Tänään kuitenkin työstin omaa päätäni Vappu Alatalon luonnolla "Henkinen valmentautuminen koiraurheilussa". On se oikeesti ihmeellistä kuinka suuri voima ajatuksilla ja mielentilalla on kaikkeen. Itse olen enemmän toiminnan kuin pohdinnan ihminen, mutta huomaan että olisi paljon työstettävää tällä "ajattelun" saralla. Yksi tärkeä asia mitä pitäisi työstää on miettiä mikä se meidän oikea tavoite on, ja mennä sitä kohti askel askeleelta. Toisin sanoen minun tulisi jättää kilpailuvietille vähemmän tilaa, ja ottaa kaikki kisat ja kokeet "vain" treeninä. Kisoihin pitäisi osata suhtautua vain yhtenä monista koulutustapahtumista matkalla sinne oikeaan päämäärään. Ei siis ole mitään järkeä hyväksyä missään kisoissa typerän kilpailuvietin takia mitään mikä ei oikeasti ole sitä mitä koiraltaan haluaa. Tämä taas on niin helppo sanoa, mutta sen toteuttaminen on toinen asia. Tähän kuitenkin nyt edes yritän tähdätä.
Loppuun pitää tuttuun tapaan kirjoittaa Fidzin ja Spiikun pennuista taas muutama sana. Kaikista maailmalla olevista on oikeasti kuulunut pelkkää hyvää. Ihanaa on myös se, että kaikki saavat toimia tulevaisuudessa joko työkoirina (yksi paimenena ja toinen huumekoirana) tai sitten harrastuskoirina. Ja koska omista koirista ei ole mitään näytettävää, niin ihaillaan taas Rawin menoa videoiden muodossa.
"Metallinoutoa"
"Irtoamista"
"Istumista ja sivullaoloa"
On se vaan aivan ihanaa seurata tätä pentujen kasvua. Ja pakko myöntää, että kyllä ne omat ajatukset aina jossain määrin pyörii tulevaisuudessa, ja siiinä omassa seuraavassa pennussa, mahdollisesti Fidzin jälkeläisessä. Uroksiakin olen jo miettinyt vaikka sen aika ei todellakaan ole tässä seuraavina vuosina. Ainakin on sitten loppuun asti harkittu jos näin joskus tapahtuu. Loppuun pari arkistokuvaa äiti-koirasta:
 |
| Fidzi noin samassa iässä mitä pennut nyt |
 |
| Fidzi 6kk ekaa kertaa paimentamassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti