Kuulun niihin ihmisiin joilla on diagnoosi aina valmiina ennen kuin lääkäriin menoa, oli sitten kyse koirista, lapsesta tai itsestäni. Lääkärien unelma siis aivan varmasti:)
Tällä kertaa olin tehnyt diagnoosin Fidzille. Olen jo jonkun aikaa tarkkaillut Fidzin juomisen määrä. Ja koko ajan vahvistui tunne, että juo liikaa. Tuntui että kävi litkimässä vettä aina vähän väliä. Sitten kun yhdistin tähän "oireeseen" sen, että on hieronnoissa aristanut lantion seutua niin TsaDaa oli diagnoosi valmis! Olin aivan varma, että nyt Fidzillä oli märkäkohtu, ja että se joudutaan aivan varmasti leikkaamaan jne. Sisäinen pessimisti nosti taas päätään. Varasin tietenkin siltä seisomalta ja niiden ajatusten pohjalta ajan eläinlääkäriin vielä samalle päivälle.
Lääkäriin tullessa meidät vastaanottanut hoitaja sanoi Fidzin nähdessään "voi, sinä olet vielä aika pentu!". No onhan se Fidzi tuollainen ikuinen pentu, jonka elämä on täynnä positiivisia asioita oltiin missä tahansa (ja on se tietty aika pienen näköinen kun karvat on melkein kokonaan lähteneet) :)
Tutkimukset aloitettiin ultralla, jossa heti oma diagnoosini todettiin vääräksi. Ei märkäkohtua, eikä mitään muutakaan epäilyttävää elimissä. Seuraavaksi otettiin veri- ja virtsanäytteet. Virtsanäytteestä katsottiin heti sokerit. Ei ollut sokeria eikä siis sokeritautia, mutta virtsan tiheys oli matala (siis laimeaa koska juo niin paljon). Loput tulokset valmistuivat vasta myöhemmin, joten me sitten lähdettiin kotiin odottamaan virtsaviljelyn ja verinäytteen tuloksia.
Parin päivän päästä saatiin loput tutkimustulokset. Verinäytteessä kaikki niin kuin kuuluukin, onneksi. Virtsanäytteestä oli kuitenkin saatu viljelyssä bakteereja kasvamaan, joten diagnoosina virtsatientulehdus. Fidzi joutui näin ollen elämänsä ensimmäiselle antibioottikuurille. Toivotaan että saadaan nyt kuurin avulla kuntoon. Kisasuunnitelmat tietenkin siirtyvät, mutta pääasia että koira tulee kuntoon.
Treenit kuitenkin jatkuvat. Agilityssä otettiin tällä viikolla ekaa kertaa melkeinpä puoleen vuoteen maxihyppyjä, ja ei paha ollenkaan. Marika oli suunnitellut suhteellisen haastavan treenin ja ihme kyllä ei Fidzin kanssa meneminen tuntunut sen haastavammalta kuin Nizankaan kanssa. Pikku hiljaa kohti kisakuntoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti