Oispahan taas niin paljon asioita tapahtunut että yritetään suosiolla tehdä lyhyt yhteenveto viimeisemmistä...
Viimeisen kuukauden ajan ollaan keskitytty vaan tokoon. Agilitystä olen suosiolla luopunut. Pitää nyt edes yrittää olla järkevä ja yrittää pysyä yhtenä kappaleena se reilu viikko vielä (niin voisi välttää ambulanssikuljetuksen sairaalaan). Uusi tulokas on kuitenkin jo mahdollistanut sen että koirille on ollut enempi aikaa, kun olen nyt jo pari viikkoa ollut kotona. Ovat päässet aamupäivisin treenaamaan ja päivänvalossa lenkille. On kyllä ollut ihanaa. Nyt on treenattu pääasiassa halleissa, mutta käytiin myös heppamaneesissa kertaalleen tokoamassa. Oli tosi mahtava huomata että toistaiseksi mikään paikka ei ole vaikuttanut Zapin treeneihin. Sille on ihan sama missä ollaan kun se saa vaan tehdä.
Zapkin on siis päässyt palaamaan hiljalleen tokon pariin parin kuukauden tauolta, ihan mahtavan ihanaa. Ajattelin kirjoittaa sen sairaskertomuksen vähän syvällisemmin mutta en vielä, koska vielä on kuitenkin tavallaan toipilasvaiheessa. Positiivinen ennuste sille ollaan kuitenkin saatu, joten toivotaan parasta.
Fidzille olen yrittänyt kovasti saada kisapaikkoja marraskuusta lähtien ja yhteen kisaan ollaan päästy. Aika ikävältä tuntuu jos tähän kosahtaa matka sm:iin...mutta toivotaan nyt vielä parasta. Porvoossa tosiaan käytiin muutama viikko takaperin kisaamassa ja ihan kivasti tietyt asiat oli kantanut kisatilanteisiin treeneistä: ruudun paikka oli takana, kaukoissa ei jähminyt (teki voltin), luoksetulon lopussa hyppäsi sivulle jne. Pitää siis olla tyytyväinen, vaikka toki ei virheetön suoritus ollutkaan. Saatiin kuitenkin luokkavoitto ja KP 300 pisteellä.
Viime viikonloppu vietettiin MM-tiimin leirillä. Kokeiltiin Fidzin kanssa Marin opissa jo vähän uusia liikkeitä ja mietittiin miten meidän kannattaa lähteä niitä treenaamaan. Myös peruutusta testailtiin, koska uusilla säännöillä sitä on aika mahdotonta tehdä Fidzin tyyliin pylly maassa. Kotiinviemisinä oli että koiraa pitää haastaa kuuntelulla, mutta kuitenkin niin että se saa tunteen että osaa. Nyt on tehty vähempi kuuntelua koska se on tuolle välillä vaan tosi vaikeeta ja olen nyt halunnut sille tunteen että on tosi hyvä ja osaa kaiken :) Pitäisi kyllä osata pitää treenit paremmin tasapainossa, eli otamme nyt Marin neuvon vastaan ja suunnittelemme kuuntelutreenit vaan paremmin niin että saadaan nekin samalla onnistumisasenteella läpi. Fidzi on vaan niin kiltti ja miellytämisenhaluinen koira, että sen pitää tuntea olevansa hyvä jotta se pystyy olemaan hyvä. Zap taas tuntuu hyvin erilaiselta tämän suhteen. Luulen että se on tyytyväinen itseensä hyvin paljon helpommin (riippumatta siitä olenko minä).
Zapin kisasuunnitelmat ovat vielä aika tai ihan auki. Ei ole vielä kisavalmis (vaikka on salaa jo kasvanut kisaikäiseksi), mutta pieni haave on josko olisi huhtikuussa. Jos silloin saisi vielä kisapaikan (ja saisi 1-tuloksen) niin vois lähteä sm:iin. Jos näin ei käy niin me ehkä kisataan vasta sääntömuutosten jälkeen. Eilen tosin tuli tieto että huhtikussa olisi haku uudenmaan nuorten koirien tokorinkiin, niin ehkä sinne voitaisiin yrittää hakea. Toisaalta kaikki nämä ovat aika yhdentekeviä asioita, kun pääasia olisi että toipuisi nyt vaan noin hyvin miltä näyttää ja saataisin treenata yhdessä.
Me siis eletään nyt aika odottavia aikoja monenkin asian suhteen, mutta kuitenkin hyvin positiivisella mielellä.
Viimeisen kuukauden ajan ollaan keskitytty vaan tokoon. Agilitystä olen suosiolla luopunut. Pitää nyt edes yrittää olla järkevä ja yrittää pysyä yhtenä kappaleena se reilu viikko vielä (niin voisi välttää ambulanssikuljetuksen sairaalaan). Uusi tulokas on kuitenkin jo mahdollistanut sen että koirille on ollut enempi aikaa, kun olen nyt jo pari viikkoa ollut kotona. Ovat päässet aamupäivisin treenaamaan ja päivänvalossa lenkille. On kyllä ollut ihanaa. Nyt on treenattu pääasiassa halleissa, mutta käytiin myös heppamaneesissa kertaalleen tokoamassa. Oli tosi mahtava huomata että toistaiseksi mikään paikka ei ole vaikuttanut Zapin treeneihin. Sille on ihan sama missä ollaan kun se saa vaan tehdä.
Zapkin on siis päässyt palaamaan hiljalleen tokon pariin parin kuukauden tauolta, ihan mahtavan ihanaa. Ajattelin kirjoittaa sen sairaskertomuksen vähän syvällisemmin mutta en vielä, koska vielä on kuitenkin tavallaan toipilasvaiheessa. Positiivinen ennuste sille ollaan kuitenkin saatu, joten toivotaan parasta.
Fidzille olen yrittänyt kovasti saada kisapaikkoja marraskuusta lähtien ja yhteen kisaan ollaan päästy. Aika ikävältä tuntuu jos tähän kosahtaa matka sm:iin...mutta toivotaan nyt vielä parasta. Porvoossa tosiaan käytiin muutama viikko takaperin kisaamassa ja ihan kivasti tietyt asiat oli kantanut kisatilanteisiin treeneistä: ruudun paikka oli takana, kaukoissa ei jähminyt (teki voltin), luoksetulon lopussa hyppäsi sivulle jne. Pitää siis olla tyytyväinen, vaikka toki ei virheetön suoritus ollutkaan. Saatiin kuitenkin luokkavoitto ja KP 300 pisteellä.
 |
| Äiti ja poika palkinnoilla Porvoossa |
Zapin kisasuunnitelmat ovat vielä aika tai ihan auki. Ei ole vielä kisavalmis (vaikka on salaa jo kasvanut kisaikäiseksi), mutta pieni haave on josko olisi huhtikuussa. Jos silloin saisi vielä kisapaikan (ja saisi 1-tuloksen) niin vois lähteä sm:iin. Jos näin ei käy niin me ehkä kisataan vasta sääntömuutosten jälkeen. Eilen tosin tuli tieto että huhtikussa olisi haku uudenmaan nuorten koirien tokorinkiin, niin ehkä sinne voitaisiin yrittää hakea. Toisaalta kaikki nämä ovat aika yhdentekeviä asioita, kun pääasia olisi että toipuisi nyt vaan noin hyvin miltä näyttää ja saataisin treenata yhdessä.
Me siis eletään nyt aika odottavia aikoja monenkin asian suhteen, mutta kuitenkin hyvin positiivisella mielellä.
