Jaahas, niin sitä on toinenkin mahtava sm-kisaviikonloppu takana. Agilityn sm:t kisattiin Jyväskylässä. Lauantaina kisattiin joukkuekisa. Hiiden Haukkujen maxi-joukkueessa oli Marika&Rico, Sirkka&Sumu ja minä Nizan ja Fidzin kanssa. Kummatkin koirat oli siis kisaamassa sekä joukkueessa että yksilöissä.
Joukkueradan tuomaroi Savikon Seppo. Rata ei sinänsä ollut haastava, mutta 65cm rimat toi paljon virheitä. Varsinkin alun okseri ja muuri yhdessä toi paljon tiputuksia. Fidzi aloitti joukkueradalla. Juoksun takia meni taas ryhmän vikana. Odotettiin vähän aikaa omaa vuoroa lämmittelyalueen vieressä jonne joku oli kait unohtanut lelunsa. Fidzi bongasi sen ja ilmeisesti luuli että lelu oli hänelle jätetty takapalkka. Olen jo kantapään kautta oppinut 2lk kisassa, että tuolle koiralle ei missään nimessä voi jättää palkkaa maaliin niin että sen tietää. Sen pää jumittuu leluista niin että ei pysty työskentelemään. Olisi pitänyt tajuta mistä on kyse kun mentiin lähtöviivalle niin koira ei vetänyt ollenkaan tavalliseen tapaansa. Lähdössä sain kutsua sitä pari kertaa ja siitä sitten rata eteni siihen malliin kun koira olisi uitettu liimassa. Ihan kauheeta, ei kulkenut ollenkaan ja haki jokaista hyppyä. Maaliin päästyä juoksi suoraan korviaan lotkauttamatta lämppärialueen lelulle. Tuomari oli vielä erikseen kieltänyt että leluja EI missään nimessä saa jättää maalin niin että koira juoksee palkalle. Olisikin ollut aika ironista jos tuo meidän suorituksen pilannut lelu olisi vielä johtanut hylkäykseen jos olisi tulkittu tahalliseksi. Koska rata oli yksinkertaisesti niin kamala oli pakko pyytää Riina vielä katsomaan että Fidzillä varmasti jumittti pää eikä kroppa, ja niinhän se oli. Tuloksena joukkueradalta 5RV okserista.
Nizan joukkuerata oli aika sujuva. Harmittavasti tuli kuitenkin yksi riman tiputus ja puomin ylösmenolta virhe. Se olikin ensimmäinen ylösmenovirhe kisoissa, mutta pieni ahdistus siitä tuli kun Saija juuri viime treeneissä katsoi että ylösmenot on aika hilkulla ja niin ne nähtävästi nyt on. Joukkue kuitenkin sijottui ihan kivasti (kukaan ei hyllyttänyt) 25/66.
Sunnuntaina oli vuorossa yksilöhypäri. Fidzi aloitti. Teki ihan ok alun, mutta sitten en saanut sitä yhdestä välistävetokohdasta tulemaan vaan hyppäsi hypyn väärältä puolen. Tällä radalla oli kuitenkin taas oma itsensä eli hyllystä huolimatta paljon parempi fiilis kuin lauantaina. Olin jo vuoden alusta päättänyt että agilityn sm:t on kuitenkin Nizan pääkisatavoite. Fidzi pääsi nyt vähän sattumankaupalla mukaan.
Nizan kanssa lähdettiin radalle rennoin mielin tekemän omaa hyvää rataa. Fiilis oli hyvä! Rata menikin aika kivasti yksi pelastus oli jossa jouduin onkimaan koiraa takaisin kun lensi putkesta pitkälle, mutta 0 RV maalissa ja finaalipaikka lunastettu sijoituksella 23/196. Loistava espanjalainen!!!! Finaaliradallekin lähdettiin oikein hyvillä mielin. Jännitys oli oikeastaan aika sopiva. Päätin yrittää mennä täysillä. Tämä kuitenkin kostautui kun en päässyt tai uskaltanut lähteä liikkeelle niin nopeasti kun olisi pitänyt jotta olisin ehtinyt tekemään persjätön. Myöhässä kun olin niin Niza ohjautui väärälle hypylle. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt tehdä se varmempi ohjausvalinta ja leikata takaa? Nollalla olisi päässyt pitkälle. Niza teki kuitenkin juuri niin kuin piti. Se oli suorastaa mahtava! Ylitti itsensä tekemällä ihan parastaa sm-finaalissa rotunsa ainoana edustajana. Enpa olisi koskaan uskonut etta koirasta joka pelkäsi elämää kuin koulemaan olisi tällaisiin suorituksiin. Mun rakas vesikoira.
Kaksi loistavaa sm-kisaviikonloppua takana. Kiitokset Riikalle vielä mahtavasta yöpymispaikasta!
Joukkueradan tuomaroi Savikon Seppo. Rata ei sinänsä ollut haastava, mutta 65cm rimat toi paljon virheitä. Varsinkin alun okseri ja muuri yhdessä toi paljon tiputuksia. Fidzi aloitti joukkueradalla. Juoksun takia meni taas ryhmän vikana. Odotettiin vähän aikaa omaa vuoroa lämmittelyalueen vieressä jonne joku oli kait unohtanut lelunsa. Fidzi bongasi sen ja ilmeisesti luuli että lelu oli hänelle jätetty takapalkka. Olen jo kantapään kautta oppinut 2lk kisassa, että tuolle koiralle ei missään nimessä voi jättää palkkaa maaliin niin että sen tietää. Sen pää jumittuu leluista niin että ei pysty työskentelemään. Olisi pitänyt tajuta mistä on kyse kun mentiin lähtöviivalle niin koira ei vetänyt ollenkaan tavalliseen tapaansa. Lähdössä sain kutsua sitä pari kertaa ja siitä sitten rata eteni siihen malliin kun koira olisi uitettu liimassa. Ihan kauheeta, ei kulkenut ollenkaan ja haki jokaista hyppyä. Maaliin päästyä juoksi suoraan korviaan lotkauttamatta lämppärialueen lelulle. Tuomari oli vielä erikseen kieltänyt että leluja EI missään nimessä saa jättää maalin niin että koira juoksee palkalle. Olisikin ollut aika ironista jos tuo meidän suorituksen pilannut lelu olisi vielä johtanut hylkäykseen jos olisi tulkittu tahalliseksi. Koska rata oli yksinkertaisesti niin kamala oli pakko pyytää Riina vielä katsomaan että Fidzillä varmasti jumittti pää eikä kroppa, ja niinhän se oli. Tuloksena joukkueradalta 5RV okserista.
Nizan joukkuerata oli aika sujuva. Harmittavasti tuli kuitenkin yksi riman tiputus ja puomin ylösmenolta virhe. Se olikin ensimmäinen ylösmenovirhe kisoissa, mutta pieni ahdistus siitä tuli kun Saija juuri viime treeneissä katsoi että ylösmenot on aika hilkulla ja niin ne nähtävästi nyt on. Joukkue kuitenkin sijottui ihan kivasti (kukaan ei hyllyttänyt) 25/66.
Sunnuntaina oli vuorossa yksilöhypäri. Fidzi aloitti. Teki ihan ok alun, mutta sitten en saanut sitä yhdestä välistävetokohdasta tulemaan vaan hyppäsi hypyn väärältä puolen. Tällä radalla oli kuitenkin taas oma itsensä eli hyllystä huolimatta paljon parempi fiilis kuin lauantaina. Olin jo vuoden alusta päättänyt että agilityn sm:t on kuitenkin Nizan pääkisatavoite. Fidzi pääsi nyt vähän sattumankaupalla mukaan.
Nizan kanssa lähdettiin radalle rennoin mielin tekemän omaa hyvää rataa. Fiilis oli hyvä! Rata menikin aika kivasti yksi pelastus oli jossa jouduin onkimaan koiraa takaisin kun lensi putkesta pitkälle, mutta 0 RV maalissa ja finaalipaikka lunastettu sijoituksella 23/196. Loistava espanjalainen!!!! Finaaliradallekin lähdettiin oikein hyvillä mielin. Jännitys oli oikeastaan aika sopiva. Päätin yrittää mennä täysillä. Tämä kuitenkin kostautui kun en päässyt tai uskaltanut lähteä liikkeelle niin nopeasti kun olisi pitänyt jotta olisin ehtinyt tekemään persjätön. Myöhässä kun olin niin Niza ohjautui väärälle hypylle. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt tehdä se varmempi ohjausvalinta ja leikata takaa? Nollalla olisi päässyt pitkälle. Niza teki kuitenkin juuri niin kuin piti. Se oli suorastaa mahtava! Ylitti itsensä tekemällä ihan parastaa sm-finaalissa rotunsa ainoana edustajana. Enpa olisi koskaan uskonut etta koirasta joka pelkäsi elämää kuin koulemaan olisi tällaisiin suorituksiin. Mun rakas vesikoira.
Kaksi loistavaa sm-kisaviikonloppua takana. Kiitokset Riikalle vielä mahtavasta yöpymispaikasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti