa kuin nyt niin katsotaan jos vielä kerran. On tosi vaikea jättää sitä kisakentiltä pois. Pelottaa että en osaa tehdä sitä ajoissa, mutta en millään haluaisi vielä luopua siitä ihanuudesta mitä sen kanssa agility on.

Fidzi sai vähän tokotellä viikonloppuna häiriössä kisapaikalla tehiin kaukoja ja seuruuta ja yöpymispaikan kivalla nurtsikentällä hieman Z:taa ja luoksetuloa. Zappinen pääsi näkemään siskoaan Siriä + paljon paljon ihmisiä. Niin hienosti sekin veti koko reissun taas. Oltiin yötä koko perhe Nokian Edenissä (kylpyläloma samaan hintaan), ja hienosti meni hotellin liukkailla käytävillä yms. Kotiin kun päästiin olin ajatellin pennun olevan väsynyt mutta se oli visiin katsellut agia ja veti kivan sohvapyötä, sohva, nojatuolirallin kun pääsi kotiin (onneksi sillä on jo vakuutus voimassa).

Viimeisimpiä

Pentu kun on tullut taloon, niin tuntuu että ei ole sitä vähääkään aikaa tänne kirjoitella...

Nizan kanssa oltiin viime viikolla oman seuran kisoissa. Tavoitteena meillä oli kontakteilla pysähdykset (puomi ja A). Ekalla radalla oli ihan super kuuliainen ja teki ihan tosi makeet stopit molemmilla kontakteilla, vaikka alussa kävi aika kuumana ja huusi radalle. Tästä nolla ihan hyvällä ajalla pysähdyksistä huolimatta. Toisella radalla olin A:n jälkeisessä ohjauksessa rohkeampi (vedätin), niin tuli A:n läpi, mutta puomilla teki hienon lukkostopin. Tosi hyvä kisa tähän vaiheeseen. Ensi viikolla mennään varmaan vielä purinalle ottamaan pari starttia ja sitten päästäänkin kisaamaan jo sm-tunnelmissa. Oon niin onnellinen että saan vielä ainakin tämän kerran nauttia tuon vesiäisen kanssa noista kisoista (Tiedän. Olen luvannut itselleni jättää sen tämän kesän jälkeen eläkkeelle mutta jotenkin se vaan on niin hyvässä vedossa vielä että mieleen on hiipinyt ajatus siitä että mitäs jos vielä ensi kesän arvokisat. Ei enää kuormittavaa treeniä, mutta pientä kisailua niin että pysyy kunto yllä. Katotaan.) On se vaan ollut agilityssä mun suurin opettaja. Varasin sm-majoituksen Nokian Edenistä, eli mennään kylpylälomalle koko perhe samalla. Kait se altaassa lilluminen on lauantain jälkeen sitten ihan hyvää latautumista sunnuntain yksilökisaan :) Ellan ei tarvitse matkustaa ja viettää häkkikoiran elämää, eli se saa jäädä kotipuoleen hoitoon, mutta muuten kaikki pakataan autoon mukaan.

Fidzin kanssa on treeneihin taas otettu haasteita mukaan. Kivasti se aina niihin vastaa. Kaukoissa ilmeni, että jähmeys tulee esiin viiveillä. Toisaalta hyvä, koska nyt on helppo treenata tätä ihan kotioloissa. Pitää vaan malttaa ne pitkät viiveet (ei sovi hätäiselle ihmiselle). Ensi viikonloppuna päästään harkkakisailemaan kun on MM-leiri, jossa on molempina päivinä useamman kehän sm-kisatreeniä. Oikein kivaa ja tarpeellista!

Zappinen on kulkenut mukana kaikissa eri paikoissa. Sen "treeniin" on otettu mukaan kapulat ts. saa juoksennella niiden kanssa mun perässä/vierellä/luokse. Aika kiva ote sillä näyttäisi olevan. Metalliakin pitää tosi kovasti. Kapulat on vissiin aika pop-juttu kun on käynyt niitä ikkunalaudalta useammankin kerran "varastamassa". Eilen käytiin ekaa kertaa ampumassakin kun sain Marilta lainaan starttipistoolin. Zap söi iltaruokaa Nizan vierellä kun ammuttiin. Otettiin eka kerta aika kaukaa (ehkä liiankin), no ei se näyttänyt sitä edes kuulevan. Pää ei noussut kiposta kertaakaan ennen kun se oli tyhjä. Se on kyllä niin järkevä ja kiva pentu.

Treenin jälkeen <3 © Marika Heikkinen

Ruska on tässä viime aikoina juossut Mian, Jannen ja Niinun treeneissä ja kotiläksynä on nyt kääntymiset ja kokoamiset. Ensin autettuna mutta pitää oppia myös itsenäisemmäksi. Lisäksi pitää jatkaa keppitreeniä. Eilen ei sitten millään Niinulla löytänyt putken vierestä keppien avokulmaa...vaikka tiistaina omalla kentällä pituuden jälkeen teki sen aika kivasti. Treenaaminen ei ainakaan lopu kesken.

Ella sitten. Eilenkin piti kääntyä lenkillä jo aikaisemmin kotiin päin kun beagle kulki taaksepäin hihna kireällä. Pelkäsin että se kupsahtaa kuumuuteen. Voi toista. Kotona ja pihalla on kyllä virkeänä. Se oikeasti vaan niin tykkää olla kotona. Ihmeellinen koira. Pienet on sen mummokoiran ilot: koti, peti, ruoka, rapsutukset ja lämmin terassi.

Eka viikko takana

Mari kävi viikko sitten hoitamassa Fidzin ja Ruskan, mutta myös Zap katsottiin heti läpi. Kellään ei mitään suurempaa, mutta kaikilla hieman jotain, myös Zapilla, mutta toisaalta voiko muuta olettaa kun pentuaikana toi meneminen on aika holtitonta...

Fidzi on viimein palannut sairaslomalta takaisin tokon pariin. Ollaan yritetty aloittaa aika kevyesti, ja liikkeet pilkottu niin että ei tule vielä kauheasti vauhdissa stoppeja ja palkkaus pääosassa tehty vielä namilla. Pallon on saanut vasta lopussa, ja leikki on pidetty repimisenä heittojen sijaan. Pääosin on tuntunut ihan hyvältä ne pienet pätkät mitä on tehty. Viikonloppuna jos saataisiin tehtyä enemmän kokonaisuuksia niin näkisi paremmin missä mennään. Haava on (ainakin ulkoisesti) parantunut niin hyvin että sunnuntaina uskalsin päästää sen jo uimaankin Marikan poikien kanssa. Toivotaan että ei tule takapakkia toipumiseen!

Zap on nyt asunut meillä reilun viikon. Se on kyllä tosi kivasti jo päässyt laumaan mukaan. Niza ja Fidzi molemmat hakee sitä jo leikkiin. Kotona saavat hampaistella, mutta ulkona en uskalla antaa juosta kun koko ero on niin suuri. Zap on nyt virallisesti myös tietokannassa, eli sieltä näkyy mitä se on sukuaan.

Koiran nimen keksiminen ei aina ole niin helppoa. Zap nimen syntymiseen vaikutti kolme asiaa; 1) emä Zip, 2) tarkoittaa "move suddenly and rapidly ja 3) halusin maantieteellisen teeman jatkuvan ja kaikkihan toki tietävät, että Turkissa on kaupunki nimeltä Zap.

Zapin kanssa ensimmäisen viikon teemana oli ainakin yksi uusi paikka ja tai tilanne joka päivä ja se onnistuttiin tekemään hyvin. Zap oli mm. toimistossa, tokokisoissa, agilitytreeneissä (hallissa ja kentällä), kevätjuhlissa, kaupan pihassa, jätskikiskalla, linja-autoasemalla, metsässä, järven rannalla (tai järvessä) ainakin kolmessa eri paikaissa kylässä, muutamassa hississä, ja hyvin se on mukana kulkenut. Jotkut tilanteet on selvästi jännittänyt enempi mm. hissi ekaa kertaa, mutta nopeasti se tulee sinuiksi tilanteen kanssa. Sunnuntaina se pääsi näkemään siskonsakin ja sai vihdoin kokoistaan painiseuraa:

Zapin treeninä on ollut ihan perusjuttuja; luokse- ja sivulletuloa, namilla imutusseuraamista, istu, maahan ja seiso vaihtoja (namia seuraten ja oikeastaan ilman käskyjä). Paljon on leikitty, koska lelun palautus ei ole tällä hetkellä vahvuutena. Lätkää olen myös sisään ajanut ja sen osti melkein heti. Eilen otettiin pihalla pensaan kiertämistä ja se varsinkin oli pojasta hauskaa. Erilaisia vatileikkejäkin on tehty ja hieman two-on two-off asentotreeniä terassilla. Sekin vaan on niin ahne, että kun makupalan kanssa tekee niin tuntuu että ei edes ymmärrä tekemisiään kun seuraa vaan namia ihan tohkeissaan. On tää pennun kanssakin touhuaminen ihanaa. Yksinolotkin on mennyt päivisin tosi hyvin. Ei edes ole tehtyt tarpeitaan oikeastaan ollenkaan sisään. Voitteko kuvitella. Kiitos kuuluu tästä myös ihanalle naapurille joka päivittäin käy antamassa päiväruoan ja päästämässä ulos takapihalle.

Niza pääsee tänään kisailemaan kun treenien sijaan meillä on oman seuran kisat. Mukavaa. Voisko toivoa että tekee hyvät kontaktit nyt kun ollaan omalla treenikentällä...

Helteet tuli ja niiden myötä jotenkin korostui Ellan ikä. Ei se olisi jaksanut lenkkeillä oikeastaan ollenkaan, mutta mentiin sitten aamu- tai iltapäivästä metsään niin mummokin hieman jaksoi jalkojaan nostella. Terassilla se kyllä viihtyy oikein mielellään :)