Sunnuntaihin päättyi neljän kuukauden agilityn kisatauko Fidzin kanssa. Tuntuipa kivalta päästä pitkästä aikaa kisaradalle. Janakkalassa oli tarjolla kolme Johanna Wüthrichin rataa. Ekalla hypärillä oltiin vissiin Fidzin kanssa molemmat vähän kuutamolla. Rata oli sellaista lentelyä että ei tosi, mutta helpon rataprofiilin ansioista suoriuduttiin kuitenkin nollalla maaliin. Ihanteellisista linjauksista ei kyllä ollut tietoakaan. Sijoitus taisi olla jotain seitsemäs tai sitä luokkaa tällä radalla. Toiselle radalle mentäessä päätin että nyt hitto oikeasti yritän linjata ja ohjata niin että ei joka hypyn jälkeen tarvitse kalastella koiraa jostain hevonkuusesta. Toinen rata olikin jo aika hyvä (tosin taas hyvin helppo rata). Yksi kaarros valahti luvattoman pitkäksi, mutta muuten olin erittäin tyytyväinen. Tällä radalla sijoitus taisi olla neljäs. Viimeinenkin rata meni aika kivasti. A:n alastulolta tosin saatiin kontaktivirhe (en katsonut koiraa ja vapautin liian aikaisin), niin sitten tehtiin loput kontaktit ihan ajan kanssa. Tällä radalla oli jo yksi haastava kohta joka pitää ottaa treeneihin. Selviydittiin siitä ilman virheitä, mutta ei se kauniisti mennyt:) Tuloksena tuplat, eli saatiin se viimeinen tarvittava nolla sm:iin. Hyvä Fidzi.
Tiistaina treenattiin lisää aksaa ja mun toiveena oli haastetta. Marika teki treenin, ja tutustuessa siinä tuntui kyllä olevan sitä pyytämääni haastetta. Terapiakoira Nizan kanssa rata meni kuitenkin jopa nollana läpi ilman isompia ongelmia, mutta Fidzin kanssa siinä treenissä oli ihan riittämiin sitä pyytämääni haastetta. Se lenteli vaikka ja mihin. Jessus että sen kanssa ei helpolla pääse. Kisoissakin katsoin "kateellisena" kun jotkun bc:t kääntyvät ihan ilmaiseksi (niin kuin Nizakin tekee), mutta Fidzi pitää oikeasti kääntää ja linjata tai lähtee johonkin maata kiertävälle radalle. Ei siis ole kaikista kevyin ohjattava. Tietty jotain olisi opetettavissa mutta ei Nizallekaan ole mitään erikseen opetettu. Se vaan käntyy ihan luonnostaa helposti. Kivaa meillä kuitenkin oli, myös Fiban kanssa.
Treenin loppuun kokeilin ekaa kertaa Fidzin pennun Ruskan kanssa agilityä. Vitsi että se oli pätevä, vaikka on viimeksi ollut agilityssä puolisenvuotta sitten. Se keskittyi täysillä mun kanssa tekemiseen vaikka vieressä treenasi pari muuta koiraa. Se tuntui myös menevän aika kovaa, ihana! Tehtiin jopa kolmen esteen pätkää; putki, putki ja hyppy. Ruskan silmät oikeasti näytti loistavan onnesta. Taitaa olla agility verissä?
Tiistaina treenattiin lisää aksaa ja mun toiveena oli haastetta. Marika teki treenin, ja tutustuessa siinä tuntui kyllä olevan sitä pyytämääni haastetta. Terapiakoira Nizan kanssa rata meni kuitenkin jopa nollana läpi ilman isompia ongelmia, mutta Fidzin kanssa siinä treenissä oli ihan riittämiin sitä pyytämääni haastetta. Se lenteli vaikka ja mihin. Jessus että sen kanssa ei helpolla pääse. Kisoissakin katsoin "kateellisena" kun jotkun bc:t kääntyvät ihan ilmaiseksi (niin kuin Nizakin tekee), mutta Fidzi pitää oikeasti kääntää ja linjata tai lähtee johonkin maata kiertävälle radalle. Ei siis ole kaikista kevyin ohjattava. Tietty jotain olisi opetettavissa mutta ei Nizallekaan ole mitään erikseen opetettu. Se vaan käntyy ihan luonnostaa helposti. Kivaa meillä kuitenkin oli, myös Fiban kanssa.
Treenin loppuun kokeilin ekaa kertaa Fidzin pennun Ruskan kanssa agilityä. Vitsi että se oli pätevä, vaikka on viimeksi ollut agilityssä puolisenvuotta sitten. Se keskittyi täysillä mun kanssa tekemiseen vaikka vieressä treenasi pari muuta koiraa. Se tuntui myös menevän aika kovaa, ihana! Tehtiin jopa kolmen esteen pätkää; putki, putki ja hyppy. Ruskan silmät oikeasti näytti loistavan onnesta. Taitaa olla agility verissä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti