perjantai 2. joulukuuta 2011

Kuka kukin on?

Eilinen ilta meni pentulaatikossa. Hetki meni kun opettelin tunnistamaan kaikki pennut toisistaan, mutta on niillä jokaisella niin yksilöllinen väritys että aika helppoa se oli. Tässä nyt lisää kuvasadetta. Pennut 2 vrk vanhoja:

2 vrk ja syömässä

Poika 1.valkojalka

Poika 1.valkojalka

Poika 2. mustakorva
Poika 3. klassinen
Poika 4. täplämies

Tyttö 1. pienimusta (joka kömpi mun kädelle nukkumaan, ihQu!)

Tyttö 2. poikkikaulus
Tyttö 3. viirupää/valkojalka 
Poika 1 ja tyttö 2 syömässä
 Pentulaatikossa kaikki hyvin. Fidzi on kuulema hyvin suojeleva äiti. Menee helposti pentujen ympärille ja tuijottaa sieltä korvat takana jos joku muu kuin Satu menee pentulaatikon ohitse. Minun antoi kyllä ihan ongelmitta käsitellä pentuja, mutta jos joku vähän vikisi niin samantien alkoi Fidzi katsomaan että mitä tapahtuu. Hyvä ja suojeleva emo se on, ihan niin kuin kuuluukin olla!

torstai 1. joulukuuta 2011

Yhtälö ratkaistu!

Eilen illalla kun olin juuri tullut töistä kotiin sain Sadulta viestin "seuraavana yönä uskon pentujen syntyvän".  Ajattelin että ok ja lähetin viestin takaisin että monenko aikaan tulisin, niin vastauksena tuli "eka pentu syntyi minuutti sitten!!!!". Siitä sitten hirmuisella kiireellä lapsi hoitoon, kamera mukaan ja menoksi. Fidzillä oli keskiviikkona 30.11.2011 59 vuorokautta tiineyttä takana.

Olin jo matkalla, kun Sadulta tuli ikävä soitto. Eka pieni poika oli syntynyt, mutta vähän niiden jälkeen tuli enkelipennut. Kaksi pentua oli jostain syystä samassa sikiöpussissa eivätkä tietenkään olleet mahtuneet siellä yhdessä kasvamaan, eli syntyivät kuolleina. Olivat tosi pieniä ja karvattomia. Fidzi oli tuupannut kuolleet pennut syrjään, ja hoivasi tarkasti ainoata poikaansa. Tässä kohtaan tuli pelko että mitä seuraavaksi tapahtuu. Ehdin maalata vaikka mitä piruja seinille samalla kun itkusilmässä ajoin Sadun luo. Mietitytti miten synnytys etenee? Miten muut pennut voi? Niitä kysymyksiä oli mielessä miljoona siinä lyhyellä matkalla. Mieleen iski myös pelko siitä jos Fidzille kävisikin jotain...en koskaan ikinä mistään saisi vastaavaa koiraa.

Perille saavuttuani olo vähän helpottui kun näin Fidzin ja sen pienen pojan. Fidzi vaikutti ihan omalta itseltään. Se oli niin iloinen kun näki minut, että sitä piti vähän muistuttaa että tässä nyt oli joku tärkeämpi homma kesken. Sitten alkoi odotus. Meni ehkä noin puoli tuntia ja seuraava poika tuli maailmaan. Sekin oli pieni mutta tosi tomera. Helpotus oli suuri! Nyt ainakin kaksi tervettä poikaa oli maailmassa. Satu kokeili Fidzin mahaa ja sanoi että lisää oli tulossa, ja niin todellakin oli.

Hetki meni kun tuli kolmas poika, ja sitten ensimmäinen tyttö. Sitten tuli neljäs poika ja vielä toinen tyttö. Synnytykset itsessään meni hirmuisen helpon tuntuisesti. Pennut vaan tuli ja Fidzi oli ne jo melkein itse puhdistanut ennen kuin kukaan ehti tajuta että uusi yksilö oli nähnyt päivänvalon. Kun neljä poikaa ja kaksi tyttöä oli maailmassa oltiin ihan varmoja että se oli siinä. Fidzi kävi pesulla ja "pentula" siivottiin. Itse katselin vielä hetken kun pennnut tuhisi tisseillä ja Fidzi makasi silmät kiinni tyytyväisen oloisena.

Lähdin kotiin joskus ennen puoltayötä. Ehdin syödä, käydä suihkussa ja olin juuri menossa nukkumaan kun tuli Sadulta viesti "pieni musta tyttö tuli vielä maailmaan". Aikamoisen pentueen se Fidzi pyöräytti, neljä urosta ja kolme narttua (+ ne kaksi enkelipentua)! Pennut ovat aika pieniä, mutta jokainen oli hyvin vetreä ja virkeä. Niin suloisia!! Kaikki ovat väriltään mustavalkoisia (tai jotkut saattavat vielä olla trikkejä). Jotkut tosi ihanan mustia. Yhdessä on vähän enemmän valkoista. En kyllä kuollaksenikaan muista kaikkien merkkejä, joten niistä myöhemmin lisää.

YHTÄLÖ ON RATKAISTU: F+S=4u+3n

Ensikosketus elämään <3


Kaikki eivät vielä edes kuviin päässeet, mutta eiköhän se asia saada pian korjatuksi. Loppujen lopuksi kaikki meni hienosti. Emä ja pennut voivat hyvin ja Fidzi on aivan ilmiömäinen äiti<3!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Hetsausta ja häiriötä

Tänään aamupäivästä mentiin Marikan kanssa kentälle tekemään "kotiläksyjä". Niza sai tehdä keppejä ja keinua hetsaten. Lisäksi vahvistettiin puomin itseänäistä suoraa alastuloa tekemällä lähetyksiä maassa olevalla puomin päätyosalla. Marika siis palkkasi päässä vinkuvalla pallolla (joka on Nizan mielestä ehkä ihanin lelu mitä on olemassa) tai namilla. Tarkoituksena saada vauhdikas ja itsenäinen (+ puomilla ja keinulla suora) suoritus. Tämä oli kerrassaan loistava treeni! Saatiin ihan mahtavia suorituksia. Ellakin pääsi siinä sivussa ottamaan vähän pujottelua.

Fidzi on nyt lähtenyt "synnytysosastolle". Se varmasti selviää siellä ilman meitä niin paljon paremmin kuin me täällä kotona ilman sitä. On se koira vaan täyttänyt niin ison palan mun sydämestä, että kauhea ikävä on jo nyt. Huomaan joka treenissä miettiväni mitä tässä tekisin Fidzin kanssa, mikä sille olisi helppoa ja mikä sen kanssa vaatisi luultavasti vahvistusta. 

Loppuun pieni pätkä perjantailta joka otettiin ennen Sadulle lähtöä. Ei mahan koko paljon Fidzin tekemistä tunnu haittaavan. (Pahoittelut että tekstit vilahtaa vähän nopeasti ohi. Tämä tunnarin nostotreeni vaihtui kontaktitreeniin pienen luppakorvaisen häiriön takia, mutta odottamattomia häiriöitä on hyvä treenata.)


Nyt sitten odotetaan sitä että kauanko pitää odottaa kunnes pennut näkevät päivän valon. Varoitus! Seuraavat kuvat mitä tässä blogissa julkaistaan on luultasti jotain ällöttävän söpöä!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Maavara pienenee

Fidzi on jo aikamoinen pallomaha. Eilen punnitsin sen ja painoa oli jo yli 17 kg (painoi 13.6 kg ennen tiineyttä), hui! Vyötärön ympäryskin on jo aikamoinen. Montakohan sieltä oikein on tuloillaan?
Nyt tiineyttä on takana 53 vuorokautta, eli H-hetki lähestyy ja pian on aika viedä Fidzi "rakentamaan" pennuilleen pesää kasvattajan hoiviin. Tulen varmaan aika paljon viihtymään pentulaatikossa, ja synnytystäkin on tarkoitus mennä seuraamaan. Pitää kai todeta, että onneksi nämä pennut ei tule itselleni, koska muuten lauman kasvuun olisi liian suuri riski. Jos kaikki kuitenkin menee nyt tällä kertaa näin hienosti loppuun asti, niin hartaana toiveena on joskus saada itsellenikin Fidzin jälkeläinen! Toivotaan siis että synnytys sujuisi yhtä kivuttomasti kun tiineys.

Viikko sitten perjantaina oli Fidzi vielä hallilla "treenaamasssa". Tehtiin tunnaria, seuraamista ja metallin pitoa. Tunnariin lisäsin haastetta laittamalla kapuloita vähän runsaammin, ja piilottamalla oman sellaisen muovisen kannen alle. Eipä nuo haasteet paljon Fidziä haitannut. Teki ihan loistavasti töitä! Ei mennyt yhtään epävarmaksi vaikka joutui pidempään siellä kapuloilla pyörimään. Vielä eilen illalla lenkin yhteydessä oli pakko pysähtyä tyhjälle kentälle ottamaan vähän seuraamisia ja asentotreeniä. Miten se pallomaha jaksaakin olla vielä niin innostunut? Näihin mammatreeneihin olen vaihtanut palkkauksen pelkkiin nameihin, mutta Fidzi yrittää aina omatoimisesti etsiä jostain lelun millä voitaisiin leikkiä. Hallilla kaivoi repusta pallot ja eilen löysi kentän reunasta hanskan:p Odotan kyllä niin paljon että saan sen takaisin ns. täysipainoiseen treeniin! Sitä odotelleessa pitää varmaan nostaa oma treenimotivaatio taivaisiin ja mennä viikon päästä messariin katsomaan tokon karsintoja (tietty jos synnytys ei ole juuri käynnissä) :D

Niza on oikeastaan vaan aksannut. Tiistaina Mian treeneissä katsottiin mm. keppejä ja keppikulmia. Niihin ohjeena (niin kuin kontakteillekin) LISÄÄ HÄIRIÖTÄ. Vaikeutetaan ja vaikeutetaan. Lisäksi sitä surullisen kuuluisaa rytmitystä pitää hakea vielä paremmaksi. Koira kuitenkin toimii jopa aika loistavasti.

Ellakin oli perjantaina hallilla Fidzin kanssa tokoilemassa. Teki kaikki alokasluokan liikkeet täysin ongelmitta. Harmi kun vastaavanakoetoimitsija ei saa kisata  (tai ymmärtääkseni se on hyviä tapoja vastaan). Muuten ilmottaisin Ellan tammikuussa omiin tokokisoihin. Ne kun olisi lämpimässä hallissa...

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Mahan kasvatus projekti etenee

Pitihän sitä vähän valokuvata tuota mammakoiraa, kun se tuntuu ihan viime päivinä pyöristyneen niin paljon.

Ensin yksi otos ns. normaalista kunnosta viime kesältä.

Fidzi kesällä 2011

Sitten kuvia tämän hetkisestä tilasta:

42 vuoruokautta tiineenä

Kuva vähän hämää kun mahakarvat sojoittaa alaspäin, mutta iso se on jo nyt...
Perjantaina oltiin hallilla vikaa kertaa tänä vuonna treenaamassa tokoa, ja intoa riitti vaikka muille jakaa. On se vaan ihana! Tänään tunnin lenkillä metsässä huomasin, että laukka on suurimmaksi osaksi vaihtunut kevyeeseen raviin. Hyvin ja ihmeen ketterästi se kuitenkin vielä kulkee. Toivottavasti kaikki menee loppuun asti näin hyvin.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Hyvä päivä!

Kun lauantai aamuksi on laittanut kellonsa soimaan viiden aikaan aamusta ihan vapaaehtoisesti, on kai pakko olla vähän hullu tai ainakin hurahtanut "tosissaan" agilityyn? ATT:n kisat ja tuomarina Sami Topra. Maksit aloitti klo 8.00 aamusta. Onni oli, että ei tarvinnut yksin ajella.

Kisattiin kolme rataa, joista vika oli hypäri. Kyllä huomaa, että talvikaudella tulee treenattua aika lyhyillä esteväleillä, ja muutenkin suhteellisen "ahdasta" rataa koska kisaradoilla estevälit tuntui toooosi pitkiltä. Eka rata olisi muuten ollut ihan ok, mutta ATT:n kumirouhe ja mun lenkkarit ei vaan ollut hyvä yhdistelmä. Koko radalla en kunnolla uskaltanut liikkua kun pelkäsin koko ajan että jalat lähtee alta:( Onnistuttiin kuitenkin tekemään ihan ok rata, ja nollalla maaliin. Puomin kontakti oli oikein hieno!

Toiselle (ja kolmannelle) radalle sain Saijalta kengät lainaan, ja ainakin nyt tiedän mitä toivon synttärilahjaksi. Eipä muuten luistanut ne kengät, ja oli muutenkin tosi hyvät juosta. Juoksinkin sitten "taikakengillä" toiseltakin radalta Nizan kanssa nollan. Alussa tosin tylsä myöhästynyt valssi, jonka johdosta piti kalastella koiraa selän takaa, mutta muuten ihan kiva rata. Osasipa Nipsa vielä mennä puomille vaikka oli putki aika tyrkyllä siinä alla, ja mikä parasta niin hyvä kontakti jälleen.

Vikalta hypäriltä saatiin myös nollarata, joten päivän saalina oli triplanolla, joka oli ihan ensimmäinen sellainen mulle koskaan ikinä. Samalla saatiin ensi vuodelle SM-nollat kasaan. Nyt olisi ihka ekaa kertaa oikeus kisata agilityn SM-kisoissa henkilökohtaisessa kisassa. Luvassa siis ehkä vähän harmaata sävyä muuten niin mustavalkoisessa kisassa.

Selvästi hyvä päivä!
Fidzistä on ihan yhtäkkiä tullut pikkasen pläski:) Maha siis kasvaa kovaa vauhtia. Jännät ajat lähenee...

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Leirielämää

Viime viikonloppu hurahti Nizan kanssa Hiiden Haukkujen agilityleirillä Mouhijärvellä Mäkelän Markon opissa.Nipsulainen oli taas oikein pätevä.Toistan varmaan itseäni, mutta sen kanssa meno tuntuu hyvältä, ja rytmitykset alkaa olla suurimmaksi osaksi kohdillaan. Toiveena vielä olisi, että uskaltaisin käyttää kisoissakin niitä vähän "rohkeampia" ohjauksia.

Yö leirillä vietettiin porukalla tunnelmallisessa ja jo aikaisemmin hyvin koiraystävälliseksi todetussa Koiviston Kestikievarissa. Ilta meni syöden, juoden, jutellen ja saunoen. Eipä kyllä olisi siitäkään viikonlopusta ilman huumorintajuista porukkaa noin kivoilla muistoilla selvitty:) Raskas mutta tosi ihana viikonloppu takana.

Fidzi raukka ei tunnu ymmärtävän miksi sitä ei oteta kaikkialle enää mukaan. Ei siis päässyt leireilemäänkään. Olisihan se ollut aikamoista "henkistä kidutusta" kun ei olisi kuitenkaan päässyt radalle. Agilityn sijaan Fidzi on saanut tokoilla, ja intoa on riittänyt. Ollaan keskitytty vähän rauhallisimpiin liikkeisiin: tunnariin, kaukoihin, seuraamiseen, jättäviin ja ruudun paikkaan.

Tiineys on edennyt oikein kivasti. Hyvin se vielä lenkillä jaksaa, tosin läähättää herkemmin kuin aikaisemmin. Nyt se kyllä näyttää jo aika tasapaksulta. Viimeiset kolme viikkoa on jo ihan käsillä. Loppu viikosta siirrytään vaiheittain penturuokaan ja reilun parin viikon päästä pitäisi osata luopua tuosta rakkauspakkauksesta vähäksi aikaan. Kyllä meillä kaikilla tulee kova ikävä (vaikka tarkoituksena on sitä usein käydä katsomassa)!

Friends forever?