Vetreä vesikoira

Viikonloppuna päästiin Nizan kanssa pitkästä aikaa kisakentille. Aina mä jaksan sitä hehkuttaa, mutta se on vaan niin ihanan terapeuttinen agilitykaveri. Olin ilmoittanut sen kahdelle radalle ja Fidziä en ollenkaan. Halusin kerrankin vaan keskittyä Nizaan. Radat oli aika hauskoja, eikä mitenkään kamalan vaikeita mutta vauhdikkaita. Eka rata meni ihan kivasti. Lopussa yksi kaarros venyi, mutta muuten kulki tosi kivasti. Saatiin yksi nolla lisää ensi kesän arvokisoja varten. Sijoitus oli viides Pirtun, Tuffyn, Suviannen ja Zen jälkeen eli aika kovassa seurassa mentiin. Niza 26.10.2013 A-rata. C-rata oli seuraavaksi ja se oli hypäri. Jätin putkijarrun tekemättä kun ajattelin että saan Nizan kuitenkin käännettyä...no en saanut ja myöhässä ollut valssi varmaan vielä perinteisesti valui, eli vein omalla liikkeellä Nizan putken edessä olevalle hypylle kun olisi pitänyt kääntää (harmi kun tätä rataa ei tullut videolle). Muuten hypärikin meni hienosti. Hyvän fiiliksen kisat. Ei kai sitä muuta voi edes toivoa. Niza kyllä kulkee aika kivasti vaikka kohta on 8-vuotta mittarissa. Voi kun se pysyisi samassa kunnossa ensi kesään asti. Kontaktitkin oli hallussa vaikka kisattu on viimeksi elokuussa.

Fidzin kanssa oltiin sunnnuntaina HiHan treeneissä. Oli kisamainen treeni. Anne oli valinnut liikkeet ja suoritusjärjestyksen. Tehtiin paikalla istuminen, seuraaminen, luoksetulo, ruutu, metallihyppy, tunnari ja kaukot. Paikalla istumisessa oli kääntänyt päätä taakse kun Marika tuli kentälle, mutta tassut ei liikkunut. Seuraaminen ihan ok:n tuntuista. Pitäisi varmaan kuvata niin näkisin miltä näyttää. Luoksetulo oli ihan hyvä. Stoppi hyvä, maahan voisi mennä paremmin ja vikan pätkän voisi tulla kovemmin. Metallissa taisi kerran korjata mutta ei kolisuttanut. Sivulle voisi tulla nopeammin. Tunnari oli oikein siisti. Aloitti haistelemaan vasemmalta meinasi mennä oman yli, mutta palasi ja nappasi heti kun tajusi missä oma oli. Kaukot teki siististi MUTTA jössen että oli tahmeeta. Ei ole vielä ruokakuppikaukojen asenne siirtynyt kentälle tosin kotona ei ole liikkuria ja tuota aloitusta mikä varmaan aiheuttaa sen jumituksen. Jatketaan treeniä....

Fidzillä oli eilen viis vee synttärit. Nyt se olisi kait aikuinen, ainakin teoriassa? Aikalailla oli laimeat juhlat kun ei edes kunnolla päässyt treenaamaan. Ulkona oli vaan niin kamala sade että ei huvittanut. Koitetaan paikata toi vääryys loppu viikolla.

© Sirpa Saari

Viime viikonlopulta

Viime viikonloppuna aksattiin. Ensin lauantaina Turussa Timon opissa Fidzin ja Ruskan kanssa, ja sitten kisattiin vielä sunnuntaina Ruskan kanssa ihka ekat hallikisat Janakkalassa. Täytyy kyllä todeta että on äiti ja tyttö ihan erilaisia ohjattavia agilityssä. Se nyt on selvää että Fidzi on vielä paljon osaavampi, mutta hitsi se on raskaampi viedä radalla mitä Ruska on. Ruska kääntyy paljon paremmin (elastisemmin) ja kiihdyttää nopeammin kovaan vauhtiin. Toisaalta helpotus ajatella, että en ole vaan koulutuksellisesti epäonnistunut Fidzin kanssa ihan niin paljon, koska samalla tavalla olen Ruskaa ja Nizaa työstänyt ja ovat  ihan erilaisia, kevyempiä ohjata.

Timon treeneistä Fidzin kanssa vastakäännöksissä oli hankalaa. Se kun hyppää läpi heti jos en ole ajoissa. Radalla oli kohta mihin piti tehdä kaksi vastakäännöstä peräkkäin ja siitä niistoon. Sain yleensä yhden näistä ajoituksellisesti täysin onnistumaan. Sylkkäreissäkin huomio että pitää tulla ajatuksella käteen koska helposti oikoo ja sitten hyppää taas ristiin. Ruskakin meni yllättävän hyvin koko treenin ottaen huomioon sen osaamistason ja treenin vaikeuden. Sen kanssa on ohjauksia radalla kuitenkin tehty tosi tosi vähän, ja nyt oli mukana mm. niisto, vastakäännös, poispäinkäännös jne. Se on kyllä kehittynyt ihan hirmuisen hyvin jos ajattelee että ollaan treenattu alle vuosi yhdessä (ja alkuun piti tietty opetella esteet), ja  treenimäärä on ollut tosi vähäinen, tyyliin noin kerta viikkoon. Lauantai oli vasta sen toinen ulkopuolinen koulutus ikinä, eli aika hienoa.

Lauantain treenit kun meni odotuksia paremmin niin sunnuntain kisat sitten ei mennyt niin hyvin. Ekan radan lähtö ja kontaktit tosin oli jo reissun arvoiset. Vielä ei meillä ihan pysy paketti kasassa ja takaaleikkaus ja poispäinkäännöksiä pitäisi treenata (tosin olin ajatellut että näitä ei vielä 1lk:ssa tarvittaisi näin paljon). Ruskan treeniä ja kisaradat.

Jotta ei vaan bc agilityksi menisi niin ensi lauantaina on sitten Nizan vuoro päästä kisaamaan pitkästä aikaa. Ihanaa! Treeneissä ei sen kanssa oli mitään ihmeellistä. Vahvistetaan itsenäisyyttä ja terapioidaan.

Fidzin kanssa tokoa on tehty useampana iltana viikossa. Nyt pitäisi vaan saada liikkuritreeniä enempi jos oikeesti sinne messariin meinataan uskaltaa...

Lokakuu- ja lajista näkee sen?

Ihan ei ole mennyt kaikki (taaskaan) niin kuin olin suunnitellut. Tarkoitus oli osallistua useampaan koulutukseen, mutta koulutukset on yksi toisensa jälkeen peruutunut. Harmi. Ja koska piti olla koulutuksia niin en ole ilmoittanut ketään kisoihinkaan. Meillä on ollut muutama ihan (koiramenoista)vapaa viikonloppu. Kivaa tosin sekin on ollut, kun ilmat on ollut aivan ihania. On tehty lenkkiä ja treeniä ja nautittu perheen kesken ajasta ilman kiirettä.

Kaikki yhdessä

Nyt on tokotreenit vienyt agista voiton. Fidzin kanssa kotitreeneissä kaukojen jähmeys on saatu pois kahdellakin tapaa a) kun tekee ruokakipon kanssa niin ei jumita (on niin kiire saada ruoka että vaihdotkin on hyvin nopsia) b) peruutuksen kautta tekee myös nopeita vaihtoa ja sitten on vielä ihan erikseen jumpattu c) niitä hyppyratoja (mutta ehkä tätä ei tarvita jos saadaan toi ruokakippo asenne kentälle). Kenttätreeneissä teemoina on aika paljon ollut ohjattu, ruutu ja z:ta. Z:ssa nyt ainakin tuntuu että seuraamisasento on parantunut mutta sitä on aika vaikea itse nähdä. Ohjattua ja ruutua on tehty samalta merkiltä, eli välillä lähetyksiä ruutuun ja sitten ruudun puoleinen kapula jne. Paljon olen yrittänyt vaikeutettaa. Ollaan tehty mm. pimeällä ja lehtiä täynnä olevalla kentällä niin että kapulat ei näy. Onnnistumisprosentti kasvaa koko ajan, jee! Lisäksi olen kokeillut että en viritä treeneissä Fidziä sanallisesti liikkeisiin, eli sen pitää olla kuulolla ilman tätä. Ehkä tämäkin on auttanut? Nyt on tokosta aika hyvä fiilis molemmilla. Toivottavasti se jatkuu.

Ruskan kanssa ollaan viikottain aksattu kerran tai pari. Sekin menee koko ajan paremmin. Sunnuntaina teki kontaktitkin jo ihan ok (ei valmiit mutta paremmat). Kepit on sille vielä radalla vaikeita kun ei vaan ehdi ajatella sisäänmenoa on vaan niin kiire. Kun tietää missä kepit on niin ei mitään ongelmia. Sain Ruskan jälki-ilmottua ensi sunnuntain kisoihin eli ekat hallistartit olisi sen kanssa edessä. Oikein kivaa!

Nizan kanssa meillä on viikottain agilityn terapiaistunto(treenit). Se vaan on niin ihana. Senkin kansa olisi tarkoitus kisata jokunen startti vielä toivottavasti tässä kuussa.Viime aikoina (varmaan siitä syystä että Niza 8-vuotis synttärit lähenee) oon alkanut kiinnittää huomiota että Nizakin jo nukkuu aika paljon kotona ollessaan. Niin sekin vaan vanhenee....aika on mennyt niin huomaamatta. Haikeeta on ajatella että nyt pidetään kuntoa yllä ensi kesän todennäköisesti viimeisiin arvokisoihin. Haluan osata lopettaa ajoissa. En halua jättää lajia vasta kun koira selvästi hidastuu tai kun se satuttaa itsensä niin että ei pysty jatkamaan. Haluan antaa sille virkeät ja terveet eläkevuodet, ja siksi näin. Eli nautitaan nyt ihan täysin rinnoin jokaisesta treenistä.

Ellakin voi hyvin. Kohta olisi aika varata aika verikokeeseen ja tarkistaa maksan vointi. Toivotaan että beageli on vielä pitkään aiheuttamassa lisää harmia hiuksia.

Säikähdykselläkö selvittiin?

Viime viikonloppuna olin lauantaina vähän aikaa kuuntelemassa Vapun motivaatiokurssia. Lauantai iltana pääsin pallottelamaan Marjon vesikoira vauvoja. Olipa ihania! Sunnuntaikin  meni vesikoirien parissa kun olin kouluttamassa Caraydanin leirillä tokoa. On ne perrotkin vaan niin ihania. Oisko se seuraava kuitenkin sellainen karvapallo? Taas vaan tuntuu että bordercolliella on yhä enempi ja enempi vaikka ja mitä kaikkea tuon terveyden kanssa...mutta mun mieli muuttuu tän asian suhteen varmaan viikottain.

Vähemmän tulee kirjoiteltua Ellan kuulumisia. Yleisesti se on voinut hyvin, mutta tällä viikolla säikytti ihan totaalisesti. Ella on tunnetusti hyvin ahne koira. Meni sitten yksin ollessaan syömään melkein kokonaisen purkkapussin (oli kiskonut mun laukun alas lattialle ja avannut sen). Meidän kotiin tullessa oli jo siinä tilassa että jalat ei kantanut ja halusi vaan käpertyä nukkumaan (oli ollut alle 2h yksin). Yritin oksetuttaa, mutta ei enää onnistunut. Sitten vaan hunajaa suuhun ja päivystykseen. Siellä se otettiin heti (sokeri)tiputukseen. Sokeriarvoja tarkkailtiin ja kun ne saatiin nousuun niin päästiin kotiin. Nyt sillä on lääkitys päällä pari viikkoa, jonka pitäisi suojata maksaa mahdolliselta myrkytykseltä, mutta todellisuus selviää parin viikon päästä verikokeissa.

Tällä viikolla alkoi hallikausi. Ompa ihanaa juosta lämpimässä hallissa t-paita päällä. Mukavuutta on myös että koirat ja lelut pysyy puhtaina. Tiistaina käytiin Fidzin kanssa Jessican yksärillä. Otettiin metallia ja vahvistui ajatus siitä mitä olin miettinyt eli vaihdan kapulan keskikokoon niin pitää paremmin eikä mun tarvitse opetaa vinosti pitämistä. Toi jopa ison metallin, mitä ei ole varmaan koskaan edes uskallettu kokeilla :) Sitten otettiin Z:taa. Kaikki asennot aina oikein mutta syynin alla olikin seuraaminen. Tehtiin lyhyessä hihnassa jotta sain paremmin annettua palautteen jos meni matalaksi. Tätä pitää nyt vaan treenata paljon...mistä se on tuon keksinyt...voi varmaan taas katsoa peiliin. Loppuun otetiin vielä luoksetulo kun Jessican hallissa on kuitenkin kiva liukuva mattopohja. Fidzi teki hienot sotpit ja jarrut toimi. Ekalla yrittämällä liirasi aika paljon kun oli enempi vauhtia mitä tuollaisella pohjalla voi olla jos ei haluaisi liukua. Mulle pääasia oli kuitenkin että jarrasi molemmat stopit tosi hyvin.

Merkille ©Sirpa Saari

Keskiviikkona ekat aksatreenit uudessa hallissa. Oli kiva halli ja pohja tuntui pitävältä ja joustavalta. Niza meni tosi kivasti, vaikkakin juoksi ekalla radalla A:n kontaktin läpi. Oho! Mut se on vaan niin kiva kun menee ikäsekseen vielä niin tärkeänä. Ruskakin oli oikein pätevä vaikka treeni olikin aika haastava sille. Keinu on aika lennokas. On varmaa pakko ottaa siihenkin pysähdys. Fidzin sai vaan juosta radan kerran läpi, ja keskittyi enempi tokoon. Eilen alkoi HiHan hallitokot. Tehtiin Fidzin kanssa oikeastaan kaikki liikkeet tavalla tai toisella, joten tuli treenattua aika pitkä pätkä mutta kun molemmat niin tykkää niin ei kait se haittaa.

Tokon tunnelmia

Viikonloppu vietettiin Fidzin kanssa MM-tiimin leirillä Tuorlassa. Oilin piti olla meitä kouluttamassa, mutta sairastui valitettavasti juuri ennen leiriä. Onneksi meillä on niin taitava tiimi. Vedettiin viikonloppu läpi toisiamme auttaen. Lauantaina "hinkattiin" ongelmia ja sunnuntaina 4 liikkeen kisa palautteineen. Niin kivaa ja hyödyllistä!

Viikonlopun antina meille oikeastaan oli että kaavat on nyt rikottava. Näin saan koiran vielä paremmin tekemään minulle ja sitten pitää pistää lisää haastetta peliin. Fidzille kaikki liikkeet itsessään on jo vähän liian helppoja niin tekee vaan eikä enää pää ole mukana. Kaukoissa mietittiin miten rikkoa sitä tahmeuteen vaipumista (vaikka tekniikka onkin aika kymppi). Tätä olen nyt jo lähtenyt ihan erikseen työstämään hyppyvaihtojen kautta (I-S ja S-I). Leiristä on kaksi päivää ja hypähtelyt toimii jo apujen kanssa! Lisäksi ollaan nyt aloitettu metallin vinonostotreenit kotona. Tekniikkaa ja tekniikkaa. Viikonlopun aikana tuli tehtyä oikeastaan kaikki muut liikkeet paitsi metalli ja Z.ta. Niitä voitaisiin ensi viikolla katsoa Jessicalla. 

Mitä toko meille on? Se on:

Yhdessä tekemistä

Tarkkuutta

Toisista nauttimista

Leikkiä

vauhtia

Ja paljon hyvää mieltä

Kaikista kuvista kiitos Saaren Sirpalle.

Syksy ja Ruska

Viime lauantaina oltiin Fidzin kanssa ihanassa aurinkoisessa syksyisessä säässä Ansun toko-opissa. Otin meidän aiheeksi ohjatun, tai sen että jos haettava kapula on piilossa niin kääntyy tosi helposti keskelle koska keskikapulahan näkyy aina. Tämä ongelma saatiin ihan helposti näkyviin kun oma kapula laitettiin varjoon ja muut oli auringossa. Saatiin ohjeeksi kaarikävelyä, ohjausta, haettavan "piilottamista" ilman keskikapulaa ja ihan perusnoutoa niin että kapula on piilossa. Tarkoituksena saada koiralle usko että kun vaan etenee niin se kapula on siellä. Katsotiin myös ohjatun palautuksia ja ehkä ne on ehkä oikeasti alkanut parantua. Nyt himmaa enää ehkä puolitoista metriä ennen mutta kai se on pakko sallia jos haluaa nätin sivulletulon. Toisena liikkeenä katsottiin idaria, ja matalaa seuraamista. Tähän testatiin ylipitkäksi jatkettua idaria. Lisäksi pitäisi olla enempi yllätyksellinen ja vaikka peruutella käännökissä niin että koiran oikeasti pitää olla hereillä. Testataan ja katsotaan mikä toimii.

Sunnuntaina jatkettiin ohjatun tehotreeniä lisää ja kaarikävely on selkeästi Fidzille helppoa ts. ei haitannut että haettavat kapulat oli enempi piilossa. Otetaan tätä nyt kuurina, ja katsotaan saisiko kaariin varmuutta tätä kautta. Sunnuntaina otettiin myös ruutua. Siinä on nyt ärsyttävä tepasteluongelma. Stop sanan jälkeen on aina pakko ottaa pari korjaavaa askelta minua lähemmäksi....tätä pitää pohtia. Paikallaolot muuten ok, mutta meni taas makuussa lonkalle, jonka korjasin. Luoksetulotreeniä tehtiin itsekseen. Sen teki kivasti. Seuraaminen tuntuu taas keulivan niin helposti. Tuntuu että melkein joka liikkeessa olisi niin paljon taas hommia. Kukahan opettaisi sen metallin nostonkin vinottain???

Mutta jotta ei pelkkää tokoa niin sunnuntai aamupäivä oltiin Ruskan kanssa ihka ekoissa 1-luokan kisaoissa. Tuomarina Heidi Viitaniemi. Radat oli vaikeampia mitä olin ajatellut, mutta hei me selvittiin kahdesta ekasta radasta ihan kohtuullisesti tai paremmin mitä olin edes uskaltanut odottaa. Kepit oli selkeästi vaikeat. Ei lähtenyt käskytyksellä itse hakemaan vaikka treeneissä tämän osaa. Tarvitsee lisää vahvistusta, niin kuin myös kontaktit. Ei ihan osaa, mutta yrittää kyllä. Ekalla radalla yksi aikamoinen kalastelu, mutta se oli aika tietoinen valinta koska halusin tehdä koiralle helppoja linjoja niin tiesin että olen myöhässä. Kolmas rata oli vissiin Ruskalle liikaa. Ei enää pysynyt millään lähdössä. Kepeillä sähelsi (taas) ja teki sellaisen lentokeinun kahdesti että lopetettiin siihen. Onneksi harkkaesteenä oli keinu niin otettiin keinusulkeiset vielä radan jälkeen. Oliskohan neljäs kerta kun malttoi tehdä sen kunnolla. Ei vissiin ihan turnauskestävyys ole vielä kohdallaan. Tykkään kyllä tosi paljon Ruskan kanssa agilitystä. Se menee jo nyt kivaa vauhtia vaikka on epävarma, se on herkkä ohjaukselle tai liikkeelle ei se paljon mitään ohjauksia osaa. Ruska tuntuu niin omalta ohjata. Se on vaan mulle juuri käteen sopiva.  Pitikin ensin pistää päivityksen otsikoksi "käteen sopiva", mutta kun viimeisen kirjoituksen otsikko oli "takaa" niin en enää kehdannut. Tähän blogiin voisi muuten alkaa löytää tiensä vähän eriaiheita hakevat:) Ruskan radat.

Takaa

Viime aikoina agilityssä on meillä ollut aika vahvasti takaaohjaaminen teemana. Tämä on osittain ollut aiheena minun pyynnöstä, koska mun tapa ohjata agissa on aika (tai hyvin) kontrolloiva ja ohjaan oikeastaan aina edestä jos vaan siihen minkäälaista mahdollisuutta on. Saatan jopa yrittää ohjata edestä vaikka en ehtisikään kunnolla...Takaaohjaaminen on mun ja tästä syystä myös molempien koirien heikkous. Fidzi nyt paremmin kulkee edellä, mutta ei sekään siellä draivaa niin kuin voisi. Nizasta taas tulee sellainen enemmän ylös kuin eteenpäin hyppivä pupujussi kun yritän jäädä taakse. Tarkoitus olisi kuitenkin edes vähän vahvistaa tätäkin tapaa ohjata, jotta en olisi ihan hukassa tilanteissa jossa ei ole muita vaihtoehtoja. Fidzin kanssa voisi myös mahdollisesti saada aikoja paremmiksi jos saisi takaaohjaustreenin avulla luottoa kulkea kovempaa myös minun edellä. Lisäksi saatiin eillisistä Saija treeneistä kääntymis/kokoamisläksy, joka on kyllä enemmän kuin tarpeellista. Fidzi on niin "jäykkä", mutta kai noi pienet tappijalat ei kaikkeen luo mahdollisuutta mutta eipä se kovin edes yritä (tai ei sitä ole opetettu yrittämään).

Tokoa on tällä viikolla tehty oikeastaan kotipihatreeninä. Viime lauantaina tosin otettiin Riikan kanssa Jyväskylässä ihan vieraskenttätreenit. Saatiin vielä rakennettua ruutu vähän samalla tavalla mitä oli pm-kokeessa eli merkki maalin eteen ja ruutu varjossa muun kentän ollesssa auringossa. Fidzi kuitenkin hyvin selvitti ruudun. Luoksetulon stopitkin oli kunnossa ja jätöissäkin oli ollut kunnolla. Z:ssa seuraaminen edelleen matalaa, eli tätä pitää nyt miettiä. Tunnarin teki hyvin mutta kaukoissa jumittaa ihan ihmeellisesti sellaiseen en istu enkä seiso asentoihin...näitä on nyt kotona "hinkattu". Paikallaolotkin otettiin alkuun istuminen ok mutta makuussa meni lonkalle. Kävin korjaamassa takaisin suoraksi. Kivat treenit ja Fidzi tuntui itseltään eli kivalta.

Vähän sama kuin agilityn ohjaamisessa, yritän myös aika paljon kontrolloida ja suunnitella elämää, ja sehän on aika mahdotonta. Jouduin sanomaan nyt lopullisesti hyvästi haaveille omasta Fidzin pennusta. Ei tosiaan ollut helppoa, mutta Naperolla on ongelmia lonkkien kanssa ja Raw menee tässä kuussa etupään takia leikkaukseen niin ei oikein toivoa paremmasta ole. Vaikka aina voi jossitella niin en ikinä voisi elää sen kanssa että tekisin tavallaan tietoisesti lisää rikkinäisiä koiria tähän maailmaan. Sen kanssa voin elää että otan sitten pennun joskus jostain toisesta kivasta nartusta (yhdistelmästä). Onneksi mulla on vielä aikaa etsiä sitä yhtä ja oikeaa.