Viikonloppu vierähti Jyväskylässä. Käytiin Nizan kanssa samalla reissulla JATin kisoissa parin startin verran. Viimeksi on kisattu syyskuussa, ja se kyllä näkyi. Oli meinaa kovin jäykkää menoa (ainakin ohjaajan osalta). Ekalla radalla hyllytettiin jo kolmannella esteellä. Se olikin ainut kohta radalla, joka mietitytti. Kolmas hyppy oli takaakiertona ja putki oli sillä puolella siivekettä syöttinä joka oli koiralle selvästi lyhyempi ja nopeampi reitti. Mietin hetken että otan turvallisempaa ja pidempää kautta, mutta sitten ajattelin että mitä järkeä on varmistella. Ei meillä olisi mitään menetettävää ja ei me varmistelemalla päästä ikinä eteenpäin. En kuitenkaan osannut jättää sitä putkiansaa ajatuksista enkä siten osannut ohjata niin kuin sitä ei olisi. Näin tämä ajatusmato jäi päähän ja vaikutti sen verran että lamauduin heti alkuun. En uskaltanut rohkeasti ohjata ja liikkua, ja niin oli vesikoira putkessa (ja tietty tällä radalla tuli yksi ihanneaika nolla, vaikka tiedän että tää iänkaikkinen jossittelu on turhaakin turhempaa). Toiselta radalta kuitenkin taisteltiin nolla (sij. 5). Menetettiin vaan kauhiasti aikaa keinulla ja A:lla josta matka jatkoi 180 astetta takaisin päin. On se vesiäinen vieläkin vaan niin kiinni mun liikkeessä, että kun ei voi vedättää omalla liikkeellä niin kontaktien itsenäinen suoritus on hidasta. Niza kuitenkin keräsi viimeisen tarvittavan sm-nollan eli menolippu Kirkkonummelle on nyt silläkin.
Fidzi ei päässyt vielä kisaamaan juoksunsa takia. Me on kuitenkin tokoiltu aika ahkeraan. Seuraamisasennon ja paikan parantuessa myös jättävät näyttävän helpottuvan, ihanaa! Mäkin kuulema kävelen jo paremmin, iso jee! Useampi on jo kysynyt miten tuota seuraamista nyt työstän niin kirjoitetaan se tännekin. Olen siis opettanut tempun kautta Fidzin ensin koskemaan kuonolla jalkaan ja sitä sitten yhdistän liikkeeseen. Katsotaan tuleeko tästä muuta kun painava ja ääntelevä seuruu. Sekin on välillä vaikeeta kun koira yliyrittää ja antaa kaikkensa :)
Niza sai hieman nauttia julkisuuden valokeilasta kun siitä tehtiin tokoaiheinen juttu Lurppaan. Jouduin itsekin miettimään haastattelua varten mm. mikä tokossa kiehtoo / miksi se on hyvä harrastus/ mikä siinä on ollut erityisen haastavaa yms. asioita. Oli ihan virkistävä kokemus.
Fidzi ei päässyt vielä kisaamaan juoksunsa takia. Me on kuitenkin tokoiltu aika ahkeraan. Seuraamisasennon ja paikan parantuessa myös jättävät näyttävän helpottuvan, ihanaa! Mäkin kuulema kävelen jo paremmin, iso jee! Useampi on jo kysynyt miten tuota seuraamista nyt työstän niin kirjoitetaan se tännekin. Olen siis opettanut tempun kautta Fidzin ensin koskemaan kuonolla jalkaan ja sitä sitten yhdistän liikkeeseen. Katsotaan tuleeko tästä muuta kun painava ja ääntelevä seuruu. Sekin on välillä vaikeeta kun koira yliyrittää ja antaa kaikkensa :)
Niza sai hieman nauttia julkisuuden valokeilasta kun siitä tehtiin tokoaiheinen juttu Lurppaan. Jouduin itsekin miettimään haastattelua varten mm. mikä tokossa kiehtoo / miksi se on hyvä harrastus/ mikä siinä on ollut erityisen haastavaa yms. asioita. Oli ihan virkistävä kokemus.
 |
| Raisa Reikäpää alias Ruska ja Mutka Maisa alias Fidzi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti