Viikko sitten viikonloppu vietettiin sukuloimassa Kuopion suunnalla. Koirista ainoastaan Fidzi oli mukana. Niza sai jäädä "sairaslomalle" kotiin Ellan seuraksi. Fidzillä olikin sitten vähän rankempi viikonloppu, ei tarvinnut paljon lepäillä kun pääsi ainoana koirana koko ajan touhuihin mukaan, ja se kyllä osasi ottaa saamastaan huomioista kaiken irti. On se kyllä vaan niin ihana helppo koira kuljettaa mukana reissussa.
Kotimatkalla sunnuntaina pysähdyttiin Varpsin kisoissa. Tuomarina maxi3 radoilla olivat Minna Väyrynen ja Minna Räsänen. Ekalla radalla Fidzi possuili ja teki juoksukontaktin puomille jonka johdosta meni ohjauskuviot lennosta uusiksi, ei tosin mitenkään hallitusti. Virheittä päästiin rata maaliin vaikka luulin puolessavälin rataa riman tippuneen (jonka takia mentiin vähän löysäillen maaliin). Tulostaululla kuitenkin luki 0 RV ja 3. sija. Toinenkin rata saatiin tehtyä ilman ratavirheitä ja samalla sijoituksella mutta harmittavasti kaikki tiukemmat käännökset valahti. Viimeiseltä hypäriltä tuli hylly, kun en ottanut koiraa kunnolla haltuun esteohituksessa, mutta vitonen olisi ollut joka tapauksessa kun pudotti taas ekan riman. Fidzi vastoin kaikkia odotuksia ja suunnitelmia saikin nollat kasaan sm:iin. Ja koska sitä kuitenkin tarvitaan joukkueeseen niin pääsee mukaan yksilöihinkin, tosin ilman mitään tavotteita. Tietty tehdään parhaamme mutta fakta on että se ei tällä hetkellä ihmeisiin riitä.
Viime viikolla oli Sonjan treenit ja saatiin kotiläksyksi paljon palkkaa kädestä. Ei tule hyvin ohjauksiin vaan lukee mielummin itsenäisesti esteitä ja rataa. Tätä lähdetään nyt työstämään. Harmittavasti ei olla hirmuisesti ehditty treenaamaan. Itse olin "henkisellä lomalla", hevosvaelluksella, lahden toisella puolen. Se miniloma tuli vaan niin tarpeeseen. Sai aivot ainakin melkein nollattua kaikesta! Kotiin tulin lauantaina ja kun sunnuntaina olin suunnitellut meneväni treenaamaan, niin uusiksi meni nekin suunnitelmat kun Niza ja Fidzi päättivät pitää piknikin la-su välisenä yönä. Söivät Ellan ruokaämpärin tyhjäksi! Onneksi siellä ei enää ihan hirmuista määrää nappuloita ollut, mutta olivat kuitenkin niin turvoksissa sunnuntaina (ihan käpylehmän näköisiä), että treenit unohdettiin ihan suosiolla. Onneksi nyt tästäkin kai selvittiin säikähdyksellä. En ymmärrä miksi meidän kaikki koirat ovat niin ahneita että söisivät itsensä hengiltä jos siihen mahdollisuus suotaisiin. Ella onneksi tällä kertaa nukkui "onnensa" ohi.
Kotimatkalla sunnuntaina pysähdyttiin Varpsin kisoissa. Tuomarina maxi3 radoilla olivat Minna Väyrynen ja Minna Räsänen. Ekalla radalla Fidzi possuili ja teki juoksukontaktin puomille jonka johdosta meni ohjauskuviot lennosta uusiksi, ei tosin mitenkään hallitusti. Virheittä päästiin rata maaliin vaikka luulin puolessavälin rataa riman tippuneen (jonka takia mentiin vähän löysäillen maaliin). Tulostaululla kuitenkin luki 0 RV ja 3. sija. Toinenkin rata saatiin tehtyä ilman ratavirheitä ja samalla sijoituksella mutta harmittavasti kaikki tiukemmat käännökset valahti. Viimeiseltä hypäriltä tuli hylly, kun en ottanut koiraa kunnolla haltuun esteohituksessa, mutta vitonen olisi ollut joka tapauksessa kun pudotti taas ekan riman. Fidzi vastoin kaikkia odotuksia ja suunnitelmia saikin nollat kasaan sm:iin. Ja koska sitä kuitenkin tarvitaan joukkueeseen niin pääsee mukaan yksilöihinkin, tosin ilman mitään tavotteita. Tietty tehdään parhaamme mutta fakta on että se ei tällä hetkellä ihmeisiin riitä.
Viime viikolla oli Sonjan treenit ja saatiin kotiläksyksi paljon palkkaa kädestä. Ei tule hyvin ohjauksiin vaan lukee mielummin itsenäisesti esteitä ja rataa. Tätä lähdetään nyt työstämään. Harmittavasti ei olla hirmuisesti ehditty treenaamaan. Itse olin "henkisellä lomalla", hevosvaelluksella, lahden toisella puolen. Se miniloma tuli vaan niin tarpeeseen. Sai aivot ainakin melkein nollattua kaikesta! Kotiin tulin lauantaina ja kun sunnuntaina olin suunnitellut meneväni treenaamaan, niin uusiksi meni nekin suunnitelmat kun Niza ja Fidzi päättivät pitää piknikin la-su välisenä yönä. Söivät Ellan ruokaämpärin tyhjäksi! Onneksi siellä ei enää ihan hirmuista määrää nappuloita ollut, mutta olivat kuitenkin niin turvoksissa sunnuntaina (ihan käpylehmän näköisiä), että treenit unohdettiin ihan suosiolla. Onneksi nyt tästäkin kai selvittiin säikähdyksellä. En ymmärrä miksi meidän kaikki koirat ovat niin ahneita että söisivät itsensä hengiltä jos siihen mahdollisuus suotaisiin. Ella onneksi tällä kertaa nukkui "onnensa" ohi.
 |
| Rawin eka kosketus uimisen saloihin © Ville Kivirasi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti