Alkuviikosta Niza ja Fidzi kävivät Rannikon Timolla hierottavana. Niza ei ehkä ole ihan helpoimmasta päästä saada rentoutumaan, mutta jostain syystä luottaa Timoon niin paljon että hieronta onnistuu vieraassakin ympäristössä. Niza ei saanut ihan yhtä puhtaita papereita kuin viimeksi Timon hoidon jälkeen. Vähän sillä oli nyt lantiossa kireyttä, mutta ei kuitenkaan onneksi mitään suurta. Hyvässä kunnossa, mutta kuulema aika "sporttinen", eli vähän voisi lisätä ruokaa.
Fidzikin jaksoi ihmeen hyvin olla käsittelyssä (sitä kun ei nyt niin hirveesti ole tarvinnut hieroa). Sekin kuulema oli siihen nähden hyvässä lihaskunnossa, että oli juuri saanut kokoisekseen ison pentueen. Selässä sillä on lihaksisto vielä vähän köyhää ja lantiossa kireyttä. Onneksi ei mitään vinoutta yms. mitä vähän pelkäsin että voisi synnytyksen jäljiltä olla. Saatiin ohjeeksi ravilenkkejä hihnassa. Pari viikkoa vielä kohotellaan kuntoa nyt näin. Sitten vasta edes ajatellaan agilityssä nostaa rimoja tai treenata keppejä. Parempi varoa kuin katua.
Syystä että Fidzi ei nyt ihan normaalitreeniin ole päässyt, pääsi Niza perjantaina Turkuun Elinan treeneihin (KIITOS Marikalle joka toimi Nizan "taksikuskina"). Yllätykseksi saimme vieläkin kontaktitreeniä kotiläksyksi. Kumma kun tää homma ei meillä (tai mulla) mene jakeluun. Ei mitään ihan kamalaa, mutta vapautuskäskyä pitää vahvistaa. Lähtee vielä helposti liikkeen mukaan :( Lisäksi läksyksi tuli rohkeampaa liikkumista! Ihan kuin olisin kuullut tuon saman aika monta kertaa aikaisemminkin. Miten se liikkuminen ilman varmistelua voikin olla niin vaikeeta? Voisinko joskus oppia luottamaan tuohon koiraan ja antaa mennä vaan? Mä vissiin vaan tarviin jonkun huutamaan "mene, mene", niin kaikki sujuu paremmin :)
Lauantai aamuna pääsi Fidzikin treenaamaan kunnolla kun Christa tuli meitä pitkästä aikaa kouluttamaan. Mä vaan tykkään ihan tosi paljon noista koulutuksista!! Niistä saa oppia, motivaatiota, ideoita, ajatuksia ja rohkaisua! Me tehtiin Fidzin kanssa tällä kertaa seuraamista, jättäviä (zeta), metallia ja kaukot.
Seuraamisessa Fidzi on välillä tuntunut epävakaalta, eli halusin että katsotaan miten pitää paikkansa. Syy tähän omaan tunteeseen selvisi nopeasti. Fidzi pitää paikkansa todella hyvin, sillä on hieno ilme, mutta sen pää elää helposti lähdöissä. Tätä sitten korjataan ihan vaan lähtötreeninä namin kanssa pienenä kuurina. Lisäksi tehdään seuraamisessa koiralle vaikeita tempon muutoksia, jolloin joutuu vielä enemmän tekemään töitä kropallaan (tällöin pääkin parempi). Christa meinasi että seuraaminen näyttää oikein hyvältä ja tämäkin on tätä kuuluisaa "pilkun viilausta", mutta sitähän se toko on :) Jättävissä katsottiin eniten istumista mikä on ehdottomasti meille se vaikein asia ("jäkittää" helposti). Kaukoissa pitäisi lisätä häiriötä (tekniikka kunnossa!). Koiran täytyy pystyä keskittymään suorittamaan vahdot teknisesti oikein, vaikka jotain odottamatonta tapahtuisikin. Metallissa pitää rakentaa liikettä vähän eri tavoin. Ei saa olla sivulle tullessa niin suuri odotus palkkaan että alkaa kolisuttaa kapulaan. Ei siis suuria asioita, mutta sitäkin tärkeämpiä. Vitsit että tuli taas niin suuri into lähteä treenaamaan. On se oikeasti aika ihana omistaa koira, joka vilpittömästi koko sydämestään yrittää tehdä aina parhaansa. Ihana koira ja loistava kouluttaja!
Loppuun pieni klippi tämän päivän koulutuksesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti