Eka viikko takana

Mari kävi viikko sitten hoitamassa Fidzin ja Ruskan, mutta myös Zap katsottiin heti läpi. Kellään ei mitään suurempaa, mutta kaikilla hieman jotain, myös Zapilla, mutta toisaalta voiko muuta olettaa kun pentuaikana toi meneminen on aika holtitonta...

Fidzi on viimein palannut sairaslomalta takaisin tokon pariin. Ollaan yritetty aloittaa aika kevyesti, ja liikkeet pilkottu niin että ei tule vielä kauheasti vauhdissa stoppeja ja palkkaus pääosassa tehty vielä namilla. Pallon on saanut vasta lopussa, ja leikki on pidetty repimisenä heittojen sijaan. Pääosin on tuntunut ihan hyvältä ne pienet pätkät mitä on tehty. Viikonloppuna jos saataisiin tehtyä enemmän kokonaisuuksia niin näkisi paremmin missä mennään. Haava on (ainakin ulkoisesti) parantunut niin hyvin että sunnuntaina uskalsin päästää sen jo uimaankin Marikan poikien kanssa. Toivotaan että ei tule takapakkia toipumiseen!

Zap on nyt asunut meillä reilun viikon. Se on kyllä tosi kivasti jo päässyt laumaan mukaan. Niza ja Fidzi molemmat hakee sitä jo leikkiin. Kotona saavat hampaistella, mutta ulkona en uskalla antaa juosta kun koko ero on niin suuri. Zap on nyt virallisesti myös tietokannassa, eli sieltä näkyy mitä se on sukuaan.

Koiran nimen keksiminen ei aina ole niin helppoa. Zap nimen syntymiseen vaikutti kolme asiaa; 1) emä Zip, 2) tarkoittaa "move suddenly and rapidly ja 3) halusin maantieteellisen teeman jatkuvan ja kaikkihan toki tietävät, että Turkissa on kaupunki nimeltä Zap.

Zapin kanssa ensimmäisen viikon teemana oli ainakin yksi uusi paikka ja tai tilanne joka päivä ja se onnistuttiin tekemään hyvin. Zap oli mm. toimistossa, tokokisoissa, agilitytreeneissä (hallissa ja kentällä), kevätjuhlissa, kaupan pihassa, jätskikiskalla, linja-autoasemalla, metsässä, järven rannalla (tai järvessä) ainakin kolmessa eri paikaissa kylässä, muutamassa hississä, ja hyvin se on mukana kulkenut. Jotkut tilanteet on selvästi jännittänyt enempi mm. hissi ekaa kertaa, mutta nopeasti se tulee sinuiksi tilanteen kanssa. Sunnuntaina se pääsi näkemään siskonsakin ja sai vihdoin kokoistaan painiseuraa:

Zapin treeninä on ollut ihan perusjuttuja; luokse- ja sivulletuloa, namilla imutusseuraamista, istu, maahan ja seiso vaihtoja (namia seuraten ja oikeastaan ilman käskyjä). Paljon on leikitty, koska lelun palautus ei ole tällä hetkellä vahvuutena. Lätkää olen myös sisään ajanut ja sen osti melkein heti. Eilen otettiin pihalla pensaan kiertämistä ja se varsinkin oli pojasta hauskaa. Erilaisia vatileikkejäkin on tehty ja hieman two-on two-off asentotreeniä terassilla. Sekin vaan on niin ahne, että kun makupalan kanssa tekee niin tuntuu että ei edes ymmärrä tekemisiään kun seuraa vaan namia ihan tohkeissaan. On tää pennun kanssakin touhuaminen ihanaa. Yksinolotkin on mennyt päivisin tosi hyvin. Ei edes ole tehtyt tarpeitaan oikeastaan ollenkaan sisään. Voitteko kuvitella. Kiitos kuuluu tästä myös ihanalle naapurille joka päivittäin käy antamassa päiväruoan ja päästämässä ulos takapihalle.

Niza pääsee tänään kisailemaan kun treenien sijaan meillä on oman seuran kisat. Mukavaa. Voisko toivoa että tekee hyvät kontaktit nyt kun ollaan omalla treenikentällä...

Helteet tuli ja niiden myötä jotenkin korostui Ellan ikä. Ei se olisi jaksanut lenkkeillä oikeastaan ollenkaan, mutta mentiin sitten aamu- tai iltapäivästä metsään niin mummokin hieman jaksoi jalkojaan nostella. Terassilla se kyllä viihtyy oikein mielellään :)