FI AVA

Eilen treenattiin tämän vuoden ekat agilitytreenit, ja ne meni niin kivasti. Juha oli kouluttamassa. Niza teki ihme parantumisen ja oli ihan täysillä mukana. Sen kanssa agility on terapiaa. Se on niin varma koira. Ei tiputa rimoja ja tekee kaiken niin hyvin kun osaa.

Fidzinkin kanssa oikein hyvänmielentreeni, vaikka ei ehkä ihan niin terapeuttista. Saatiin kuitenkin illan treeni sujuvasti läpi. Fidzi on nyt muuten ihan virallisesti FI AVA, linkki.

Mun eka tuplavalio

Sitten loppuun pitää vielä laittaa video Fidzin pennun Rawin viikonlopun tokokokeesta. Musta Laisi oli jopa aika tiukka kun antoi alokasluokan hihnassa seuraamisesta seiskan tuollaisella suorituksella. Eipä sillä sinänsä ollut merkitystä. Pääasia että Marika ja Raw olivat tyytyväisiä:) Rawin eka tokokoe.

Vuoden ekat kisat

Ella sai korkata tämän vuoden kisakauden. Ajattelin että nyt hyödynnän omat hallikisat sen kanssa, kun ei kerrankin ole sitä vaaraa että sataisi tai että olisi liian kylmä. Kylmä ja märkä on Ellan inhokkilistalla niin korkealla että sellaisissa olosuhteissa on aika turha yrittää kisata.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikallaoloilla. Näistä molemmista täydet kympit ja ihan ansaitusti. Tuomari Laisi osasi tulla tekemään luoksepäästävyyden hienosti sivulta, niin jopa Ella pysyi paikoillaan. Yleensä se nimittäin väistää tosi helposti jos tuo kädet edestä ylhäältä kun haluaa haistaa aina ensin. Makuukin meni hienosti vaikka meni vähän viiveella ja varmaan naapurin käskyllä maihin, mutta mitä pienistä :) Viereinen koira vähän nostatti omaa pulssia kun yritti selvästi vokotella Ellaa leikkimään, mutta Ella kylmästi käänsi päänsä poispäin. Se oli töissä.

Pikkasen alkoi jännittämään ennen kehäänmenoa kun niin moni koira jäi kuonostaan kiinni hallin maton hajuihin. Ella kuitenkin suoriutui tosi hienosti. Se ymmärsi parempien herkkujen päälle mitkä sitä odotti kisasuorituksen jälkeen. Seuraamisista 8,5 ja 8. Liikkeestä maahan ja luoksetulo 10. Liikkeestä seisominen, hyppy ja  kokonaisvaikutus 9,5. Pieni, ihana teräsmummo tokoaa. (Videossa tekstitys seisomisessa väärin, mutta en jaksanut muokata uudestaan.) Vähän mummoa auttelin kehässä mutta se sallittakoon tällä treenimäärällä.

Tänään mun pikku beagle teki siis ALO 1-tuloksen, 186,5 pisteellä. Tämä vielä oikeutti kunniapalkintoon ja luokkavoittoon (1/9).  Me siis ehkä nyt kisataan vielä joku päivä avoimessaluokassa?

Teräsmummo!

Samaisissa kisoissa Marika ja Raw korkkasi oman kisauransa tehden hienon 1-tuloksen. Marika vissiin halusi varmistaa mun ja Ella voiton, niin vähän verotti Rawin seuraamispisteitä omalla kuuleman mukaan vääränlaisella hihnan käytöllä:) Onnea te, me ollaan Fidzin kanssa toosii ylpeitä!

Fidzikin pääsi vähän tokoamaan kun tehtiin sen kanssa voittajaluokan paikkamakuu. Mentiin kolmanneksi koirakoksi, kun luokassa kisasi vaan kaksi koiraa. Saatiin sen kanssa siis hyvää treeniä kehään menosta ja poistumisesta.

Niza ei tänä viikoloppuna tehnyt mitään. Se nostatti taas ihmetystä ja huolestuneisuutta käytöksellään. Oli nimittäin torstaina iltana kotona vastassa tosi apaattinen vesikoira. Ei hyppinyt mihinkään ja oli tosi vaisu. Tätä kesti vielä perjantain verran, mutta lauantaina oli jo oma itsensä. En ymmärrä mitä noi "kohtaukset" on. Niitä on aina noin reilun vuoden välein ollut, mutta menee yhtä nopeasti ohi kun tuleekin. Keskiviikkona kävin Nizan ja Fidzin kanssa juoksulenkillä niin oisiko reväyttänyt jotain ja on vaan niin herkkis että reagoi noin radikaalisti? Mistä sitä tietää. Kuulema borrelioosi ja välilevytyräkin voisi aiheuttaa tuollaista oireilua...toivottavasti ei kuitenkaan ole mitään noin vakavaa. Onneksi nyt kuitenkin näyttää jo paremmalta.

Uusi vuosi

Joulun aika huilattiin treenirintamalla. Oltiin vaan ja lenkkeiltiin. Koirat ei varmaan olisi tätä mielestään tarvinnut mutta itse tarvitsin taukoa kaikesta "pakosta" tekemisestä. Oikeastaan vasta tapanina pääsi Fidzi ekaa kertaa treenaamaan, kun käväistiin Turussa pienellä MM-tiimi porukalla treenaamassa. Aika loistava oli huomata, että vaikka mentiin ihan uuteen halliin suoraan autosta paikallaoloihin (kun oltiin myöhässä) häiriö CD:n pauhatessa kaiuttimista (linkki), ei Fidzi ollut minään. On se aika rautahermo. Joululomalla käytiin pari muutakin kertaa hallitreeneissä, ja vuodenvaihteessa halli osoittautuikin ainoaksi paikassa jossa pystyi mitään vauhdikkaampaa treenaamaan. Lumet suli ja jäät jäi. Niin tylsä keli.

Vuodenvaihde meni aika rauhakseltaan. Ella nukkui. Niza oli valppaampi kuin yleensä, mutta uskon että sillä on vaan enempi energiaa kun ei ole päässyt treenaamaan. Olisi jäänyt mielellään takapihalle kun päästin ne nopeasti ennen puoltayötä sinne pissalle. Fidzi noista eniten pauketta kuuntelee, mutta ei onneksi ole mitenkään "paniikissa", mutta hakeutuu nukkumaan pöydän tms. alle eli vähän selvästi hakee suojaa (tätä tuskin tekisi jos sille luun antaisi). Harmittaa vieläkin kun pentuna, ekana uutenavuotena, joku onnistui sen raketilla säikyttämään. Onneksi sille ei kuitenkaan sen suurempaa traumaa ole jäänyt, mutta uskon että tuo pieni epävarmuus juontaa juurensa tuosta tapahtumasta. Loistava oli kuitenkin kuulla, että ainakin Raw ja Ruska selvisivät uudesta vuodesta oikein iloisilla mielillä ts. eivät reagoineet paukutukseen.

Nyt sitten eletään jo vuotta 2013, niin ehkä olisi hyvä kirjata jotain tähän vuoteen liittyviä ajatuksia.

Ellalle en nyt mitään varsinaisia tavoitteita enää pistä. Tokokokeisiin mennään sunnuntaina, ja aina me sen kanssa jotain silloin tällöin puuhataan, mutta sen päätavoite on olla onnellinen ja terve mummo-koira.

Nizan kanssa vuoden päätavoite on varmaan agilityn sm:t. Treenataan niitä silmällä pitäen, ja yritetään päästä takaisin siihen flow-tilaan missä ollaan sen kassa aina välillä käväisty. Haetaan vauhtia ja rohkeutta radoille. Siinäpä se. Ehkä yritetään mennä kisaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Ei se tavoite ole, mutta kivaa se olisi :) Näyttelyyn mennään jos sertejä pukkaa.

Fidzin kanssa tokossa olisi taas tarkoitus osallistua vuoden arvokisoihin, ja tehdä niissä ehjä suoritus. Hiotaan palasia kohdalleen ja paremmaksi, mutta mikä tärkeintä niin pidetään hauskaa. Agilityssa yritetään saada pakka pysymään kasassa. Mietitään arvokisoja sitten fiiliksen mukaan. Fidzi voi sitten päästä Nizan mukaan reissuun, jos ulkomaille lähdetään.

Sitten voisi ehkä yrittää tehdä vuoden aikana päätöksen siitä astuttaako Fidziä uudestaan vai ei, niin sitten vuonna 2014 olisi selvät sävelet sen suhteen.

Ihanan onnellista ja energistä vuotta 2013!

Joulun toivotokset

Ennen ja jälkeen vuoden

Pakko pistää vähän up to date kuvia "pennuista". Ne on kasvaneet niin että eihän niitä meinaa enää tunnistaa. Pojista pari on perineet jalkansa jostain muualta kuin äitinsä geeneistä. Taisi Fidzi itseasiassa jäädä kaikkia pentujaan pienemmäksi :)

Osa pennuista on kisannut jo epävirallisissakisoissa ja ainakin yksi seuraa äitiään tokon virallisille kisakentille vuoden vaihduttua. Ollaan me Fidzin kanssa ylpeitä.

Napero pentuna ja...

1-vuotiaana © Koskinen

Maxi pentuna ja

Max noin puolivuotiaana © Virtanen

Raw pentuna ja...

Raw noin puolivuotiaana © Kivirasi

Ruska pentuna ja...

Ruska noin 1-vuotiaana 

Leya pentuna ja...

Leya noin puolivuotiaana © Asp

Rusina pentuna ja...

Rusina noin puolivuotiaana © Koskinen

Roisi pentuna...ja tuore kuva uupuu :(

Vuoden 2012 highlightit

Taas oli aika kaivaa blogin syövereistä vuoden 2011 lopussa laadittuja ajatuksia vuodesta 2012.

Fidzin tavoitteena agilityssä oli saada SM-nollat kasaan. SM:iin ei kuitenkaan ollut sen kummempia tavoitteita kuin mahdollisimman ehjät radat. Lisäksi agissa oli tavoitteena viimeinen AVA-serti, ja hyppysertejä. Tokossa tavoitteena oli rakentaa liikkeitä entistä paremmiksi ja entistä häiriökestävimmiksi, ja osallistua arvokisoihin  ja tehdä niissä oman tasoinen iloinen suoritus.
-

Agilityn SM-nollat saatiin varmaan viimeisestä mahdollisesta kisasta kasaan, mutta yhteistyö ei ollut vielä lähelläkään sitä mitä se oli syksyllä ennen pentuja ollut. SM:t oli tuli ja meni, ja niissä ei ylletty omantasoiseen suoritukseen ollenkaan (tai ehkä se oli meidän tasoista menoa sillä hetkellä), mutta ei jäänyt niistä kisoista Fidzin osalta sen enempää muistoja. Agilityn piirinmestaruuskisoissakin tuli lapsus (renkaan alitus), mutta joukkueradalla onnistuttiin vähän paremmin ja kotiin tuomisena oli uudenmaanpiirinmestaruus hopeeta. Viimeinen AVA-serti saatiin kesällä, mutta jostain syystä AVA-valionarvoa ei ole vielä vahvistettu (onkohan mun hakemus mennyt perille?). Hyppysertejä ei siunaantunut, mutta eipä me ihan liikaa olla hypäreillä kisattu.

Uudenmaan pm:t 2012 © Ville Kivirasi

Tokoa ei ennen vuoden 2012 SM:iä ihan liikaa ehditty treenaamaan, mutta kisoihin kuitenkin mentiin ja itsemme ja/tai tavoitteemme ylitettiin! Lauantaina yli 100 koirakosta oltiin sijalla 18, eli lunastettiin paikka sunnuntain finaaliin. Sunnuntaina sijoituttiin sijalle 13/20 joka oikeutti kokonaiskilpailun sijaan 17. Viime viikonloppuna mun silmät oikeastaan aukesi tokon PM:iä seuratessa, että meidän tokon SM-kisasaavutus oli oikeastaan tosi "saavutus" kun PM:ssä oli kuusi suomalaista koirakkoa seitsemän parhaan joukossa. Tämän kesäinen jää siis ehkä meidän historian kirjoihin pitkäksi aikaa. Osallistuttiin me myös piirinmestaruuskisoihin, mutta siellä harmittavat kaksi liikevirhettä vie pisteet. Laitettiin itsemme likoon myös valmennusrenkaan näyttökokeessa mutta valmistautumiset ei mennyt nappiin ja tehtiin omaantasoon verrattuna aika ala-arvoinen suoritus (tosin lähtökohdat oli vaikeat tuohon tilanteeseen ihan koirasta riippumattomien syiden takia). Vuoden 2012 aikana kisattiin Fidzin kanssa viisi kertaa EVL:ssä ja neljästä kisasta 1-tulokset.

Tokon SM:t 2012

Muuta mitä olin listannut oli että Fidzi pysyisi yhtä terveenä kuin tähänkin asti (sama "tavoite" oli tietty kaikilla koirilla) ja että olisi kiva ehtiä paimentamaan, hakuilemaan ja ehkä vepeilemään.
-

Alku vuodesta heti pentujen jälkeen Fidzillä oli virtsatietulehdus, sekä äitiyslomalta palautuessa enempi jumeja kropassa, mutta muuten olen saanut nauttia terveestä koirasta koko vuoden. Paimentamassa (ei sitä voi paimentamiseksi sanoa) tai lampaita käytiin moikkaamassa kerran ja vepeä tehtiin huvikseen pariin otteeseen, mutta toko ja agility vei edelleen 99,9 % meidän treeniajasta.

Nizan tavoitteena agilityssä oli hioa aikoja paremmiksi ja saada AVA-sertejä ( ja jos niitä siunaantuisi niin sitten näyttelytkin olisi ollut tavoitelistalla). Tokossa tavoitteena oli vielä kisata edes kerran.
 

Hieman vaikeeta määritellä miten ollaan onnistuttu tuossa aikatavoitteessa, mutta olen tyytyväinen siihen draiviin mikä Nizassa tällä hetkellä (tänä vuonna) agilityssä on ollut. SM:ssä Niza oli ihan loistava ja pääsi ainoana rotunsa edustajana finaaliradalle (maxeissa). Finaalissa oma ohjausvalinta kostautui hylkääntymiseen, mutta Niza oli kerrassaan mahtava. Piirinmestaruuskisoissakin Niza veti triplanollan ollen henkilökohtaisessa kisassa sijalla 7, ja voittaen joukkuekisasta hopeeta. AVA-sertejä ei tänä vuonna siunaantunut, vaikka hyvin lähellä ne monta kertaa oli. Näyttelyihinkään ei siten tarvinnut mennä.

Uudenmaan pm:t 2012 © Ville Kivirasi

Tokokisoissa käytiin kun käytiinkin yhden kerran kahden vuoden kisatauon jälkeen, ja tehtiin aika liikuttavan iloinen ja vapautunut suoritus joka vielä oli 1-tuloksen arvoinen! Tähän mennessä koiranettiin päivittyneet vesikoirien tokotulokset vuodelta 2012 kertoo karua totuutta;  EVL1-tuloksia on yksi yhdellä koiralla Nizan lisäksi:

Ellan tavoitteena olisi kisata tokossa alokasluokassa ja saada 1-tulos. Lisäksi olin kirjoittanut että käytäisiin mejämetsällä ja harkitaan näyttelyitä kun veteraani-ikä täyttyy. Agilityn olinkin jo kuopannut tavotteiden osalta tai olin kirjoittanut että mittautan Ellan vielä uudestaan, ja jos siitä saataisiin mini niin sitten voitaisiin miettiä jatkoa myös agilityssä.

Tokossa Ella kisasi uudenmaanpiirinmestaruuskisoissa ja teki vaikuttavan suorituksen, mutta harmittava maahanmenon nollaus pudotti pisteet 2-tulokseen. Mejämetsällä ei käyty kertaakaan eikä näyttelyitä edes harkittu. Agilityä varten mittautin Ellan Saviojalla uudestaan ja oli 4-5mm liian korkea miniksi niin se oli virallisesti Ellan agilityuran päätös.

Ellan yksi isommista nautinnoista...

Näin jälkikäteen sitä taas huomaa kuinka paljon on vuoteen mahtunut. On kohdattu suuria onnistumisia, mutta myös niitä epäonnistumisia. Hirmuisen opettavainen vuosi kuitenkin taas takana. Kahden eri koiran kanssa kahden eri lajin SM-finaalissa (Olipa samalla eka vuosi kun ylipäätään kisasin henkilökohtaisesta mestaruudesta kummassakin lajissa. Ennen olen ollut vaan joukkueessa.)

Isoin kiitos taas kaikille teille jotka meidän kanssa ja apuna tätä tietä kuljette!

Onnea Niza 7-vee!

Hiukan haikeeta ajatella että Niza on jo 7-vuotias. Mieleen hiipii jo ajatukset siitä kauanko sillä on vielä aktiivista treeni/kisauraa jäljellä. En halua lopettaa kisaamista silloin kun koira ei sitä enää kestä vaan se päätös on tehtävä aikaisemmin. Vielä en missään nimessä ole sitä eläkkeelle pistämässä, koska 7-vuotiashan on koira "parhaassa" iässä. Mutta karu totuus on, että vähemmän niitä vuosia kisakentillä on edessä kuin takana, ja se hiukan jo surettaa näin etukäteen. 

Niza on opettanut minulle koiran kouluttamisesta todella paljon. Se on opettanut että ei ole syytä luovuttaa vaikka muut ympärillä olisi sitä mieltä että koirasta "ei olisi mihinkään". Se on koira jonka kanssa olen tehnyt hirmuisen työn ja se työ on kantanut hedelmää. Niza on äärimmäisen selväpäinen, hyvä rakenteinen ja moottorinen maxi espis joira en ihan liikaa Suomen maassa ole tavannut. 

Niza kanssa harrastaminen (eli pääasiassa agility) on tällä hetkellä suurimmaksi osaksi terapiaa. Se on uskollinen ja ihan loistava kaveri myös sohvan nurkassa. Se vaan on mun elämäni espanjalainen.