tiistai 31. maaliskuuta 2015

Elämänmuutos

Vauva-arki on vihdoin alkanut. Kaikki koirat ottivat tulokkaan vastaan omalla tavallaan. Niza on taas onnesta soikeena ja ihan super huolestunut ilme naamallaan jos vauva itkee. Jännä miten se niin rakastaa noita pieniä. Fidzi ja Ella kävivät nuuskuttamassa uuden tulokkaan, mutta eivät sen kummemmin ole kiinnostuneita koko asiasta. Zap taas, no sillehän tuollainen tuhiseva ja joskus myös huutava paketti on vallan uutta. Se oli aluksi selvästi "mustasukkainen" jos koirasta voi niin sanoa. Yritti punkea väkisin väliin kun vauvaa hoidettiin. Nopeasti kuitenkin hyväksyi oman roolinsa ja on myös ollut tosi kivasti vauvan kanssa.

Huomiosta kilpailua...
Koirilla on sattuneesta syystä ollut hieman vähemmän tekemistä viime viikolla, mutta nyt alkaa olo jo olemaan parempi ja on päästy tekemään kunnon kävelylenkkejä. Fidzi on saanut nyt tarkoituksella taukoilla mutta Zap on päässyt treenaamaan. Se on tehnyt metsässä esineitä ja tarkkuusruutua ja sitten tietty tokoa. Käytiin mm. sunnuntaina Heidin opissa HiHan kentällä. Pieni poika oli kehittänyt uuden jutun luoksetuloon. Aikaisemmin nimittäin juoksi ohi, mutta nyt myös törmäili ihan pokkana. Se taitaa tykätä olla vähän fyysinen :) Saatiin tähän kuitenkin Heidiltä toimivalta tuntuva apu (luopuminen), ja ainakin näytti että otti aivot mukaan hommaan tuolla tavalla. Sitten tehtiin seuruuta koska siinäkin tykkää olla "vähän" fyysinen (painaa helposti ja edistää). Tehtiinkin niin että luotiin painetta sivulla pysymiseen kun Heidi piti hihnan päätä ja yritti vetää Zappista pois sivulta perusasennossa ja seurussa. Vitsi en olisi ukonut miten hyvin pikku poika osasi laittaa vastaa (vaikka toki yritti että voisi seurata Heidiä kun se niin kovasti hänet sinne haluaa). Oli kyllä hyvä treeni! Paikallaolokin meni kivasti ryhmässä uusien koirien kanssa. Hyvä niin koska saatiin meidän eka koepaikkakin (jännää!). Muuten olen aika luottavaisin mielin, mutta seuruu ei missään nimessä ole siinä kunnossa kun sen joku päivä toivon olevan :)

Ajatella että pentumaisuudestaan huolimatta Zap täytti viikonloppuna vuoden! Järjettömän nopeasti on aika taas mennyt. Vuosi sitten oli kovin jännää aikaa odotella tietoa saisinko koiran siitä yhdistelmästä mistä haluan ja onneksi sain. Olen kyllä vieläkin niin onnellinen että sain tuon tulisieluisen pojan. On todellakin tuonut vauhtia ja vaarallisia tilantaita...juuri sitä mitä toivoin.

Niza reppana on ollut saikulla kun onnistui jossain telomaan varpaan kyntensä. Kynsi piti poistaa kokonaan ja tietty tosi kipeä. Nyt voi jo paremmin ja varaa jo jalalle niin on päässyt kävelylenkeille mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti