Tänään oli pitkästä aikaa Christan koulutus Fidzin kanssa. Näistä tykkään vaan niin paljon. Ne antaa aina juuri sitä mitä tarvitsen! Nyt ollaan vähän oltu ja jumitettu tässä TVA:n jälkeisessä tilassa. Omaa osaamista pitäisi alkaa nostaa uudelle tasolle, ja sen on yllättävän vaikeeta. Nizan kanssa tokossa tavoitteet loppui TVA:han niin tuntuu paljon vaikeammalta suunnitella Fidzin "uraa" tästä eteenpäin, ja aloittaa ns. "ylitreenaaminen".
Koulutus vähän ahdisti kun piti tietty valita ne oikeat ongelmat, eli ei voinut edes odottaa mitään super onnistuneita treenejä. Paljon kuitenkin sain taas ajatuksia meille vaikeisiin asioihin ja ideoita treenien vaikeuttamiseen ja toteuttamiseen.
Kummasti tuo koulutus pisti taas ajattelemaan sitä, mitä ne meidän tavoitteet nyt oikeasti ovat? Niitä kun on pakko olla tai oma treeni ei vie eteenpäin. Liian kovat tavoitteet ahdistaa ja masentaa, koska pettymys tulisi väistämättä vastaan. Miten sitten osaa edes asettaa jotkut realistiset tavoitteet? Tavoiteista taas riippuu se mitä treeneissä vaatii. Niin vaikeeta! Christa heitti että pistä tavoitteeksi olla viiden parhaan joukossa SM-kisoissa. Tämä on kyllä taas liikaa, jos ei koiralle niin ainakin omalle päälle :)
Ajatuksena oli ja taisin jo Marikalle mainita että laitan Fidzin pm-kisojen jälkeen tokotauolle, mutta nyt en taidakkaan raaskia. Saa tokota niin pitkään kun on tiineeksi vahvistettu (ei siis ole vielä edes juoksu alkanut). Nyt kun osaisi päättää ne omat tavoiteet niin syksyn aikana voisi suunnitella treenejä niiden pohjalta. Ensi viikonlopun jälkeen tuskin kuitenkaan tokossa enää kisataan (paitsi jos astutus ei jostain syystä onnistu).
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti